Auttakaa kokeneemmat äidit, vauva 3kk nukkumasnmeno tuskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni vauva nukahtaa kyllä kun on väsynyt Älä laita sänkyyn ennen sitä

Ei todellakaan jokainen vauva nukahda. Osa menee vain yliväsymystilassa täyteen hysteriahuutoon ja uneen auttaminen on entistä vaikeampaa. Omat huonouniset vauvat ovat jo onneksi isoja ja hyväunisia lapsia, mutta vieläkin ärsyttää, kun joku kuvittelee tuntevansa jokaisen vauvan tarpeet omalla rajatulla kokemuksellaan.

Haluan nähdä vauvan, joka ei nuku yhtään vuorokauden aikana.

P.S. Vauva ei mene rikki vaikka se välillä huutaakin itsensä uneen

Noooh miten sen nyt ottaa. En viitsi alkaa pitämään kehityspsykologian luentoa, mutta vauvan ja lapsen tarpeisiin on syytä reagoida ja vastata. Toivottavasti kukaan ei ota mallia tuosta edellä olevasta kommentista.

Nyt ei  puhuta kehityspsykologiasta, vaan vauvan hoitamisesta. Siihen riittää ihan maalaisjärki. Vai meinaatko, että isomummosi luki psykologian oppaita, kun vauvojaan nukutti :D

Miten ajattelit, että esim. ylisukupolviset traumat periytyy? Juuri siten, että ihmiset menee "maalaisjärjellä" ja toimii kuten heidän kanssa on toimittu lapsena. Sitten on joku äiti, joka päättää lukea niitä oppaita ja toimia toisella tavalla ja sillä tavalla kierre katkeaa.

Siten että höösätään normaaleista asioista ja tehdään tavallisesta arjestakin jotain ihme sirkusta. Se, jos mikä aiheuttaa traumoja. Ja sen kyllä huomaa nykynuorten mt-tilastoja katsoessa. Helikopterivanhempien aikaansaamista moni niistä. Ennen lapset vaan olivat eikä heitä hyysätty. Ja hyvin pärjäsivät elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni vauva nukahtaa kyllä kun on väsynyt Älä laita sänkyyn ennen sitä

Ei todellakaan jokainen vauva nukahda. Osa menee vain yliväsymystilassa täyteen hysteriahuutoon ja uneen auttaminen on entistä vaikeampaa. Omat huonouniset vauvat ovat jo onneksi isoja ja hyväunisia lapsia, mutta vieläkin ärsyttää, kun joku kuvittelee tuntevansa jokaisen vauvan tarpeet omalla rajatulla kokemuksellaan.

Haluan nähdä vauvan, joka ei nuku yhtään vuorokauden aikana.

P.S. Vauva ei mene rikki vaikka se välillä huutaakin itsensä uneen

Noooh miten sen nyt ottaa. En viitsi alkaa pitämään kehityspsykologian luentoa, mutta vauvan ja lapsen tarpeisiin on syytä reagoida ja vastata. Toivottavasti kukaan ei ota mallia tuosta edellä olevasta kommentista.

Miksi ei saisi ottaa mallia täysin toimivasta konseptista? Vai oletko useinkin tavannut perheitä, joissa vauva on kuollut, kun se on vähän itkenyt?:D

Jokainen toki pelaa omalla levelillään, mutta aika outoa että ihminen, jonka mielestä hyvä vanhemmuuden taso on se, ettei vauva kuole, tulee neuvomaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni vauva nukahtaa kyllä kun on väsynyt Älä laita sänkyyn ennen sitä

Ei todellakaan jokainen vauva nukahda. Osa menee vain yliväsymystilassa täyteen hysteriahuutoon ja uneen auttaminen on entistä vaikeampaa. Omat huonouniset vauvat ovat jo onneksi isoja ja hyväunisia lapsia, mutta vieläkin ärsyttää, kun joku kuvittelee tuntevansa jokaisen vauvan tarpeet omalla rajatulla kokemuksellaan.

Haluan nähdä vauvan, joka ei nuku yhtään vuorokauden aikana.

P.S. Vauva ei mene rikki vaikka se välillä huutaakin itsensä uneen

Noooh miten sen nyt ottaa. En viitsi alkaa pitämään kehityspsykologian luentoa, mutta vauvan ja lapsen tarpeisiin on syytä reagoida ja vastata. Toivottavasti kukaan ei ota mallia tuosta edellä olevasta kommentista.

Miksi ei saisi ottaa mallia täysin toimivasta konseptista? Vai oletko useinkin tavannut perheitä, joissa vauva on kuollut, kun se on vähän itkenyt?:D

Sekö on hyvän kasvatuksen merkki, että lapsi on elossa? Onpa sulla rima matalalla. Tuon alemmas sitä ei saakaan. En minä ainakaan halua, että minun lapsi lakkaa ilmaisemasta tarpeita, koska opetan sen siihen, että äiti ei tule vaikka kuinka itkee. Tuo sun "konsepti" on haitallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vauvan rytmi? Eli milloin nukkuu päiväunia ja kuinka pitkään? Milloin viimeiset päiväunet päättyy?

3kk ikäisellä ei vielä ole selkeää rytmiä. Se on todennäköisesti ap:nkin ongelma, että luulee vauvan olevan ohjelmoitavissa

Ei ole selkeää rytmiä mutta selkeät valveillaoloajat on ja niiden kautta voi muodostaa rytmiä. Jos vauva jaksaa valvoa 90 minuuttia päiväunien jälkeen, niin se rytmi on siinä. Herää päiväunilta esimerkiksi klo 19 --> unille klo 20:30.

Vauva ei  ole robotti, vaan uniajat vaihtelevat. Osalla hyvinkin paljon. Etenkin noin pienellä. Ei se vauva tiedä, onko nyt  mennyt  päiväunista 90min ja 160min. Erittäin harva aikuinenkaan nukkuu kellontarkasti joka yö minuutilleen saman verran.

Ei sillä uniajalla olekaan väliä, vaan valveillaololla. Jos vauva herää päiväunilta vaikka 19:30, niin sitten unille mennään vasta klo 21. Ei siellä unillakaan nukahdeta saman tien mutta kun siellä ollaan valmiina esimerkiksi sen 90 minuutin kohdalla (tai mikä se valveillaoloaika vauvalla onkaan), niin se uni-ikkuna osuu kohdalle paremmin. Jos niistä väsymerkeistä alkaa vaihtaa vaippaa jne on aivan liian myöhässä.

Kerro yksityiskohtaisesti, miten valveillaoloaika on uniajoista erillinen asia? Entä miten toimit vauvan kanssa, jolla "uni-ikkuna" on 30min-5tuntia?

3 kk:n ikäisen valveillaoloaika on tutkitusti noin 90 minuuttia (uniliitto). Sen jälkeen on lyhyt uni-ikkuna, jolloin vauva on valmis nukahtamaan. Jos siitä menee yli, tulee yliväsymystä, joka voi olla esimerkiksi hysteerisesti itkemistä ja vaikeutta nukahtaa. Ei se uni-ikkuna ole mitenkään 5 tuntia. Sekoitatko sen unen pituuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni vauva nukahtaa kyllä kun on väsynyt Älä laita sänkyyn ennen sitä

Ei todellakaan jokainen vauva nukahda. Osa menee vain yliväsymystilassa täyteen hysteriahuutoon ja uneen auttaminen on entistä vaikeampaa. Omat huonouniset vauvat ovat jo onneksi isoja ja hyväunisia lapsia, mutta vieläkin ärsyttää, kun joku kuvittelee tuntevansa jokaisen vauvan tarpeet omalla rajatulla kokemuksellaan.

Haluan nähdä vauvan, joka ei nuku yhtään vuorokauden aikana.

P.S. Vauva ei mene rikki vaikka se välillä huutaakin itsensä uneen

Noooh miten sen nyt ottaa. En viitsi alkaa pitämään kehityspsykologian luentoa, mutta vauvan ja lapsen tarpeisiin on syytä reagoida ja vastata. Toivottavasti kukaan ei ota mallia tuosta edellä olevasta kommentista.

Nyt ei  puhuta kehityspsykologiasta, vaan vauvan hoitamisesta. Siihen riittää ihan maalaisjärki. Vai meinaatko, että isomummosi luki psykologian oppaita, kun vauvojaan nukutti :D

Miten ajattelit, että esim. ylisukupolviset traumat periytyy? Juuri siten, että ihmiset menee "maalaisjärjellä" ja toimii kuten heidän kanssa on toimittu lapsena. Sitten on joku äiti, joka päättää lukea niitä oppaita ja toimia toisella tavalla ja sillä tavalla kierre katkeaa.

Siten että höösätään normaaleista asioista ja tehdään tavallisesta arjestakin jotain ihme sirkusta. Se, jos mikä aiheuttaa traumoja. Ja sen kyllä huomaa nykynuorten mt-tilastoja katsoessa. Helikopterivanhempien aikaansaamista moni niistä. Ennen lapset vaan olivat eikä heitä hyysätty. Ja hyvin pärjäsivät elämässä.

Melkoinen myytti, että ennen lapset olisivat pärjänneet erityisen hyvin.

Meillä vauvan vatsaongelmat oli aamulla pienet, mutta paheni pitkin päivää ja illat oli jonkin aikaa itkua.

Meillä auttoi:

* äidin ruokavalio. Kaikki pierettävät tai vatsaa vaivaavat ruoat pois. Esim. Herneet, pavut, sipuli, omena, suklaa (varmaan oli muitakin).

* selkeä päivärytmi vauvalle, jossa vauva ei nukhtanut ruokailuun vaan söi herätessään.

Kuulostaa ihan meidän esikoiselta. Ekan vuoden ajan piti heijata sylissä jumppapallolla jotta nukahti. Kun vihdoin saatiin sänkyyn, saattoi siellä valvoa tuntikausia iltaisin. Alkoi nukkumaan yönsä läpi vasta viisivuotiaana ja on edelleen kovin vähäuninen. Olin ihan hämmentynyt kun seuraavat lapset nukahti ilman mitään hyssyttelyjä omiin sänkyihinsä.

Et tee mitään väärin. Toiset lapset vaan ovat tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata opettaa siihen, että huutamalla saa heti äidin vierelle hyysäämään. Vauva voi hetken itkeä yksinäänkin

Miksi ei kannata? Eikö lapsen ole hyvä oppia luottamaan, että äiti kyllä auttaa jos minulla on hätä, äiti ei jätä kokonaan yksin? (tai yhtä lailla isä)

Vaiko tosiaan että jo 3kk ikäisen olisi hyvä oppia itsenäisemmäksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ette tee varmaan ihan kauheasti mitään väärin, vauva vaan on sellainen. Tuon ikäistä ei kauheasti vielä voi kouluttaa, joten jos se makkariin siirtyminen saa hänet järkkymään, niin koittaisin nukuttaa sitten olkkarin puolelle syliin. Se ei haittaa mitään, että tuon ikäinen oppii vähän huonoille tavoille. Mitä isompi, sen helpompi opettaa pois niistä huonoista tavoista. Joten koittakaa etsiä vauvalle sopivin tapa nukahtaa, se ei välttämättä just nyt ole se tapa, jonka hänelle haluatte opettaa. Mutta jo kuukauden päästä se voikin sopia taas jo ihan hyvin.

Oikein hyviä neuvoja muuten tullutkin, mutta takerrun silti sanamuotoon, "huonoille tavoille". Siinä ei ole mitään huonoa, että vauva viihtyy sylissä ja nukahtaakin syliin. Sehän on luontainen toimintatapa vauvalle. Syliin ne pyrkii, sillä ovat tosi suojattomia yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata opettaa siihen, että huutamalla saa heti äidin vierelle hyysäämään. Vauva voi hetken itkeä yksinäänkin

Miksi ei kannata? Eikö lapsen ole hyvä oppia luottamaan, että äiti kyllä auttaa jos minulla on hätä, äiti ei jätä kokonaan yksin? (tai yhtä lailla isä)

Vaiko tosiaan että jo 3kk ikäisen olisi hyvä oppia itsenäisemmäksi? 

Ihan ohiksena totean, että ei vauvan ole tarkoitus olla itsenäinen, mutta vauvalle tekee ihan hyvää olla osa laumaa. Ei siis kenenkään elämän keskipiste, vaan osa jotain yhteisöä. Se yhteisö luo tuen ja turvan, tietenkin äiti saa olla läheisin, mutta ei ainoa.

Aikoinaan perheet eivät eläneet koko elämäänsä lapsia varten, nyt eletään. Ei joskus 50 vuotta sitten suurimmalla osalla ollut aikaa hyssytellä ja leperrellä tuntitolkulla vauvoille, vauvat otettiin osaksi tekemistä. Siinä sitä loruteltiin ruokaa laittaessa ja vauvan istuskellessa sitterissä ja lapsi oppi, että jaha, täällä on meneillään kaikenlaista mielenkiintoista. Nyt ei voi tehdä ruokaa, koska täytyy olla katsekontakti ja ihokontakti ja kuunnella vauvan jokaista inahdusta ja etenkin tehdä kaikki mahdollinen, ettei vauva itke.

Lapset ovat erilaisia, mutta he aistivat nopeasti varmuuden. Kun jonkin asian tekee itsekin varmana siitä, että näin vauvan on hyvä olla, niin silloin vauva uskoo sen itsekin. Mitä epävarmempana kokeilee, että onko se näin ja unohdinko nyt jonkun lorun ja voi voi sentään, niin sitä varmemmin vauva itsekin aistii, että tässä on nyt jotain vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni vauva nukahtaa kyllä kun on väsynyt Älä laita sänkyyn ennen sitä

Ei todellakaan jokainen vauva nukahda. Osa menee vain yliväsymystilassa täyteen hysteriahuutoon ja uneen auttaminen on entistä vaikeampaa. Omat huonouniset vauvat ovat jo onneksi isoja ja hyväunisia lapsia, mutta vieläkin ärsyttää, kun joku kuvittelee tuntevansa jokaisen vauvan tarpeet omalla rajatulla kokemuksellaan.

Haluan nähdä vauvan, joka ei nuku yhtään vuorokauden aikana.

P.S. Vauva ei mene rikki vaikka se välillä huutaakin itsensä uneen

Noooh miten sen nyt ottaa. En viitsi alkaa pitämään kehityspsykologian luentoa, mutta vauvan ja lapsen tarpeisiin on syytä reagoida ja vastata. Toivottavasti kukaan ei ota mallia tuosta edellä olevasta kommentista.

Nyt ei  puhuta kehityspsykologiasta, vaan vauvan hoitamisesta. Siihen riittää ihan maalaisjärki. Vai meinaatko, että isomummosi luki psykologian oppaita, kun vauvojaan nukutti :D

Ei lukenut isomummoni mitään ohjeita ei. Mummoni jäi pienenä orvoksi, eikä kyennyt olemaan kunnon vanhempi myöskään omille lapsilleen.

Itse ole lukenut psykologiaa, ja kyllä vedän paremmin kuin nämä sotien ja orpouden traumatisoimat kylmät äidit.

-eri.

Minun mummini neuvoi äitiä silloin esikoisen kanssa että ei kannata liikaa pitää sylissä ja totuttaa . Kuinkahan kuitenkin meitä on sylitelty ja nukutettu jne. Kuten minäkin omaani ja hänestäkin on kasvanut tasapainoinen joka luottaa itseensä ja elämään. Ei ole tarvinnut yksin selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tee varmaan ihan kauheasti mitään väärin, vauva vaan on sellainen. Tuon ikäistä ei kauheasti vielä voi kouluttaa, joten jos se makkariin siirtyminen saa hänet järkkymään, niin koittaisin nukuttaa sitten olkkarin puolelle syliin. Se ei haittaa mitään, että tuon ikäinen oppii vähän huonoille tavoille. Mitä isompi, sen helpompi opettaa pois niistä huonoista tavoista. Joten koittakaa etsiä vauvalle sopivin tapa nukahtaa, se ei välttämättä just nyt ole se tapa, jonka hänelle haluatte opettaa. Mutta jo kuukauden päästä se voikin sopia taas jo ihan hyvin.

Oikein hyviä neuvoja muuten tullutkin, mutta takerrun silti sanamuotoon, "huonoille tavoille". Siinä ei ole mitään huonoa, että vauva viihtyy sylissä ja nukahtaakin syliin. Sehän on luontainen toimintatapa vauvalle. Syliin ne pyrkii, sillä ovat tosi suojattomia yksin. 

Ei oo vauvoilla huonoja tapoja. Vauva elää juuri niillä vaistoilla ja keinoilla mitä on. Opettelee elämään itsenään erillään äidistä.

Kokeile tassuhoitoa eli vauva sänkyyn ja kämmen hellästi selän päälle. Älä reagoi vauvan juttuihin esim. itku. Niin se nukahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata opettaa siihen, että huutamalla saa heti äidin vierelle hyysäämään. Vauva voi hetken itkeä yksinäänkin

Miksi ei kannata? Eikö lapsen ole hyvä oppia luottamaan, että äiti kyllä auttaa jos minulla on hätä, äiti ei jätä kokonaan yksin? (tai yhtä lailla isä)

Vaiko tosiaan että jo 3kk ikäisen olisi hyvä oppia itsenäisemmäksi? 

Ihan ohiksena totean, että ei vauvan ole tarkoitus olla itsenäinen, mutta vauvalle tekee ihan hyvää olla osa laumaa. Ei siis kenenkään elämän keskipiste, vaan osa jotain yhteisöä. Se yhteisö luo tuen ja turvan, tietenkin äiti saa olla läheisin, mutta ei ainoa.

Aikoinaan perheet eivät eläneet koko elämäänsä lapsia varten, nyt eletään. Ei joskus 50 vuotta sitten suurimmalla osalla ollut aikaa hyssytellä ja leperrellä tuntitolkulla vauvoille, vauvat otettiin osaksi tekemistä. Siinä sitä loruteltiin ruokaa laittaessa ja vauvan istuskellessa sitterissä ja lapsi oppi, että jaha, täällä on meneillään kaikenlaista mielenkiintoista. Nyt ei voi tehdä ruokaa, koska täytyy olla katsekontakti ja ihokontakti ja kuunnella vauvan jokaista inahdusta ja etenkin tehdä kaikki mahdollinen, ettei vauva itke.

Lapset ovat erilaisia, mutta he aistivat nopeasti varmuuden. Kun jonkin asian tekee itsekin varmana siitä, että näin vauvan on hyvä olla, niin silloin vauva uskoo sen itsekin. Mitä epävarmempana kokeilee, että onko se näin ja unohdinko nyt jonkun lorun ja voi voi sentään, niin sitä varmemmin vauva itsekin aistii, että tässä on nyt jotain vaarallista.

No ei tässä aloituksessa tai muidenkaan teksteissä tullut ilmi, että kaikki pyörisi vain vauvan tuijottelun ympärillä 24/7. Ei siinä ole mitään väärää, jos illalla nukkumaanmenohetkestä haluaa tehdä rauhallisen tilanteen ja antaa hellyyttä vauvalle. Niinhän moni aikuinenkin haluaa itselleen rauhoittavat iltarutiinit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata opettaa siihen, että huutamalla saa heti äidin vierelle hyysäämään. Vauva voi hetken itkeä yksinäänkin

Miksi ei kannata? Eikö lapsen ole hyvä oppia luottamaan, että äiti kyllä auttaa jos minulla on hätä, äiti ei jätä kokonaan yksin? (tai yhtä lailla isä)

Vaiko tosiaan että jo 3kk ikäisen olisi hyvä oppia itsenäisemmäksi? 

Ihan ohiksena totean, että ei vauvan ole tarkoitus olla itsenäinen, mutta vauvalle tekee ihan hyvää olla osa laumaa. Ei siis kenenkään elämän keskipiste, vaan osa jotain yhteisöä. Se yhteisö luo tuen ja turvan, tietenkin äiti saa olla läheisin, mutta ei ainoa.

Aikoinaan perheet eivät eläneet koko elämäänsä lapsia varten, nyt eletään. Ei joskus 50 vuotta sitten suurimmalla osalla ollut aikaa hyssytellä ja leperrellä tuntitolkulla vauvoille, vauvat otettiin osaksi tekemistä. Siinä sitä loruteltiin ruokaa laittaessa ja vauvan istuskellessa sitterissä ja lapsi oppi, että jaha, täällä on meneillään kaikenlaista mielenkiintoista. Nyt ei voi tehdä ruokaa, koska täytyy olla katsekontakti ja ihokontakti ja kuunnella vauvan jokaista inahdusta ja etenkin tehdä kaikki mahdollinen, ettei vauva itke.

Lapset ovat erilaisia, mutta he aistivat nopeasti varmuuden. Kun jonkin asian tekee itsekin varmana siitä, että näin vauvan on hyvä olla, niin silloin vauva uskoo sen itsekin. Mitä epävarmempana kokeilee, että onko se näin ja unohdinko nyt jonkun lorun ja voi voi sentään, niin sitä varmemmin vauva itsekin aistii, että tässä on nyt jotain vaarallista.

No ei tässä aloituksessa tai muidenkaan teksteissä tullut ilmi, että kaikki pyörisi vain vauvan tuijottelun ympärillä 24/7. Ei siinä ole mitään väärää, jos illalla nukkumaanmenohetkestä haluaa tehdä rauhallisen tilanteen ja antaa hellyyttä vauvalle. Niinhän moni aikuinenkin haluaa itselleen rauhoittavat iltarutiinit.

Näin.

Mitä tuskaa tuossa on? Minä hytkyttelin sylissä vauvan unille ensimmäiset kuukaudet. Ihan sama miten vauvan saa nukkumaan, kunhan nukkuu. Turha ottaa stressiä.

Koita nukuttaa vasemmalla kyljellä, suolisto toimii eri tavalla riippuen kummalla kyljellä pötköttää.

Joku pehmo kainaloon.

Kapalo.

Vauvan ensimmäistä kolmea kuukautta sanotaan neljänneksi raskauskolmannekseksi, koska vauva on silloin vielä melkein yhtä kiinni äidissään kuin olisi vielä kohdussa ja tästä sitten lähtee itsenäisempi elämä pikku hiljaa liikkeelle. On siis mahdotonta olettaa 3 kk vauvalla olevan nukkumaanmenoaikaa, rytmiä tai, että voisit asiaan mitenkään vaikuttaa (joillain voi olla, mutta useimmilla ei ole). Olet varmasti nähnyt synnärillä ja neuvolassa tietolappuset pienen vauvan kellosta? Jos et, niin kannattaa etsiä vaikka netistä se.

En enää muista kunnolla, mutta vauva taisi nukkua mun lähellä ainakin 5 kk asti ts. nukkui joko sylissä, sohvalla tai omassa laatikossa/pinniksessä mun vieressä. Nyt 1,5-vuotiaana nukkuu noin 19-7 ja herää pari kertaa yössä.

Olisko vauvalla koliikki, vaikuttaisi siltä. Röyhtäytäthän lapsen hyvin ruokailujen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata opettaa siihen, että huutamalla saa heti äidin vierelle hyysäämään. Vauva voi hetken itkeä yksinäänkin

Pitäisi siis katsoa vierestä kun lapsi itkee niin että meinaa tukehtua oksennukseen.