Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainolla on terveyshaittoja, mutta niin on stressillä ja ahdistuksellakin. Yleisin syy työkyvyttömyyteen on mielenterveyden ongelmat. Ihan oikeasti ihmiset, jokainen ylipainoisia haukkuva ja paheksuva aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Laihuuden ihanne aiheuttaa monille epäonnistumisen tunteita ja itseinhoa ja sitä rataa. Kehopositiivisuus on ehdottomasti tarpeen, jotta ihmiset voivat olla mahdollisimman terveitä. Ylipainon paheksumisella on saatu aikaan vain ahdistuneita ihmsiiä, jotka eivät kehtaa mennä urheiluharrastuksiin tai paljon mihinkään, kun häpeävät itseään. Annetaan nyt kehopositiivisuudelle mahdollisuus tuottaa vähän parempia seurauksia.
Ei aina voi vaan selitellä. Metsissä on tilaa kuntoilla. Kotona voi kuntoilla. Miksi ei kuntoilla ei ole häpeä, vaan joku muu.
Kyllä muuten on häpeä ihan valtavan iso syy monella olla liikkumatta. Varsinkin jos on aina ollut lihava, ja esim. koululiikunta on ollut yhtä helvettiä, niin se jättää pahimmillaan sellaisen jäljen, että ihminen ei vaan enää kykene.
Mutta pakko kysyä, että kuvitteletko sinä, että lihavat eivät liiku tai kuntoile? Ja että laihat sitten liikkuu ja kuntoilee? Ei se nyt ihan niinkään ole. T: eilen koiran kanssa 2h metsälenkki+ tunnin astangajooga+ pihatöitä ja BMi 44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Älä jaksa sössöttää pas k aa, iso mies.
Kehopositiivisuus ei ole tekosyy millekään. Kenenkään ei tarvitse näet keksiä mitään syitä tai selityksiä, oikeita tai tekosyitä sille, että elää elämäänsä omalla tavallaan. Kehopositiivisuus on vain yksi osa ihmisarvoa: se tarkoittaa että jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on, just nyt. Sinunkin.
Miksi hoikat naiset sitten ottaa tekopullat vartaloon, hävettääkö?
Mitä todennäköisemmin hävettää. Kas kun tämäkin keskustelu taas näyttää, kuinka vähä-älyisempi ja ilkeämpi kansanosa se vaan jaksaa rääpiä ja riipiä toisten kehoja kateuspäissään, tai vaan puhdasta tyhmyyttään tai ilkeyttään. Niin se väistämättä vaikuttaa esimerkiksi kasvavien lasten ja nuorten ajatuksiin omasta itsestään ja omasta kehostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat naiset ovat usein laiskoja, tehdään kävelylenkkejä ja kuvitellaan että se jollain tapaa auttaa laihtumaan. Ei auta, juosta pitää ja syödä vähemmän. Toki tämä pätee myös joihinkin miehiin, sillä erotuksella, että miehet ymmärtävät kävelyn ja juoksun eron.
Tässä kommentissa on ylipainovihan ydin!!!! Mikään ei ole oikein eikä mikään riitä, kun ihminen on ylipainoinen. Ylipainoinen ei voi koskaan syödä oikein eikä koskaan liikkua oikein. Olen tämän kokenut viimeiset 25 vuotta. Olen kokeillut useita erilaisia liikuntamuotoja kävelystä uimiseen ja hiihdosta pyöräilyyn. Joka ainoasta lajista ja liikuntamäärästä on sanottu että "ei auta, ei pudota painoa, liian vähän ja liian harvoin". Esimerkiksi 20 km pyöräily tai 2h kävely kolme kertaa viikossa, ei mitään vaikutusta vaikka 9h työpäivä on mennyt puolijuoksua töissä yhdellä lyhyellä tauolla. Ei riitä. Sama ruokien kanssa "syöt liikaa tai liian vähän ja väärään aikaan vääriä määriä" syön sitten tomaattia, hedelmiä pizzaa tai karkkia. Kaikki on väärin. Jos yksi neuvoo, toinen kumoaa. Ja siis syön monipuolisesti kasvispainotteisesti 3-4 kertaa päivässä. Lihaa noin 200-300g viikossa. Kaikki on väärin, teen aina vääriä valintoja, vaikka vaihtaisin voileivän tuorekurkkuun. Tai kävelemisen hiihtämiseen.
Viha viha viha! Tai sitten ylipainoinen aina valehtelee. Jos jonkun neuvot eivät auta kuukaudessa, ylipainoinen tietysti valehtelee.
Varmaan olet jo tajunnutkin, että kaiken tuon voi jättää ihan omaan arvoonsa? Neuvoja on yhtä monta kuin neuvojia, mutta jos painoa haluaa pudottaa, ainut toimiva kwino on syödä vähemmän kuin kuluttaa niin kauan kunnes haluttu kilomäärä on tiputettu. Se mitä ayö ja mihin aikaan tai millä tavoin ne kalorit polttaa, on kaikki täysin toisarvoista painonpudotuksen kannalta. Toki kroppa saattaa ottaa vähän itseensä, jos syö pelkkää tuorekurkkua tai pelkkää suklaata puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Suurimmalla osalla tahallinen väärintulkinta mutta kuten tämäkin ketju osoittaa, joillakin ei vain ÄO riitä ymmärtämään, kuten ei jutun PTlläkään.
Kun mennään ad personamiin niin mennään sit: joillakin ei äo riitä ylipainon haittojen kausaalisuuden tunnustamiseen. Samoin äo ei riitä pullan vastustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Osaksi aika karkeaa, mutta ah niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Ihminen voi olla myös sairauden vuoksi läski. Miksi heidän kehonsa ansaitsee vihaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat naiset ovat usein laiskoja, tehdään kävelylenkkejä ja kuvitellaan että se jollain tapaa auttaa laihtumaan. Ei auta, juosta pitää ja syödä vähemmän. Toki tämä pätee myös joihinkin miehiin, sillä erotuksella, että miehet ymmärtävät kävelyn ja juoksun eron.
Tässä kommentissa on ylipainovihan ydin!!!! Mikään ei ole oikein eikä mikään riitä, kun ihminen on ylipainoinen. Ylipainoinen ei voi koskaan syödä oikein eikä koskaan liikkua oikein. Olen tämän kokenut viimeiset 25 vuotta. Olen kokeillut useita erilaisia liikuntamuotoja kävelystä uimiseen ja hiihdosta pyöräilyyn. Joka ainoasta lajista ja liikuntamäärästä on sanottu että "ei auta, ei pudota painoa, liian vähän ja liian harvoin". Esimerkiksi 20 km pyöräily tai 2h kävely kolme kertaa viikossa, ei mitään vaikutusta vaikka 9h työpäivä on mennyt puolijuoksua töissä yhdellä lyhyellä tauolla. Ei riitä. Sama ruokien kanssa "syöt liikaa tai liian vähän ja väärään aikaan vääriä määriä" syön sitten tomaattia, hedelmiä pizzaa tai karkkia. Kaikki on väärin. Jos yksi neuvoo, toinen kumoaa. Ja siis syön monipuolisesti kasvispainotteisesti 3-4 kertaa päivässä. Lihaa noin 200-300g viikossa. Kaikki on väärin, teen aina vääriä valintoja, vaikka vaihtaisin voileivän tuorekurkkuun. Tai kävelemisen hiihtämiseen.
Viha viha viha! Tai sitten ylipainoinen aina valehtelee. Jos jonkun neuvot eivät auta kuukaudessa, ylipainoinen tietysti valehtelee.
Joko sinulla on joku aineenvaihdunnallinen sairaus tai kasvispainotteinen ruokavaliosi on tomaattia runsaalla mozzarellalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Ja mikä lapseton besserwisser tantta sä luulet olevasi? Oletko ikinä katsonut peiliin miltä näytät?
Rinnaton lauta.
Tämä oli ilmeisesti jonkun "kehopositiivisen" kommentti eli vahvistaa sitä, että ao. juttu ei ole edes lihavuuden normalisointia vaan sen ihannointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Suurimmalla osalla tahallinen väärintulkinta mutta kuten tämäkin ketju osoittaa, joillakin ei vain ÄO riitä ymmärtämään, kuten ei jutun PTlläkään.
Kun mennään ad personamiin niin mennään sit: joillakin ei äo riitä ylipainon haittojen kausaalisuuden tunnustamiseen. Samoin äo ei riitä pullan vastustamiseen.
Jokaikinen ylipainoinen ymmärtää nuo asiat ja ymmärtää myös paljon enemmän. Laihat ilkeät eivät ymmärrä näköjään yhtään mitään 😄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainolla on terveyshaittoja, mutta niin on stressillä ja ahdistuksellakin. Yleisin syy työkyvyttömyyteen on mielenterveyden ongelmat. Ihan oikeasti ihmiset, jokainen ylipainoisia haukkuva ja paheksuva aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Laihuuden ihanne aiheuttaa monille epäonnistumisen tunteita ja itseinhoa ja sitä rataa. Kehopositiivisuus on ehdottomasti tarpeen, jotta ihmiset voivat olla mahdollisimman terveitä. Ylipainon paheksumisella on saatu aikaan vain ahdistuneita ihmsiiä, jotka eivät kehtaa mennä urheiluharrastuksiin tai paljon mihinkään, kun häpeävät itseään. Annetaan nyt kehopositiivisuudelle mahdollisuus tuottaa vähän parempia seurauksia.
Ei aina voi vaan selitellä. Metsissä on tilaa kuntoilla. Kotona voi kuntoilla. Miksi ei kuntoilla ei ole häpeä, vaan joku muu.
Kyllä muuten on häpeä ihan valtavan iso syy monella olla liikkumatta. Varsinkin jos on aina ollut lihava, ja esim. koululiikunta on ollut yhtä helvettiä, niin se jättää pahimmillaan sellaisen jäljen, että ihminen ei vaan enää kykene.
Mutta pakko kysyä, että kuvitteletko sinä, että lihavat eivät liiku tai kuntoile? Ja että laihat sitten liikkuu ja kuntoilee? Ei se nyt ihan niinkään ole. T: eilen koiran kanssa 2h metsälenkki+ tunnin astangajooga+ pihatöitä ja BMi 44
"2H METSÄLENKKI"=kuljit 500 metriä, kun koira juoksi edestakaisin metsässä.
"Tunnin astangajooga"=makasit jumppamatolla tunnin vähän jalkoja nostellen.
"Pihatyöt"=vedit haravalla muutaman kerran.
-Tuossa mitään oikeaa liikuntaa ole lainkaan.
Salilla 45 min TEHOKASTA, lihakset kasvaa rasva palaa!
Voihan sitä sanoa muutkin, että "ulkoilin 6h" kun on istunut aurinkotuolissa sen koko ajan.
Pelle ole, BMI44, tervemenoa vaan kohti sairauksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Älä jaksa sössöttää pas k aa, iso mies.
Kehopositiivisuus ei ole tekosyy millekään. Kenenkään ei tarvitse näet keksiä mitään syitä tai selityksiä, oikeita tai tekosyitä sille, että elää elämäänsä omalla tavallaan. Kehopositiivisuus on vain yksi osa ihmisarvoa: se tarkoittaa että jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on, just nyt. Sinunkin.
Miksi hoikat naiset sitten ottaa tekopullat vartaloon, hävettääkö?
Siis se on normaalia oikeaa kehopositiivisuutta, että joku syö kaksin käsin kaikkea mitä eteen sattuu ja painaa sitten 150 kg mutta se ei ole jos kärsii pienistä rinnoista ja ottaa silarit? Onko ainoa oikea metodi isojen rintojen saamiseen kehopositiivisten mielestä ahmiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Älä jaksa sössöttää pas k aa, iso mies.
Kehopositiivisuus ei ole tekosyy millekään. Kenenkään ei tarvitse näet keksiä mitään syitä tai selityksiä, oikeita tai tekosyitä sille, että elää elämäänsä omalla tavallaan. Kehopositiivisuus on vain yksi osa ihmisarvoa: se tarkoittaa että jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on, just nyt. Sinunkin.
Miksi hoikat naiset sitten ottaa tekopullat vartaloon, hävettääkö?
Mitä todennäköisemmin hävettää. Kas kun tämäkin keskustelu taas näyttää, kuinka vähä-älyisempi ja ilkeämpi kansanosa se vaan jaksaa rääpiä ja riipiä toisten kehoja kateuspäissään, tai vaan puhdasta tyhmyyttään tai ilkeyttään. Niin se väistämättä vaikuttaa esimerkiksi kasvavien lasten ja nuorten ajatuksiin omasta itsestään ja omasta kehostaan.
Moni teini on lihava ja he lukevat tätä palstaa.
Rasvasolut muodostuvat jo lapsena, kun äiti syöttää vauvan syöttöporsaaksi, sitten kun koittaa aikuisena laihduttaa niin ne tyhjenee ja täyttyy helposti uudelleen.
Kun valitset puolisoa niin pyydä nähdä lapsuuskuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipainolla on terveyshaittoja, mutta niin on stressillä ja ahdistuksellakin. Yleisin syy työkyvyttömyyteen on mielenterveyden ongelmat. Ihan oikeasti ihmiset, jokainen ylipainoisia haukkuva ja paheksuva aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Laihuuden ihanne aiheuttaa monille epäonnistumisen tunteita ja itseinhoa ja sitä rataa. Kehopositiivisuus on ehdottomasti tarpeen, jotta ihmiset voivat olla mahdollisimman terveitä. Ylipainon paheksumisella on saatu aikaan vain ahdistuneita ihmsiiä, jotka eivät kehtaa mennä urheiluharrastuksiin tai paljon mihinkään, kun häpeävät itseään. Annetaan nyt kehopositiivisuudelle mahdollisuus tuottaa vähän parempia seurauksia.
Ei aina voi vaan selitellä. Metsissä on tilaa kuntoilla. Kotona voi kuntoilla. Miksi ei kuntoilla ei ole häpeä, vaan joku muu.
Kyllä muuten on häpeä ihan valtavan iso syy monella olla liikkumatta. Varsinkin jos on aina ollut lihava, ja esim. koululiikunta on ollut yhtä helvettiä, niin se jättää pahimmillaan sellaisen jäljen, että ihminen ei vaan enää kykene.
Mutta pakko kysyä, että kuvitteletko sinä, että lihavat eivät liiku tai kuntoile? Ja että laihat sitten liikkuu ja kuntoilee? Ei se nyt ihan niinkään ole. T: eilen koiran kanssa 2h metsälenkki+ tunnin astangajooga+ pihatöitä ja BMi 44
No sit kandeis miettiä sitä saantipuolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Älä jaksa sössöttää pas k aa, iso mies.
Kehopositiivisuus ei ole tekosyy millekään. Kenenkään ei tarvitse näet keksiä mitään syitä tai selityksiä, oikeita tai tekosyitä sille, että elää elämäänsä omalla tavallaan. Kehopositiivisuus on vain yksi osa ihmisarvoa: se tarkoittaa että jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on, just nyt. Sinunkin.
Miksi hoikat naiset sitten ottaa tekopullat vartaloon, hävettääkö?
Mitä todennäköisemmin hävettää. Kas kun tämäkin keskustelu taas näyttää, kuinka vähä-älyisempi ja ilkeämpi kansanosa se vaan jaksaa rääpiä ja riipiä toisten kehoja kateuspäissään, tai vaan puhdasta tyhmyyttään tai ilkeyttään. Niin se väistämättä vaikuttaa esimerkiksi kasvavien lasten ja nuorten ajatuksiin omasta itsestään ja omasta kehostaan.
Moni teini on lihava ja he lukevat tätä palstaa.
Rasvasolut muodostuvat jo lapsena, kun äiti syöttää vauvan syöttöporsaaksi, sitten kun koittaa aikuisena laihduttaa niin ne tyhjenee ja täyttyy helposti uudelleen.Kun valitset puolisoa niin pyydä nähdä lapsuuskuva.
Tiedämme jo nyt, että nämä syöttöporsas taaperot on lihavia aikuisena, koska rasvasolut muodostuu jo lapsena.
Ylipaino=henkilön OMA vika, turha syytellä muita ja vaatia muita teeskentelemään, että et muka ole läski.
Kummallista, että tupakointia suitsitaan, mutta samaan aikaan vähintään yhtä haitallista ylipainoisuutta esitetään ihailtavaksi kansalaisille, ihan kuin se olisi normaali tai hyvä asia.
Ylipainoin läski, olet pelkkä laiska mitätön nahjus, joka ei saa pidettyä suutansa kiinni ruokailujen välissä ja "ruokakin" on mitä on.
TÄYSIN oma vika, jos on LÄSKISICA!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen läski enkä jaksa laihduttaa. Silti en ole millään lailla kehopositiivinen
Ymmärrän että ylipaino on haitallista terveydelle.
Tää on nyt sanottu varmaan jo aika monta kertaa tässä ketjussa, mutta kirjoitanpa silti:
Kehopositiivisuus ei tarkoita tuota. Se tarkoittaa sitä, että vaikka sinä olet lihava, sinun ei tarvitse hävetä kehoasi. Saat olla tyytyväinen kehoosi, vaikka tiedätkin, että terveydelle ylipaino ei tee hyvää. Voit käyttää kivoja vaatteita ja mennä rannalle uikkareissa, jos haluat, ilman että sinun tarvitsee miettiä ettet kelpaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino=henkilön OMA vika, turha syytellä muita ja vaatia muita teeskentelemään, että et muka ole läski.
Kummallista, että tupakointia suitsitaan, mutta samaan aikaan vähintään yhtä haitallista ylipainoisuutta esitetään ihailtavaksi kansalaisille, ihan kuin se olisi normaali tai hyvä asia.
Ylipainoin läski, olet pelkkä laiska mitätön nahjus, joka ei saa pidettyä suutansa kiinni ruokailujen välissä ja "ruokakin" on mitä on.
TÄYSIN oma vika, jos on LÄSKISICA!
Syytä äitiäsi joka piti sua syöttöporsaana lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat naiset ovat usein laiskoja, tehdään kävelylenkkejä ja kuvitellaan että se jollain tapaa auttaa laihtumaan. Ei auta, juosta pitää ja syödä vähemmän. Toki tämä pätee myös joihinkin miehiin, sillä erotuksella, että miehet ymmärtävät kävelyn ja juoksun eron.
Tässä kommentissa on ylipainovihan ydin!!!! Mikään ei ole oikein eikä mikään riitä, kun ihminen on ylipainoinen. Ylipainoinen ei voi koskaan syödä oikein eikä koskaan liikkua oikein. Olen tämän kokenut viimeiset 25 vuotta. Olen kokeillut useita erilaisia liikuntamuotoja kävelystä uimiseen ja hiihdosta pyöräilyyn. Joka ainoasta lajista ja liikuntamäärästä on sanottu että "ei auta, ei pudota painoa, liian vähän ja liian harvoin". Esimerkiksi 20 km pyöräily tai 2h kävely kolme kertaa viikossa, ei mitään vaikutusta vaikka 9h työpäivä on mennyt puolijuoksua töissä yhdellä lyhyellä tauolla. Ei riitä. Sama ruokien kanssa "syöt liikaa tai liian vähän ja väärään aikaan vääriä määriä" syön sitten tomaattia, hedelmiä pizzaa tai karkkia. Kaikki on väärin. Jos yksi neuvoo, toinen kumoaa. Ja siis syön monipuolisesti kasvispainotteisesti 3-4 kertaa päivässä. Lihaa noin 200-300g viikossa. Kaikki on väärin, teen aina vääriä valintoja, vaikka vaihtaisin voileivän tuorekurkkuun. Tai kävelemisen hiihtämiseen.
Viha viha viha! Tai sitten ylipainoinen aina valehtelee. Jos jonkun neuvot eivät auta kuukaudessa, ylipainoinen tietysti valehtelee.Joko sinulla on joku aineenvaihdunnallinen sairaus tai kasvispainotteinen ruokavaliosi on tomaattia runsaalla mozzarellalla jne.
Aineenvaihduntasairaus kyllä, mutta sitähän ei saa sanoa ääneen koska vika on AINA korvien välissä ja älykkyydessä, jopa lääkärien ja hoitajien mielestä. Tai valehtelen! En syö juustoa kuin pari kertaa kuukaudessa, yhteensä aika tarkalleen 300g. Onneksi toinen samaa sairastava yleensä ymmärtää, jopa hoitoalalla olevat. Karua olla näin vihattu ja halveksittu huonojen geenien vuoksi. En minä tätä halunnut enkä toivonut. Antaisin aika paljon rahaa jos joku oikeasti osaisi auttaa. Kettuilua saa ihan ilmaiseksi. Syöminen on pakollista, vaikka olisi minkä kokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Älä jaksa sössöttää pas k aa, iso mies.
Kehopositiivisuus ei ole tekosyy millekään. Kenenkään ei tarvitse näet keksiä mitään syitä tai selityksiä, oikeita tai tekosyitä sille, että elää elämäänsä omalla tavallaan. Kehopositiivisuus on vain yksi osa ihmisarvoa: se tarkoittaa että jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on, just nyt. Sinunkin.
Miksi hoikat naiset sitten ottaa tekopullat vartaloon, hävettääkö?
Tekotissi, tekotissi
Alue: Aihe vapaa
Miksi hoikat naiset sitten ottaa tekopullat vartaloon, hävettääkö?