Kumpaa ominaisuutta arvostatte ihmisessä enemmän: älykkyyttä vai ystävällisyyttä?

Eniten arvostan hyvää yleissivistystä ja sitä, että on perillä muistakin kuin itseään kiinnostavista asioista. Olen tavannut monia älykkäitä ihmisiä, jotka ovat niin uppoutuneita yhteen asiaan, että mikään muu ei oikein jaksa kiinnostaa.

Tyhmällä ei ole kumpaakaan ominaisuutta

Ystävällisyyttä, mutta älykkyyskin on hieno ominaisuus, mikäli sitä osaa käyttää oikeaan tarkoitukseen ja muiden auttamiseen.

Otetaan tässä kaksi esimerkkiä: Mika Häkknen, joka ei ehkä ole mikään penaalin terävin kynä, mutta hyvinkin mukavan, vaatimattoman ja ystävällisen oloinen ihminen, ja joku diktaattori tai sarjamurhaaja, jolla saattaa olla hyvinkin korkea ÄO. Niin, kummankohan kanssa viettäisitte mieluummin aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne ovat sama asia.

Itse yhdistän ystävällisyyden ennemminkin viisauteen kuin älykkyyteen. Ne ovat eri asioita.

Jos älykkyys on kykyä oppia uusia asioita, niin älykäs oppii olemaan ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne ovat sama asia.

Itse yhdistän ystävällisyyden ennemminkin viisauteen kuin älykkyyteen. Ne ovat eri asioita.

Jos älykkyys on kykyä oppia uusia asioita, niin älykäs oppii olemaan ystävällinen.

Niin, mikäli hänellä on halua ja motivaatiota sellaiseen. Kaikilla ei valitettavasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne ovat sama asia.

Itse yhdistän ystävällisyyden ennemminkin viisauteen kuin älykkyyteen. Ne ovat eri asioita.

Jos älykkyys on kykyä oppia uusia asioita, niin älykäs oppii olemaan ystävällinen.

Huippuälykkäät ihmiset tuskin ovat kovin sydämellisiä ihmisiä, vaan tyypillisesti loogisia ja analyyttisia. Tosin kehittyneen huumorintajuisuuden on usein tutkimuksissa liitetty juuri älykkyyteen.

Ulospäin ystävällisen oloinenkin ihminen voi tosiasiassa olla kiero ja häikäilemätön oman etunsa tavoittelija. Älykkyys mahdollistaa tässä tapauksessa sen, että osaa piilottaa muilta todellisen luonteensa.

Ystävällisyyttä, jos se on aitoa ja myöskin humaaniutta.

En jaksa miettiä niin syvällisesti. Kaikissa ihmisissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Itse viihdyn parhaiten sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa minulla kohtaa kemiat ja jotka ovat rehellisiä ja luotettavia ja hyväksyvät minut juuri omana itsenäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ne ovat sama asia.

Itse yhdistän ystävällisyyden ennemminkin viisauteen kuin älykkyyteen. Ne ovat eri asioita.

Jos älykkyys on kykyä oppia uusia asioita, niin älykäs oppii olemaan ystävällinen.

Huippuälykkäät ihmiset tuskin ovat kovin sydämellisiä ihmisiä, vaan tyypillisesti loogisia ja analyyttisia. Tosin kehittyneen huumorintajuisuuden on usein tutkimuksissa liitetty juuri älykkyyteen.

Loogisuus ja analyyttisyys ovat vain osa älykkyyttä, mutta ne eivät ole ainoita mittareita mitata älykkyyttä.

Älykäs on älykäs kaikilla mittareilla mitattuna. Näin ollen on kyseenalaista, onko edes olemassa älykkäitä ihmisiä.

No rehellisesti sanottuna minulle on täysin yhdentekevää, onko esim. juristi, automekaanikko tai korjausmies, jonka kanssa olen tekemisissä, ihmisenä kovin sydämellinen vai ei. Minulle on tärkeintä, että kyseinen henkilö on pätevä ja ammattitaitoinen.

Vierailija kirjoitti:

Otetaan tässä kaksi esimerkkiä: Mika Häkknen, joka ei ehkä ole mikään penaalin terävin kynä, mutta hyvinkin mukavan, vaatimattoman ja ystävällisen oloinen ihminen, ja joku diktaattori tai sarjamurhaaja, jolla saattaa olla hyvinkin korkea ÄO. Niin, kummankohan kanssa viettäisitte mieluummin aikaa?

Mistä sä Mikan älystä tiedät?

Olemuksesta kyllä, mutta projisoitko omia olettamuksia nyt Mikan pään menoksi? Eli osoitatko omaa tyhmyyttäsi?

Ystävällisyys on tärkeämpää. Voisi rasauttaa jos joku älykäs piikittelisi jatkuvasti ja pelaisi ihmissuhde peliä. Ystävällinen taas on hyveellinen koko ajan ja ei minua haittaa vaikka vähän yksinkertainen olisi.

Koko ajan alan arvostaa ystävällisyyttä enemmän ja enemmän. Ystävällisellä en tarkoita kilttiä kynnysmattoa.

Jos on vaikka lääkärini kyseessä, niin älyllä on paljon enemmän merkitystä lopputuloksen kannalta.

Ystävän tai työkaverin kanssa äly ja ystävällisyys on suht samalla viivalla. Toisen älykkään äly hyödyttää minuakin. Epä-älykkään mutta ystävällisen kanssa jaksan viettää rajallisesti aikaa, koska keskustelu antaa niin vähän, vaikka olisi kuinka hyvä luonne. Silloin yksinolo alkaa olla mieluisampi vaihtoehto.

Mutta, älykkään ja hyvin epäystävällisen ihmisen kanssa kukaan ei halua olla, ellei hänestä ole suoraan jotain hyötyä. Siksi sanoin, että ystävyyden ollessa kyseessä älykkyys ja ystävällisyys ovat yhtä tärkeitä.

Älykkyyttä, mutta älykkyys ilman ystävällisyyttä on mun silmissä turhaa. Pidän perus ystävällisyyttä oletustasona.

Älykkäät ovat keskimäärin empaattisempia eli myös mukavampia kuin tyhmät.

Ystävällisyyttä. En arvosta tippaakaan niiden älykkyyttä jotka ovat epäystävällisiä ja/tai muuten k u s i p ä i tä.

Älykkyys ja k u s i p ä i s y ys samassa tyypissä ovat vaarallinen yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ovat keskimäärin empaattisempia eli myös mukavampia kuin tyhmät.

Sori vaan, mutta olet täysin väärässä. Hyvä luonne on kokonaan yksilöllistä.