Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiluvusta keskustelu aiheuttaa riidan
Valo
14.06.2023 |
Meillä on kolmevuotias ihana, aurinkoinen lapsi. Olen jo jonkin aikaa haaveillut toisesta lapsesta. Täytän 36, mieheni on yli nelikymppinen. Koen, että nyt olisi hyvä alkaa yrittämään toista lasta, koska en ole enää ihan nuori.
Haasteena kuitenkin on, että emme pysty keskustelemaan vauva-asiasta ilman, että mieheni hermostuu ja keskustelu kääntyy tosi ikäväksi. En ole painostanut asiassa mitenkään, vaan tosi varovasti kysynyt, voisiko hän vielä haluta perheenlisäystä ja jos, niin millä aikataululla. Mies on suuttunut ja sanonut, että haluan väkipakolla vauvan, vaikka elämä on yhtä selviytymistä.
Meillä minä olen hoitanut käytännössä kaikki yöheräämiset ja kodin askareet myös palattuani töihin. Mies vaihtoi vauva-aikana vastuulliseen unelmatyöhönsä, johon kuuluu paljon matkustelua, ja miehen ollessa työreissuilla minä tietysti otan täyden vastuun lapsesta ja kodista. Olen ollut välillä aika väsynyt yöheräilyistä, mutta siitä huolimatta koen, että tämä pikkulapsiaika on pääosin taianomaista ja ihanaa, aika menee liian nopeasti! Miehellä on harrastuksia, treenaa vähintään tunnin tai kaksi joka päivä, ja lisäksi käy reissuissa urheiluharrastustensa takia. Myös minä saan omaa aikaa iltaisin, ja parisuhdeaikaa olisi lapsen ollessa päikkäreillä ja yöunilla. Minusta tämä elo yhden lapsen kanssa on aika leppoisaa.
Suoraan sanottuna ottaa päähän, että mies valittaa arjen raskautta vaikka nukkuu vähintään 8 tunnin yöunet, reissaa, jaksaa treenata. On lapsen kanssa kahdestaan korkeintaan tunnin iltaisin. Toki hänellä on tunteisiinsa oikeus ja ihmiset kokevat asiat niin eri tavoin. Olen kysynyt onko jotain, missä voisin auttaa tai mistä haluaisi puhua, mutta ei suostu puhumaan tunteistaan. Välillä vaan sitten tuhahtaa, että huonostihan tässä parisuhteessa menee ja arki on niin rankkaa. Tuntuu että perhe-elämä on hänelle painajaista, vaikka meillä pitäisi olla kaikki hyvin.
Olen ihan umpikujassa. Haluaisin vastauksia vauva-asiaan, koska se on minulle tosi tärkeä juttu, enkä haluaisi odottaa liian pitkään. Haluaisin, että mieheni olisi onnellinen eikä jatkuvasti olisi naama väärinpäin, koska myrkyttää meidän kodin ilmapiirin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivänselvää on, että jos haluat lisää lapsia niitä on hommattava nyt. Toisaalta kannattaa myös muistaa, että kahden lapsen hoitaminen on ainakin nelinkertainen työ yhteen verrattuna. Mutta jos sinä kannat päävastuun ja selviät siitä niin ei siinä mitään.
Selvittäkää kuitenkin ensin mikä miestä suhteessanne hiertää. Asia voi olla kiinni yllättävän pienestäkin. Varmista, että mies on levännyt, syönyt ja saanut kun otat asian puheeksi.
Leikin nyt vähän selvännäkijää ja veikkaan, että ap on niin kadonnut mammakuplaansa, että mies ei enää edes tunne olevansa parisuhteessa vaan pelkkä elättäjä perheelle. Ap ei ole puhunut mistään oikeasta asiasta vuosiin miehensä kanssa, koska hänelle tulee täydellisenä yllätyksenä, että mies voi pahoin parisuhteessa. Nyt ap haluaa vielä tuoda lisää lapsia tähän toimimattomaan yhtälöön ja miestä ihan ymmärrettävästi ahdistaa, että hänen puolisonsa ei edes yritä ymmärtää häntä, vaan jankkaa vuodesta toiseen niiden lisälapsien hankkimista.
Näin siis sisäinen ennustajaeukkoni sanoi.
Niin tai ukko on vain epärehellinen ja painaa vieraissa. Miksi se parisuhteesta huolehtiminen olisi ainoastaan vaimon vastuulla?
Ei se olekaan, mutta tässä tuli nyt kuva naisesta, joka ei pysty päästämään irti lapsestaan hetkeksikään. Voi olla, että kuva on väärä. Miehen voi olla hyvin vaikea päästä siihen väliin ja saada äiti jättämään lapsensa vaikka isovanhemmille yöksi. Ja vaikka onnistuisikin siinä, niin kyllä sen naisen pitää pystyä rentoutumaan ja unohtamaan se lapsi hetkeksi ja keskittyä mieheensäkin.
Valo kirjoitti:
Olemme aikanaan puhuneet ennen esikoista lasten lukumäärästä, silloin mies sanoi että kaksi olisi hänen mielestään sopiva. Ymmärrän, että mieli voi muuttua, mutta asiasta pitäisi pystyä puhumaan suoraan.
Kun aloin haaveilla ensimmäisestä lapsesta, kerroin ajatuksistani miehelle. Hän ei ollut silloin vielä valmis, mutta sovimme, että kertoo kun on. Ja se aika tuli, vauvahaave oli yhteinen. Mies rakastaa esikoistamme, siitä ei ole epäilystäkään.
Mitä raha-asioihin tulee, mies ei elätä minua. Käyn töissä, tienaan ihan riittävästi ja maksamme kulut puoliksi. Hassu olettamus että mies elättäisi meitä.
Ap
No hän ei halua puhua enää. Tietysti häntä harmittaa, että joskus on tullut puhuttua kahdesta lapsesta, eikä hän enää haluakaan. Ja kyllä tuo suuttumus asiasta kertoo sinulle aivan selvästi mitä mieltä hän on. Tässäkään viestissä et vieläkään vain halua hyväksyä tosiasiaa. Painostat siis edelleen miestä jatkossakin.
Valo kirjoitti:
Olemme aikanaan puhuneet ennen esikoista lasten lukumäärästä, silloin mies sanoi että kaksi olisi hänen mielestään sopiva. Ymmärrän, että mieli voi muuttua, mutta asiasta pitäisi pystyä puhumaan suoraan.
Kun aloin haaveilla ensimmäisestä lapsesta, kerroin ajatuksistani miehelle. Hän ei ollut silloin vielä valmis, mutta sovimme, että kertoo kun on. Ja se aika tuli, vauvahaave oli yhteinen. Mies rakastaa esikoistamme, siitä ei ole epäilystäkään.
Mitä raha-asioihin tulee, mies ei elätä minua. Käyn töissä, tienaan ihan riittävästi ja maksamme kulut puoliksi. Hassu olettamus että mies elättäisi meitä.
Ap
Olen itse ollut samassa tilanteessa. Tai siis en lapsiluvun kanssa, mutta minulta kärtettiin mielipidettä erääseen asiaan josta tiesin olevani naisen kanssa eri mieltä. Ja tiesin naisen toivovan asian tapahtumista todella kovasti.
En halunnut pahoittaa hänen mieltään sanomalla suoraan ja toisaalta hän olisi pahoittanut mielensä joka tapauksessa näkemyksestäni, joten yritin vain vältellä aiheeseen liittyviä keskusteluja kuin miehesi.
Jos haluat oikeasti kuulla miehesi mielipiteen niin sinun myös pitää valmistautua pettymykseen ja ilmaista selkeästi miehelle ettet odota mitään tiettyä vastausta. Kun saat sitten hänen mielipiteensä tietoosi sinun pitää se hyväksyä ja sitten toimia sen mukaan mitä ikinä haluatkin, kiukuttelematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivänselvää on, että jos haluat lisää lapsia niitä on hommattava nyt. Toisaalta kannattaa myös muistaa, että kahden lapsen hoitaminen on ainakin nelinkertainen työ yhteen verrattuna. Mutta jos sinä kannat päävastuun ja selviät siitä niin ei siinä mitään.
Selvittäkää kuitenkin ensin mikä miestä suhteessanne hiertää. Asia voi olla kiinni yllättävän pienestäkin. Varmista, että mies on levännyt, syönyt ja saanut kun otat asian puheeksi.
Leikin nyt vähän selvännäkijää ja veikkaan, että ap on niin kadonnut mammakuplaansa, että mies ei enää edes tunne olevansa parisuhteessa vaan pelkkä elättäjä perheelle. Ap ei ole puhunut mistään oikeasta asiasta vuosiin miehensä kanssa, koska hänelle tulee täydellisenä yllätyksenä, että mies voi pahoin parisuhteessa. Nyt ap haluaa vielä tuoda lisää lapsia tähän toimimattomaan yhtälöön ja miestä ihan ymmärrettävästi ahdistaa, että hänen puolisonsa ei edes yritä ymmärtää häntä, vaan jankkaa vuodesta toiseen niiden lisälapsien hankkimista.
Näin siis sisäinen ennustajaeukkoni sanoi.
Niin tai ukko on vain epärehellinen ja painaa vieraissa. Miksi se parisuhteesta huolehtiminen olisi ainoastaan vaimon vastuulla?
Ei se olekaan, mutta tässä tuli nyt kuva naisesta, joka ei pysty päästämään irti lapsestaan hetkeksikään. Voi olla, että kuva on väärä. Miehen voi olla hyvin vaikea päästä siihen väliin ja saada äiti jättämään lapsensa vaikka isovanhemmille yöksi. Ja vaikka onnistuisikin siinä, niin kyllä sen naisen pitää pystyä rentoutumaan ja unohtamaan se lapsi hetkeksi ja keskittyä mieheensäkin.
Nainen kertoi käyvänsä töissä, joten eiköhän hän työpäivän ajaksi ainakin vie lapsensa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Kyllä se tarkoittaa sitäkin. Eli pääsee pois niistä arjen askareista. Eihän sitä kukaan muuten haluaisi matkustella tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Ehkä mä olen sitten ihmishirviö, joka ei välitä lapsistaan, mutta mä haluan parisuhteeltani muutakin kuin tiskikoneentäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinulla on oikeus puhua tuosta lapsiluvusta miehen kanssa asiallisesti. Sanot suoraan, mikä on toiveesi. Lapsellista häneltä suuttua. Ihmeellistä myös, että valittaa arjen raskaudesta.
Kieltämättä sun mies kuulostaa vähän keskenkasvuiselta samalla tavalla kuin oma mieheni. Vielä raskaana ollessa luulin hänen ottavan enemmän vastuuta vanhempana, mutta hän käyttäytyy kuin miehesi. Mieheni kyllä rakastaa lastaan yli kaiken, mutta ei vietä riittävästi aikaa lapsen kanssa. Olen myös hoitanut kaikki yöheräämiset ja enimmäkseen lapsenhoidon sekä kotityöt.
Äitiys ja lapset on kuitenkin ihaninta, mitä tiedän, joten kaikesta huolimatta olisin valmis toiseen lapseen. Mieheni puhui raskausaikana parista lapsesta, mutta on nyt muuttanut mieltään. Nyt mietin, pitääkö todella erota ja yrittää vielä päästä kohti unelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Ehkä mä olen sitten ihmishirviö, joka ei välitä lapsistaan, mutta mä haluan parisuhteeltani muutakin kuin tiskikoneentäyttöä.
Siis jos on yksi lapsi, niin kyllähän sitä parisuhdettaan voi hoitaa milloin vain! Todella rajoittunut mielikuvitus, jos parisuhdeaikaan pitää valjastaa puoli sukua ja mummot ja vaarit avuksi. Kas kun ette pyydä anoppia aisan kannattajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulla on oikeus puhua tuosta lapsiluvusta miehen kanssa asiallisesti. Sanot suoraan, mikä on toiveesi. Lapsellista häneltä suuttua. Ihmeellistä myös, että valittaa arjen raskaudesta.
Kieltämättä sun mies kuulostaa vähän keskenkasvuiselta samalla tavalla kuin oma mieheni. Vielä raskaana ollessa luulin hänen ottavan enemmän vastuuta vanhempana, mutta hän käyttäytyy kuin miehesi. Mieheni kyllä rakastaa lastaan yli kaiken, mutta ei vietä riittävästi aikaa lapsen kanssa. Olen myös hoitanut kaikki yöheräämiset ja enimmäkseen lapsenhoidon sekä kotityöt.
Äitiys ja lapset on kuitenkin ihaninta, mitä tiedän, joten kaikesta huolimatta olisin valmis toiseen lapseen. Mieheni puhui raskausaikana parista lapsesta, mutta on nyt muuttanut mieltään. Nyt mietin, pitääkö todella erota ja yrittää vielä päästä kohti unelmaa.
Siinäpähän vauvahuuruisssanne teette taas yhden avioerolapsen. Sekopäänaisia on niin paljon.
Miehellä on oikeus tunteisiinsa ja omaan näkemykseensä suhteenne ja perheenne tilasta. Kuulostaa että sinä et ollenkaan kuuntele häntä, etkä hyväksy että hänen mielipiteensä poikkeaa omastasi. Sinulla voi olla suhteessa ja lapsen kanssa kivaa, mutta hän on selkeästi kertonut ettei hänellä ole. Sä olet nyt se jäärä joka ei näe kuin oman perc33nsä "mulla on kaikki hyvin joten turhasta se valittaa".
Mies ei ole onnellinen eikä halua enempää lapsia. Ei siihen sen kummempia perusteluja tarvita. "EI" on tarpeeksi perusteluja, ja selkeästi sinä haluat vain yrittää muuttaa hänen mielensä ja siksi jankkaat asiasta. Hyväksy se "ei" ja joko jäät suhteeseen etkä enää ikinä yritä muuttaa miehen mieltä, tai eroa ja hanki lisää geeniklooneja jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Tuohan on perheaikaa. Parisuhdeaika on sitä, mikä vietetään kahdestaan ilman lapsia, eikä se ole pelkkää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Tuohan on perheaikaa. Parisuhdeaika on sitä, mikä vietetään kahdestaan ilman lapsia, eikä se ole pelkkää seksiä.
Meillä lapset osaavat leikkiä omassa huoneessaan ja isommat itsekseen ulkona. Että ei ole pulaa parisuhdeajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulla on oikeus puhua tuosta lapsiluvusta miehen kanssa asiallisesti. Sanot suoraan, mikä on toiveesi. Lapsellista häneltä suuttua. Ihmeellistä myös, että valittaa arjen raskaudesta.
Kieltämättä sun mies kuulostaa vähän keskenkasvuiselta samalla tavalla kuin oma mieheni. Vielä raskaana ollessa luulin hänen ottavan enemmän vastuuta vanhempana, mutta hän käyttäytyy kuin miehesi. Mieheni kyllä rakastaa lastaan yli kaiken, mutta ei vietä riittävästi aikaa lapsen kanssa. Olen myös hoitanut kaikki yöheräämiset ja enimmäkseen lapsenhoidon sekä kotityöt.
Äitiys ja lapset on kuitenkin ihaninta, mitä tiedän, joten kaikesta huolimatta olisin valmis toiseen lapseen. Mieheni puhui raskausaikana parista lapsesta, mutta on nyt muuttanut mieltään. Nyt mietin, pitääkö todella erota ja yrittää vielä päästä kohti unelmaa.
Siinäpähän vauvahuuruisssanne teette taas yhden avioerolapsen. Sekopäänaisia on niin paljon.
Mikä johtaa minun liittoni avioeroon? Osaatko yhtään perustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Tuohan on perheaikaa. Parisuhdeaika on sitä, mikä vietetään kahdestaan ilman lapsia, eikä se ole pelkkää seksiä.
Meillä lapset osaavat leikkiä omassa huoneessaan ja isommat itsekseen ulkona. Että ei ole pulaa parisuhdeajasta.
Varmaan ihmisestä riippuen parisuhdeaika koetaan eri tavalla. Minulle ei riitä, että ohimennen jutellaan arkipäivän asioista lasten leikkiessä. Haluan välillä kohdata mieheni täysin rauhassa ja esim. keskustella hänen kanssaan syvällisesti.
Valo kirjoitti:
Olemme aikanaan puhuneet ennen esikoista lasten lukumäärästä, silloin mies sanoi että kaksi olisi hänen mielestään sopiva. Ymmärrän, että mieli voi muuttua, mutta asiasta pitäisi pystyä puhumaan suoraan.
Kun aloin haaveilla ensimmäisestä lapsesta, kerroin ajatuksistani miehelle. Hän ei ollut silloin vielä valmis, mutta sovimme, että kertoo kun on. Ja se aika tuli, vauvahaave oli yhteinen. Mies rakastaa esikoistamme, siitä ei ole epäilystäkään.
Mitä raha-asioihin tulee, mies ei elätä minua. Käyn töissä, tienaan ihan riittävästi ja maksamme kulut puoliksi. Hassu olettamus että mies elättäisi meitä.
Ap
Ei ollut vielä valmis ensimmäiseen lapseen. Kuinka kauan maltoit odottaa painostamatta, eli oliko se hetken saapuminen ihan miehen oma- aloitteisesti kertoma juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä olette tehneet viime aikoina kahdestaan miehen kanssa? Luultavasti ette mitään. Se, mitä te tarvitsette on PARISUHDEAIKAA. Lapsi hoitoon ja te jonnekin kylpylään yms. Lopetat haihattelun ja vatvomisen toisesta lapsesta ja keskityt mieheesi. Miehesi lähtee suhteesta, jos ette saa asioita kuntoon.
Ei suhdetta millään parisuhdeajalla pelasteta. Parisuhde on tahtotila.
No ihan tasan tarkkaan kaksin vietetyt hetket ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Aika harva meistä asuu eri asunnossa kuin puoliso, joten sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa on normaalissa perhe-elämässä aika lailla, kunhan vauva ei ole perhepetissä. On yhteistä aamupalanlaittoa, tiskikoneentäyttöä, ruokapöytäkeskusteluja, tv:n katselua jne. Parisuhdeaika ei tarkoita sitä, että lähdetään pois kotoa hotelliin ja vietetään pari päivää sängyssä, se on silkkaa seksiä ja sitä saa helposti ilman parisuhdettakin.
Tuohan on perheaikaa. Parisuhdeaika on sitä, mikä vietetään kahdestaan ilman lapsia, eikä se ole pelkkää seksiä.
Meillä lapset osaavat leikkiä omassa huoneessaan ja isommat itsekseen ulkona. Että ei ole pulaa parisuhdeajasta.
Minusta on outoa, ettei halua tehdä mitään kumppanin kanssa kodin ulkopuolella. Me käymme mieheni kanssa syömässä ravintoloissa, teatterissa, kylpylöissä yms. Tietty jutellaan joka päivä esim. tiskikonetta tyhjentäessä, mutta eihän se nyt ole yhtään sama asia kuin ravintolassa viinilasi kädessä jutellessa oman kullan kanssa. Sinulle ilmeisesti riittää tuollainen elämä, mutta en usko, että kovinkaan moni on samoilla linjoilla kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulla on oikeus puhua tuosta lapsiluvusta miehen kanssa asiallisesti. Sanot suoraan, mikä on toiveesi. Lapsellista häneltä suuttua. Ihmeellistä myös, että valittaa arjen raskaudesta.
Kieltämättä sun mies kuulostaa vähän keskenkasvuiselta samalla tavalla kuin oma mieheni. Vielä raskaana ollessa luulin hänen ottavan enemmän vastuuta vanhempana, mutta hän käyttäytyy kuin miehesi. Mieheni kyllä rakastaa lastaan yli kaiken, mutta ei vietä riittävästi aikaa lapsen kanssa. Olen myös hoitanut kaikki yöheräämiset ja enimmäkseen lapsenhoidon sekä kotityöt.
Äitiys ja lapset on kuitenkin ihaninta, mitä tiedän, joten kaikesta huolimatta olisin valmis toiseen lapseen. Mieheni puhui raskausaikana parista lapsesta, mutta on nyt muuttanut mieltään. Nyt mietin, pitääkö todella erota ja yrittää vielä päästä kohti unelmaa.
Siinäpähän vauvahuuruisssanne teette taas yhden avioerolapsen. Sekopäänaisia on niin paljon.
Toinen lapsihan ei nimenomaan johtaisi avioeroon osaltani. Enkä raskautuisi ilman miehen suostumusta.
"Välillä vaan sitten tuhahtaa, että huonostihan tässä parisuhteessa menee ja arki on niin rankkaa. Tuntuu että perhe-elämä on hänelle painajaista, vaikka meillä pitäisi olla kaikki hyvin."
En tekisi lisää lapsia, selvästikään mies ei siitä selviytyisi.
Alue: Aihe vapaa
Ovat, mutta kyllä sekin on tärkeää, että arki rullaa siten jotta molemmat kokevat olevansa onnellisia.
Esim. itse olin samanaikaisten töiden, opiskelujen ja lasten hoitamisten jälkeen lähes kuollut ja silti eksä piiskasi tekemään enemmän kotitöitä ja olemaan enemmän lasten kanssa. Itse oli päivät kotona lasten kanssa niin ei ehkä ihan ymmärtänyt realistisesti tilannetat. Esimerkiksi aamuruuhkat olivat hänelle ihan outo käsite kun lähti liikenteeseen vasta joskus puolenpäivän tienoilla.