Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Tervetuloa elämääni. Olen nainen joka on ollut vastaavassa tilanteessa. Tiesin että mieheni pettää, kaikista merkeistä. Ei tietenkään myöntänyt. Laitoin pääni pensaaseen. Että kaikki olisi helppoa ja elämä jatkuisi kuten ennenkin. Aika kait teki tehtävänsä ja tämä toinen kait jäi taa. Mutta.
Ajan myötä tuli ahdistus. Minulta ei oltu koskaan pyydetty anteeksi tätä asiaa. Ei keskusteltu asioita. Asiat jäi ihoni alle.
Tänään on se tilanne että olemme yhdessä. Mutta kuilu on välillämme. Selvittämättömät asiat, puhumattomuus on se aiheuttanut. Ei seksiä. Välillä vihaan miestäni.
Minulla on rakastaja, minulla joka halveksin pettäjiä. Mutta en jaksaisi ilman häntä.Ymmärrän sinua. Itse en varmaan pystyisi tuohon, mutta ajatuksissani minulla oli sama tilanne. Pakenin haaveisiin toisesta henkilöstä ja tunsin jo siitäkin syyllisyyttä, vaikka puoliso oli oikeasti pettänyt. Nyt nekään ajatukset eivät enää toimi. Aivan kuin mielikuvitukseni olisi kokonaan kadonnut. En pysty enää kuvittelemaan, että tämä toinenkaan henkilö välittäisi oikeasti, edes sen vertaa kuin puoliso. Pitkään se haavemaailma tuotti minulle iloa, jota oikeassa elämässä ei ollut. Nyt sekin ilonlähde on kuivunut.
Tämä siis ketjussa kommentoineelta, ei aloittajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon olen asiaa nyt mielessäni pyöritellyt ja yrittänyt analyyttisesti asiaa tarkastella. Lähdin eilen palauttamaan kirjaston kirjoja ja istuin siellä varmaan tunnin lukusalissa miettimässä. Pidän sitä faktana, että jotain on tuolloin korona-aikaan tapahtunut.
Tuumin nyt siis, että jos otan asian keskusteluun, mitä haluan sillä keskustelulla saavuttaa. Onko se näpäytys? Onko se toisen virheiden osoittamista? Vai onko se pelkästään pöydän pyyhkimistä puhtaaksi, jotta meillä kummallakin on selkeä käsitys tästä suhteesta ja siitä missä mennään? Ja toisaalta onko pöydän pyyhkiminen oikeastaan mahdollista sen jälkeen, kun kertoo toiselle, että hän on jäänyt valheesta kiinni? Tarvitaan aika nöyrää luonnetta myöntää virheensä ja minun mieheni on montaa asiaa, mutta nöyrä hän ei ole. Niinpä lopputuloksena olisi täysi sota. Toisaalta mietin, onko minussa naista kestämään sen, että mieheni on tehnyt virheen. Todennäköisesti. Tekeekö se minulle psykologista vahinkoa pidemmällä tähtäimellä, eli petänkö itseäni tässä? En tiedä. Haluanko tämän avioliiton päättyvän? En halua, enkä usko että se tähän päättyisikään riippumatta siitä, mitä teen. Kesä siinä menisi kyllä pilalle ihan kaikilta.
Tällaista tuumaan. Moni on tarttunut tähän päiväkirja-asiaan, mutta kirjoittaminen on minun tapani käsitellä tunteitani ja olen tehnyt sitä rippikouluikäisestä lähtien. Sitten kuoltuani lapset saavat lukea äidistään kaikkea ihmeellistä, ellen ehdi polttaa kaikkea sitä ennen. Ja se parranajo. Puolisoni on sitä sorttia karvanaama, että parranajo on hänelle suorastaan epämiellyttävää. Yleensä ratkaisu on siistiminen ja trimmaus, ei karvojen pois ajaminen. Kyllä siis todellakin nostin kulmakarvojani tälle manööverille, kun ei mihinkään työhaastatteluun kuitenkaan oltu menossa - ja kirjoitin asian ylös. Minä olin miehelle kohtuullisen kiukuissani ennen tätä mökkimatkaa, ja se kiukku ja tietty epäreiluuden kokemus myös näkyy näissä päiväkirjamerkinnöissä.
ap
Haluat saavuttaa sillä keskustelulla sen, että saat totuuden selville. Sinulla pitää olla totuudenmukaiset tiedot, joiden perusteella voit tehdä omaa elämääsi koskevat jatkosuunnitelmat. Jos elät valheessa, elämäsi päätökset perustuu valheelliselle tiedolle.
Eikä se ole mitään näpäyttämistä, jos sanot suoraan, että mies kusetti sua. Mitä se sua kiinnostaa, kuinka noloksi mies menee, kun sanot hänelle suoraan, että jäi kiinni valheesta? Kummallinen pitkä suhde teillä, kun et voi suoraan sanoa, että "mitä v*ttua nyt oikeasti?!"
Ja miksi puhut virheestä? Virhe on sellainen, joka tapahtuu vahingossa, tahtomatta, tyyliin ostat vahingossa ruokakaupasta valkosipulitomaattikastiketta, kun pitikin ostaa yrttitomaattikastiketta.
Miehesi teko ei ole virhe. Se oli suunniteltu pettäminen.
Puhu asioista niiden oikeilla nimillä.
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Miltä tuntuu saada jämät?
Miltä tuntuu mennä täysin miehen aikataulujen mukaan? Pystyt juttelemaan hänelle ja näkemään häntä ainostaan silloin, kun hänelle sopii. Hän sanelee suhteenne rytmin täysin. Sinä olet tahdoton nukke, jonka voi ottaa hyllystä ja leikkiä hieman, kun sille päälle satutaan ja miehelle itselleen sopii. Sitten sut pistetään hyllylle taas odottamaan. Miksi tyydyt tuollaiseen, missä mies käyttää sua hyväkseen, mutta ei sitoudu täysillä sinuun (hän ikäänkuin saa parisuhteen tai salasuhteen edut, mutta ei parisuhteen velvollisuuksia).
Tuhlaat elämäsi tuohon.
Mikäli mies jossain vaiheessa jättäisikin perheensä, ei teidän suhteenne koskaan olisi sama, sillä tiedät, miten hän kykenee vehkeilemään kumppanin selän takana.
Hänellä ei ole mitään moraalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Miltä tuntuu saada jämät?
Miltä tuntuu mennä täysin miehen aikataulujen mukaan? Pystyt juttelemaan hänelle ja näkemään häntä ainostaan silloin, kun hänelle sopii. Hän sanelee suhteenne rytmin täysin. Sinä olet tahdoton nukke, jonka voi ottaa hyllystä ja leikkiä hieman, kun sille päälle satutaan ja miehelle itselleen sopii. Sitten sut pistetään hyllylle taas odottamaan. Miksi tyydyt tuollaiseen, missä mies käyttää sua hyväkseen, mutta ei sitoudu täysillä sinuun (hän ikäänkuin saa parisuhteen tai salasuhteen edut, mutta ei parisuhteen velvollisuuksia).
Tuhlaat elämäsi tuohon.
Mikäli mies jossain vaiheessa jättäisikin perheensä, ei teidän suhteenne koskaan olisi sama, sillä tiedät, miten hän kykenee vehkeilemään kumppanin selän takana.
Hänellä ei ole mitään moraalia.
En kysynyt nyt neuvoja tilanteeseeni. Tiedän missä mennään ja tämä sopii minulle nyt. Ei mennä pelkästään miehen aikataulujen mukaan, kylläkään. Jotkut varmasti sitäkin tekevät. Ei mies käytä minua hyväkseen sen enempää kuin minä häntä. Enkä ole tahdoton nukke joka otetaan hyllystä silloin kun sille päälle satutaan, kyllä mies huolehtii minusta joka päivä.
Sanoin vain, että jos joku tuntuu oudolle, selvittäkää ja penkokaa. Yleensä ei savua ilman tulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon olen asiaa nyt mielessäni pyöritellyt ja yrittänyt analyyttisesti asiaa tarkastella. Lähdin eilen palauttamaan kirjaston kirjoja ja istuin siellä varmaan tunnin lukusalissa miettimässä. Pidän sitä faktana, että jotain on tuolloin korona-aikaan tapahtunut.
Tuumin nyt siis, että jos otan asian keskusteluun, mitä haluan sillä keskustelulla saavuttaa. Onko se näpäytys? Onko se toisen virheiden osoittamista? Vai onko se pelkästään pöydän pyyhkimistä puhtaaksi, jotta meillä kummallakin on selkeä käsitys tästä suhteesta ja siitä missä mennään? Ja toisaalta onko pöydän pyyhkiminen oikeastaan mahdollista sen jälkeen, kun kertoo toiselle, että hän on jäänyt valheesta kiinni? Tarvitaan aika nöyrää luonnetta myöntää virheensä ja minun mieheni on montaa asiaa, mutta nöyrä hän ei ole. Niinpä lopputuloksena olisi täysi sota. Toisaalta mietin, onko minussa naista kestämään sen, että mieheni on tehnyt virheen. Todennäköisesti. Tekeekö se minulle psykologista vahinkoa pidemmällä tähtäimellä, eli petänkö itseäni tässä? En tiedä. Haluanko tämän avioliiton päättyvän? En halua, enkä usko että se tähän päättyisikään riippumatta siitä, mitä teen. Kesä siinä menisi kyllä pilalle ihan kaikilta.
Tällaista tuumaan. Moni on tarttunut tähän päiväkirja-asiaan, mutta kirjoittaminen on minun tapani käsitellä tunteitani ja olen tehnyt sitä rippikouluikäisestä lähtien. Sitten kuoltuani lapset saavat lukea äidistään kaikkea ihmeellistä, ellen ehdi polttaa kaikkea sitä ennen. Ja se parranajo. Puolisoni on sitä sorttia karvanaama, että parranajo on hänelle suorastaan epämiellyttävää. Yleensä ratkaisu on siistiminen ja trimmaus, ei karvojen pois ajaminen. Kyllä siis todellakin nostin kulmakarvojani tälle manööverille, kun ei mihinkään työhaastatteluun kuitenkaan oltu menossa - ja kirjoitin asian ylös. Minä olin miehelle kohtuullisen kiukuissani ennen tätä mökkimatkaa, ja se kiukku ja tietty epäreiluuden kokemus myös näkyy näissä päiväkirjamerkinnöissä.
ap
Haluat saavuttaa sillä keskustelulla sen, että saat totuuden selville. Sinulla pitää olla totuudenmukaiset tiedot, joiden perusteella voit tehdä omaa elämääsi koskevat jatkosuunnitelmat. Jos elät valheessa, elämäsi päätökset perustuu valheelliselle tiedolle.
Eikä se ole mitään näpäyttämistä, jos sanot suoraan, että mies kusetti sua. Mitä se sua kiinnostaa, kuinka noloksi mies menee, kun sanot hänelle suoraan, että jäi kiinni valheesta? Kummallinen pitkä suhde teillä, kun et voi suoraan sanoa, että "mitä v*ttua nyt oikeasti?!"
Ja miksi puhut virheestä? Virhe on sellainen, joka tapahtuu vahingossa, tahtomatta, tyyliin ostat vahingossa ruokakaupasta valkosipulitomaattikastiketta, kun pitikin ostaa yrttitomaattikastiketta.
Miehesi teko ei ole virhe. Se oli suunniteltu pettäminen.
Puhu asioista niiden oikeilla nimillä.
Tämä. Pettämään ei vain ajauduta, se suunnitellaan ja se tehdään, varsinkin jos se tehdään noin suunnitelmallisesti, kuten aloittajan mies teki. Jos ei suhteessa pysty a) luottamaan tai b) puhumaan suoraa, se on aika tyhjän päällä. Pitää pystyä kysymään ja keskustelemaan ja pyytämään anteeksi jos tarve on. Jostainhan aloittaja tuntee epävarmuutta jos miestään epäilee. Oli pettänyt tai ei, jotain on pielessä.
Ja kyllä, kyllä mies tietää missä veljen mökki on jos siellä on käynyt, ei se nyt kokonaan unohdu. Ja vielä kerran, pettämään ei vain ajauduta, siinä on aika monta kohtaa missä pystyisi tekemään vielä toisen valinnan.
Monesti kantsii pistää ittensä toisen asemaan.
Mietipä, kun olisit sanonut miehellesi, että menet siskosi mökille viikonlopuksi. Todellisuudessa sinulla on etäiset välit siskoosi suuren ikäeron vuoksi ja näet häntä ehkä kerran vuodessa etkä olisi siinä vaiheessa vielä koskaan edes ollut siskosi mökillä.
Totuus olisi, että olisitkin ollut menossa tapaamaan salarakastasi, etkä suinkaan menossa siskosi mökille Köyliöön.
Olisit tapojesi vastaisesti siistinyt alakertaasi kylppärissä ennen lähtöä.
Sitten lähdit ovesta ulos, mutta menitkin Punkaharjulle ja vietit salaisen viikonlopun siellä, etkä reissustasi paljoa miehellesi kertoisi. Asia "unohtuu" eikä siitä reissustasi puhuta.
Noh, muutaman vuoden kuluttua ajelisit autossa puolisosi kanssa.
Olisit juuri saanut tietää, että siskosi on ollut viikonloppuna mökillään tuossa Köyliössä ja heittäisit sen vain ilmaan, että "siskokin oli mökillään viikonloppuna, tuossa Köyliössä, hitsit en yhtään tiedä ees, missä se mökki sijaitsee".
Yhä tilanne olisi se, että et ole koskaan ollut siskosi mökillä ja olet unohtanut sen valheesi. Lipsauttaisit siis totuuden, ettet ole koskaan käynyt mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto voisi olla, ettet puhu vielä mitään mökistä. Sano, että "Olen tässä miettinyt yhtä asiaa. Vastaa ihan suoraan. Oletko pettänyt minua?"
Älä kerro mitään, mitä tiedät. Ei mitään yksityiskohtia. Jos hän kieltää, sano "Älä viitsi valehdella, enköhän minä ole näiden vuosien jälkeen ansainnut totuuden?", mutta älä suostu kertomaan mitä tiedät, koska hän väittää sitten jotain muuta eikä ainakaan tunnusta muuta kuin sen, mikä on pakko. Jos ei vieläkään tunnusta, sano "Mieti asiaa" ja lähde omiin touhuihisi tai vaikka lenkille. Ole hiljainen, kunnes hän ottaa asian puheeksi.
Jos hän myöntää, kysy lisää, kysele kaikki, selvitä kuinka paljon hänellä on tunnollaan.
Jos hän kysyy, voitko antaa anteeksi tai loppuuko suhde tähän tms., sano ettet tiedä vielä. Ota ihan rehellinen aikalisä, vaikka luulisit tietäväsi. Jos suhde vain jatkuu, asia on pettäjän mielestä käsitelty eikä sitä enää ole, mutta sinulle se ei ole yhtä helppoa. Sen vuoksi ota se aikalisä ja se on niin pitkä, että olet saanut kaikki vastaukset kysymyksiisi ja olet saanut sulatella asioita rauhassa. Myös mies saa vähän kärvistellä, kun ei tiedä miten käy. Sinulla voi olla ehtoja jatkon suhteen, mieti niitäkin.
T. Samassa tilanteessa ollut
Näin tekisin nyt jälkiviisaanaEi kukaan myönnä tuolla tavalla kysyttäessä, ei kukaan!
Pettäjä ei myönnä, mikäli kyselijä vain heittelee ilmaan epäilyksensä ilman yhtään mitään todistetta.
Luuletko ihan tosissasi, että tuolla tekniikalla "oletko pettänyt?" "mieti asiaa", mutta et kerro yhtä ainutta todistetta tueksesi, että pettäjä tunnustaisi???
Voin sanoa, että yksikään ei tunnusta tuollaisesta.
Tunnustus tulee korkeintaan silloin, kun toisella on esittää vedenpitävät todisteet (tyyliin valokuvat tai screenshotit keskusteluista yms.). Tuossa kohtaa jotkut eivät vieläkään tunnusta.
Ja miten sä muka teit toisin aikoinaan vastaavanlaisessa tilanteessa?
Olet väärässä. Kun suoraan kysyy sopivalla paineella, saa joko tunnustuksen tai niin surkeat valheet, ettei epäilystä jää.
Minäpä kerron, mitä tein. No vttu etsin ja odotin niitä todisteita, kun en muka voinut vaatia päätä pölkylle ilman niitä!! Se oli ensimmäinen virhe.
Toinen virhe oli se, että kun tilanne tuntui rauhoittuvan, annoin asian olla ja jopa unohdin sen, että olin varma asiasta. Muistin joitakin outouksia, mutten sitä tunnetta, että tiesin. En uskonut sitä tunnetta. Olin tyytyväinen siihen, että meillä meni paremmin.
Sitten tuli kriisi, kun mies hölmöili taas. Tavallaan pienesti, mutta silloin käräytin hänet rysän päältä. Se sovittiin, mutta liian nopeasti. Olisi pitänyt tonkia syvemmältä. Silloin oli puhetta myös pettämisestä, ja olisi pitänyt tajuta kysyä lisää. Tästä tapauksesta jäi pitkäksi aikaa paha maku suuhun, mutta jotenkin sekin aikanaan unohtui.
Välissä oli ihan hyviäkin vuosia, mutta siellä alla muhi nämä selvittämättömät. Pengoin nämä asiat auki ja kysyin ensin yhden johdattelevan kysymyksen, johon hän vastasi eri tavalla kuin ennen. Sitten kysyin onko hän pettänyt minua ja hän myönsi. Ei varmasti kaikkea myöntänyt ja aivan takuulla vähätteli ainakin kertoja. Tiedän kenen kanssa tämä tapahtui, mutta epäilys jäi, että on voinut olla muitakin, mutta niitä hän ei tule koskaan myöntämään, ellei joku näistä panoista ilmesty möläyttämään jotain. Sekin on mahdollista.
Seuraava virhe oli, etten halunnut jotain miettimistaukoa tai aikalisää, koska nuo olivat vanhoja asioita ja parhaillaan meni hyvin. Jostain traumakemiallisesta syystä jonkin aikaa meni ehkä vielä paremmin ja tunsin ehkä ensimmäisen kerran jotain todellista läheisyyttä ja avoimuutta tässä suhteessa, mutta sitten asia oli miehen mielestä loppuunkäsitelty ja minun mielestäni ei alkuunkaan. Mies sai taakan harteiltaan, mutta se siirtyi minun harteilleni ja jäin sen asian kanssa aivan yksin. En voinut puhua asiasta kenenkään kanssa ja se oli ihan tajuttoman raskasta. Mutta hei, kiva että miehellä oli helpompi olla.
Nyt tämäkin kaikki kalvaa minua ja suhdettamme, mutta realistina tajuan, ettei hän kykene parempaan, enkä enää oikein osaa odottaa mitään. Pystyn luottamaan tiettyyn pisteeseen asti. Vaikutukset näkyvät suhteessa, mutta mies tuskin tajuaa sitä tai haluaa ummistaa silmänsä. Itse olen sulkeutunut enkä jaksa enää välittää. Jos eroaisin, en ihan helpolla aloittaisi enää uutta suhdetta. Meillä on ihan hyvä ja tiivis elämä yhdessä, mitäpä sitä muuttamaan. Mutta yhtään uutta töppäilyä en enää aio katsoa. Voin vielä ehkä asua samassa osoitteessa ja elää perheenä ja kaverina yhdessä, mutta silloin muutan eri huoneeseen ja kuljen jatkossa omilla teilläni.
Sama tilanne,.mutta olen mies. Tuo kuvio, kun tunsit että pettämisen jälkeen menee paremmin, johtui siitä, että pettäminen työnnettiin taka-alalle ja sitä ei käsitelty kunnolla. Sen sijasta sait enemmän huomiota ja luultavasti hyvää seksiä. Näin meillä. Silti lopulta jää lopulta paha maku suuhun.
Mieti ensin, mitä itse haluat saavuttaa möyhimällä vuosien takaisia asioita. Haluatko syyn riidalle, että voit oikeutetusti lähteä väljähtäneestä suhteesta? Vai haluatko intohimon suhteeseenne takaisin? Ja mikäli haluat, niin uskotko mahdollisen petoksen setvimisen auttavan asiaan? Haluatko vaan sysätä miehen niskoille nykyisen haluttomuutesi tai vetämättömän mielialan, ettei sun tarvitse potea syyllisyyttä liittonne tilasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajan parran silloin kun huvittaa, ei liity millään tavalla siihen mitä olen tehnyt tai tulen tekemään tai mihin olen menossa. Mitäs jos se ukko onkin vaan halunnut vähän omaa aikaa ja viettänyt vaikka hotellissa viikonlopun panematta ketään, katsellut telkkaria, nukkunut kunnolla ja käynyt syömässä jne. Eihän tuollaisesta voi naiselle kertoa kun se tarkoittaa automaattisesti sitä, että parisuhteessa on joku vialla. Tai mitä jos ukolla on ollut huono olla parisuhteessa ja ottanut vähän omaa aikaa miettiäkseen mitä jatkossa ja tullut siihen tulokseen, että itseasiassa kaikki onkin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos liitto on muuten hyvä niin anna asian olla. Jos siis siihen pystyt eikä ala painaa sinua.
Huh huh mikä neuvo. Mies jatkaa pettämistä varmasti, kun sen makuun päässyt ja naisen pitäisi vain antaa olla.
Minä tein aikanaan sen virheen, että en nostanut kissaa pöydälle ja hän petti uudestaan ja uudestaan, en pystynyt lähtemään, en lasten tähden enkä taloustilanteen tähden. Elettiin kumpainenkin tietoisina asiasta.
Kun tuli tilanne paremmaksi, sai tämä kotiäiti heti työn ja asunnon, niin en saanut vaan otin itseäni niskasta kiinni ja tein tarvittavan liikkeen. Paha olo loppui siihen, lapset olivat jo lähteneet omilleen, sain ja voin tehdä tuon kaipaamani ratkaisun elämään. Olen ollut tyytyväinen ja ainoa asia elämässäni jota kadun, on se että en lähtenyt heti kun sain tietää ensipetoksesta. On vain yksi elämä ja se tulisi elää oikein, onnellisena ja nauttien. Omatunto on voimaannuttava tekijä, kuuntele sitä.
Tämä. Mulla soi hälytyskellot muutama vuosi sitten, vaikka mitään varmoja todisteita ei ollut, ainoastaan aavistuksia ja pari tuollaista aloituksen kaltaista kummallista juttua jotka eivät täsmänneet. Meillä meni muutenkin huonosti, ja harkitsin ja suunnittelin eroa. Miehen käytöksessä oli kaikki klassiset merkit, kuten välttely, syyttely, pahantuulisuus ja ailahtelevaisuus. Nostin esille miehen käytöksen puhumatta kuitenkaan pettämisepäilyistäni. Muutaman vakavan parisuhdekeskustelun jälkeen jossain vaiheessa meillä alkoikin mennä paremmin. Ajattelin, että se mahdollinen pettäminen on varmaan ohi, ja kun meillä meni hyvin, unohdin koko asian. Nyt kuitenkin luen tätä täältä samaistuvin tuntein, koska löysin sattumalta lähes satavarman todisteen todennäköisesti tuoreesta pettämisestä. Hölmö olo kieltämättä. En tiedä perunko kaikki perheen kesälomasuunnitelmat ja alan katsella uutta asuntoa, ja nostan kissan pöydälle, vai mietinkö asiaa pidempään. Vaikea suhtautua asiaan, kun miehen käytös on täysin erilaista (hyvää ja huomioivaa) kuin silloin muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon olen asiaa nyt mielessäni pyöritellyt ja yrittänyt analyyttisesti asiaa tarkastella. Lähdin eilen palauttamaan kirjaston kirjoja ja istuin siellä varmaan tunnin lukusalissa miettimässä. Pidän sitä faktana, että jotain on tuolloin korona-aikaan tapahtunut.
Tuumin nyt siis, että jos otan asian keskusteluun, mitä haluan sillä keskustelulla saavuttaa. Onko se näpäytys? Onko se toisen virheiden osoittamista? Vai onko se pelkästään pöydän pyyhkimistä puhtaaksi, jotta meillä kummallakin on selkeä käsitys tästä suhteesta ja siitä missä mennään? Ja toisaalta onko pöydän pyyhkiminen oikeastaan mahdollista sen jälkeen, kun kertoo toiselle, että hän on jäänyt valheesta kiinni? Tarvitaan aika nöyrää luonnetta myöntää virheensä ja minun mieheni on montaa asiaa, mutta nöyrä hän ei ole. Niinpä lopputuloksena olisi täysi sota. Toisaalta mietin, onko minussa naista kestämään sen, että mieheni on tehnyt virheen. Todennäköisesti. Tekeekö se minulle psykologista vahinkoa pidemmällä tähtäimellä, eli petänkö itseäni tässä? En tiedä. Haluanko tämän avioliiton päättyvän? En halua, enkä usko että se tähän päättyisikään riippumatta siitä, mitä teen. Kesä siinä menisi kyllä pilalle ihan kaikilta.
Tällaista tuumaan. Moni on tarttunut tähän päiväkirja-asiaan, mutta kirjoittaminen on minun tapani käsitellä tunteitani ja olen tehnyt sitä rippikouluikäisestä lähtien. Sitten kuoltuani lapset saavat lukea äidistään kaikkea ihmeellistä, ellen ehdi polttaa kaikkea sitä ennen. Ja se parranajo. Puolisoni on sitä sorttia karvanaama, että parranajo on hänelle suorastaan epämiellyttävää. Yleensä ratkaisu on siistiminen ja trimmaus, ei karvojen pois ajaminen. Kyllä siis todellakin nostin kulmakarvojani tälle manööverille, kun ei mihinkään työhaastatteluun kuitenkaan oltu menossa - ja kirjoitin asian ylös. Minä olin miehelle kohtuullisen kiukuissani ennen tätä mökkimatkaa, ja se kiukku ja tietty epäreiluuden kokemus myös näkyy näissä päiväkirjamerkinnöissä.
ap
Ap, sulla on nyt hyvä hetki tutkia miehesi menoja, kuvia, puhelinta ilman, että varoitat häntä mitenkään. Mä tein sen virheen, että varoitin vaimoa, että meidän pitää jutella pettämisasioista ja sain käteeni lähes tyhjän puhelimen. Olen 99,99% varma, että vaimo petti minua joko monta kertaa tai oli pitempi suhde. Kun en saanut häntä kiinni pettämisestä, eikä hän myönnä sitä vaikka puhuu asioita ristiin ja valehtelee, pettämisasiat jää käsittelemättä. Nyt ne syö minua kokoajan ja vaimo esittää niin rakastunutta.
Tämä disclaimeri on yksityisyyden suojan hifistelijöille. Jos olet nähnyt miehesi alasti, miksi ei saisi nähdä puhelinta? Kyllä pariskunnat jakaa yksityisasioita ja puhelinko on ainoa asia joka jää parisuhteen ulkopuolelle.
Jos sanot että luottamuksen vuoksi haluat nähdä miehesi puhelimen, nii miten käyttäytyy?
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Toisaalta pitkää uskollista iloa tuskin saavat mehestä vaimotkaan. Vaikka pistää poikki välit salarakkaaseen kun pöly on laskeutunut niin on taas uusi salarakas kuvioissa.
Toinen kuvio on, että yhteisestä päätöksestä "pistävät poikki" salarakkaann kanssa. Ja kun pöly on hiukan laskeutunut ja pitävät matalasaprofiilia suhde jatkuu edelleen.
Kakkosnaiset eivät halua edes välttämättä kiinteää yhdessäoloa ja yhdessäasumista. Usein tuo suhde on heille riittävä ja mies on huomaavainen ja mukava niin eivät he mitenkään alistu, nöyristele tai alenna itseään.
Päinvastoin: salarakas tietää vaimosta, mutta vaimo ei tiedä salarakkaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Eli jos kumppanisi olisi yli puolet avioliitostaan antanut aikaansa toiselle, sä jatkaisit vielä? Ookoo. Tuota nyt ei usko kukaan. Kuten sanottu, en kannata valheessa elämistä.
Toinen nainen tai mies on se joka kivitetään, jos asiat tulevat ilmi, kuten nyt sinä tässä. Vaikka varattu olisi ollut se aloitteellisempi osapuoli aina. Tää toinen henkilö on varmasti punninnut asiat ja tietoinen riskeistä, toisin kuin kotona odottava vaimo, jolle petos tulee yllätyksenä.
Ja petokset tulee aina ilmi, ihan kuten aloittajankin kohdalla. Kuka haluaa elää valheessa? Mitä elämää se semmoinen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Toisaalta pitkää uskollista iloa tuskin saavat mehestä vaimotkaan. Vaikka pistää poikki välit salarakkaaseen kun pöly on laskeutunut niin on taas uusi salarakas kuvioissa.
Toinen kuvio on, että yhteisestä päätöksestä "pistävät poikki" salarakkaann kanssa. Ja kun pöly on hiukan laskeutunut ja pitävät matalasaprofiilia suhde jatkuu edelleen.Kakkosnaiset eivät halua edes välttämättä kiinteää yhdessäoloa ja yhdessäasumista. Usein tuo suhde on heille riittävä ja mies on huomaavainen ja mukava niin eivät he mitenkään alistu, nöyristele tai alenna itseään.
Päinvastoin: salarakas tietää vaimosta, mutta vaimo ei tiedä salarakkaasta.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Mitäs jos ihan itse menisit kertomaan, niin ei tartte kenenkään toimia törkypuuhien kaivelijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Toisaalta pitkää uskollista iloa tuskin saavat mehestä vaimotkaan. Vaikka pistää poikki välit salarakkaaseen kun pöly on laskeutunut niin on taas uusi salarakas kuvioissa.
Toinen kuvio on, että yhteisestä päätöksestä "pistävät poikki" salarakkaann kanssa. Ja kun pöly on hiukan laskeutunut ja pitävät matalasaprofiilia suhde jatkuu edelleen.Kakkosnaiset eivät halua edes välttämättä kiinteää yhdessäoloa ja yhdessäasumista. Usein tuo suhde on heille riittävä ja mies on huomaavainen ja mukava niin eivät he mitenkään alistu, nöyristele tai alenna itseään.
Päinvastoin: salarakas tietää vaimosta, mutta vaimo ei tiedä salarakkaasta.
Niin voisi luulla. On paljon mitä kukaan ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tässä asian toinen puoli. Mulla on suhde varatun miehen kanssa. Mies oli eroamassa vaan ei eronnut. Syy on vain ja ainoastaan lapset. Kumma homma jos ei vaimo tiedä. Tätä on kestänyt v u o s i a. Olen ollut miehelle pelastusrengas omasta elämästään ja hän mulle monin tavoin. Kannattaa kaivella ne outoudet pohjamutia myöten. Sieltä yleensä löytyy aika paljon muuta. Elämä nyt vaan ei ole aivan mustavalkoista.
Vuosien varrella kuudesta tuttavapiirin parisuhteista viisi jatkoivat yhdessäoloa pettämisen tultua ilmi. Jokainen näistä jutuista meni niin, että pettäjä pisti välit täysin poikki petoskumppaniinsa, jopa se joka tuli kuitenkin lopulta jätetyksi. Joten jos neuvot täällä kaivelemaan pohjamutia, tyhjennät luultavasti samalla sitä omaa pelastusrengastasi.
Moni pettäjä haluaa pysyä tutussa turvallisessa suhteessaan, eikä todellakaan omatoimisesti lähtisi. Ja syynä ei ole lapset, vaan itsekeskeisyys.
Itsekeskeisyys on alunperin jo pettämisen taustalla.
Jos et kysy mieheltäsi se harmittaa, jos taas kysyt se harmittaa varsinkin jos mitään ei ole tapahtunut ja sitten harmittaa vielä enemmän jos on tapahtunut. Ei oikein löydy hyviä vaihtoehtoja tässä tilanteessa.