Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pete84 kirjoitti:
Jätä se sika.
Vain koska emakko onkin jo porsinut jaa saanut haluamansa.
Pitää muistaa ettei nainen halua koskaan miestä. Hän haluaa jotain mitä mies tarjoaa hänelle.
Rahaa tai lapsen yleensä.
On paljon miehiä, jotka halutaan heidän itsensä takia. Sinä et kuulu heihin, ja syykin siihen tulee selväksi jo kolmen virkkeesi perusteella.
Olet väärässä. Miehiä ei koskaan haluta heidän itsensä takia. Jokainen nainen priorisoi kaikkea muuta kuin miestä sen jälkeen kun nainen on saanut haluamansa lapsen.
Totta hemmetissä lapsi menee kaiken edelle, jos sellaisen on mennyt tekemään. Tuo koskee sekä lapsen äitiä että myös isää. Ei vauva pysy hengissä eikä kehity kunnolla, jos hänen hoidossaan mennään vain riman ali. Vauvaan menee niin paljon aikaa ja jaksamista, joten toiselle riittää tehtävää kotitöissä ihan riittävästi.
Aivan, eli kunhan nainen saa haluamansa...
Lapsonen on harvoin miehen. Tiesitkö että jopa 65% lapsista on ns. käenpoikasia?
Lapsen saamiseen tarvitaan mieheltä hyvin aktiivista tekemistä. Kyllä se lapsonen on aina miehen. Ai niin, joko selvisi, kuka sinun isäsi on? Kysyitkö äidiltäsi?
Mieheltä? Ehkä.
Naisen aviopuolisolta? Ei.
Miehet voi ihan helposti estää raskauden alkamisen. Vaatii vain himppasen viitseliäisyyttä.
Hakkaan naisen kun se käy vieraissa? Toivon keskenmenoa?
Jos et ole IKINÄ ehkäisystä kuullut, älä harrasta seksiä.
Se että minä käytän ehkäisyä ei estä naista tulemasta raskaaksi naapurin penalle.
No sehän ei sitten enää kuulu sinulle mitenkään. Miksi roikkuisit suhteessa, missä nainen tekee toiselle lapsen? Ainakin tiedät, kun itse käytät ehkäisyä. Usein miesten ongelma on tässä se, ettei itse viitsitä ottaa vastuuta ehkäisystä. Sitten on ihan turha valittaa.
Tiesitkö että 65% lapsista on käenpoikasia?
Menisit jo pois tältä palstalta.
Onko palstalla edelleen miesvihaa?
Älä jaksa pilata yhden nuoren naisen omaa kokemusta omasta elämästään vainoharhoillasi. Täällä on muitakin ketjuja, joita voit mennä pilaamaan tuttuun tyyliisi.
katsotaanko löydetäänkö tästä ketjussa viestejä joissa puhutaan miehistä yleistävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pete84 kirjoitti:
Jätä se sika.
Vain koska emakko onkin jo porsinut jaa saanut haluamansa.
Pitää muistaa ettei nainen halua koskaan miestä. Hän haluaa jotain mitä mies tarjoaa hänelle.
Rahaa tai lapsen yleensä.
On paljon miehiä, jotka halutaan heidän itsensä takia. Sinä et kuulu heihin, ja syykin siihen tulee selväksi jo kolmen virkkeesi perusteella.
Olet väärässä. Miehiä ei koskaan haluta heidän itsensä takia. Jokainen nainen priorisoi kaikkea muuta kuin miestä sen jälkeen kun nainen on saanut haluamansa lapsen.
Totta hemmetissä lapsi menee kaiken edelle, jos sellaisen on mennyt tekemään. Tuo koskee sekä lapsen äitiä että myös isää. Ei vauva pysy hengissä eikä kehity kunnolla, jos hänen hoidossaan mennään vain riman ali. Vauvaan menee niin paljon aikaa ja jaksamista, joten toiselle riittää tehtävää kotitöissä ihan riittävästi.
Aivan, eli kunhan nainen saa haluamansa...
Lapsonen on harvoin miehen. Tiesitkö että jopa 65% lapsista on ns. käenpoikasia?
Lapsen saamiseen tarvitaan mieheltä hyvin aktiivista tekemistä. Kyllä se lapsonen on aina miehen. Ai niin, joko selvisi, kuka sinun isäsi on? Kysyitkö äidiltäsi?
Mieheltä? Ehkä.
Naisen aviopuolisolta? Ei.
Miehet voi ihan helposti estää raskauden alkamisen. Vaatii vain himppasen viitseliäisyyttä.
Hakkaan naisen kun se käy vieraissa? Toivon keskenmenoa?
Jos et ole IKINÄ ehkäisystä kuullut, älä harrasta seksiä.
Se että minä käytän ehkäisyä ei estä naista tulemasta raskaaksi naapurin penalle.
No sehän ei sitten enää kuulu sinulle mitenkään. Miksi roikkuisit suhteessa, missä nainen tekee toiselle lapsen? Ainakin tiedät, kun itse käytät ehkäisyä. Usein miesten ongelma on tässä se, ettei itse viitsitä ottaa vastuuta ehkäisystä. Sitten on ihan turha valittaa.
Tiesitkö että 65% lapsista on käenpoikasia?
Menisit jo pois tältä palstalta.
Onko palstalla edelleen miesvihaa?
Älä jaksa pilata yhden nuoren naisen omaa kokemusta omasta elämästään vainoharhoillasi. Täällä on muitakin ketjuja, joita voit mennä pilaamaan tuttuun tyyliisi.
katsotaanko löydetäänkö tästä ketjussa viestejä joissa puhutaan miehistä yleistävästi?
Kurja tietysti jos sinulle on jäänyt tunne, että tässä ketjussa vihataan kaikkia miehiä. Minä en tätä sellaisena näe, vaikka osa kommenteista (ml. omani) aika kärjistetysti onkin kirjoitettu. Sanotaan sitten selkeästi että tiedän ihan valtavan hienoja ja osallistuvia isejä, ja myös aivan ihania miehiä joilla ei ole lapsia. Hienoja ja osallistuvia isejä tuntuu yhdistävän yksi seikka - pidetään pitkät perhevapaat ja osallistutaan siihen perhe-elämään aktiivisesti. Näiden vaimot/tyttöystävät vaikuttavat tyytyväisiltä. Ja mikseivät olisikaan - on helpompaa suhtautua empaattisesti ja myötäeläen siihen puolisoon, jos itse on myös aktiivisesti pyörittänyt sitä lapsiperhe-elämää.
Selvennettäkööt myös että miehelle annettu asiallinen kritiikki ei ole miesvihaa. Miesvihaa olisi esim. väkivallalla uhkailu pelkkään sukupuoleen vedoten - mitä muuten tässä ketjussa on kohdistettu tähän mennessä pelkästään naisiin kohdistuen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis tuollaista arkea. Ollaan tällä viikolla käyty kaks kertaa yhdessä miehen ja vauvan kanssa lenkillä illalla ja istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan.
En halua olla ilkeä, ilkeilyä on ollut tässä keskustelussa ihan tarpeeksi. Mutta mä tai varsinkaan mun mies ei kestäis tuollaista arkea. "Istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan". Toi olis mun miehen käsitys helvetistä.
Onneksi meitä on moneen junaan. Ja vaikka haluan vähän enemmän aikaa ja huomiota mieheltäni, niin en todellakaan halua muuttaa häntä sohvaperunaksi
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis tuollaista arkea. Ollaan tällä viikolla käyty kaks kertaa yhdessä miehen ja vauvan kanssa lenkillä illalla ja istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan.
En halua olla ilkeä, ilkeilyä on ollut tässä keskustelussa ihan tarpeeksi. Mutta mä tai varsinkaan mun mies ei kestäis tuollaista arkea. "Istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan". Toi olis mun miehen käsitys helvetistä.
Onneksi meitä on moneen junaan. Ja vaikka haluan vähän enemmän aikaa ja huomiota mieheltäni, niin en todellakaan halua muuttaa häntä sohvaperunaksi
Ap
Aina jännä, että puolison kanssa vietetty rauhallinen aika on jonkun mielestä helvettiä. Me harrastettiin lapsuudesta asti nuoreen aikuisuuteen kilpaurheilua niin nyt vähän vanhempana on kiva ihan vain jutella ja olla puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pete84 kirjoitti:
Jätä se sika.
Vain koska emakko onkin jo porsinut jaa saanut haluamansa.
Pitää muistaa ettei nainen halua koskaan miestä. Hän haluaa jotain mitä mies tarjoaa hänelle.
Rahaa tai lapsen yleensä.
On paljon miehiä, jotka halutaan heidän itsensä takia. Sinä et kuulu heihin, ja syykin siihen tulee selväksi jo kolmen virkkeesi perusteella.
Olet väärässä. Miehiä ei koskaan haluta heidän itsensä takia. Jokainen nainen priorisoi kaikkea muuta kuin miestä sen jälkeen kun nainen on saanut haluamansa lapsen.
Totta hemmetissä lapsi menee kaiken edelle, jos sellaisen on mennyt tekemään. Tuo koskee sekä lapsen äitiä että myös isää. Ei vauva pysy hengissä eikä kehity kunnolla, jos hänen hoidossaan mennään vain riman ali. Vauvaan menee niin paljon aikaa ja jaksamista, joten toiselle riittää tehtävää kotitöissä ihan riittävästi.
Aivan, eli kunhan nainen saa haluamansa...
Lapsonen on harvoin miehen. Tiesitkö että jopa 65% lapsista on ns. käenpoikasia?
Lapsen saamiseen tarvitaan mieheltä hyvin aktiivista tekemistä. Kyllä se lapsonen on aina miehen. Ai niin, joko selvisi, kuka sinun isäsi on? Kysyitkö äidiltäsi?
Mieheltä? Ehkä.
Naisen aviopuolisolta? Ei.
Miehet voi ihan helposti estää raskauden alkamisen. Vaatii vain himppasen viitseliäisyyttä.
Hakkaan naisen kun se käy vieraissa? Toivon keskenmenoa?
Jos et ole IKINÄ ehkäisystä kuullut, älä harrasta seksiä.
Se että minä käytän ehkäisyä ei estä naista tulemasta raskaaksi naapurin penalle.
No sehän ei sitten enää kuulu sinulle mitenkään. Miksi roikkuisit suhteessa, missä nainen tekee toiselle lapsen? Ainakin tiedät, kun itse käytät ehkäisyä. Usein miesten ongelma on tässä se, ettei itse viitsitä ottaa vastuuta ehkäisystä. Sitten on ihan turha valittaa.
Tiesitkö että 65% lapsista on käenpoikasia?
Menisit jo pois tältä palstalta.
Onko palstalla edelleen miesvihaa?
Älä jaksa pilata yhden nuoren naisen omaa kokemusta omasta elämästään vainoharhoillasi. Täällä on muitakin ketjuja, joita voit mennä pilaamaan tuttuun tyyliisi.
katsotaanko löydetäänkö tästä ketjussa viestejä joissa puhutaan miehistä yleistävästi?
Kurja tietysti jos sinulle on jäänyt tunne, että tässä ketjussa vihataan kaikkia miehiä. Minä en tätä sellaisena näe, vaikka osa kommenteista (ml. omani) aika kärjistetysti onkin kirjoitettu. Sanotaan sitten selkeästi että tiedän ihan valtavan hienoja ja osallistuvia isejä, ja myös aivan ihania miehiä joilla ei ole lapsia. Hienoja ja osallistuvia isejä tuntuu yhdistävän yksi seikka - pidetään pitkät perhevapaat ja osallistutaan siihen perhe-elämään aktiivisesti. Näiden vaimot/tyttöystävät vaikuttavat tyytyväisiltä. Ja mikseivät olisikaan - on helpompaa suhtautua empaattisesti ja myötäeläen siihen puolisoon, jos itse on myös aktiivisesti pyörittänyt sitä lapsiperhe-elämää.
Selvennettäkööt myös että miehelle annettu asiallinen kritiikki ei ole miesvihaa. Miesvihaa olisi esim. väkivallalla uhkailu pelkkään sukupuoleen vedoten - mitä muuten tässä ketjussa on kohdistettu tähän mennessä pelkästään naisiin kohdistuen.
Sinä et päätä mitä miesviha on.
Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesviha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.
Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."
Kaikki tuo yleistäminen on miesvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis tuollaista arkea. Ollaan tällä viikolla käyty kaks kertaa yhdessä miehen ja vauvan kanssa lenkillä illalla ja istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan.
En halua olla ilkeä, ilkeilyä on ollut tässä keskustelussa ihan tarpeeksi. Mutta mä tai varsinkaan mun mies ei kestäis tuollaista arkea. "Istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan". Toi olis mun miehen käsitys helvetistä.
Onneksi meitä on moneen junaan. Ja vaikka haluan vähän enemmän aikaa ja huomiota mieheltäni, niin en todellakaan halua muuttaa häntä sohvaperunaksi
Ap
Aina jännä, että puolison kanssa vietetty rauhallinen aika on jonkun mielestä helvettiä. Me harrastettiin lapsuudesta asti nuoreen aikuisuuteen kilpaurheilua niin nyt vähän vanhempana on kiva ihan vain jutella ja olla puolison kanssa.
Mun mies on AINA treenaamassa
Nää on kuulemma illat AINA sohvalla kattomassa telkkaria
Se olis painajainen
Saisinko toivoa jotain siltä väliltä
Tottakai JOSKUS on ihana käpertyä toisen syliin sohvalle ja hipsutella. Mutta AINA - ei kiitos
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis tuollaista arkea. Ollaan tällä viikolla käyty kaks kertaa yhdessä miehen ja vauvan kanssa lenkillä illalla ja istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan.
En halua olla ilkeä, ilkeilyä on ollut tässä keskustelussa ihan tarpeeksi. Mutta mä tai varsinkaan mun mies ei kestäis tuollaista arkea. "Istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan". Toi olis mun miehen käsitys helvetistä.
Onneksi meitä on moneen junaan. Ja vaikka haluan vähän enemmän aikaa ja huomiota mieheltäni, niin en todellakaan halua muuttaa häntä sohvaperunaksi
Ap
Aina jännä, että puolison kanssa vietetty rauhallinen aika on jonkun mielestä helvettiä. Me harrastettiin lapsuudesta asti nuoreen aikuisuuteen kilpaurheilua niin nyt vähän vanhempana on kiva ihan vain jutella ja olla puolison kanssa.
Mun mies on AINA treenaamassa
Nää on kuulemma illat AINA sohvalla kattomassa telkkaria
Se olis painajainenSaisinko toivoa jotain siltä väliltä
Tottakai JOSKUS on ihana käpertyä toisen syliin sohvalle ja hipsutella. Mutta AINA - ei kiitosAp
Hipsutella...
Ajattelinkin että ketjun on oltava 12-vuotiaan jonnen käsialaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestäis tuollaista arkea. Ollaan tällä viikolla käyty kaks kertaa yhdessä miehen ja vauvan kanssa lenkillä illalla ja istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan.
En halua olla ilkeä, ilkeilyä on ollut tässä keskustelussa ihan tarpeeksi. Mutta mä tai varsinkaan mun mies ei kestäis tuollaista arkea. "Istutaan aina illat miehen kanssa sohvalla ja katsotaan telkkaria ja jutellaan". Toi olis mun miehen käsitys helvetistä.
Onneksi meitä on moneen junaan. Ja vaikka haluan vähän enemmän aikaa ja huomiota mieheltäni, niin en todellakaan halua muuttaa häntä sohvaperunaksi
Ap
Aina jännä, että puolison kanssa vietetty rauhallinen aika on jonkun mielestä helvettiä. Me harrastettiin lapsuudesta asti nuoreen aikuisuuteen kilpaurheilua niin nyt vähän vanhempana on kiva ihan vain jutella ja olla puolison kanssa.
Ja HUOM! Nyt tuo helvetti oli ihan minun valitsema sana, mies ei ole koskaan käyttänyt sitä sanaa kuvaamaan rauhallistakaan oleilua
Ap
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Että sellaiset tarinat tähän aamuun.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä miksi mies sitten halusi hankkia lapsia näin nuorena jos potee fomoa kavereiden menoista? Kertoo kyllä aika vahvasti siitä, että ei ole kypsynyt isäksi.
Omien lasten lapsuus on ainutkertainen asia, joka ei toistu. Golfia voi harrastaa vaikka sitten eläkkeellä.
Oletko AP koskaan miettinyt, että se, että isäsi oli juoppo, joka jätti perheenne jo silloin olit pieni, on voinut vaikuttaa miesmakuusi?
Jos sinulla olisi ollut arjessa läsnäoleva, rakastava isä, joka on paikalla muulloinkin kuin kivoina palloiluhetkinä, et pitäisi niitä murusia, joita saat mieheltäsi riittävänä.
Sinä olet saanut poissaolevan miehen ja isän mallin lapsuudestasi. Sinulla oli poissaoleva isä ja samoin on sinun lapsillasi.
Se, että miehesi riippuvuus ei kohdistu päihteisiin vaan urheiluun ei oikeastaan muuta kokonaiskuvaa. Toki urheilu on fyysisesti terveellisempää, mutta poissaolo on poissaoloa joka tapauksessa.
Kokonaiskuva, joka muodostuu teidän suhteesta viestiesi perusteella on sellainen, jossa miehesi on suhteenne keskushenkilö, jonka toiveiden ja tarpeiden ympärillä koko suhde pyörii, sinun tehtäväsi on vain sopeutua.
Miehesi tekee paljon töitä ja harrastaa paljon, sinä joudut anelemaan niitä murusia, joita tästä jää teidän yhteiselle elämälle.
Kerroit jossain viestissä olevasi kotihiiri, mutta heti kun joku kuvaili omaa yhdessaoloaan miehensä kanssa sohvalla, ryntäsit kertomaan, että ei tuollainen teille sovi. Ehkä sopisi sinulle, mutta ei miehellesi? Jolle nähtävästi hetkenkin pysähdys olisi kidutusta.
Olet niin kietoutunut miehesi personaan, että omat toiveesi ja personallisuutesi hukkuvat niiden alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Jos lasten hankkimisesta on yhdessä sovittu, jaatte vapaa-ajan tavalla, joka tuntuu kummastakin reilulta. Piste.
Jos olet kinunnut lapset "ku ei se estä sua liikkumasta miten haluat", niin silloin miehellä on oikeus olla vihainen.
Kalenteri käteen, vapaiden jakamiseen ja muksut välillä miehen mukaan liikkumaan. Varsinkin kasvaessaan.
Tuossahan voi käydä niin, että alun pari vuotta menee hankalasti ja kun lapset kasvaa, oot kotona yksin, kun muut on luistelemassa tai lenkillä tai laskemassa mäkeä
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä miksi mies sitten halusi hankkia lapsia näin nuorena jos potee fomoa kavereiden menoista? Kertoo kyllä aika vahvasti siitä, että ei ole kypsynyt isäksi.
Omien lasten lapsuus on ainutkertainen asia, joka ei toistu. Golfia voi harrastaa vaikka sitten eläkkeellä.
Ehkä tässä on vaan nyt murrosvaihe menossa. Kyllä se siitä. Kaikki kasvaa isyyteen ja äitiyteen vähän eri tavalla. Oli mullekin (nuori äiti) esikoisen synnyttyä hirveän tärkeää ne omat jutut, vaikka vietinkin vauvan kanssa kotona aikaa paljon. Kuopuksen kanssa on ollut erilaista.
Ystäväparilla mies ei osannut olla ollenkaan lapsen kanssa ja kiukustui aluksi kun joutui olemaan, vaikka lapsi oli toivottu. Myöhemmin hän on viettänyt enemmän aikaa kuin lapsen äiti.
Ei näistä aina tiedä, kun moni asia vaikuttaa taustalla. Omat lapsuuden kokemukset ym
Antakaa vähän armoa. Mies vaikuttaa kuitenkin ihan siltä, että on kartalla tilanteesta ja aikoo tehdä muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki surullista, että äitisi on sut hylännyt. Etkö siis tapaa häntä ollenkaan tai ole muuten yhteyksissä? Kai voit olla häneen normaalisti yhteyksissä pyytämättä lastenhoitoapua.
Hän varmaan oli pettynyt siihen, että jätit omat opiskelusi lapsen takia. Jos äitisi on vielä mukana työelämässä, hän ei varmaan näe itseään aktiivisena lastenhoitomummona.
Äitisi ehkä näki mitä oli tulossa selvemmin kuin sinä itse. Jos mun tytär olisi ylioppilasjuhlissaan raskaana, olisin kyllä itsekin suht. kauhuissani ja yrittäisin kyllä takoa järkeä hänen päähänsä. Tokihan hän täysi-ikäisenä itse päättäisi elämästään. En nyt varmaan välejä katkaisisi, mutta en varmaan alkaisi myöskään miksikään mummoautomaatiksi.
Jutellaan äidin kanssa n 5min kerran viikossa ja tavataan muutaman kerran vuodessa. Lapsenlapsensa äiti on nähnyt ehkä n 5 kertaa. Ei vahingossakaan kysy mitään lapsiin liittyvää ja vaihtaa puheenaihetta, jos kerron jotain lapsiin liittyvää.
Tiedän että äiti halusi mun menevän yliopistoon, kun lukiossa pärjäsin hyvin. Ja oli hirveän pettynyt ja vihainen kun tulin raskaaksi. Ja äiti on aina ollut sellanen, että kun se jotain päättää, niin sen päätä ei kukaan käännä.
Kaksi kertaa olen esikoisen syntymän jälkeen kysynyt voisiko vahtia lapsia hetken (kun miehellä ja miehen äidillä on ollut vaikea järjestää). Toinen oli toi hammaslääkärikeikka ihan vähän aikaa sitten josta täällä jo kerroinkin ja toinen oli kuopusta odottaessa, että olisin päässyt äitiysneuvolaan ilman lasta. Kummallakin kerralla äiti oli sinä päivänä kotona ja kummallakaan kerralla ei suostunut lapsia sitä hetkeäkään vahtimaan
Ja kolmatta kertaa en enää edes kysy. Sen verran periaatteen ihminen minäkin
Ap
Kannattaahan ne välit pitää äitiin muuten asiallisina. Ihan turha tyrkyttää lapsia jos on jo kantansa selväksi tehnyt.
Ap ei ne miehen kauniit puheet vaan teot jatkuvasti ja säännöllisesti arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mä luulen, että sä hyötyisit kyllä psykoterapiasta tai ainakin jostain lyhyemmästä terapiakontaktista.
Sulla on aika iso riski masentumiseen kun olet noin pitkäti vastuussa teidän kotielämästä, eikä sulla ole sellaisia tukiverkkoja, joille voisit rehellisesti avautua tilanteestasi.
Appivanhemmat eivät nyt ole sellaisia, vaikka hyvin tulisitkin heidän kanssaan toimeen. Heillä on oma intressi poikansa kautta, eivät ole sillä tavalla puolueettomia kuin neutraali asiantuntijataho.
Mun mielestä sun kannattaa avautua tilanteestasi neuvolassa ihan rehellisesti ja kertoa, että tarvitset apua. Sitä kannattaa hakea ennen kuin olet ihan loppu.
Olet menettänyt aidon kontaktin äitiisi ja se on oikeasti aika iso menetys ja voi vaikuttaa myös omaan äitiyteesi. Älä ylläpidä mitään kaikki hyvin -kulissia siellä neuvolassa, vaan anna tunteiden tulla ja pyydä apua.