Perfektionisti ei kannata palkata ( HS tänään). Oletko perfektionisti?

Miksi HS määrää kenet saa palkata, kysyn. HS taso on laskenut kuin lehmän häntä muutenkin. Loppuosan voi jättää lukematta. 

Ei perfektioinismi tarkoita automaattisesti edes laatua. Se voi näkyä aivan merkityksettömien asioiden suorittamisessa, eikä kokonaisuutta hallitse. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS määrää kenet saa palkata, kysyn. HS taso on laskenut kuin lehmän häntä muutenkin. Loppuosan voi jättää lukematta. 

Olihan Hesarissa hauska juttu siitä Trumpilta putos paperit, ja sit se surullinen juttu kun Krista ei saanut kesältä palkkaa, se oli kans kiva juttu, missä sivistysporvari oli kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Joudun työni vuoksi tutkimaan rakennusvirheitä, joista on tullut ongelmia. Toivoisin kovasti, että rakennusalalla olisi enemmän perfektionisteja. Tai edes luku- ja lukemisensisäistämisen omaavia ihmisiä. Rakennusmääräyksiä pitää noudattaa, ei niitä ole kiusan vuoksi laadittu. Suomalaisessa rankentamisessa ongelmia on paljon ja ne ovat kalliita. 

Mutta niin kauan, kun yhteiskuntamme palkitsee siitä, kuinka nopeasti suoriudutaan, eikä laadusta välitetä, tehdään sutta ja sekundaa. Pappani sanonta: Aina on aikaa tehdä kahteen kertaan, koskaan ei kunnolla, pitää paikkansa.

Oma ohjenuorani työssä on riittävän hyvä laatu, kun ei ole aikaa hieroa täydellistä. Kaikkia tarvitaan, ilman perfektionisteja, hosuja ei tietäisi olevansa hosuja ja toisinpäin. Toivottavasti jokainen löytää oman paikkansa työelämässä.

Juuri näin, samaa mieltä.

Muutenkin "perfektionisti" on vain (aika värittynyt...) yleistermi.

Ihan minimissään pitäisi edes määritellä että viitataanko mukautuvaan vai mukautumattomaan perfektionistiin.

Esim. insinööri- tai muotoilupuolen hommissa ensin mainittu näistä kahdesta voi pärjätä erinomaisesti ja viitoittaa tietä työtovereilleen korkealla laadullaan.

(esim. "täydellisen optimaalinen ja tasapainoinen tulos"). Kun taas jälkimmäinen ei mitä luultavammin tuon tyyppiseen ryhmätyöhön kovin helposti taivu.

Mitä nyt työelämässä on perfektionisteja tullut vastaan, he ovat yleensä ns. kilttejä tyttöjä, joilla persoonallisuuspiirteissä vaikuttaa olevan korkea tunnollisuus ja myös sovinnollisuus sekä neuroottisuus.

Heille on tosi vaikea juttu, jos joku tuntee mistään asiasta negatiivisuutta. He eivät siksi uskalla tehdä päätöksiä, vaan niitä hinkataan perfektionistisesti liian pitkään. Sähköposteja viilataan loputtomasti niin, että ne varmasti ovat ystävällisiä. Viestin todellinen sanoma hukkuu siihen.

Esihenkilöksi päädyttyään nämä eivät uskalla päättää esim. lomista, vaan kaikilla on tasapuolisesti kurjaa.