Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Personal trainer joka ei ymmärrä kehopositiivisuudesta mitään. Kannattaakohan hänen valmennettavakseen mennä? Hän ilmeisesti valmentaa vain huippukuntoisia terveitä ihmisiä, helppoja valmentaa ja vielä helpompia rahastaa.
Tuo PT ymmärtää kyllä mistä on kyse ja sanookin sen suoraan. Ei ylipainoa, läskeyttä saa ruveta normalisoimaan pehmeällä termillä kehopositiivisuus.
Edelleenkään hän ei ymmärrä, kuten et sinäkään. Kehopositiivisuus ei ole ylipainon normalisoimista. Perehdy asiaan. Pt luulisi olevan asiantuntija, joka ennemmin käyttäisi taitonsa ihmisten valmentamiseen eikä pilkkaamiseen. Teki just omalle ammattikunnalleen ja työlleen hallaa julkisesti. Ylipainoisten kuvittelisi olevan hänen suurin asiakasryhmänsä, mutta ei tämän jälkeen. Hän haluaa valmentaa vain huippukuntoisia terveitä ihmisiä. Heiltä saa helposti rahat pois.
Jotkut ylipainoisetkaan eivät ymmärrä että kehopositiivisuus ei ole ylipainon normalisointia, vaan nimenomaan haluavat nähdä sen normaalina.
Hyvä tässä myös mainita että hoikatkin ihmiset saavat ikäviä kommentteja, ja aika usein ne kommentoijat ovat ylipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha haukkua toisia ylipainosta, kun itse ei tehdä lapsia.
Osa laiskoista ei tee edes eväitä töihin. Kuka sellasta laiska Jaakkoa viitsii perässään vetää.
Kun olin palkkatuella niin siellä oli noita laiskoja ihmisiä, jotka meni lounasravintolaan syömään ja sitten ollaan ehkä tunti illalla kuntosalilla, ei lapsia, ei kotitöitä. Laiskaa sakkia. 🛌🛌🛌🛌🛌
40-vuotias mies, joka on laiskotellut kaikki vuodet.
Deitti ilmoituksessakin voi lukea, että 50-vuotias eikä tiedä haluaako lapsia. Siis mitä, ei kai ketään vanhana pappana enää lapsia tee.
Siis mitä, ei ole lapsia 50-vuotiaana vielä.
Kaikki vapaa-ajat laiskotellut.
Pitäisikö työpaikan kahvitauolla tästä puhua?
Mitä hittoa sä olet kaikki vapaa-ajat tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Personal trainer joka ei ymmärrä kehopositiivisuudesta mitään. Kannattaakohan hänen valmennettavakseen mennä? Hän ilmeisesti valmentaa vain huippukuntoisia terveitä ihmisiä, helppoja valmentaa ja vielä helpompia rahastaa.
Tuo PT ymmärtää kyllä mistä on kyse ja sanookin sen suoraan. Ei ylipainoa, läskeyttä saa ruveta normalisoimaan pehmeällä termillä kehopositiivisuus.
Edelleenkään hän ei ymmärrä, kuten et sinäkään. Kehopositiivisuus ei ole ylipainon normalisoimista. Perehdy asiaan. Pt luulisi olevan asiantuntija, joka ennemmin käyttäisi taitonsa ihmisten valmentamiseen eikä pilkkaamiseen. Teki just omalle ammattikunnalleen ja työlleen hallaa julkisesti. Ylipainoisten kuvittelisi olevan hänen suurin asiakasryhmänsä, mutta ei tämän jälkeen. Hän haluaa valmentaa vain huippukuntoisia terveitä ihmisiä. Heiltä saa helposti rahat pois.
Jotkut ylipainoisetkaan eivät ymmärrä että kehopositiivisuus ei ole ylipainon normalisointia, vaan nimenomaan haluavat nähdä sen normaalina.
Hyvä tässä myös mainita että hoikatkin ihmiset saavat ikäviä kommentteja, ja aika usein ne kommentoijat ovat ylipainoisia.
No, jos sulla on raskausarpia ja selluliittia niin kai nyt tajuat laittaa peittäviä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Personal trainer joka ei ymmärrä kehopositiivisuudesta mitään. Kannattaakohan hänen valmennettavakseen mennä? Hän ilmeisesti valmentaa vain huippukuntoisia terveitä ihmisiä, helppoja valmentaa ja vielä helpompia rahastaa.
Tuo PT ymmärtää kyllä mistä on kyse ja sanookin sen suoraan. Ei ylipainoa, läskeyttä saa ruveta normalisoimaan pehmeällä termillä kehopositiivisuus.
Edelleenkään hän ei ymmärrä, kuten et sinäkään. Kehopositiivisuus ei ole ylipainon normalisoimista. Perehdy asiaan. Pt luulisi olevan asiantuntija, joka ennemmin käyttäisi taitonsa ihmisten valmentamiseen eikä pilkkaamiseen. Teki just omalle ammattikunnalleen ja työlleen hallaa julkisesti. Ylipainoisten kuvittelisi olevan hänen suurin asiakasryhmänsä, mutta ei tämän jälkeen. Hän haluaa valmentaa vain huippukuntoisia terveitä ihmisiä. Heiltä saa helposti rahat pois.
Jotkut ylipainoisetkaan eivät ymmärrä että kehopositiivisuus ei ole ylipainon normalisointia, vaan nimenomaan haluavat nähdä sen normaalina.
Hyvä tässä myös mainita että hoikatkin ihmiset saavat ikäviä kommentteja, ja aika usein ne kommentoijat ovat ylipainoisia.
No, jos sulla on raskausarpia ja selluliittia niin kai nyt tajuat laittaa peittäviä vaatteita.
Ja uimarannalle mekkouimapuku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Suurimmalla osalla tahallinen väärintulkinta mutta kuten tämäkin ketju osoittaa, joillakin ei vain ÄO riitä ymmärtämään, kuten ei jutun PTlläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.
Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Ja mitä sä olet tehnyt vapaa-ajalla liikunnan lisäksi? Paljonko olet hoitanut lapsia ja paljonko olet tehnyt kotitöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Ja mitä sä olet tehnyt vapaa-ajalla liikunnan lisäksi? Paljonko olet hoitanut lapsia ja paljonko olet tehnyt kotitöitä?
Se on amiksen käynyt Jonne joka haukkuu ilman kivunlievitystä synnyttäneitä äitejä.
Ennen ei äitejä haukuttu, mutta nykyajan ihmiset on kusipäitä, en edes viitsi ajatella minkälainen äiti on nuo kusipäät kasvattanu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Ja mitä sä olet tehnyt vapaa-ajalla liikunnan lisäksi? Paljonko olet hoitanut lapsia ja paljonko olet tehnyt kotitöitä?
Se on amiksen käynyt Jonne joka haukkuu ilman kivunlievitystä synnyttäneitä äitejä.
Ennen ei äitejä haukuttu, mutta nykyajan ihmiset on kusipäitä, en edes viitsi ajatella minkälainen äiti on nuo kusipäät kasvattanu.
Nykyään ei ole enää hyvin käyttäytyviä miehiä, on vaan noita jotka haukkuu äitejään ja muita naisia läskeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Ja mitä sä olet tehnyt vapaa-ajalla liikunnan lisäksi? Paljonko olet hoitanut lapsia ja paljonko olet tehnyt kotitöitä?
Se on amiksen käynyt Jonne joka haukkuu ilman kivunlievitystä synnyttäneitä äitejä.
Ennen ei äitejä haukuttu, mutta nykyajan ihmiset on kusipäitä, en edes viitsi ajatella minkälainen äiti on nuo kusipäät kasvattanu.
Nykyään ei ole enää hyvin käyttäytyviä miehiä, on vaan noita jotka haukkuu äitejään ja muita naisia läskeiksi.
Mun mummo oli ylipainoinen, mutta ei olisi kyllä tullu mieleenkään haukkua sitä läskiksi niinkuin nykyajan huonokäytöksiset miehet tekevät. Mummot joutuvat häpeämään noita kusipää lapsenlapsiaan.
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Ja mikä lapseton besserwisser tantta sä luulet olevasi? Oletko ikinä katsonut peiliin miltä näytät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Ja mikä lapseton besserwisser tantta sä luulet olevasi? Oletko ikinä katsonut peiliin miltä näytät?
Rinnaton lauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Ja mikä lapseton besserwisser tantta sä luulet olevasi? Oletko ikinä katsonut peiliin miltä näytät?
Rinnaton lauta.
Ei tiedä kumpi on etupuoli ja kumpi takapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Lihavat naiset ovat usein laiskoja, tehdään kävelylenkkejä ja kuvitellaan että se jollain tapaa auttaa laihtumaan. Ei auta, juosta pitää ja syödä vähemmän. Toki tämä pätee myös joihinkin miehiin, sillä erotuksella, että miehet ymmärtävät kävelyn ja juoksun eron.
Tässä kommentissa on ylipainovihan ydin!!!! Mikään ei ole oikein eikä mikään riitä, kun ihminen on ylipainoinen. Ylipainoinen ei voi koskaan syödä oikein eikä koskaan liikkua oikein. Olen tämän kokenut viimeiset 25 vuotta. Olen kokeillut useita erilaisia liikuntamuotoja kävelystä uimiseen ja hiihdosta pyöräilyyn. Joka ainoasta lajista ja liikuntamäärästä on sanottu että "ei auta, ei pudota painoa, liian vähän ja liian harvoin". Esimerkiksi 20 km pyöräily tai 2h kävely kolme kertaa viikossa, ei mitään vaikutusta vaikka 9h työpäivä on mennyt puolijuoksua töissä yhdellä lyhyellä tauolla. Ei riitä. Sama ruokien kanssa "syöt liikaa tai liian vähän ja väärään aikaan vääriä määriä" syön sitten tomaattia, hedelmiä pizzaa tai karkkia. Kaikki on väärin. Jos yksi neuvoo, toinen kumoaa. Ja siis syön monipuolisesti kasvispainotteisesti 3-4 kertaa päivässä. Lihaa noin 200-300g viikossa. Kaikki on väärin, teen aina vääriä valintoja, vaikka vaihtaisin voileivän tuorekurkkuun. Tai kävelemisen hiihtämiseen.
Viha viha viha! Tai sitten ylipainoinen aina valehtelee. Jos jonkun neuvot eivät auta kuukaudessa, ylipainoinen tietysti valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus tarkoitti alussa sairauden tai vamman takia erilaisen kehon hyväksyntää.
Sitten termin varastivat läskit.
Ja mikä lapseton besserwisser tantta sä luulet olevasi? Oletko ikinä katsonut peiliin miltä näytät?
Rinnaton lauta.
Osalla hoikista naisista ei ole rintoja ollenkaan, osa käyttää topattuja rintaliivejä tai sitten on leikatut rinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Sun kannattaa valita joku toinen laji, ei liikunnan ole tarkoitus tehdä kipeää ja olla epämukavaa. Kokeile rohkeasti eri lajeja, varmasti löytyy laji johon voit hurahtaa ja josta nautit. Voisit myös myydä sohvan pois, irtisanoa Netflixin ja keksiä jotain fiksumpaa tekemistä, elämä menee hukkaan tuollaisessa. Kebabia sun ei kannata syödä, se on epäterveellistä, ala kasvissyöjäksi se on parempi.
Ikävää että sulla on finnejä takapuolessa.
N 90 kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias lihava. Tiedostan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja -haitat, mutta tähän ikään mennessä niistä omalla kohdalla on konkretisoitunut vain kehohäpeään liittyvät sosiaaliset ja psykologiset haitat. Siis kiusatuksi tuleminen, itseinho, sosiaalisten tilanteiden välttely, jatkuva stressi, masennus. Viime vuosina olen alkanut päästää niistä irti, ja tadaa, pystynkin nykyään käymään uimahallissa tai jopa hölkällä kun muiden mielipiteet tai tuijotus ei pelota niin paljon, nukahdan iltaisin paremmin kun stressitasot ovat laskeneet, on energiaa kiinnittää huomiota syömisiin ja vähemmän tarvetta kompensoida pahaa oloa munkeilla ja pizzalla. 11-30-vuotiaana yritin laihtua itsevihan voimalla mutta lihoin. Vasta kun iän ja harjoituksen myötä aloin nähdä kehossani lihavuudesta huolimatta hyvää ja kaunista, ja pitää itseäni arvokkaana koostani riippumatta, itsestä huolehtiminen alkoi onnistua. Olen laihtunutkin pari kymmentä kiloa mutta se on sivuseikka.
Olen kyllä kyllä kovasti kehopositiivisuuden kannalla. Siihen ei kuulu viesti että lihavuus on terveyden kannalta tavoiteltavaa tai edes merkityksetöntä, vaan että olet yhtä arvokas kehosi piirteistä riippumatta, sinussa on pystyvyyttä ja sinussa on kauneutta. Näin ajattelevan ihmisen on helpompi voida hyvin ja pitää huolta itsestään.
Hyvin kirjoitettu, ja näin mäkin olen kehopositiivisuuden ymmärtänyt.
Taitaa olla ääriharvinainen näkemys, että siihen sisältyisi lihavuuden tavoittelu tai ihannoiminen.
Tahallinen väärintulkinta?Normaalipainoinen 48 v täti
Hyvin harva tavoittelee ylipainoa.
Kehopositiivisuus on vain tekosyy sille, ettei tee läskeilleen mitään vaikka niistä kärsii.
Liikunta tekee kipeää, tulee hiki ja epämukava olo.Kivempi maata sohvalla, katsoa netflixiä ja syödä kebua.
Ja kun tekee mieli tuntea olonsa jumalattareksi, poistaa parit kuvat finnisestä persuksesta alastonsuomeen ja hukuttautuu epätoivoisen miesten "aah olet jumalatar" kehuihin.
M58
Älä jaksa sössöttää pas k aa, iso mies.
Kehopositiivisuus ei ole tekosyy millekään. Kenenkään ei tarvitse näet keksiä mitään syitä tai selityksiä, oikeita tai tekosyitä sille, että elää elämäänsä omalla tavallaan. Kehopositiivisuus on vain yksi osa ihmisarvoa: se tarkoittaa että jokainen keho on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on, just nyt. Sinunkin.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki vapaa-ajat laiskotellut.
Pitäisikö työpaikan kahvitauolla tästä puhua?