Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti AP soittaa veljelle ja kysyy ovatko koskaan olleet miehen kanssa mökillä. Ja päivittää sitten tänne miten meni!
Se ei kuluu tekopyhille juoruakoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen takia susta ei tunnu mitään, kun tiesit jo aikanaan että jotain on tekeillä. Kyllä sitä aina vaistoaa tuollaiset jutut. Sun täytyy nyt vain miettiä, että siedätkö tuollaista käytöstä vai et. Tulee meinaan tapahtumaan uudestaan ja uudestaan, vaikka tuolloinen suhde ei enää olisi kuvioissa. Pettäjä pettää aina uudestaan.
Ei aina petä uudelleen.
Varmaan kiva elää noin paranoidista elämää 🤣🤣 , entäs jos joskus puhuisit äijällesi ? 😆🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kiittää kaikista kommenteista. Jäin miettimään tuota konfliktinpelkoa ja tunnistan sen kyllä, koska pelkään todella paljon sitä, että kaikki hajoaa tomukasaksi ja muuttuu. Mainitsin jo aikaisemmin tuosta välitilinpäätöksestä ja muistan miten mies silloin sanoi minulle, ettei haluaisi, että meidän suhteemme kaatuu mihinkään yhdentekeviin panoihin. Ja että jos haluaisin pyrstö liekeissä joskus mennä ja panna jotakuta, se voitaisiin keskustelemalla ja sopimalla saada ratkaistua. Koska mieluummin niin, kuin hyvän avioliiton valuminen hukkaan. Minä olin tästä ehdotuksesta silloin varsin tyrmistynyt, ja kysyinkin, onko hän pesemässä omaatuntoaan, mutta tuolloin mies kielsi näin olevan. Keskustelimme uskollisuudesta tuolloin pitkät tovit. Nyt ajattelen tästäkin keskustelusta aivan toisin.
Mulle vaimo sanoi hänen ryyppyreissunsa jälkeen: "Sinunkin pitäisi päästä". En halunnut lähteä juomaan loppuja rahojani kaverieni kanssa vaan olisin halunnut lähteä jonnekin vaimoni kanssa. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että vaimoa painoi huono omatunto tai jotain. Jälkikäteen tämä oli se käännekohta meidän parisuhteessa, jonka jälkeen vaimo alkoi viettää aikaansa yhä enemmän yksin. En tietenkään silloin tiennyt mitä hän sanoillaan tarkoitti. Enkä tiennyt että seksielämämme kuihtuu tuon sanomisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaanhan ap pettää omalla tavallaan itsekin. On vatvonut epämääräisiä epäilyjä ja päätelmiä vuosia puhumatta niistä puolisolle. Pahimmassa tapauksessa jollekin perheen ulkopuoliselle...
En jäisi tuollaiseen suhteeseen, jossa ei ole mitään tervettä.
Alkaa jo naurattaa nämä palstan jokapäiväiset vastaukset, joissa kehotetaan pistämään suhde/ liitto poikki. On hitusen hankalampaa yksin teoin ns.jättää se sika, jos on lapsia esim. Nää, jotka väittää, että heti jättäisivät puolisonsa, eivät itse edes ole pitkässä parisuhteessa, vaan ovat katkeria kohtalostaan 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai jossain päin Köyliötä...
Että sellainen iltasatu. Suoraan päiväkirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niihin vaistoihin kannattaa aina luottaa. Nyt sait vastauksesi.
Tästä riippuu nyt paljon miten suhtaudut asiaan, oletko vaimo joka sulkee silmänsä jatkossakin vai onko asia ylittämätön. Ymmärrän molempia suhtautumistapoja, sellaista se elämä on. Itse lopulta läksin kuitenkin omilleni.
Eipä välttämättä kannata luottaa "vaistoihin". On minuakin epäilty vaikka kuinka monta kertaa, vaikka kertaakaan en ole pettänyt. Kun se kuuluisa vaisto sanoo niin kovasti.
Mikä sun käytöksestä tekee sellaisen, että on pitänyt epäillä monta kertaa? Pitäisikö muuttaa käytöstä?
Vai, onko se puolisosi joka on se epäilijä? Puolisosi voi olla itse pettäjä
Jos epäillään monta kertaa, jompi kumpi toimii parisuhteessa väärin.
Olin tekemisissä muiden naisten kanssa kuin vain tuon ex-tyttöystävän. Ja olin aktiivinen eräällä keskustelupalstalla, jolla kirjoittelee myös naisia.
Tämä oli arvattavissa. Nainen ei saanut tarpeeksi huomiota (kyllä), ja siksi epäili. Epäily osui sikäli oikeaan ettei mies panosta tarpeeksi. Hänelle olisi varmasti ollut vain helpotus kun olisit pökkässyt jotain naista niin hän olisi saanut konreettisen syyn erota.
Huomionkipeälle kyttääjälle ei mikään riitä. Ei sellaista kestä.
Oli mies tai nainen, puoliso haluaa että on toiselle ykkönen ja se pitää näkyä ja sen pitää tuntua. Parisuhteessa mustasukkaisuus nousee, kun puolisolla on aikaa muille mutta ei sinulle.
Asia olisi tietenkin kunnossa, jos aikaa ja huomiota on omalle puolisolle niin silloin kaveeraaminen pahoittaisi toisen mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Kaikki pettävät, jos tulee sopiva tilaisuus. Kaikki.
Sinä et ole kaikki, kaikki eivät hu*raa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten omalla työpaikalla oli jossain korpihotellissa koulutuspäivät, jonne tuli porukkaa myös yrityksen muista toimipisteistä. Päivän päätteeksi oli illallinen ilmaisine juomineen. Voi jestas, mikä kuhina kävi ympärillä, kun miehet humaltui. Ehdotuksia tuli vaikka kuinka monelta. Tympäännyin siihen ja lähdin huoneeseeni. Matkan varrella minua houkuteltiin mukaan, omaan huoneeseen olisi ollut ukkoja tunkemassa ja se ovelle koputtelu jatkui pitkälle aamuyölle. Monella oli sormukset sormessa. sama toistui myöhemmin toisessa työpaikassa.
Ja ne normaalit uskolliset meihet olivat jo vuosia sitten kyllästyneet näihin "koulutuspäiviin" eivätkä edes osallistuneet tai lähtivät kotiin heti virallisen ohjelman jälkeen.
Pikkujouluistakin olen huomannut että jos ne firmassa ovat pelkkää ryyppäämistä ja rymyämistä niin niissä käy se sama porukka vuodesta vuoteen ja sitten on paljon jotka ovat lakanneet käymästä.
Totta. Näitä tykyhypäiviä odotan aina yhtä "innolla". Kun kysellään ehdotuksia, ehdotan aina jotain paikkaa lähellä, jotta pääsen virallisen osuuden jälkeen heti kotiin. Edellisellä kerralla sain luistettua höpötekemisestä vetoamalla flunssaan, ja pääsin liukenemaan paikalta jo kalvosulkeiden jälkeen. Pari vuotta sitten piti ajaa omalla autolla 80km suuntaansa paikkaan jossa ne pidettiin. Ei puhettakaan mistään km-korvauksista vaikka paikallaolo oli pakollista. Kaksi mökkiä oli varattu yöpymistä varten. Oli niin typerä homma että seuraavalla kerralla olen kulkutaudissa jos vielä tulee tuollaista matkaamista omaan piikkiin ja oletus että menen känniläisten kanssa nukkumaan samaan mökkiin ja katselmaan ja kuuntelemaan sitä draamaa ja vikittelyä. Hyi hirveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Valitettavasti totta, monet on hyviä sitten puhumaan kotona, niin ettei osata epäillä, koska eihän se mun oma kultamussukka sellaista tekisi. Uskallan väittää että valtaosa miehistä on valmiita pettämään sopivan tilaisuuden tullen, hyvin monet yhden illan jutut paljastunut myös omalla kohdallani varatuiksi.
No varmaan aika iso osa pettäisi jos syliin ilmestyisi kiehnäämään joku tyrmäävän seksikäs nainen joka sen jälkeen vetäisi perässään hotellihuoneeseen. Tällaista ei vain tosielämässä juuri tapahdu vaan sen pettämiskumppanin löytäminen ja mukaan saaminen vaatii mieheltä melkoista aktiivisuutta. Joten ei niitä tilaisuuksia miehelle juuri eteen tule jos niitä ei erikseen hae.
Itse olen ollut 25 vuotta naimisissa ja elänyt ihan normaalin aktiivista elämää mutta kertaakaan ei ole tullut eteen tilaisuutta jossa olisi ollut ihan selvää että siinä nyt olisi helppo tilaisuus pettää tai ajautua siihen ilman omaa yritystä. Kyllä ne miehet joiden tiedän pettävän ovat ihan itse ne tilanteet hakeneet.
No nyt et oo pikkujouluista tms kuullut. Kysypä baarityöntekijöiltä ja portsareilta, niin saatat oppia jotain uutta...
No olen kuullut ja myös käynyt lukemattomissa pikkujouluissa ja juhlissa. Ja kertaakaan en ole nähnyt ketään miestä vedettävän niistä puoliväkisin pettämään. Kyllä ne pettämiset tapahtuvat ihan niin että mies sitä haluaa ja iskee sen naisen. Ei pettämistä juuri ihan vahingossa tapahdu tai niin että se tilaisuus vain tulisi ja yllättäisi miehen tahtoa kyselemättä.
Ok olet mielipiteesi muodostanut. Ei siinä sit mitään. Seksisti olet ja vain mies iskee aktiivisesti naisia. Seksistejä tämä palsta onkin täynnä.
Vastuuta en vieritä pois pettäjältä sukupuolesta riippumatta, mutta on naurettavaa olettaa, että kaikissa tapauksissa vain mies aina aktiivisesti etsii pettämisseuraa, kyllä miesten kimpussakin kiehnätään ihan siinä kuin miehet naisten. Ja kyllä. Myös mies voi "ajautua" pettämään ihan kuin nainenkin.
Mutta tämä totuus ei teille kelpaa.
No tietenkin mies voi ajautua pettämään naisen aloitteesta mutta noita tilaisuuksia jossa nainen iskee miehen ilman että mies on alunperin lainkaan aktiivinen, innostunut ja kiinnostunut on kyllä aika vähän.
Väite siitä että lähes jokainen mies pettäisi tilaisuuden tullen on siis ehkä sinällään tosi mutta oikeassa elämässä aika harva mies päätyy tuollaisen tilanteen kautta pettämään ihan koska sellaisia ei tule kovin monelle eteen. Kyllä sieltä juhlista löytyy yleensä naisille kiinnostavampaa iskettävää kuin se normaali kiltti perheenisä.
No mulle on kyllä tullut tilaisuuksia sekä sinkkuna että varattuna, enemmän ja vähemmän suoriakin ehdotuksia. Sinkkuna niihin tuli joskus tartuttua, varattuna ei. Enkä ole ainut varattu mies kaveripiirissäni joka osaa sanoa myös 'ei', joten en kyllä allekirjoita millään muotoa tuota että jokainen mies pettäisi tilaisuuden tullen.
t. kiltti perheenisä
Eikä tämä ole edes mitään sellaista että osaa sanoa ei kun himottaa niin paljon muut naiset, vaan ei vain kiinnosta, jolloin se ei on vähän niin kuin täysi oletuskin.
Kannattaa kysyä suoraan onko ollut mökillä koskaan. Ja jos ei niin miksi on sanonut niin. Mistäs sitä tietää onko pettänyt kerran vai useamman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Juu, 99 % miehistä, jotka ovat edes auttavasti ulkonäön omaavia, pettää.
T. Kolme ravintolaa omistava ja niissä aika ajoin itsekin työskentelevä ja vapaalla itsekin noita miehiä hyväkseen käyttänyt.
🤣
Meillä kävi joskus suhteen alussa, kun oltiin oltu ehkä nelisen vuotta yhdessä (nyt jo 18v) sellainen tapaus, että tajusin miehelläni olleen jotain sutinaa yhden naisen kanssa. Tämä kävi ilmi Ikeassa, kun oltiin miehen kanssa. Kulman takaa tuli nainen ystävänsä kanssa, ennen kuin mitään sen kummempaa tapahtui, tajusin hyvin vahvasti, että näiden välillä on jokin jännite. Sitten he moikkasivat. Kysyin mieheltä, kuka tuo oli, ja hän sanoi sen olevan "Milla" (nimi muutettu ja unohdettu). Asia jäi siinä siihen, mutta kun autossa vielä kysyin, että kuka tämä Milla on, että mulla jäi outo fiilis teistä, niin mies jotenkin hermostui eikä halunnut jäädä aiheeseen. Siitä tiesin, että jotain todella on ollut, koska miehelleni ei ole tyypillistä tuollainen.
Se aika oli suhteessamme muutenkin levotonta, mies oli paljon menoillaan ja uskon, että tuo Milla on ollut jokin yhden illan viritys tai toinen osapuolista on ollut kiinnostunut toisesta. En jäänyt asiaa enempi kaivelemaan, ja olen aika varma, ettei mitään pettämistä ole koskaan sen jälkeen ollutkaan, tuskin mitään kovin pitkää petturuutta sitä ennenkään.
Jätin asian siihen. Itselleni on tärkeää, että koen nyt luottamusta (ja koin silloin kun asian jätin), aistin asioita aika tarkasti ja luotan siihen, että tiedän jos mies ei ole tosissaan minun kanssani. Elämästä ai koskaan tiedä, mutta oma luottamukseni on minun puolellani. Toki, jos jotain alkaa epäillä, niin siihen kyllä takerrun vahvastikin.
Nykyään olemme onnellisia pitkässä liitossamme, mutta ei se ilman erinäisiä kasvukipuja ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Juu, 99 % miehistä, jotka ovat edes auttavasti ulkonäön omaavia, pettää.
T. Kolme ravintolaa omistava ja niissä aika ajoin itsekin työskentelevä ja vapaalla itsekin noita miehiä hyväkseen käyttänyt.Jonkun juottolan "pelimiehethän" ne kattava otos koko miessukupuolesta onkin, voi hyvää päivää nyt :-D
No menepäs vaikka jollekin kurssimatkalle, ammattiyhdistysmatkalle jne., kuhina on niin hirveää, että tämmöinen täti-ihminen katseli ensin huuli pyöreänä, olen siis eri kuin jolle vastaat. Ja kyllä, kun viihteellä käymme naisystäviensä kanssa omat rahat säästyy, en ole moneen vuoteen ostanut iltaviihteellä ainoatakaan juomaa. Tarjoajia riittää, ja minua ainakin on jopa selvin päin yrittäneet tutut miehet iskeä. Enkä ole ainoa.
Miehet pettää heti kun tilaisuus tulee, ei mitään epäilystä.
Olet tyyppiesimerkki katkerasta, vanhasta eukosta 😆
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi joskus suhteen alussa, kun oltiin oltu ehkä nelisen vuotta yhdessä (nyt jo 18v) sellainen tapaus, että tajusin miehelläni olleen jotain sutinaa yhden naisen kanssa. Tämä kävi ilmi Ikeassa, kun oltiin miehen kanssa. Kulman takaa tuli nainen ystävänsä kanssa, ennen kuin mitään sen kummempaa tapahtui, tajusin hyvin vahvasti, että näiden välillä on jokin jännite. Sitten he moikkasivat. Kysyin mieheltä, kuka tuo oli, ja hän sanoi sen olevan "Milla" (nimi muutettu ja unohdettu). Asia jäi siinä siihen, mutta kun autossa vielä kysyin, että kuka tämä Milla on, että mulla jäi outo fiilis teistä, niin mies jotenkin hermostui eikä halunnut jäädä aiheeseen. Siitä tiesin, että jotain todella on ollut, koska miehelleni ei ole tyypillistä tuollainen.
Se aika oli suhteessamme muutenkin levotonta, mies oli paljon menoillaan ja uskon, että tuo Milla on ollut jokin yhden illan viritys tai toinen osapuolista on ollut kiinnostunut toisesta. En jäänyt asiaa enempi kaivelemaan, ja olen aika varma, ettei mitään pettämistä ole koskaan sen jälkeen ollutkaan, tuskin mitään kovin pitkää petturuutta sitä ennenkään.
Jätin asian siihen. Itselleni on tärkeää, että koen nyt luottamusta (ja koin silloin kun asian jätin), aistin asioita aika tarkasti ja luotan siihen, että tiedän jos mies ei ole tosissaan minun kanssani. Elämästä ai koskaan tiedä, mutta oma luottamukseni on minun puolellani. Toki, jos jotain alkaa epäillä, niin siihen kyllä takerrun vahvastikin.
Nykyään olemme onnellisia pitkässä liitossamme, mutta ei se ilman erinäisiä kasvukipuja ole tullut.
Ihan kuin mun elämästä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konfliktinpelko on ihan todellinen ongelma, joka koskettaa monia ihmisiä. Mutta ei se ole ylevää, kuten täällä joku kirjoitti, vaan toimintaa, joka aiheuttaa ongelmia pidemmän päälle ja nimenomaan sille konflikteja väistelevälle henkilölle itselleen. Jos antaa aina muiden kävellä ylitseen, eikä milloinkaan riidan tai hylkäämisen pelossa ota asioita esiin, siitä syntyy kuormaa, joka tulee heikentämään mielenterveyttä. Jos olisi ap, miettisin missä se raja menee.
Itse olen ollut samanlainen mutta opetellut tietoisesti uuden toimintamallin, kun kumppanini alkoholisoitui. Vaikka en olisi halunnut käydä asiaa läpi ja riidelläkin asiasta, se oli pakko, koska putken toisessa päässä häämötti hauta. Esimerkki on tietysti vähän raju, mutta kun panokset ovat tarpeeksi suuret, siitä saa kimmokkeen suhtautua asioihin terveemmällä tavalla.
Minä vältän konflikteja sillä uskon toisten hyvään kohteluun, ja keskustelemalla asioiden selvittämiseen. Ympärilläni olevilla läheisillä ihmisillä on myös tieto siitä mitä hyväksyn ja mitä en, en lähde niistä vääntämään, eikä tuntemattomampien kohtelu minua kohtaan liikauta.
Ymmärrän että imhinen voi vaikeassa tilanteessa sanoa rumasti ilman että tarkoittaa sitä, eikä suhteemme siitä muutu, eikä asiasta tarvi konfronteerata.
Esimerkiksi mieheni tietää että mikä minulle on pettämistä, ja että en sitä missään nimessä halua elämääni. Näin ollen jos hän menee ja pettää, ei minulla ole siitä mitään puhumista enää, vaan homma on siinä. En näe mitään syytä miksi alkaisin hakemaan konfliktia asiasta jonka lopputulos on molemmilla osapuolilla jo tiedossa. Pidän konfliktin hakuisuutta lapsellisena draamailuna.
Keskustelu on konflikti silloinkin, kun nostetaan pöydälle vaikeita asioita asiallisesti ja rauhallisesti. Konflitin välttely tarkoittaa sitä, että jätetään puhumatta asiat, joista toinen voisi pahastua, kimpaantua tai homma voisi eskaloitua jotenkin.
Olin ollut firmassa töissä pari kuukautta kun meillä oli yöpyminen työn kautta. Ja jotain bondinkia.
Siellä selvisi että työpaikallani oli pari vakioparia. Omat kuitenkin kotona kaikilla.
Ihmetytti.
Toivottavasti AP soittaa veljelle ja kysyy ovatko koskaan olleet miehen kanssa mökillä. Ja päivittää sitten tänne miten meni!