Lue keskustelun säännöt.
Perfektionisti ei kannata palkata ( HS tänään). Oletko perfektionisti?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perfektionisti.
Minulle on tärkeää että tulen ajoissa töihin. Pidän tauot kellon tarkkuudella ja joskus jään ylitöihin enkä ota siitä palkkaa. En saikuta ellei ole ihan pakko ja ilmoitan aina ajoissa.
Perfektionistisen luonteen sivu "oireena" on äärimoraali. Tämä aiheuttaa yleensä paheksuntaa työkavereissa.
Pyrin tekemään laatua eikä mitään paskaa asiakkaalle. Ymmärrän että muut ei kykene laatuun joten heiltä on sitä turha vaatia.
Asiakas ei maksa siitä laadusta yhtään enempää jos vaan valmistettava tuote on vaatimusten mukainen.
kuinka monesti asiakas on luullut ostaneen laatua? Käsi pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perfektionisti.
Minulle on tärkeää että tulen ajoissa töihin. Pidän tauot kellon tarkkuudella ja joskus jään ylitöihin enkä ota siitä palkkaa. En saikuta ellei ole ihan pakko ja ilmoitan aina ajoissa.
Perfektionistisen luonteen sivu "oireena" on äärimoraali. Tämä aiheuttaa yleensä paheksuntaa työkavereissa.
Pyrin tekemään laatua eikä mitään paskaa asiakkaalle. Ymmärrän että muut ei kykene laatuun joten heiltä on sitä turha vaatia.
Sinun kannattaisi lukea aloittajan linkkaama artikkeli.
maksumuurin takan muuten lukisin. Se että kertoo pyrkivän täydellisyyteen työhaastattelussa ei ole perfektionismia vaan imbesilliyttä. Vain hullu ei anna työhaastattelussa itsestään hyvää kuvaa.
Ainakin kahdeksan kirjoitus/kielioppivirhettä tässä kommentissa. Näkyvin virhe on pieni alkukirjain lauseen alussa ja eka lauseessa on jo kolme virhettä. Tosi perfektionisti 🤣🤣🤣
Perfektionismi ei tarkoita, että olisi täydellinen. Se kertoo halusta ja yritykestä olla täydellinen (ainakin joissain asioissa).
Perfektionismiin kuuluu kiinnostus yksityiskohtiin ja ns. pilkunnussiminen, eli pikkutarkkuus. Jos kirjoituksiensa läpikäyminen mahdollisten virheiden varalta ei sitä ole, niin mikä sitten? Tässä em. kirjoituksessa sitä ei oltu edes yritetty, ja kirjoittaja silti väitti olevansa perfektionisti.
Perfektionismi ei tarkoita että kaikki on kielitieteen tutkijoita. Mielenkiinnon kohteet on eri.
Tämä taas osoittaa että ihmiset ei tiedä mitä perfektionismi on. Lisäksi siitä ei voi oppia pois koska se on osa persoonallisuutta.
Olen perfektionisti, toipuva sellainen. Niin kauan kuin muistan olen halunnut asioiden olevan just eikä melkeen. Nuorempana en sietänyt epätäydellisyyttä keneltäkään, mutta kasvaessa ja nyt aikuisena minun on ollut pakko siedättää itseäni ja tilanne on huomattavasti parempi. Muihin ihmisiin en kohdista enää perfektionistisia odotuksia, vaan siedän heiltä jopa enemmän mitä itseltäni. Omalla kohdallani saan hallittua perfektionistista puoltani noin 85 prosenttisesti, mutta jos elämässä on yhtään stressaavampi, raskaampi tai väsyneempi kausi, pyrkii silloin perfektionismi erityisesti pintaan, kun ei ole voimia pidätellä sitä. Olen käsitellyt asiaa terapiassa ja löytänyt keinoja, joilla sitä saa suitsittua, mutta myös opetellut juhlimaan sitä, kun pystyn esimerkiksi antamaan muille luettavaksi keskeneräisiä tekstejä.
Olen kyllä pohtinut joskus sitä, mistä tämä oikein kumpuaa. Muillakin perheenjäsenillä on taipumusta tähän (esim. isälläni), joten miten paljon taustalla vaikuttaa geenit ja kotikasvatus? Jos minulla on geneettistä alttiutta siihen, niin ei alakoulun kestänyt koulukiusaaminen sitä ainakaan helpottanut. Muistan ajatelleeni jo lapsena, että pärjäämällä hyvin ja tekemällä kaiken oikein säästyn kiusaamiselta edes yhdessä elämääni koskevassa asiassa. Eli tässä on soppaa sekoittamassa myös traumoja lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen perfektionisti, toipuva sellainen. Niin kauan kuin muistan olen halunnut asioiden olevan just eikä melkeen. Nuorempana en sietänyt epätäydellisyyttä keneltäkään, mutta kasvaessa ja nyt aikuisena minun on ollut pakko siedättää itseäni ja tilanne on huomattavasti parempi. Muihin ihmisiin en kohdista enää perfektionistisia odotuksia, vaan siedän heiltä jopa enemmän mitä itseltäni. Omalla kohdallani saan hallittua perfektionistista puoltani noin 85 prosenttisesti, mutta jos elämässä on yhtään stressaavampi, raskaampi tai väsyneempi kausi, pyrkii silloin perfektionismi erityisesti pintaan, kun ei ole voimia pidätellä sitä. Olen käsitellyt asiaa terapiassa ja löytänyt keinoja, joilla sitä saa suitsittua, mutta myös opetellut juhlimaan sitä, kun pystyn esimerkiksi antamaan muille luettavaksi keskeneräisiä tekstejä.
Olen kyllä pohtinut joskus sitä, mistä tämä oikein kumpuaa. Muillakin perheenjäsenillä on taipumusta tähän (esim. isälläni), joten miten paljon taustalla vaikuttaa geenit ja kotikasvatus? Jos minulla on geneettistä alttiutta siihen, niin ei alakoulun kestänyt koulukiusaaminen sitä ainakaan helpottanut. Muistan ajatelleeni jo lapsena, että pärjäämällä hyvin ja tekemällä kaiken oikein säästyn kiusaamiselta edes yhdessä elämääni koskevassa asiassa. Eli tässä on soppaa sekoittamassa myös traumoja lapsuudesta.
Se kumpuu persoonallisuudesta. kyseessä siis ei ole sairaus.
Perfektionistit ovat usein melko sietämättömiä työkavereita. Eivät osaa delegoida mitään työtehtäviä, vaan haluavat tehdä kaiken itse, koska vain siten tulee priimaa. Sitten kuitenkin valittavat, kun "joutuvat tekemään kaiken itse". Koeta nyt tuossa sitten olla joustava ja ymmärtäväinen työkaveri.
Yritän pärjätä tällaisten kanssa kehumalla heitä, koska siitä he syttyvät. Itselle tulee vain sellainen olo, etten osaa mitään, ja sen tunteen perfektionisti mielellään toisille antaa. Perfektionistien pitäisi aina työskennellä yksin, silloin he saisivat tehdä kaiken oman mielensä mukaan, eivätkä he voisi syyttää muita siitä, jos joku menee pieleen. Tiimityössä ei edes tarvitse minkään mennä pieleen, vaan maaliin ja hyvään lopputulokseen voi päästä ilman, että viilaa pilkkua päivän verran jossain jonninjoutavassa asiassa, mutta perfektionisti muistaa kyllä huomauttaa muille, että asia olisi pitänyt hoitaa huolellisemmin. Tyyliin "väärin sammutettu" tulipalo.
Perfektionistit myös uupuvat, ja usein täysin itseaiheutetusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perfektionisti.
Minulle on tärkeää että tulen ajoissa töihin. Pidän tauot kellon tarkkuudella ja joskus jään ylitöihin enkä ota siitä palkkaa. En saikuta ellei ole ihan pakko ja ilmoitan aina ajoissa.
Perfektionistisen luonteen sivu "oireena" on äärimoraali. Tämä aiheuttaa yleensä paheksuntaa työkavereissa.
Pyrin tekemään laatua eikä mitään paskaa asiakkaalle. Ymmärrän että muut ei kykene laatuun joten heiltä on sitä turha vaatia.
Sinun kannattaisi lukea aloittajan linkkaama artikkeli.
maksumuurin takan muuten lukisin. Se että kertoo pyrkivän täydellisyyteen työhaastattelussa ei ole perfektionismia vaan imbesilliyttä. Vain hullu ei anna työhaastattelussa itsestään hyvää kuvaa.
Otteita:
Tutkimus kattoi yli 40000 opiskelijaa Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja oli jatkoa kahden kanadalaistutkijan aiemmalle työlle.
Perfektionismi on yhteydessä moniin mielenterveyden ongelmiin, kertoo London School of Economicsin apulaisprofessori Thomas Curran työhuoneessaan Lontoossa.
Täydellisyyden tavoittelu ei tee työntekijästä muutenkaan muita parempaa.
Perfektionisti saattaa kyllä työskennellä muita kovemmin, mutta hän on usein tehoton. Lisäksi perfektionisti on avuton yllättävissä tilanteissa. Hän ei uskalla ottaa vastuulleen vaikeita tehtäviä, koska hän pelkää epäonnistumista.
Perfektionismi on oman epätäydellisyyden peittelyä, kertoo Curran
Tulokset kertoivat perfektionismin ansasta: Täydellisyyden tavoittelijat asettavat itselleen aivan liian kovat tavoitteet ja epäonnistuvat niiden saavuttamisessa. Mutta sen sijaan, että he antaisivat asian vaan olla, he kompensoivat epäonnistumistaan asettamalla uudet tavoitteensa entistäkin korkeammalle.
Se on peli, jonka voi vain hävitä.
Hyvä artikkeli.
Eräs sukulainen pärjäsi koulussa hyvin mutta koska on hyvä niin eipä juuri panostanut opiskeluun. Valmistui juuri maisteriksi ja valittiin erääseen firmaan töihin satojen parhaiden joukosta. Nyt palkka 6000 e. Ja ikää 26-vuotta.
Toinen taas puristi itsestään kaikki mehut lukiossa. Pääsi opiskelemaan mutta kun valmistui ei päässyt töihin. Iloton suorittaja.
Joka pelkää virheitä. Haluaa onnistua heti. Ei anna armoa itselle eikä muille.Kumman ottaisit työkaveriksi?
Sen, joka ei ole sulle sukua, tällä perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perfektionisti.
Minulle on tärkeää että tulen ajoissa töihin. Pidän tauot kellon tarkkuudella ja joskus jään ylitöihin enkä ota siitä palkkaa. En saikuta ellei ole ihan pakko ja ilmoitan aina ajoissa.
Perfektionistisen luonteen sivu "oireena" on äärimoraali. Tämä aiheuttaa yleensä paheksuntaa työkavereissa.
Pyrin tekemään laatua eikä mitään paskaa asiakkaalle. Ymmärrän että muut ei kykene laatuun joten heiltä on sitä turha vaatia.
Sinun kannattaisi lukea aloittajan linkkaama artikkeli.
Aloittaja vinkkasi, ei linkannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on siitä mielenkiintoinen, että moni perfektionistiksi tunnistautuva tuo tässä (aika yksipuolisesti) samaa näkökulmaa esiin. Itse olen pitkän työurani aikana nähnyt paljon varjopuolia täydellisyyden tavoittelussa, varsinkin näissä prototyyppiprojekteissa. Perehdytettävänä työkaverina on etenkin ns. mukautumaton perfektionisti todellinen painajainen. Kyllä voin sanoa että siinä kohtaa on kokeneemmankin joogaajan kärsivällisyys koetuksella: koko tiimi alkaa jäämään jälkeen sekä suorituksissa että aikatauluissa. Perfektionistin kollegoitten työaika tärvääntyy polon kaverin taluttamiseen, ja siitä sitten jossain kohtaa aletaan syyllistää heitä jotka koettavat saada (lopulta tietystikin aika kovin ottein) ko. täydellisyyden tavoittelijaa vauhtiin.
En ole perfektionisti. Otin lukion tosi rennosti, kun muut ahersivat tunnollisesti. En ymmärrä, miksi lukioon kannattaisi liikaa energiaa tuhlata, eihän se edes mihinkään ammattiin valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Kiinnitän huomiota oikeudenmukaisuuteen ja laatuun. näitä asioita ei arvosteta ylemmällä johto portaalla. Siksi kouluttaudun itse johtajaksi.
Ilman perfektionisteja mikään ei kehittyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossa kuvatussa tilanteessa myös sen nopean kaverin työ on mitoissaan: eli nimenomaan pysyy annettujen toleranssien sisällä. Mielestäni erittäin hyvä kommentti tuo metalliteollisuudesta annettu esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Olen perfektionisti, toipuva sellainen. Niin kauan kuin muistan olen halunnut asioiden olevan just eikä melkeen. Nuorempana en sietänyt epätäydellisyyttä keneltäkään, mutta kasvaessa ja nyt aikuisena minun on ollut pakko siedättää itseäni ja tilanne on huomattavasti parempi. Muihin ihmisiin en kohdista enää perfektionistisia odotuksia, vaan siedän heiltä jopa enemmän mitä itseltäni. Omalla kohdallani saan hallittua perfektionistista puoltani noin 85 prosenttisesti, mutta jos elämässä on yhtään stressaavampi, raskaampi tai väsyneempi kausi, pyrkii silloin perfektionismi erityisesti pintaan, kun ei ole voimia pidätellä sitä. Olen käsitellyt asiaa terapiassa ja löytänyt keinoja, joilla sitä saa suitsittua, mutta myös opetellut juhlimaan sitä, kun pystyn esimerkiksi antamaan muille luettavaksi keskeneräisiä tekstejä.
Olen kyllä pohtinut joskus sitä, mistä tämä oikein kumpuaa. Muillakin perheenjäsenillä on taipumusta tähän (esim. isä
Täällä myös perfektionisti ja huomaan kans että olen oppinut että ihmiset on aika paljolti ns. roskaa. Heillä ei ole moraalia ja hyväksyn heidät sellaisena kuin he on. Nuorena olin moraalinen kompassi ja ihmiset ei halua tietää mikä on oikein ja väärin vaan ihmiset haluaa tehdä sitä mikä heitä miellyttää ja se on yleensä moraalitonta.
Olen luonut sellaisen puskurin etten päästä ihmisiä oikeasti tuntemaan minua ja pyrin kouluttautumaan työhön missä arvostetaan laatua enemmän kuin nopeutta.
Kysyt mistä perfektionismi syntyy? Se tulee vanhemmilta joilla on ehdollistettu rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativa persoonallisuushäiriö on raskas työkaverilla. Jäädessään yksin tai ilman tukea väsytettyään aggressiollaan ja jäykkyydellään kaikki, hän on ihmeissään ja uhriutuu. Hänestä on vaikea pitää, koska vuorovaikutus ei virtaa luonnollisesti. Kohtaamisista jää kummallinen tunne normityyppien sisimpään, eli ettäjotain on vinossa ja tämä on outoa.
Minä toivoisin, että voisin ihan rehellisesti sanoa, että viihdyn omissa oloissani, teen työni mieluiten yksin. Tulen kaikkien kanssa toimeen. En tykkää juoruilla ja eikä minulla ole ruskeaa kieltä.
Olen perfektionisti niin pitkään, kunnes löydän sen tason, joka on se sopiva. Loputon hinkkaaminen ei ole järkevää.
Aina joku joutuu ne työt tekemään jos toinen hoitaa puolivillaisesti tai jättää tekemättä. Hyvä että tehdään kerralla kunnolla yksi asia loppuun niin ei jää kesken ja kuormita muita sillä.
Asiantuntija
En ole, mutta olen ohjeiden noudattaja. Jos on ohjeistettu, että asiat tehdään kaavan x mukaan, teen ne siten, vaikka siihen menee enemmän aikaa kuin kaavan y mukaan. Ei ole minun ongelmani, jos paikallisesti haluttaisiin minulle nopea ja leväperäineb kaava y, mutta ei kyetä ohjeistamaan sen käyttöä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perfektionismin takana voi olla häpeä. Joka ajaa suorittamiseen. Tai pelko.
Parempi oppia virheistä ja sitä kautta saa luovuutta lisää esim työhönsä.
Kaikki tekevät virheitä.
Jos pelkää niin se rajoittaa ihmistä.
Joo. Tunnelukoista kirjoittaneen Jeffrey Youngin mukaan perfektionistilla olisi ns. vaativuuden tunnelukko. Se voi olla myös toimintamalli, joka on "peritty" - jos perheessä muut ovat vaativia, tästä tulee normaali suoritus. Mutta tästä voi opetella poiskin!
Perfektionismi on persoonallisuutta. Yleensä demonisoitua ja vainottua ilman että ymmärretään sen vahvuuksia.
Sama kuin alettais demonisoida jotakuta joka on sosiaalinen vaikka se on suuri vahvuus monella alalla.
Toki ihmismieltä jopa persoonallisuutta voidaan muuttaa mutta se menee CIA tyyliseen aivopesumanipulointi epä eettiseksi toiminnaksi.
Paskaahan sitä pyritään nykyään tuottamaan eikä täydellisyyden tavoittelulla ole siinä mitään sijaa.
Eli sinun jälki ei ole mitassa lainkaan.