Mitä jos kiinnostaa vain taideala, ja työ,mutta tämä ala ei työllistä??

Mites graafisen suunnittelijan koulutus? Kai sekin jossain määrin taiteellista hommaa on.

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien kukaan on tehnyt työtä, johon kokee palavaa intohimoa? :D itse en ainakaan tiedä yhtään ihmistä, joka olisi sillä unelma alallaan tai tekee sitä mikä on todella se oma juttu. Kyllä me kaikki tehdään töitä enemmän tai vähemmän rahan ja muiden etujen takia.

Mun siskon intohimo työ on kaupan kassan homma (ja kaipa siihen kuuluu muitakin hommia kaupassa, kun on jo vuosikymmeniä siellä ollut). Sitä ei meinaa saada sieltä pois mitenkään. Lomillakin se ikävöi takaisin töihin. Työ on sille koko elämä.

Itse oon tehnyt niin, että on tämä tavallinen työ ja sitten on taiteellinen harrastukseni, josta saan mukavasti lisätuloja varsinaisen työn päälle.

Voi toki taiteilijanakin elättää itsensä, tunnen pari kirjailijaa ja muusikkoa jotka saavat alastaan koko elantonsa. Kuitenkin tunnen enemmän saman alan ihmisiä, joilla on joku alaa liippaava työ tai joku ihan muu työ sivussa. Yksi on töissä kehystämössä, toinen hitsaajana, kolmas keikkavälineitä vuokraavassa yrityksessä. Olisiko joku tällainen mahdollista? Opettajan sijaisuuksia on esimerkiksi valtavasti tarjolla ja niistä maksetaan hyvin, eikä alan koulutusta tarvitse.

Jos ja kun joudut menemään muiden alojen töihin tai ns. hanttihommiin, huomioi mahdollinen riski saada käsivamma. Itse sain yhdessä suorittavan tason työssä pysyvän vamman. Se tuli vasempaan käteen ja olen oikeakätinen, joten piirtäminen ja maalaaminen onnistuu onneksi edelleen, mutta olisi voinut käydä myös huonommin.

Olen nähnyt jonkin verran julkisella (sote-alalla) myös taidealan ihmisille ohjaukseen liittyviä töitä. Saattavat lisääntyä. Suosittelisin jonkinlaista "helpohkoa" ja lyhyttä sote-alan tutkintoa esim. lähihoitaja ja sitten taidealan opintoja siihen komboksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun joudut menemään muiden alojen töihin tai ns. hanttihommiin, huomioi mahdollinen riski saada käsivamma. Itse sain yhdessä suorittavan tason työssä pysyvän vamman. Se tuli vasempaan käteen ja olen oikeakätinen, joten piirtäminen ja maalaaminen onnistuu onneksi edelleen, mutta olisi voinut käydä myös huonommin.

Ainakin semmoisia henkilökohtaisen avustajan töitä kannattaa välttää, joissa on kovinkin kehopositiivisessa kunnossa oleva asiakas, koska semmoiset ihrakasat murskaa vaikka mitä kääntäessään kylkeään XD

Vierailija kirjoitti:

Kaatuisi aika äkkiä tämä hyvinvointivaltio jos jokainen olisi tuolla samalla minäminä-tyylillä valmiita tekemään vain ja ainoastaan sellaisia asioita jotka itseään kiinnostaa ja huvittaa ja jos sellaista ei ole tarjolla niin oletetaan yhteiskunnan elättävän. Kaikki ei vaan voi elämässä olla pelkästään kivaa ja mielenkiintoista. Jokainen elättää ensi sijaisesti itse itsensä ja vapaa-ajallaan voi sitten tehdä/harrastaa niitä omia mielenkiinnon kohteita. Samalla voi tietysti etsiä parempaa työtä mutta niin kauan kuin se löytyy, tehdään mitä tahansa muuta työtä itsensä elättämiseksi. Ihme työnvieroksuja lellipentuja on tämä nyt aikuistuvien/nuorien aikuisten vanhempien ikäpolvi kasvattanut. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi kotisohvalle tuotuna, jokaiselle juuri se oma unelma ilman mitään vastoinkäymisiä tai minkäälaista oma-aloitteisuutta tai muuten "voima loppuvat" kun on niin rankkaa.

Ala tekemään syötäviä taideteoksia. Saat varmasti asiakkaiksesi paljon kehopositiivisia ihralöllyköitä. Niillä on sammumaton ahmimisen himo ja ne syövät itsensä hengiltä XD

Taiteilijat ovat aina olleet köyhiä ja yhteiskunnan marginaalissa kommentoimassa yhteiskuntaa. Taidekouluihin pitäisi päästää vain hulluja, jotka kestävät sitä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaatuisi aika äkkiä tämä hyvinvointivaltio jos jokainen olisi tuolla samalla minäminä-tyylillä valmiita tekemään vain ja ainoastaan sellaisia asioita jotka itseään kiinnostaa ja huvittaa ja jos sellaista ei ole tarjolla niin oletetaan yhteiskunnan elättävän. Kaikki ei vaan voi elämässä olla pelkästään kivaa ja mielenkiintoista. Jokainen elättää ensi sijaisesti itse itsensä ja vapaa-ajallaan voi sitten tehdä/harrastaa niitä omia mielenkiinnon kohteita. Samalla voi tietysti etsiä parempaa työtä mutta niin kauan kuin se löytyy, tehdään mitä tahansa muuta työtä itsensä elättämiseksi. Ihme työnvieroksuja lellipentuja on tämä nyt aikuistuvien/nuorien aikuisten vanhempien ikäpolvi kasvattanut. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi kotisohvalle tuotuna, jokaiselle juuri se oma unelma ilman mitään vastoinkäymisiä tai minkäälaista oma-aloitteisuutta tai muuten "voima loppuvat" kun on niin rankkaa.

Heh heh..näköjään tämä kommentoija on sitä mieltä että unelman tavoittelijat ja sen toteuttamiseen pyrkivät ovat "lellipentuja". Uskallan olla eri mieltä. Vaatii paljon extra ylimääräistä ponnistelua jos mielii johonkin unelma hommaan. Oli se sitten lääkäriksi tai olla menestyvä taiteilija. Että siinä ei kyllä paljoa sohvalla pötkötellä ja syödä sipsiä.😂

Rupea tatuoijaksi. Jos olet oikeasti hyvä, saat siitä elantosi. Jos et, niin tiedät sen aika pian.

Vierailija kirjoitti:

Jos on riittävän hyvä, niin taiteella kyllä elättää itsensä hyvin. 

Vaihtoehtona rahoittaa muulla tavoin ja tehdä taidetta tai elää köyhänä ja tehdä taidetta.

Aika harva hyvinkään taitava taiteilija millään alalla (kuva, ääni, kirjoittaja) elää "hyvin". Se että saa edes kasaan jonkinlaista tuloa on jo järjetön onnenpotku.

Sit jos sattuu se oma taidemuoto, -tyyli ja tuote mitä tekee olemaan myyvä, tarvitaan vielä yhteyksiä ja täysosumaan lopulta tuuriakin.

Jos siitä ei saa elantoa, se on harrastus.

Hanki siis työ jolla elätät itsesi, ja harrasta mitä mielit.

Jotenkin raskasta lukea ainaista taidealojen haukkumista. Apurahoja vaaditaan lakkautettaviksi koska kaikkien taiteilijoiden pitäisi maalata vain kissatauluja ja maisemia mitkä käy kaupaksi.

Ollaan hyvin lähellä nat si sak saa, jossa eroteltiin rappiotaide hyväksyttävästä taiteesta.

Suosittelen tekemään taidetta, jos siihen on kutsumusta. Asiat kyllä järjestyvät.

Kurt Vonnegutin sanoin: The arts are not a way to make a living. They are a very human way of making life more bearable. Practicing an art, no matter how well or badly, is a way to make your soul grow, for heavens sake. Sing in the shower. Dance to the radio. Tell stories. Write a poem to a friend, even a lousy poem. Do it as well as you possibly can. You will get an enormous reward. You will have created something.

Tee niinkuin sydän sanoo. Voi olla, että jotain asioita jää saamatta elämässä, mutta työsi on sitäkin antoisampaa. Niin moni taiteilija on lapseton. 

Olit hyvä tai huono, sillä ei ole merkitystä. 

Ihme haihattelua taas. Tienaa elantosi ja sen jälkeen voit taiteilla mielin määrin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää. Vapaa-ajalla sitten taiteilet.

Olisinpa tehnyt noin nuorena tai joku olisi antanut tuollaisen hyvän neuvon. Itse pääsin suoraan lukiosta unelmieni muotoilualan koulutukseen. Monen vuoden opinnot ja opintolainaakin. Leipä pieninä muruina maailmalla.

Lopulta järki tuli kituuttelun jälkeen päähän ja pääsin opiskelemaan hoitoalan ammattilaiseksi. Nyt tätä aloitusta lukiessa tuli muuten ihan sellainen havainto mieleen, että ihmiset suhtautuvat minuun erilailla kun kerron vain toisesta koulutuksestani, vaikka olen sama ihminen.

Taiteellisen ihmisen oletetaan olevan jotenkin outo ja saavan hulluja ideoita kaikkien juominkien ja naamiaisten ja muiden tempausten välillä. Minä olin ensimmäisissä opinnoissani sellainen harmaa hiirulainen, koska minulla inspiraatio syntyy ajatuksesta eikä siihen tarvita mitään kommervenkkejä tai humalatilaa.

Hoitoalan ihmisenä näen tietenkin kärsimystä, mutta näen myös onnea kun ihmiset alkavat parantua. Missään nimessä en voi sanoa työtä miksikään tunteettomaksi ja mekaaniseksi suorittamiseksi. Toki kiirettä pitää ja välillä on vaikeaa säilyttää neutraali olemus kun joudun muistuttamaan asiakasta omaa parantumista edistävistä asioista.

Moni ei ymmärrä, ettei sairaala ole hotelli ja ihan makuulle heittäytyessä saa veritulpan jo siksikin että keuhkot ovat kasassa. Siksi olisi hyvä jaloitella edes vähän jos pystyy. Etenkin jos ei tarvi mitään apuvälineitä liikkumisensa.

Helpommalla olisin kuitenkin päässyt, jos olisin valinnut hoitoalan tai minkä tahansa muun aina työllistävän alan ja säilyttänyt taiteen harrastuksena. Taidekoulut eivät ole mitään kansalaisopiston kursseja ja opettajina on niitäkin, jotka käyttävät mielellään henkistä väkivaltaa ja arvostelu menee opiskelijan henkilöön työn sijasta.

Moni sairastui opiskeluaikoinani masennukseen, osa anoreksiaan ja osa sekamuotoiseen syömishäiriöön. Mikään onnela ei siis paikka maan yhdessä johtavassa opiskelupaikassa ei välttämättä ole.

Toki hoitoalan opinnoissa on myös nokkimisjärjestystä ja kaikkea, mitä ihmiset heikkouksissaan harrastavat. Ilmeisesti minä sain sen verran kovan tulikasteen muotoilupuolella, ettei pikku kateellisten juoruilu hetkauta. En viitsinyt edes kertoa aikaisemmista opinnoistani kun olin jo aiemmin huomannut osan tulevan niistä kateellisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan jaksaa yrittää sille alalle. Muun työn tekeminen on vaarallista. Se vie voimat ja sitten lopulta tappaa myös luovuuden.

Luovuus kukkii elämää elämällä. Ei se vaadi mitään oppilaitosta syntyäkseen.