Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos kiinnostaa vain taideala, ja työ,mutta tämä ala ei työllistä??
Pitääkö alkaa sitten myyjäksi, lähihoitajaksi tai siivojaaksi jos nämä ei kiinnosta tippaakaan???
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa yrittää sille alalle. Muun työn tekeminen on vaarallista. Se vie voimat ja sitten lopulta tappaa myös luovuuden.
Allekirjoitan tämän täysin. Olen taiteellinen ihminen ja pidän taidemaalauksesta. Olen laitoshuoltaja ammatiltani eikä vapaa-ajalla riitä energia maalaamiseen vaikka taitoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi putkarin tai sähkösuunnittelijan hommat? Töitä riittäisi ja palkkakin sen verran ok, että voisi tehdä osan aikaa noita hommia ja varata osan aikaa taiteelle. Voisi sitten tutkia, urkenisiko ura taiteen puolella pikku hiljaa.
Jos ei töitä löydy suoraan, niin perusta oma yritys. Jos tuo on sitä mitä haluat tehdä, niin ehkä siedät pikkuisen huonompaa palkkaa, kunnes firma alkaa pyöriä kunnolla.
Niinpä. Olisipa joku sanonut minullekin joskus noin. Ala on vaatetus. 30v jälkeen voin sanoa, että pidä ihan ehdottomasti vaan harrastuksena. Kyllä se taitelukin alkaa hyvin pian työstä käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluaisin olla formulakuski mutta yksikään talli ei halua palkata minua. Täytyy siis tyytyä harrastamaan kartingia vapaa-aikoina. Ei kaikkea voi saada.
mitä jos vaikka perustaisit kartingit harrastajat ry ja pyytäisit, että veronmaksajat maksaisi kartingitukia (vrt. taideapurahat) ja kartingeläkettä (vrt taideeläke).
Johan kompastuit omaan nokkeluuteesi. Valtio ei suoraan tue yksittäisiä taitelijoita, mutta urheilijoita itseasiassa tukee. Että tuo leukailu jostain "kartingapurahasta" on ihan totta. Ala ammattimaisesti urheilemaan, voit hyvinkin saada tukea, valtion urheilija-apuraha on olemassa! Voit myös hankkia sponsoreita, toisin kuin taitelijoilla harvemmin on minkään firman nimi selässä.
Taideapurahat myöntää yksityiset säätiöt, esim Madetojan säätiö (kyseisen taiteilijan musiikista tulevat tuotot käytetään muiden säveltäjien tukemiseen). Valtiolla ei ole taideapurahoja.
Siinä taas joku vitsikäs näytti vain miten huono tietämys asioista on.
Urheilua ja urheiluseuroja ja yksittäisiä urheilijoita tuetaan suorastaan avokätisesti. Rakennetaan isoja halleja, kenttiä ja ylläpidetään niitä verovaroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vaan jaksaa yrittää sille alalle. Muun työn tekeminen on vaarallista. Se vie voimat ja sitten lopulta tappaa myös luovuuden.
Allekirjoitan tämän täysin. Olen taiteellinen ihminen ja pidän taidemaalauksesta. Olen laitoshuoltaja ammatiltani eikä vapaa-ajalla riitä energia maalaamiseen vaikka taitoja on.
Tämän kanssa samaa mieltä. Molemmat rinnakkain (ansiotyö ja taiteen tekeminen vapaa-ajalla) kuulostaa loogiselta ja järkevältä, mutta sehän on kahden työn tekemistä. Harvemmin sitä jaksaa ainakaan kovin kauan. Täytyy palautua myös siitä ansiotyöstä.
Itse en jaksanut. Tiedän monia muitakin, joilla se taide on vaan jäänyt muun elämän jalkoihin.
Täytyy tehdä valinta. Jos on oikeasti tekemisen palo, niin täytyy antaa sille kaikkensa. Ei se puolivillaisena tule "lyömään itseään läpi". Ja aina joku sillä taiteellaan pärjääkin, ainakin jotenkin. Ehkä voi antaa itselleen luvan kokeilla siipiään taidepuolella, vaikka 10 vuotta, jos ei pärjää, sitten se ansiotyö. Jos ei ole väliä mitä sitten työkseen myöhemmin tekee.
Taiteidenmaisteri tässä hei! Taideollinen on se juttu. Pääsee ihan oikeisiin töihin ja oppii kuinka olla luova ajattelija. Itseään voi vielä huijata että kyllä se mainostoimisto tai digi muotoilu on vähän lähempänä sitä taiteilijuutta. Parempi vaihtoehto kuin ns. kaupan kassa luovalle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä hankkia jonkun mieluisankin ammatin, ei ole pakko olla matalapalkka-alalla.
Jos taiteenlajisi on semmoinen, että sillä on kysyntää niin perusta yritys ja ala yksityiseksi kouluttajaksi. Järjestä taide-kursseja, pidä insta- tai muuta sometiliä jne ja kerää vähitellen mainetta itsellesi eli henkilöbrändiä. Niissä oikeissa töissä voit käydä osa-aikaisesti, jotta jää aikaa opetukselle ja samalla jonkinlainen perustoimeentulo on turvattu.
Harkitse todella tarkkaan minkälaisella (kaupallisella) taiteella voisit oikeasti työllistyä. Jotkut kuvittavat kirjoja yms. freelancereina, toiset työskentelevät pelialalla joko palkattuina tai yksityisyrittäjinä, kolmannet tekevät keppihevosia ja myyvät niitä netissä kovaan hintaan alan harrastajille. 3D-muotoilusta voi myös saada vaikka minkälaista rahaa jos osaa käyttää digitaalisia ohjelmia, sama myös 2D digitaaliset kuvitukset. Luovalla alalla on kyllä töitä jos olet tarpeeksi hyvä ja tiedostat omat vahvuutesi ja minkälaista palkkaa voi odottaa tietynlaisesta työstä. Jos tosin haluat olla ns. Oikea Taiteilija, niin suosittelen jättämään harrastukseksi.
Myös perinteistä kuvataidetta tekemällä voi menestyä kaupallisesti, mutta se vaatii joko tosi hyvää tuuria ja paljon sometyötä ja -mainostusta (jos taiteesi on abstraktimpaa), tai sitten hyviä akateemisia taitoja (esim. klassinen muotokuvamaalaus) ja kontakteja. Jälkimmäisessä tosin on se ongelma, että se vaatii lähes aina akateemisen taiteen koulutusta, jota on Suomessa lähes mahdotonta saada. Jos haluat kaupallisesti hyödyllisiä taitoja, suosittelen tutkimaan mm. Repin-instituuttia Kotkassa sekä muutamia Helsingin suunnalla olevia yksityisiä akateemisia ateljeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä. Luuletko, että monikaan saa toteuttaa työssä itseään kovin syvällisesti. Terveen ihmisen on kuitenkin elätettävä itse itsensä, itse ajattelen näin. Ilmeisesti moni ei nykyään niin ajattele ja luullaan, että on jokaisen oikeus saada joku upea työ.
Siis mulla on jo taidealan koulutus, mutta en ole saanut ttöitä. mietin, mitä nyt tehdä?
Jos olisimme Yhdysvalloissa, voissit haastaa oikeuteen oppilaitoksesi, joka ei ole valmentanut sinua opintojen jälkeiseen elämään. Ei näyttelijöitä, arkkitehteja ja klassista musiikkia soittavia lukuunottamatta työpaikkoja ole valmiina kovin paljon. Käytät nyt sitä mielikuvitustasi ja opiskelujen aikana luomiasi verkostoja töiden etsimiseen, ja sitten teet hanttihommia sitä odotellessa että saat hankittua asiakaskuntaa itsellesi.
Tietysti voi myös hakeutua julkishallintoon töihin niin kuin minä; maisteri se on taiteen maisterikin. Ja kyllä, voin käyttää osaamistani mainiosti tässäkin hommassa, ja palkka on hyvä ja ilmaantuu tilille kerran kuussa
Vaikka tässä 20vuotta ollaan pärjätty pelkällä digitaalisella sisällöllä niin ei se tarve taiteelle tai tehdä taidetta katoa mihinkään. Mikään ei ole ihanampaa katsottavaa kuin inspiroitunut lahjakas tekemistään rakastava ihminen. Veikkaan että yhteiskunnallinen luovuuden tappaminen on aiheuttanut huonot pisa tulokset, masentuneisuutta, mielikuvituksettomuutta, lahjattomia työntekijöitä ym.
Nauttiiko kukaan oikeasti siitä mitä työkseen tekee, jääkö siitä mitään historiaan ja jälkipolville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki taideala työllistää huiput
Mutta sitä ei tiedä koulustä päästyä kuka on huippu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki taideala työllistää huiput
Mutta sitä ei tiedä koulustä päästyä kuka on huippu.
Tämä koskee muuten kaikkia aloja, mutta muut alat huolehtii työllisyydestä muidenkin kohdalla. Suomessa ei valitettavasti ole kuin teknologiaa ja terveydenhoitoa nii siitäpä valitset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin kuvataiteilijaksi amk:ssa ja en elättänyt itseäni edes yrittäjänä. Nyt kulttuurisihteeri ja ajatuskin taiteen tekemisestä vapaa-ajalla puistattaa. Nyt ihmettelen, miksi ko. Koulutusta järjestetään ja valehdellaan nuorille että ammatilla voi elää jos vaan tekee kovasti duunia.
Sain tämän kuningasidean taidealalle lähtemisestä lukion kuvistunneilla. Sitä ennen en ollut tiennyt mihin lähteä kirjoitusten jälkeen koska lukio ei sujunut, en jaksanut keskittyä (tuossa vaiheessa vielä diagnosoimaton ADHD) Valinnan ja taidekouluun pääsyn myötä mulla katkesi välit perheeseen. Äiti oli itkenyt 3 kk ja isä tehnyt raivolla klapeja ja risusavottaa sen jälkeen, kun olin aloittanut taideopinnot.
Välit kotiin eivät ole vieläkään kunnossa, äidin mielestä pilasin oman ja vanhempieni elämät.
Hmm, vanhempien reaktioista päätellen sinulla olisi voinut olla taipumusta teatterialalle...
Mun sukulainen on taidealalla. Tekee jotain projekteja, välillä saa jonkun apurahan. Hän elää pienillä tuloilla ja kädestä suuhun, mutta vaikuttaa aidosti onnelliselta. Omaa intohimoa kannattaa seurata.
Olen täällä saanut paljon alapeukkuja, kun olen ehdottanut nuorelle ensimmäiseksi ammatiksi jotain työllistävää, jonka ohella voi sitten toteuttaa niitä varsinaisia haaveitaan (jos ne ovat jollain luovalla alalla).
Unelmia saa ja pitää olla, mutta niiden eteen pitää tehdä paljon töitä. Luovilla aloilla pitää olla parempi kuin muut, keskinkertaisuus ei elätä. Lisäksi pitää olla valmius pieniin tai olemattomiin tuloihin unelmaa tavoitellessa, ellei sitten ole sitä vara-ammattia.
Opettajuutta ehdotelleille voin kertoa, että niitä paikkoja on vähän ja vaatimukset paljon muutakin kuin vain joku taidealan koulutus. Samoin tuo yrittäjyys: mitä ap myisi? Jos ei ole selvää visiota ja kykyä tuotteistaa omaa osaamista, ei kyllä kassavirtaa synny mitään postikortteja satunnaisesti jollain markkinoilla myymällä. Jostain Etsystä voi vertailun vuoksi käydä katsomassa, miten maailma on pullollaan laadukasta käsityötä ja kilpailu on todella kovaa.
Klassinen tilanne! Suurimmalla osalla tilanne on luultavasti se, että omien arvojen mukaan pitää valita tekeekö intohimotyötä jota rakastaa ja saa siitä paskaa palkkaa, vai tekeekö työtä josta ei niin välitä, mutta saa siitä hyvän korvauksen. Paras vaihtoehto olis tietysti, että sais tehdä intohimotyötä ja lisäksi siitä maksetaan sulle hyvin! Mutta tosiaan harva on näin onnekas :)
Pelkkä lahjakkuus ei taidealalla riitä etenemiseen. Pitää olla röyhkeä, markkinoida itseään, luoda hyvät suhteet "silmää tekeviin" anoa apurahoja ja stipendejä, hankkia julkisuutta, pitää näyttelyitä ja luoda itselleen oma tyyli ja imago. Muuten ei Suomessa taidealalla pärjää. Lisäksi saat varautua siihen, että selkäänpuukottajia, vähättelijöitä ja muita kateellisia taiteilijoita riittää, jotka tekevät parhaansa, ettei töitäsi ja saavutuksiasi noteerattaisi.
Kuulostaa ehkä lohduttomalta mutta on totta. Vain vahvat, itsekkäät ja lievästi narsistit menestyvät taiteellaan. Eivätkä välttämättä ole edes niitä kaikkein lahjakkaimpiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen täällä saanut paljon alapeukkuja, kun olen ehdottanut nuorelle ensimmäiseksi ammatiksi jotain työllistävää, jonka ohella voi sitten toteuttaa niitä varsinaisia haaveitaan (jos ne ovat jollain luovalla alalla).
Unelmia saa ja pitää olla, mutta niiden eteen pitää tehdä paljon töitä. Luovilla aloilla pitää olla parempi kuin muut, keskinkertaisuus ei elätä. Lisäksi pitää olla valmius pieniin tai olemattomiin tuloihin unelmaa tavoitellessa, ellei sitten ole sitä vara-ammattia.
Opettajuutta ehdotelleille voin kertoa, että niitä paikkoja on vähän ja vaatimukset paljon muutakin kuin vain joku taidealan koulutus. Samoin tuo yrittäjyys: mitä ap myisi? Jos ei ole selvää visiota ja kykyä tuotteistaa omaa osaamista, ei kyllä kassavirtaa synny mitään postikortteja satunnaisesti jollain markkinoilla myymällä. Jostain Etsystä voi vertailun vuoksi käydä katsomassa, miten maailma on pullollaan laadukasta käsityötä ja kilpailu on todella kovaa.
No taidealalta taitaa puuttua edelleen yrittäjyysopinnot, vaikka käytännössä suurin osa työllistää itse itsensä. Ei kirjailijoita, tanssijoita, kuvataiteilijoita palkata firmoihin vaan he ovat freelancereita.
Ap myy sitä mitä osaa, mitä hän tekee, tuottaa. Jos kirjoittaa tai valokuvaa, voi myydä lehtiin, julkaisuihin, eri alustoille juttujaan / kuvituksiaan. Jos maalaa tai veistää, voi myydä verkkokaupassa niitä tekemiään. Tällaisia taiteilijoita kyllä on, ihan oikeasti Taikin käyneitä taiteilijoita myy töitään omissa verkkokaupoissaan.
Siis ihan vaan myy sitä taidettaan. Sitä hän myisi yksinyrittäjä- taiteilijana. Minusta tuo oli hassu kysymys. :)
Opettaminen, konsultointi, suunnittelu, ne eivät ole taiteen tekemistä. Suunnittelutyössä on aina asiakas, jonka toiveiden mukaan tehdään, ei se ole taidetta ihan varsinaisessa merkityksessään.
Pitäisi tietää mikä se ap:n intohimo taiteessa on. Toki jos intohimona on opastaa muita löytämään luovuutensa, niin sitten opettaminen tai konsultointi tai retriittien pitäminen ovat nappijuttu.
Jos haluaa tehdä taidettaan, siihen pitää heittäytyä kokonaan. Se ei riitä, että pari tuntia päivässä normityön päälle tekisi jotain. Ei jaksa. Ei työpäivän jälkeen voi nappia painamalla laittaa inspiraatiota päälle. Taiteen tekeminen voi olla pitkä prosessi jota ei voi ajastaa klo 16 eteenpäin. Kyllä se tekeminen vie ihan koko päivän, jos oikeasti tekee.
Nykypäivänä markkinointi sentään on lähes ilmaista, somessa voi luukuttaa niin paljon kuin tykkää ja ihan pikkurahalla, tai ilmaiseksikin.
Valtio ei jaa taideapurahoja. Yksityiset säätiöt jakavat niitä harvoille ja valituille. Vain kansantaiteilijat saavat taiteilijaeläkkeen ja heistäkin pieni vähemmistö myös sellaiset hautajaiset, joissa valtiovaltakin muistaa edesmennyttä tulemalla hautajaisiin työnsä puolesta.