Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa miehen harrastuksista
13.06.2023 |
Mieheni on ollut tosi innokas urheilun harrastaja aina. Tiesin tämän jo seurusteluaikana ja arvostan sitä, että hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nyt vaan lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että riitelemme jatkuvasti miehen harrastuksista tai oikeammin niihin käytettävästä ajasta.
Olen itse hoitovapaalla kotona 10-kk vauvan kanssa ja 2,5-vuotias leikki-ikäisen kanssa ja tarkoitus on olla kotona ainakin tammikuuhun 24 asti (mahdollisesti jopa elokuuhun 24 asti). Miehellä on vaativa työ, jossa työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi. Sen lisäksi hän tarvitsee 1,5-3 tuntia päivässä urheilemiseen 5-6 päivänä viikossa.
Tämän lisäksi tulee sitten vielä kisamatkat, jotka vie aina vähintään koko viikonlopun. Seurusteluaikoina lähdin näihin usein mukaan, mutta lasten kanssa koen ne turhan hankaliksi, kun ei lapset jaksa seisoskella paikallaan ja katsoa kisaa tuntitolkulla.
Ja kaiken tämän päälle, mies on nyt kavereineen innostunut golffaamisesta ja sitä pitäisi päästä tekemään joka viikonloppu.
Ja minulta alkaa oikeasti olla huumori vähissä. Minä yritän käydä kävelylle tai juoksulenkillä aamulla kuuden jälkeen (miehen valmistuessa työpäiväänsä), sillä toinen vaihtoehto on lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä minusta ihan reilulta tunnu. Mies puolestaan väittää, että minä tiesin kuinka tärkeää liikunta/urheilu hänelle on jo ennen lasten syntymää ja nyt yritän häntä muuttaa vaatimalla, että hänen pitäisi luopua harrastuksistaan. Ja hänestä se on hirvittävän epäreilua.
Olenko kohtuuton, kun vaadin miestäni luopumaa jostain menoistaan?
Vai onko mieheni kohtuuton, kun kuvittelee elämän jatkuvan aivan ennallaan myös lasten syntymän jälkeen?
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä se on, kun itse on eri elämäntilanteessa mitä kaverit. Onko teidän paikkakunnalla avoimia päiväkoteja tai seurakunnan kerhoja? Sinne kannattaa mennä syksyllä. Itse löysin sieltä parhaan ystäväni, kun samaan aikaan istuttiin eteisessä odottamassa kerhon loppumista. Tuosta on kohta 30 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä se on, kun itse on eri elämäntilanteessa mitä kaverit. Onko teidän paikkakunnalla avoimia päiväkoteja tai seurakunnan kerhoja? Sinne kannattaa mennä syksyllä. Itse löysin sieltä parhaan ystäväni, kun samaan aikaan istuttiin eteisessä odottamassa kerhon loppumista. Tuosta on kohta 30 vuotta aikaa.
Oon mä käynytkin sellasessa seurakunnan perhekerhossa ja muutamia kertoja tavattu parin äidin+lasten kaa puistossa tms muutenkin
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko siis jo teidän esikoinen suunniteltu raskaus?
Mietin vaan, että monikin voi ehkä haluta lapsia nuorena, mutta ei niitä nyt yleensä lukioaikana aleta yrittämään.
Miehesi on putkimiehenä käynyt varmaan ammattikoulun ja sinä lukion. Jos lasten hankinta nuorena on ollut enemmän hänen ideansa, hän on voinut suunnitellakin, että lapsilla saa sut sidottua suhteeseen. Et lähde opiskelemaan ja uusiin ympyröihin, joissa voit kohdata muita miehiä ja potentiaalisia kumppaneita.
Nyt olet sidottu mieheen, lapsiin ja miehen lapsuudenperheeseen ja sun oma elämä jää aika kapeaksi. En suoraan sanottuna ihmettele, että sun ystävillä voi olla vaikea löytää yhteistä kosketuspintaa sun kanssa. Voivat olla jopa huolissaan susta, vaikka eivät sitä ehkä kehtaa sanoa sulle.
Suna kävisin kyllä juttelemassa mielenterveysammattilaisen kanssa. Voit oikeasti masentua jos et saa tilanteeseesi vähän laveampia näkemyksiä ja tilaa sun omille tunteille.
Ikävä kyllä tämmöinenhän se tulee mieleen. Oikeasti, on todella harvinaista, että amiksesta vastavalmistunut ja täysi-ikäiseksi tullut pojan kloppi haluaa jo lapsia niiden itsensä takia. Ei ihmekään, että sinulla silloin jo soi pahat aavistukset "miehen" (anteeksi oli pakko) kypsymättömyydestä, koska olit siinä aivan oikeassa. Ei tuon ikäinen kolli tajua mitä sellainen asia, kuin lapsiperhe oikeasti tarkoittaa. Harva tyttö/nainenkaan tuossa vaiheessa tuollaisista vielä oikeasti haaveilee, saati pojat. Sanoisin myös, että todennäköisemmin todellinen motiivi on silloin jokin muu, kuten mainitut mustasukkaisuus ja puolison kotiin varmistaminen, kuin ne lapset itsessään.
Niin, siis suoraan sanoen ihmetyttää, että vasta amiksesta valmistunut "mies" haluaa lapsia. Varsinkaan kun lukiossa käyvä tyttöystäväkään ei ole asian kanssa mitenkään kiireinen vaan haluaisi odottaa.
Kyllä tässä vähän haiskahtaa jonkunasteinen, ehkä tiedostamatonkin manipulointi.
Ja sekin, että appivanhempien omistama asunto on valmiina odottamassa nuortaparia. Ikään kuin valmiiksi pedattu elämä AP:lle ilman, että hän oikeasti ehtii miettimään mitä haluaa. Ovatkohan appivanhemmatkin olleet mukana usuttamassa aikaista pariutumista?
En suoraan sanottuna yhtään ihmettele AP:n äidin järkytystä asiasta. Lukiossa hyvin pärjännyt tytär alkaa odottaa lasta jo ylppäreiden aikaan. Ilman työtä, ammattia ja toimeentuloa sitoo elämänsä nuoreen mieheen, jolle tärkeintä on omat harrastukset.
Voi olla, että äiti ottaa etäisyyttä tilanteeseen siksikin, että ei vaan halua todistaa lähempää tyttärensä ahdinkoa.
Itse AP:na ainakin varmistaisin taloudellisen selustani mahdollisen eron varalta, koska miehellä ilmeisesti varakkaampana osapuolena on aikamoinen etulyöntiasema tässä.
Luultavammin aika harva AP:n ikäpolven naisista menisi noin sinisilmäisesti sitoutumaan toiseen ihmiseen yhtään miettimättä niitä ikävämpiä skenaarioita.
Naisella pitää olla omat rahat ja oma toimeentulo jo ihan oman turvallisuuden takia. Tämä asia oli itselleni selvä jo lapsesta lähtien ja olen siis jo yli 60-vuotias. Missä vaiheessa tämä oppi on pääsyt unohtumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sä ymmärrät miestäsi ihan liikaa. Olen nyt ilkeä, mutta lapset on nyt tehty niin mies diilatkoon asian ja ottakoon itseään niskasta kiinni ja lopettakoon hauskojen juttujen menettämisen murehtimisen. Eläkööt sitä lapsiarkea oikeasti. Herranen aika sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Kaikki pienten lasten vanhemmat tietää mitä fomo on, me kolmekymppisetkin, kun ei pääse enää samanlaisiin menoihin. Hyvä vanhempi kuitenkin ymmärtää että se on hinta mikä maksetaan siitä että hankkii lapsia, ja lykkää noita menoja. Tai sit lykkää lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sä ymmärrät miestäsi ihan liikaa. Olen nyt ilkeä, mutta lapset on nyt tehty niin mies diilatkoon asian ja ottakoon itseään niskasta kiinni ja lopettakoon hauskojen juttujen menettämisen murehtimisen. Eläkööt sitä lapsiarkea oikeasti. Herranen aika sentään.
Aika kuvaavaa AP:n mielenlaadusta, että hän vieläpä ymmärtää miehensä fomoa, kun kaverit postaa kivoja kuvia menoista. Itse hän sen sijaan on yksin kotona lasten kanssa. Oletettavasti ilman fomoa.
Joo, varmaan AP:n mies pitää AP:ta jättipottina.
Ilmainen kodin- ja lastenhoitaja, joka myös taloudellisesti täysin sidottu miehen perheeseen.
Pysyy nöyränä kunhan vaan välillä muistaa kehaista muille miten pätevä on lasten ja kodinhoidon kanssa . Ja mikä tärkeintä antaa miehen mennä vapaasti omissa menoissaan.
Kun onhan hän joskus talvella käynyt esikoisen kanssa luistelemassa ja pari kertaa potkinut palloa. Eiköhän se on riitä niitä isyyshommia.
Ja sitten ei kun golfaamaan, treenaamaan triathlonia tai maratonia. Ja toki töissäkin pitää käydä.
AP:lle riittäköön, että mies pysyy timmissä kunnossa eikä ole sohvaperuna. Tämänhän AP jo ilmoittikin, että se on tärkeää.
Miehen pyykkilautavatsa ja triathlon-tulokset varmaan lämmittävät kivasti kun AP itse tulevaisuudessa raataa opintojen, kotitöiden ja lastenhoidon parissa. Eikä ehkä itse enää olekaan niin timmissä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko siis jo teidän esikoinen suunniteltu raskaus?
Mietin vaan, että monikin voi ehkä haluta lapsia nuorena, mutta ei niitä nyt yleensä lukioaikana aleta yrittämään.
Miehesi on putkimiehenä käynyt varmaan ammattikoulun ja sinä lukion. Jos lasten hankinta nuorena on ollut enemmän hänen ideansa, hän on voinut suunnitellakin, että lapsilla saa sut sidottua suhteeseen. Et lähde opiskelemaan ja uusiin ympyröihin, joissa voit kohdata muita miehiä ja potentiaalisia kumppaneita.
Nyt olet sidottu mieheen, lapsiin ja miehen lapsuudenperheeseen ja sun oma elämä jää aika kapeaksi. En suoraan sanottuna ihmettele, että sun ystävillä voi olla vaikea löytää yhteistä kosketuspintaa sun kanssa. Voivat olla jopa huolissaan susta, vaikka eivät sitä ehkä kehtaa sanoa sulle.
Suna kävisin kyllä juttelemassa mielenterveysammattilaisen kanssa. Voit oikeasti masentua jos et saa tilanteeseesi vähän laveampia näkemyksiä ja tilaa sun omille tunteille.
Ikävä kyllä tämmöinenhän se tulee mieleen. Oikeasti, on todella harvinaista, että amiksesta vastavalmistunut ja täysi-ikäiseksi tullut pojan kloppi haluaa jo lapsia niiden itsensä takia. Ei ihmekään, että sinulla silloin jo soi pahat aavistukset "miehen" (anteeksi oli pakko) kypsymättömyydestä, koska olit siinä aivan oikeassa. Ei tuon ikäinen kolli tajua mitä sellainen asia, kuin lapsiperhe oikeasti tarkoittaa. Harva tyttö/nainenkaan tuossa vaiheessa tuollaisista vielä oikeasti haaveilee, saati pojat. Sanoisin myös, että todennäköisemmin todellinen motiivi on silloin jokin muu, kuten mainitut mustasukkaisuus ja puolison kotiin varmistaminen, kuin ne lapset itsessään.
Niin, siis suoraan sanoen ihmetyttää, että vasta amiksesta valmistunut "mies" haluaa lapsia. Varsinkaan kun lukiossa käyvä tyttöystäväkään ei ole asian kanssa mitenkään kiireinen vaan haluaisi odottaa.
Kyllä tässä vähän haiskahtaa jonkunasteinen, ehkä tiedostamatonkin manipulointi.
Ja sekin, että appivanhempien omistama asunto on valmiina odottamassa nuortaparia. Ikään kuin valmiiksi pedattu elämä AP:lle ilman, että hän oikeasti ehtii miettimään mitä haluaa. Ovatkohan appivanhemmatkin olleet mukana usuttamassa aikaista pariutumista?
En suoraan sanottuna yhtään ihmettele AP:n äidin järkytystä asiasta. Lukiossa hyvin pärjännyt tytär alkaa odottaa lasta jo ylppäreiden aikaan. Ilman työtä, ammattia ja toimeentuloa sitoo elämänsä nuoreen mieheen, jolle tärkeintä on omat harrastukset.
Voi olla, että äiti ottaa etäisyyttä tilanteeseen siksikin, että ei vaan halua todistaa lähempää tyttärensä ahdinkoa.
Itse AP:na ainakin varmistaisin taloudellisen selustani mahdollisen eron varalta, koska miehellä ilmeisesti varakkaampana osapuolena on aikamoinen etulyöntiasema tässä.
Luultavammin aika harva AP:n ikäpolven naisista menisi noin sinisilmäisesti sitoutumaan toiseen ihmiseen yhtään miettimättä niitä ikävämpiä skenaarioita.
Naisella pitää olla omat rahat ja oma toimeentulo jo ihan oman turvallisuuden takia. Tämä asia oli itselleni selvä jo lapsesta lähtien ja olen siis jo yli 60-vuotias. Missä vaiheessa tämä oppi on pääsyt unohtumaan?
Narskut toimii näin- sitouttaa itseensä lapsella. Tässä tapauksessa nainen vielä taloudellisesti riippuvainen miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sä ymmärrät miestäsi ihan liikaa. Olen nyt ilkeä, mutta lapset on nyt tehty niin mies diilatkoon asian ja ottakoon itseään niskasta kiinni ja lopettakoon hauskojen juttujen menettämisen murehtimisen. Eläkööt sitä lapsiarkea oikeasti. Herranen aika sentään.
Aika kuvaavaa AP:n mielenlaadusta, että hän vieläpä ymmärtää miehensä fomoa, kun kaverit postaa kivoja kuvia menoista. Itse hän sen sijaan on yksin kotona lasten kanssa. Oletettavasti ilman fomoa.
Joo, varmaan AP:n mies pitää AP:ta jättipottina.
Ilmainen kodin- ja lastenhoitaja, joka myös taloudellisesti täysin sidottu miehen perheeseen.
Pysyy nöyränä kunhan vaan välillä muistaa kehaista muille miten pätevä on lasten ja kodinhoidon kanssa . Ja mikä tärkeintä antaa miehen mennä vapaasti omissa menoissaan.
Kun onhan hän joskus talvella käynyt esikoisen kanssa luistelemassa ja pari kertaa potkinut palloa. Eiköhän se on riitä niitä isyyshommia.
Ja sitten ei kun golfaamaan, treenaamaan triathlonia tai maratonia. Ja toki töissäkin pitää käydä.
AP:lle riittäköön, että mies pysyy timmissä kunnossa eikä ole sohvaperuna. Tämänhän AP jo ilmoittikin, että se on tärkeää.
Miehen pyykkilautavatsa ja triathlon-tulokset varmaan lämmittävät kivasti kun AP itse tulevaisuudessa raataa opintojen, kotitöiden ja lastenhoidon parissa. Eikä ehkä itse enää olekaan niin timmissä kunnossa.
Mä heilutan nyt tätä ikäkorttia tässä. Nuorena kumppanin ulkonäön tärkeys korostuu kun taas vanhempana ei kumppanin faijamaha haittaa yhtään kunhan hoitaa vanhempana tonttinsa. Iän myötä prioriteetit vaan muuttuu piste. Toimivan arjen kannalta on ihan yks hailee onko miehellä vatsalihaksia vai ei, kunhan hoitaa oman osuutensa muksuista ja kotitöistä. Kunnostaankin voi pitää huolta ja olla myös sohvaperunana. 3x1h lihaskuntoa viikossa riittää pitämään ihmisen kunnossa ja päälle pyöräilyt muksujen kanssa. Treeneissä määrä ei korvaa laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sä ymmärrät miestäsi ihan liikaa. Olen nyt ilkeä, mutta lapset on nyt tehty niin mies diilatkoon asian ja ottakoon itseään niskasta kiinni ja lopettakoon hauskojen juttujen menettämisen murehtimisen. Eläkööt sitä lapsiarkea oikeasti. Herranen aika sentään.
Aika kuvaavaa AP:n mielenlaadusta, että hän vieläpä ymmärtää miehensä fomoa, kun kaverit postaa kivoja kuvia menoista. Itse hän sen sijaan on yksin kotona lasten kanssa. Oletettavasti ilman fomoa.
Joo, varmaan AP:n mies pitää AP:ta jättipottina.
Ilmainen kodin- ja lastenhoitaja, joka myös taloudellisesti täysin sidottu miehen perheeseen.
Pysyy nöyränä kunhan vaan välillä muistaa kehaista muille miten pätevä on lasten ja kodinhoidon kanssa . Ja mikä tärkeintä antaa miehen mennä vapaasti omissa menoissaan.
Kun onhan hän joskus talvella käynyt esikoisen kanssa luistelemassa ja pari kertaa potkinut palloa. Eiköhän se on riitä niitä isyyshommia.
Ja sitten ei kun golfaamaan, treenaamaan triathlonia tai maratonia. Ja toki töissäkin pitää käydä.
AP:lle riittäköön, että mies pysyy timmissä kunnossa eikä ole sohvaperuna. Tämänhän AP jo ilmoittikin, että se on tärkeää.
Miehen pyykkilautavatsa ja triathlon-tulokset varmaan lämmittävät kivasti kun AP itse tulevaisuudessa raataa opintojen, kotitöiden ja lastenhoidon parissa. Eikä ehkä itse enää olekaan niin timmissä kunnossa.
Mä heilutan nyt tätä ikäkorttia tässä. Nuorena kumppanin ulkonäön tärkeys korostuu kun taas vanhempana ei kumppanin faijamaha haittaa yhtään kunhan hoitaa vanhempana tonttinsa. Iän myötä prioriteetit vaan muuttuu piste. Toimivan arjen kannalta on ihan yks hailee onko miehellä vatsalihaksia vai ei, kunhan hoitaa oman osuutensa muksuista ja kotitöistä. Kunnostaankin voi pitää huolta ja olla myös sohvaperunana. 3x1h lihaskuntoa viikossa riittää pitämään ihmisen kunnossa ja päälle pyöräilyt muksujen kanssa. Treeneissä määrä ei korvaa laatua.
Näin mäkin luulen.
Nuorena sitä usein ihastutaan ulkonäköön ja sosiaaliseen statukseen. Vähän kuulostaa siltä, että AP on ihastunut siihen kylän parhaimmannäköiseen menevään urhelijakundiin. AP varmaan sitten itse nätti ja kiltti tyttö, joka hyvin sopii tätä tähteä peesaamaan.
Nämä avut eivät kuitenkaan yksinään arjen pyörityksessä riitä.
Silloin nousee esiin ne kumppanuuden ja jaetun arjen kokemukset. Miehen timmit lihakset ei ehkä niin ilahduta, jos hän niiden ylläpitämiseksi ei paljon osallistu siihen arkeen, jota toinen yksin pyörittää.
Lasten syntymä on muutenkin sellainen saumakohta, jossa olemassaolevat roolit jää usein päälle.
A:hän oli jo seurusteluaikana, ennen lapsia, ollut miehen mukana kilpailureissuilla. Tämä on jo luonut sitä asetelmaa, että mies ja hänen harrastuksensa on se suhteen ydin, jonka ympärillä pyöritään.
Vielä kun mies on lapsuudenperheessään hemmoteltu, passattu ainokainen hänen on varmasti vaikea asettua rooliin, jossa täytyy asettaa muiden tarpeet omien edelle.
Lapsia on jo kaksi, eikä tämä ole vieläkään valjennut, vaan puhuu jostain fomosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko siis jo teidän esikoinen suunniteltu raskaus?
Mietin vaan, että monikin voi ehkä haluta lapsia nuorena, mutta ei niitä nyt yleensä lukioaikana aleta yrittämään.
Miehesi on putkimiehenä käynyt varmaan ammattikoulun ja sinä lukion. Jos lasten hankinta nuorena on ollut enemmän hänen ideansa, hän on voinut suunnitellakin, että lapsilla saa sut sidottua suhteeseen. Et lähde opiskelemaan ja uusiin ympyröihin, joissa voit kohdata muita miehiä ja potentiaalisia kumppaneita.
Nyt olet sidottu mieheen, lapsiin ja miehen lapsuudenperheeseen ja sun oma elämä jää aika kapeaksi. En suoraan sanottuna ihmettele, että sun ystävillä voi olla vaikea löytää yhteistä kosketuspintaa sun kanssa. Voivat olla jopa huolissaan susta, vaikka eivät sitä ehkä kehtaa sanoa sulle.
Suna kävisin kyllä juttelemassa mielenterveysammattilaisen kanssa. Voit oikeasti masentua jos et saa tilanteeseesi vähän laveampia näkemyksiä ja tilaa sun omille tunteille.
Ikävä kyllä tämmöinenhän se tulee mieleen. Oikeasti, on todella harvinaista, että amiksesta vastavalmistunut ja täysi-ikäiseksi tullut pojan kloppi haluaa jo lapsia niiden itsensä takia. Ei ihmekään, että sinulla silloin jo soi pahat aavistukset "miehen" (anteeksi oli pakko) kypsymättömyydestä, koska olit siinä aivan oikeassa. Ei tuon ikäinen kolli tajua mitä sellainen asia, kuin lapsiperhe oikeasti tarkoittaa. Harva tyttö/nainenkaan tuossa vaiheessa tuollaisista vielä oikeasti haaveilee, saati pojat. Sanoisin myös, että todennäköisemmin todellinen motiivi on silloin jokin muu, kuten mainitut mustasukkaisuus ja puolison kotiin varmistaminen, kuin ne lapset itsessään.
Niin, siis suoraan sanoen ihmetyttää, että vasta amiksesta valmistunut "mies" haluaa lapsia. Varsinkaan kun lukiossa käyvä tyttöystäväkään ei ole asian kanssa mitenkään kiireinen vaan haluaisi odottaa.
Kyllä tässä vähän haiskahtaa jonkunasteinen, ehkä tiedostamatonkin manipulointi.
Ja sekin, että appivanhempien omistama asunto on valmiina odottamassa nuortaparia. Ikään kuin valmiiksi pedattu elämä AP:lle ilman, että hän oikeasti ehtii miettimään mitä haluaa. Ovatkohan appivanhemmatkin olleet mukana usuttamassa aikaista pariutumista?
En suoraan sanottuna yhtään ihmettele AP:n äidin järkytystä asiasta. Lukiossa hyvin pärjännyt tytär alkaa odottaa lasta jo ylppäreiden aikaan. Ilman työtä, ammattia ja toimeentuloa sitoo elämänsä nuoreen mieheen, jolle tärkeintä on omat harrastukset.
Voi olla, että äiti ottaa etäisyyttä tilanteeseen siksikin, että ei vaan halua todistaa lähempää tyttärensä ahdinkoa.
Itse AP:na ainakin varmistaisin taloudellisen selustani mahdollisen eron varalta, koska miehellä ilmeisesti varakkaampana osapuolena on aikamoinen etulyöntiasema tässä.
Luultavammin aika harva AP:n ikäpolven naisista menisi noin sinisilmäisesti sitoutumaan toiseen ihmiseen yhtään miettimättä niitä ikävämpiä skenaarioita.
Naisella pitää olla omat rahat ja oma toimeentulo jo ihan oman turvallisuuden takia. Tämä asia oli itselleni selvä jo lapsesta lähtien ja olen siis jo yli 60-vuotias. Missä vaiheessa tämä oppi on pääsyt unohtumaan?
Ja vielä se että nuori pari ei ollut edes asunut yhdessä ennen lapsen tekoa. Käsitin, että lasta alettiin yrittää jo ennen tuota yhteen muuttoa. Se on oikeasti jo aika hulluutta ja järkytys siitä ihan aiheellista. Käytännössä ap ei ole siis kunnolla edes tuntenut miestään perhettä perustaessa, koska se normaali päivittäinen arki oli silloin näkemättä. Se on useinkin hyvin erilaista kuin sellainen tapailu seurustelu.
Ei siis ole ihme, että tällainen käytös on tullut ns. yllätyksenä. Kyllä tässä tosiaankin oikeat motiivit miehen puolelta haisee, vaikka hän kuinka vaikuttaisi ihanalta. Ei se tarkoita, että hän aamulla olisi yhtäkkiä herännyt käsiään hieroskellen ja miettien, että "no niin, miten minä manipuloisin tyttöystäväni kotiorjaksi" vaan hänellä on takaraivossaan tuollainen malli. Erittäin epäilyttävää joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä sanoinkin että ymmärrän tunteen ja se on ihan luonnollinen. Ja että teille tuo lisähaasteen se että olette oletettavasti ainoita/harvoja kaveriporukoissanne jotka elävät jo tuota elämänvaihetta.
Epäkypsää siitä tulee jos siitä huolimatta ei tee omaa osaansa perheen eteen. Mies sen sijaan tuntuu kykeneväiseltä tämän ymmärtämään mikä on hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu jatkossa?
Mies: Voinks mä nyt tänään mennä harkkoihin vai tarviits sä mua välittämättä täällä kotona johonkin?
AP: No, ei kai nyt mitään välttämätöntä juttua, ajattelin vain, että oltais menty yhdessä puistoon lasten kanssa.
Mies: No, hyvä sittenhän mä voinkin mennä. Sitten joskus myöhemmin puistoon, onhan tässä kesää vielä jäljellä. Mulla muuten menee harkat tosi hyvin nykyään, sääli olis jättää väliin kun kuntokäyrä hyvällä mallilla. Moido!
Tarinan opetus:
AP.stä tehdään ikävä kieltäjä jos hän ei päästä miestä harkkoihin. Mies taas saa hyvän omantunnon, koska hänhän kysyi asiaa ennen lähtöään.
Mies ei siis vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan vähennä menojaan. Se tapahtuu vain ja ainoastaan AP:n nimenomaisesta pyynnöstä tai vaatimuksesta. Eli AP:sta tulee ikävä nalkuttaja ja mies on entistä mieluummin poissa kotoa, koska kuka sitä nalkuttajaa nyt jaksaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä sanoinkin että ymmärrän tunteen ja se on ihan luonnollinen. Ja että teille tuo lisähaasteen se että olette oletettavasti ainoita/harvoja kaveriporukoissanne jotka elävät jo tuota elämänvaihetta.
Epäkypsää siitä tulee jos siitä huolimatta ei tee omaa osaansa perheen eteen. Mies sen sijaan tuntuu kykeneväiseltä tämän ymmärtämään mikä on hyvä juttu.
Kyllä mä olen oikeesti luottavaisilla fiiliksillä tällä hetkellä.
Jo eilen mies lupas unohtaa sen golfin.
Ja tänään sovittuna valmentajan kanssa keskustelu siitä, mitä voidaan jättää harjoitusohjelmasta pois ilman että valmistautuminen kauden päätapahtumaan kärsii
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä sanoinkin että ymmärrän tunteen ja se on ihan luonnollinen. Ja että teille tuo lisähaasteen se että olette oletettavasti ainoita/harvoja kaveriporukoissanne jotka elävät jo tuota elämänvaihetta.
Jep, ainoita tätä elämänvaihetta eläviä ollaan kaveripirukassamme. Suurin osa mun vanhoista kavereista opiskelee ja bilettää. Ja miehen kaverit elää railakasta sinkkuelämää (pari seurustelee suht vakavasti)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden
kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä sanoinkin että ymmärrän tunteen ja se on ihan luonnollinen. Ja että teille tuo lisähaasteen se että olette oletettavasti ainoita/harvoja kaveriporukoissanne jotka elävät jo tuota elämänvaihetta.
Jep, ainoita tätä elämänvaihetta eläviä ollaan kaveripirukassamme. Suurin osa mun vanhoista kavereista opiskelee ja bilettää. Ja miehen kaverit elää railakasta sinkkuelämää (pari seurustelee suht vakavasti)
Ap
Sori, mut mun on vaan tosi mahdotonta ymmärtää miksi kukaan vapaaehtoisesti hankkii lapsia parikymppisenä? Opiskelu ja työura ei edes siinä ole se suurin ongelma, niitä ehtii tehdä myöhemminkin.
MUTTA:
Ikinä enää sä et voi olla se huoleton 20-kymppinen, jolle maailma ja sen seikkailut on auki, jos olet lapsia tehnyt.
Joo, totta kai sitä voi bilettää sitten 40+-vuotiaana, mutta ei se ole sama juttu ollenkaan. Plus silloin ne sun omat ikätoverit on just siinä lapsiperhepyörityksessä, jossa sinä nyt. Bailaatko sitten niiden omien lasten ikätovierien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden
kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä sanoinkin että ymmärrän tunteen ja se on ihan luonnollinen. Ja että teille tuo lisähaasteen se että olette oletettavasti ainoita/harvoja kaveriporukoissanne jotka elävät jo tuota elämänvaihetta.
Jep, ainoita tätä elämänvaihetta eläviä ollaan kaveripirukassamme. Suurin osa mun vanhoista kavereista opiskelee ja bilettää. Ja miehen kaverit elää railakasta sinkkuelämää (pari seurustelee suht vakavasti)
Ap
Sori, mut mun on vaan tosi mahdotonta ymmärtää miksi kukaan vapaaehtoisesti hankkii lapsia parikymppisenä? Opiskelu ja työura ei edes siinä ole se suurin ongelma, niitä ehtii tehdä myöhemminkin.
MUTTA:
Ikinä enää sä et voi olla se huoleton 20-kymppinen, jolle maailma ja sen seikkailut on auki, jos olet lapsia tehnyt.
Joo, totta kai sitä voi bilettää sitten 40+-vuotiaana, mutta ei se ole sama juttu ollenkaan. Plus silloin ne sun omat ikätoverit on just siinä lapsiperhepyörityksessä, jossa sinä nyt. Bailaatko sitten niiden omien lasten ikätovierien kanssa?
No ei se bailaaminen oo oikein mun juttu, kun en juo
Kyllä mä välillä katon kateellisina, kun kaverit menee haalarit päällä ja nauttii opiskelijaelämästä. Ja näkee, että niillä on hauskaa. Mutta en mä samalaista opiskelijaelämää eläisi kuin ne edes ilman lapsia.
Molemmat oltiin sitä mieltä, että lapset nuorina, mä olisin vaan odottanut pari vuotta. Opiskelujen ja uran aika tulee vielä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ehdittiin illalla vielä jutella ja mies kertoi, että sillä on välillä vähä fomo-olo (=fear of missing out) kun kaverit laittaa snäppii golffaamasta. Ja siks kun yks kaveri alko käymää rangella lyömäs, niin halus mukaan. Lupasi unohtaa sen golfin nyt ainakin muutamaki vuodeksi.
Ja ite sanoi, että tajuu nyt, että pelätessään että missaa kivoi juttuihin kavereiden kaa, missaakin ihan liian ison palan lapsiensa arkea
Ap
Tuossa se nuori ikä näkyy. Vanhempana useimmat ihmiset eivät vain yksinkertaisesti jaksa eikä kyllä haluakaan pyöriä kavereiden kanssa vaan oma perhe vie voiton. Lapset on tässä nyt kaikista tärkein asia niin miehen pitää vain kestää kivojen juttujen missaaminen kavereiden
kanssa. Uhraus ei lopulta ole suuri kun tilalle tulee merkityksellisiä hetkiä lasten kanssa.
Ei ehkä välttämättä nuori ikä pelkästään vaan myös se että kaveripiiri on eri elämäntilanteessa, elävät sitä parikymppiselle tyypillistä menevää elämää. "Fomo" voi oikeasti tuntua vähän ahdistavalta, epäkypsyyden piikkiin voi ehkä mennä se itse haluttu ja suunniteltu perhe tästä kärsii.
Ihan kehityskelpoiseltahan tuo mies vaikuttaa siinä mielessä että vaikuttaa ihan kypsästi nyt käsitelleen ja keskustelleen tästä nyt kun vihdoin pääsitte asiaan. Tsemppiä jatkoon.
Se on helppo todeta, että epäkypsä kun murehtii jotain fomoa. Mutta kyllä minäkin ymmärrän sen ahdistavan fiiliksen, kun kaverit menee ja postaa kuvia hauskoista paikoista ja itsellä päivät menee vähän muissa tunnelmissa
Ap
Sitä sanoinkin että ymmärrän tunteen ja se on ihan luonnollinen. Ja että teille tuo lisähaasteen se että olette oletettavasti ainoita/harvoja kaveriporukoissanne jotka elävät jo tuota elämänvaihetta.
Jep, ainoita tätä elämänvaihetta eläviä ollaan kaveripirukassamme. Suurin osa mun vanhoista kavereista opiskelee ja bilettää. Ja miehen kaverit elää railakasta sinkkuelämää (pari seurustelee suht vakavasti)
Ap
Sori, mut mun on vaan tosi mahdotonta ymmärtää miksi kukaan vapaaehtoisesti hankkii lapsia parikymppisenä? Opiskelu ja työura ei edes siinä ole se suurin ongelma, niitä ehtii tehdä myöhemminkin.
MUTTA:
Ikinä enää sä et voi olla se huoleton 20-kymppinen, jolle maailma ja sen seikkailut on auki, jos olet lapsia tehnyt.
Joo, totta kai sitä voi bilettää sitten 40+-vuotiaana, mutta ei se ole sama juttu ollenkaan. Plus silloin ne sun omat ikätoverit on just siinä lapsiperhepyörityksessä, jossa sinä nyt. Bailaatko sitten niiden omien lasten ikätovierien kanssa?
No ei se bailaaminen oo oikein mun juttu, kun en juo
Kyllä mä välillä katon kateellisina, kun kaverit menee haalarit päällä ja nauttii opiskelijaelämästä. Ja näkee, että niillä on hauskaa. Mutta en mä samalaista opiskelijaelämää eläisi kuin ne edes ilman lapsia.
Molemmat oltiin sitä mieltä, että lapset nuorina, mä olisin vaan odottanut pari vuotta. Opiskelujen ja uran aika tulee vielä
Ap
Siinä me ollaan miehen kaa samanlaisia: me ei kumpikaan juoda. Mies ei oo koskaan edes maistanu. Mä maistoin joskus lukioikäisenä, mutta ei se oikein ollu mun juttu.
Eli vaikka miehelle iskee välillä se fomo, niin ei se millekään ryyppyreissuille kaipaa (sinne golfaamaan ja ajelemaan vesijetillä jne vaan)
Ap
Kyllä se nuoruus on muutakin kuin ryyppäämistä haalarit päällä. Nykyään on jopa sellaista sober curious -bailaamista ilman alkoholia.
Esim. matkustelua ja harrastamista, sellaista huolettomuutta, jota ei taatusti koskaan elämässä enää saa, jos ei sitä nuorena koe.
Alkoholi ei mullekaan nuorena ollut se juttu, mutta kaikki matkat ja kokemukset, niistä en todellakaan olisi luopunut alkaakseni elää jotain lapsiperhearkea 20-kymppisenä kun se voi tehdä paljon myöhemminkin, jolloin myös tuntee itsensä paremmin.
Ja tutustuu myös muihin mahdollisiin kumppaneihin kuin siihen ekaan, johon törmännyt omissa pikku ympyröissä.
Hienoa jos olet tyytyväinen valintaasi (vaikka vähän tuntuu, että ehkä et täysin ole...)
Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju! Alkuun vaikutti, että tässä on ongelmana "vain" miehen älytön ajankäyttö mikä on av:n peruskamaa, mutta tässä on alkanut paljastua vyyhti mikä on saanut mut palaamaan tänne ketjuun lukemaan uudelleen ja uudelleen. Itsekin uskoisin, että ap hyötyisit terapiasta, tossa on sulla niin paljon painolastia alkaen isän alkoholismista ja varhaisesta hylkäämisestä ja nyt on toinenkin vanhemman hylkäämiskokemus äidin toimesta, yksinäisyys parisuhteessa kun mies vain harrastaa, etääntyminen vanhoista ystävistä, taloudellinen riippuvuus puolisosta ja appivanhemmista ym ym. Jo pelkästään lapset noin pienellä ikäerolla uuvuttaisi monet, vaikka mies onkin osallistuva.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä kyllä tämmöinenhän se tulee mieleen. Oikeasti, on todella harvinaista, että amiksesta vastavalmistunut ja täysi-ikäiseksi tullut pojan kloppi haluaa jo lapsia niiden itsensä takia. Ei ihmekään, että sinulla silloin jo soi pahat aavistukset "miehen" (anteeksi oli pakko) kypsymättömyydestä, koska olit siinä aivan oikeassa. Ei tuon ikäinen kolli tajua mitä sellainen asia, kuin lapsiperhe oikeasti tarkoittaa. Harva tyttö/nainenkaan tuossa vaiheessa tuollaisista vielä oikeasti haaveilee, saati pojat. Sanoisin myös, että todennäköisemmin todellinen motiivi on silloin jokin muu, kuten mainitut mustasukkaisuus ja puolison kotiin varmistaminen, kuin ne lapset itsessään.