Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa kokeneemmat äidit, vauva 3kk nukkumasnmeno tuskaa
Kertokaa viisaammat mitä teen väärin vai auttaako vain aika?
Vauva perusterve 3kk huutaa hysteerisesti joka ilta nukkumaan mennessä.
On syönyt, lorutettu, vaihdettu vaippa ja puettu unipussi ja kaikki tämä ihan hymyssä suin, ja sitten kun tajuaa että siirrytään hämärään makkariin niin alkaa selkä kaarella ja naama punaisena huuto.
Ei auta syli, ei tissi, ei hyssyttelyt. Vain kun jaksaa kövellä vauva sylissä hän lopulta rauhoittuu. En tajua mitä tehdään väärin 😥 Alkaa ahdistaa jo iltojen ajattelukin.
Ei ole allergiaa tms. Miksi pitää huutoitkeö yöunille mennessä? Ja joo ollaan tehty olosuhteet mahd hyviksi (hiljaisuus, hämäryys jne) ja seurataan milloin alkaa hieman haukotella niin siirrytöän iltapuuhiin ettei ole yli/aliväsynyt. Vauva saisi siis mielellään nukahtaa syliini sängyssämme josta siirtäisin sivuvaunuun pinnikseen vierelleni mutta sylittely ei kelpaa vaan siinäkin huutoitketäön 😞. Ei refluksia tms ja päikkäreillä menee pääosin ihan ok, välillä pientä kitinää.
Auttakaa?
Kommentit (128)
Ensinnäkin onnittelut pienestä ihmeestä ja samalla tosi paljon voimia iltakukkujan kanssa. Työskentelen perheneuvolassa psykologina ja tapaan paljon väsyneitä vauvaperheen vanhempia.
Minulla on neljä lasta, joista esikoinen (nyt jo teini) oli vauvasi kaltainen termiitti iltaisin. Epätoivoisena eksyin tänne vauvapalstalle ja olin aivan tyrmistynyt siitä millaista mitätöintiä ja päsmäröintiä parhaansa yrittävät, herkkää aikaa elävät vanhemmat joutuvat kokemaan. Ammattini onneksi suojasi minua näiltä "minulla on viisi lasta ja kaikki nukkuvat kun käsken. Nyt ryhtiä siihen vanhemmuuteen!" - tyypeiltä, mutta siitä eteenpäin olen kieltänyt asiakkailtani vauvapalstailun epätoivon hetkinä. Sääli kyllä, sillä täällä on myös paljon aitoa empatiaa ja hyviäkin neuvoja. Erilaisia kikkakolmosia voikin halutessaan kokeilla, sillä joku saattaa toimiakin ja toisilla vanhemmilla aktiivinen toimijuus edesauttaa jonkinlaisen toivon ja hallinnantunteen säilyttämistä vaikeina hetkinä. On kuitenkin mahdollista, että vain aika auttaa, vauvasi temperamentti on reaktiivinen ja hän on herkästi kuormittuvaa sorttia. Minua tämä ajatus helpotti esikoisen kanssa. Minun ei tarvitse saada itkua loppumaan, vaan on tosi arvokasta vanhemmuutta ihan vaan olla vauvan kanssa läsnä kun hänellä on hankala olla. Lapsesi saa todennäköisesti keskimääräistä enemmän kokemusta siitä, että vaikeana hetkenä vanhempi on kannatellut minua.
Sitten vielä pari asiaa liittyen sinuun vanhempana. Sinun ei tarvitse olla valmis vanhempi heti synnytyksen jälkeen. Vanhemmuutesi on vasta parikuukautinen, sekin kasvaa vasta hiljalleen kun opitte lapsen kanssa tuntemaan toisenne. Saa olla hukassa, epätoivoinen ja vittuuntunut. Saa myös ärtyä ja turhaantua siitä, että on ison osan ajasta hukassa, epätoivoinen ja vittuuntunut. Vauva-aikoja on monenlaisia, ja ehdit myöhemmin varmasti kokea mukavampiakin hetkiä vanhempana. Jaa iltahuutoa mahdollisimman paljon mahdollisen puolison ja muiden läheisten kanssa. Yritä imeä päivisin aurinkoisempaa vauvaa, ja pyydä rohkeasti apua kaikilta tutuilta ja julkisista palveluista. Avun pyytäminen tuntuu monille aluksi vaikeaa, mutta kun tiedostaa että lapsen hyvinvointi on omaa ylpeyttä tärkeämpää, uskaltaa apua pyytää helpommin.
Minun rakas esikoiseni on edelleen herkkiä, mutta teinin äitinä on paljon mukavampi olla kuin vauvan. On lupa olla nauttimatta täysillä vauva-arjesta, jos sitä elää karjuvan minin kanssa.
Huh, tulipa purkaus. Ja jos joku miettii mitä psykologi tekee kesälomallaan, niin näköjään on vauva-palstalla pätemässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylkäämiskokemuksia on parempi kompensoida tutilla, kuin rinnalla, jos ongelma on oikein paha.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin onnittelut pienestä ihmeestä ja samalla tosi paljon voimia iltakukkujan kanssa. Työskentelen perheneuvolassa psykologina ja tapaan paljon väsyneitä vauvaperheen vanhempia.
Minulla on neljä lasta, joista esikoinen (nyt jo teini) oli vauvasi kaltainen termiitti iltaisin. Epätoivoisena eksyin tänne vauvapalstalle ja olin aivan tyrmistynyt siitä millaista mitätöintiä ja päsmäröintiä parhaansa yrittävät, herkkää aikaa elävät vanhemmat joutuvat kokemaan. Ammattini onneksi suojasi minua näiltä "minulla on viisi lasta ja kaikki nukkuvat kun käsken. Nyt ryhtiä siihen vanhemmuuteen!" - tyypeiltä, mutta siitä eteenpäin olen kieltänyt asiakkailtani vauvapalstailun epätoivon hetkinä. Sääli kyllä, sillä täällä on myös paljon aitoa empatiaa ja hyviäkin neuvoja. Erilaisia kikkakolmosia voikin halutessaan kokeilla, sillä joku saattaa toimiakin ja toisilla vanhemmilla aktiivinen toimijuus edesauttaa jonkinlaisen toivon ja hallinnantunteen säilyttämistä vaikeina hetkinä. On kuitenkin mahdollista, että vain aika auttaa, vauvasi temperamentti on reaktiivinen ja hän on herkästi kuormittuvaa sorttia. Minua tämä ajatus helpotti esikoisen kanssa. Minun ei tarvitse saada itkua loppumaan, vaan on tosi arvokasta vanhemmuutta ihan vaan olla vauvan kanssa läsnä kun hänellä on hankala olla. Lapsesi saa todennäköisesti keskimääräistä enemmän kokemusta siitä, että vaikeana hetkenä vanhempi on kannatellut minua.
Sitten vielä pari asiaa liittyen sinuun vanhempana. Sinun ei tarvitse olla valmis vanhempi heti synnytyksen jälkeen. Vanhemmuutesi on vasta parikuukautinen, sekin kasvaa vasta hiljalleen kun opitte lapsen kanssa tuntemaan toisenne. Saa olla hukassa, epätoivoinen ja vittuuntunut. Saa myös ärtyä ja turhaantua siitä, että on ison osan ajasta hukassa, epätoivoinen ja vittuuntunut. Vauva-aikoja on monenlaisia, ja ehdit myöhemmin varmasti kokea mukavampiakin hetkiä vanhempana. Jaa iltahuutoa mahdollisimman paljon mahdollisen puolison ja muiden läheisten kanssa. Yritä imeä päivisin aurinkoisempaa vauvaa, ja pyydä rohkeasti apua kaikilta tutuilta ja julkisista palveluista. Avun pyytäminen tuntuu monille aluksi vaikeaa, mutta kun tiedostaa että lapsen hyvinvointi on omaa ylpeyttä tärkeämpää, uskaltaa apua pyytää helpommin.
Minun rakas esikoiseni on edelleen herkkiä, mutta teinin äitinä on paljon mukavampi olla kuin vauvan. On lupa olla nauttimatta täysillä vauva-arjesta, jos sitä elää karjuvan minin kanssa.
Huh, tulipa purkaus. Ja jos joku miettii mitä psykologi tekee kesälomallaan, niin näköjään on vauva-palstalla pätemässä :D
Voihan toisen hädän yrittää selitellä pois, jos se ITSEÄ auttaa... Vauvaa se ei auta yhtään.
"Vain aika auttaa" - muistakaa se, jos avioliittonne rakoilee! 😅 (valikoiva loogisuus; kaksoisstandardi...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
_On kiva elää valheessa?_
Kun tarpeeksi tsemppiä saa, mitä väliä vauvasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
_On kiva elää valheessa?_
Kun tarpeeksi tsemppiä saa, mitä väliä vauvasta?
Ennen välitettiin: vahvemmat keuhkot, (heikompi mieli). Kääntäen verrannollista, mutta... cherry picking.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi pitkä viesti olikin mainio "katarttinen oksennus" siitä, kuinka suhdeongelmat voi selittää pois; voisiko se toimia elämässä muutenkin? Mitä luulette?
Vierailija kirjoitti:
Toi pitkä viesti olikin mainio "katarttinen oksennus" siitä, kuinka suhdeongelmat voi selittää pois; voisiko se toimia elämässä muutenkin? Mitä luulette?
Deluusio tulee lähinnä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi pitkä viesti olikin mainio "katarttinen oksennus" siitä, kuinka suhdeongelmat voi selittää pois; voisiko se toimia elämässä muutenkin? Mitä luulette?
Deluusio tulee lähinnä mieleen.
"Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Harhaluulojen sisältö ja kohde voivat olla hyvin erilaisia."
...
"Harhaluulojen taustalla on usein ahdistava, pelottava tai tavallisuudesta poikkeava kokemus, jolle ihminen etsii selitystä ja josta vähitellen muodostuu todellisuudesta poikkeava ja vakaa uskomus. Joissakin tilanteissa harhaluulot syntyvät tilanteissa, jotka tuovat mieleen lapsuuden tai sen jälkeen koetut traumaattiset ja tietoisuudesta torjutut tilanteet."
Harhaluulo (deluusio) - Terveyskirjasto
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00372
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi pitkä viesti olikin mainio "katarttinen oksennus" siitä, kuinka suhdeongelmat voi selittää pois; voisiko se toimia elämässä muutenkin? Mitä luulette?
Deluusio tulee lähinnä mieleen.
"Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Harhaluulojen sisältö ja kohde voivat olla hyvin erilaisia."
...
"Harhaluulojen taustalla on usein ahdistava, pelottava tai tavallisuudesta poikkeava kokemus, jolle ihminen etsii selitystä ja josta vähitellen muodostuu todellisuudesta poikkeava ja vakaa uskomus. Joissakin tilanteissa harhaluulot syntyvät tilanteissa, jotka tuovat mieleen lapsuuden tai sen jälkeen koetut traumaattiset ja tietoisuudesta torjutut tilanteet."
Harhaluulo (deluusio) - Terveyskirjasto
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00372
Harhaluuloinenkin voi olla hyvä äiti - osatessaan ottaa harhaisuutensa huomioon, ja toimiessaan tilanteen muuttamiseksi lapsen eduksi vaikka radikaalisesti. Se vaatii narsistisuuden ja kompleksien syrjään laittamista; pyyteettömyyttä, jalomielisyyttä, lapsen edelle asettamista. Sitä on aito rakkaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä halua nukkua yksin hämärässä ja hiljaisuudessa, telkka pienemmälle volyymille mutta niin että kuulee teidät, on turvallisempaa.
Mun lapsista toinen oli tuollainen. Huusi kurkku suorana aina kun mentiin nukkumaan. Päivällä auttoi liikkuvat vaunut ja illalla nukahti syliin keinutuolissa. Terve vauva ja nukahdettuaan nukkui hyvin. Siirtymät olivat hänelle vaikeita pitkään. Oli todella kiinni minussa pitkään ja hierastivuusia ihmisiä ja uusia tilanteita. Nyt on erittäin herkkä, mutts voimakastahtoinen lukiolainen. Hyvin on elämässä ja kavereiden kanssa pärjännyt, vaikka on rauhaa rakastava voimakastahtoinen introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritykset pakkosyöttää voivat saada vauvan jopa "sekoamaan". Miettikää, kun teillä olisi vakava ihmissuhdepulma... ja teitä yritettäisiin sen lisäksi viellä pakkosyöttää. Teidät laitettaisiin puolimakuuasentoon, ja nestemäistä ruokaa pakotettaisiin suuhunne.
No ei kiukkuinen vauva syö jos sillä ei ole nälkä. On kuitenkin noita tiheän imun kausia ja kasvupyrähdyksiä joissa vauvan kaloritarve kasvaa yhtäkkiä hyppäyksittäin ja vauva ns "tilaa" maitoa. Tästä voisi hyvin olla ap:n tapauksessa kyse eikä jostain vaativasta ihmissuhdeongelmasta! Tässähän näitä eri vaihtoehtoja haarukoidaan eikä mitään syytä ole lukittu.
Ei ole mitään "tiheän imun kausia", vaan takertuvuutta (joka johtuu hylkäämiskokemuksesta).
Ja aloutuksessa kuvattu tilanne on mitä parhain esimerkki ihmissuhdeongelmasta.
Siis mitä? Kyllä on tiheänimun kausi, jolloin vauva tankkaa maitoa varmistaakseen maidon riittävyyden! Ei ole hylkäämiskokemus tai takertuvuutta.
Ehkä luulee jäänensä yksin...
Tv päälle, niin että ääni kuuluu, rauhoittelette, jos itku- pelko alkaa uudestaan, takaisin rauhoittelemaan...
Meillä vauva 4kk on alusta asti nukahtanut olohuoneeseen. Ekat 2kk syliin ja nyt 2kk sitteriin. Kun hän on kunnolla unessa niin siirretään hänet omaan sänkyyn. Menee helpoiten näin niin jaksetaan kaikki paremmin. Jos vauha nukahtaa parhaiten olkkariin kun kaikki on siinä läsnä niin antaa nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile tassuhoitoa eli vauva sänkyyn ja kämmen hellästi selän päälle. Älä reagoi vauvan juttuihin esim. itku. Niin se nukahtaa.
Ei vielä 3 kk
Normaalia vauva-arkea. Tottakai se stressaa.
Noloa tunnustaa, mutta meillä oli joskus kausi, ettei nukkunut, kuin pölynimurin ääneen.
Nolotti kerrostalossa imuroida iltaisin, mutta onneksi aika nopeasti vauva nukahti jo eka pörinään.
Kaikki keinot käytössä.
Toisen vauvan kanssa ei tarvittu mitään poppaskonsteja.
Vauvat usein itkuisia tuon ikäisenä. Ei onneksi yleensä kestä kauaa. Voi olla vatsanväänteitä tms.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mitään "tiheän imun kausia", vaan takertuvuutta (joka johtuu hylkäämiskokemuksesta).
Ja aloutuksessa kuvattu tilanne on mitä parhain esimerkki ihmissuhdeongelmasta.