Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä vaan antaa asian olla, jos se ei enempää häiritse ja suhde tuntuu nyt ihan toimivalta.
No, ap:ta nimenomaan häiritsee. Niin häiritsisi minuakin niin paljon, että olisin kysynyt heti, että missä hän oli silloin, kun sanoi olevansa ko. mökillä. Siinä olisi tullut huomattua, että valehteleeko. Nyt ap:n mies on varmasti tajunnut jälkikäteen, että "uuups, jäin kiinni" ja näin ollen on aikaa miettiä hyvää selitystä viilipyttynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pitemmän päälle enää seksi ole kauhean tärkeä hallituskysymys, kannattaa hellittää. Jos jää yksin, niin kohta on vuorossa, että ei pääse kauppaan tai apteekkiin moneen päivään. Silloin on kaverille tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa selvittää asia ihan jo siksikin, että mies saattaa tartuttaa tauteja sinuun. Kortsu voi olla ollut käytössä, mutta harva varmaan käyttää suuseksisuojaa.
Myöhäistä suojata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toki tunne miehesi karttataitoja mutta itse olen ollut monella mökillä mistä en osaa sen paremmin selittää missä tarkalleen sijaitsevat, muuta kuin paikkakunnan. Monet mökkipitäjät järvisuomessa ovat melko sokkeloisia. Voisiko olla kyse tästä?
Ei voisi, koska mies valitsi sellaiset sanavalinnat, että hän ei tiennyt oikeasti, missä mökki sijaitsee ikäänkuin ei olisi ikinä siellä ollutkaan.
Mies sanoi jotenkin näin: "Veljeni oli viikonlopun mökillään jossain päin Köyliötä, en ees tiiä, missä se mökki tarkalleen sijaitsee."
Jos mies olisi ollut 2 vuotta sitten mökillä, mies olisi sanonut: "Veljeni oli muuten viikonlopun mökillään tossa Köyliössä, missä mäkin muuten silloin pari vuotta sitten kävin."
Mies ei ole kahteen vuoteen puhunut mitään veljen mökistä. Ei se velikään sitten ole kovin usein siellä käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos miehesi oli mökillä Säkylässä?
Köyliö on liitetty Säkylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä nämä on asioita, jotka tietää. Tapasin ex-mieheni työkuvioissa, joten yhteisiä tuttuja tietysti oli. Olin ympärirakastunut, mutta kyllä jokin määrittelemätön häiritsi. Olin kuitenkin onneni kukkuloilla, meidän piti parin kuukauden päästä muuttaa yhteen ja muutoinkin tulevaisuudesta oli ruusuiset unelmat.
Kerran mieheni mainitsi olleensa kaupungissa x ja ilahduin, että ai hei kiva, siis sullakin tulee sinne työmatkoja, olin itse alkanut työmatkailla sinne myös. Hän jotenkin ohitti kysymykset "mitä sä muuten siellä teit" kokonaan, mutta en ajatellut siitä mitään sen enempää kuin että alkoi puhua jostain kiinnostavammasta. Molemmat olimme usein työmatkoilla, joten siinä ei ollut mitään ihmeellistä.
Kunnes kerran eräs työkaverini mainitsi jutusta, jonka hänelle kertoi pomonsa, joka sattui olemaan mieheni ex (ja hänen suosituksestaan työpaikkansa saanutkin, hehän olivat enää vain ystäviä tai oikeastaan vain etäisesti tuttuja) että "miehesi oli sanonut pomolleni asian y kun tapasivat kaupungissa x".
Samalla hetkellä aivoni laskivat yhteen miehen nolostuneen, vähän hätääntyneen ilmeen huomatessaan, että tuli mainittua reissu kaupunkiin x, sen, että hän ei halunnut kertoa asiasta enempää ja tiedon, että siellä on oltu yhdessä eksän kanssa. Mitään työtekemisen tarvetta tms. ei heillä yhdessä sinne ollut ja jos olisi, miksi ei sitä olisi kertonut. Mieheni oli siis jo aivan eri firmassakin töissä, joten outo yhteensattuma.
Tai ei olisi ollut, jos hän olisi heti kertonut, että olin siellä sen vuoksi ja hei muuten tapasin siellä eksäni, hassu juttu.
Minä kysyin asiasta suoraan ja mies venkoilun ja väittelyn jälkeen myönsi, että toisinaan vanha suola janottaa, mutta "siinä ei ole mitään sen enempää, eksähän on jo varattu ja perheellinenkin". Ei tullut yhteenmuuttoa eikä ruusuista tulevaisuutta sen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa selvittää asia ihan jo siksikin, että mies saattaa tartuttaa tauteja sinuun. Kortsu voi olla ollut käytössä, mutta harva varmaan käyttää suuseksisuojaa.
Myöhäistä suojata.
Ei ole, sillä oletuksena tässä kommentissa on se, että mies pettää ap:ta vieläkin. Yhden tai useamman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Varoitus . Älä aja partaasi kun lähdet mökille.
Pointti tälle oli mikä? Eikö se jo todettu, ettei ap:n mies ikinä mennyt kyseiselle mökille.
Pointti oli varoitus muille pettäjille, että älkää ajelko partaanne mökille mennessä, ettette jää kiinni pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
On aivan eri asia ettei muista missä mökki sijaitsee, kuin että ei tiedä missä mökki sijaitsee. Ja ap:n mies nimenomaan sanoi ettei tiedä mökin sijaintia, eli ei ole siellä ikinä käynytkään.
Miehillä on ihan erilainen suuntavaisto kuin naisilla. Jos mies ei muista, hän ei todellakaan ole siellä käynyt.
Mies, joka ajaa jonnekin ekaa kertaa, muistaa kyllä reitin vuosienkin päästä, koska joutuu keskittämään oudolla teillä. Apukuski voi katsella kännykkää välillä, eikä hänen tarvitse miettiä ajoreittiä.
Eihän kyse ollut siitä, että mies ei olisi muistanut missä mökki sijaitsee, vaan kyse oli siitä, että mies lipsautti, ettei edes TIEDÄ, missä koko kyseinen mökki siellä Köyliössä sijaitsee!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Varoitus . Älä aja partaasi kun lähdet mökille.
Pointti tälle oli mikä? Eikö se jo todettu, ettei ap:n mies ikinä mennyt kyseiselle mökille.
Pointti oli varoitus muille pettäjille, että älkää ajelko partaanne mökille mennessä, ettette jää kiinni pettämisestä.
No ihan kaikkien pettäjien pitäisi juurikin varoa tekemästä asioita, joita eivät ennen ole tehneet ja hygieniaan liittyvät ovat ykkössijalla tässä.
Ja ok, ei munkaan mies kyllä partaansa alkaisi minkään mökkikeikan vuoksi ajelemaan, jos ei olisi kuin jätkäporukka siellä. Päinvastoin, meininkihän on justiin äijäillä välittämättä ulkonäöstä!
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä nämä on asioita, jotka tietää. Tapasin ex-mieheni työkuvioissa, joten yhteisiä tuttuja tietysti oli. Olin ympärirakastunut, mutta kyllä jokin määrittelemätön häiritsi. Olin kuitenkin onneni kukkuloilla, meidän piti parin kuukauden päästä muuttaa yhteen ja muutoinkin tulevaisuudesta oli ruusuiset unelmat.
Kerran mieheni mainitsi olleensa kaupungissa x ja ilahduin, että ai hei kiva, siis sullakin tulee sinne työmatkoja, olin itse alkanut työmatkailla sinne myös. Hän jotenkin ohitti kysymykset "mitä sä muuten siellä teit" kokonaan, mutta en ajatellut siitä mitään sen enempää kuin että alkoi puhua jostain kiinnostavammasta. Molemmat olimme usein työmatkoilla, joten siinä ei ollut mitään ihmeellistä.
Kunnes kerran eräs työkaverini mainitsi jutusta, jonka hänelle kertoi pomonsa, joka sattui olemaan mieheni ex (ja hänen suosituksestaan työpaikkansa saanutkin, hehän olivat enää vain ystäviä tai oikeastaan vain etäisesti tuttuja) että "miehesi oli sanonut pomolleni asian y kun tapasivat kaupungissa x".
Samalla hetkellä aivoni laskivat yhteen miehen nolostuneen, vähän hätääntyneen ilmeen huomatessaan, että tuli mainittua reissu kaupunkiin x, sen, että hän ei halunnut kertoa asiasta enempää ja tiedon, että siellä on oltu yhdessä eksän kanssa. Mitään työtekemisen tarvetta tms. ei heillä yhdessä sinne ollut ja jos olisi, miksi ei sitä olisi kertonut. Mieheni oli siis jo aivan eri firmassakin töissä, joten outo yhteensattuma.
Tai ei olisi ollut, jos hän olisi heti kertonut, että olin siellä sen vuoksi ja hei muuten tapasin siellä eksäni, hassu juttu.
Minä kysyin asiasta suoraan ja mies venkoilun ja väittelyn jälkeen myönsi, että toisinaan vanha suola janottaa, mutta "siinä ei ole mitään sen enempää, eksähän on jo varattu ja perheellinenkin". Ei tullut yhteenmuuttoa eikä ruusuista tulevaisuutta sen miehen kanssa.
Itsellä samantyyppinen kokemus. Ei siinä olekaan pointti jotkut tarkat sanat tai muuta, vaan se kokonaistilanne. Se, että tajuat, että tässä oli nyt jotain outoa, mutta et osaa/halua selvittää mitä. Ja sitten tulee tilanne, jossa kaikki asiat vaan loksahtaa paikoilleen ja näet monta juttua, mitä toinen on sanonut tai miten johonkin reagoinut.
Kylmä päivä se on helvetissä ja mikään ei vaan enää ole samanlaista, vaikka asiasta kuinka alettaisiin vääntämään ja sopimaan. Se, että toinen on tietoisesti tahtonut valehdella ei vaan ole pikku juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä nämä on asioita, jotka tietää. Tapasin ex-mieheni työkuvioissa, joten yhteisiä tuttuja tietysti oli. Olin ympärirakastunut, mutta kyllä jokin määrittelemätön häiritsi. Olin kuitenkin onneni kukkuloilla, meidän piti parin kuukauden päästä muuttaa yhteen ja muutoinkin tulevaisuudesta oli ruusuiset unelmat.
Kerran mieheni mainitsi olleensa kaupungissa x ja ilahduin, että ai hei kiva, siis sullakin tulee sinne työmatkoja, olin itse alkanut työmatkailla sinne myös. Hän jotenkin ohitti kysymykset "mitä sä muuten siellä teit" kokonaan, mutta en ajatellut siitä mitään sen enempää kuin että alkoi puhua jostain kiinnostavammasta. Molemmat olimme usein työmatkoilla, joten siinä ei ollut mitään ihmeellistä.
Kunnes kerran eräs työkaverini mainitsi jutusta, jonka hänelle kertoi pomonsa, joka sattui olemaan mieheni ex (ja hänen suosituksestaan työpaikkansa saanutkin, hehän olivat enää vain ystäviä tai oikeastaan vain etäisesti tuttuja) että "miehesi oli sanonut pomolleni asian y kun tapasivat kaupungissa x".
Samalla hetkellä aivoni laskivat yhteen miehen nolostuneen, vähän hätääntyneen ilmeen huomatessaan, että tuli mainittua reissu kaupunkiin x, sen, että hän ei halunnut kertoa asiasta enempää ja tiedon, että siellä on oltu yhdessä eksän kanssa. Mitään työtekemisen tarvetta tms. ei heillä yhdessä sinne ollut ja jos olisi, miksi ei sitä olisi kertonut. Mieheni oli siis jo aivan eri firmassakin töissä, joten outo yhteensattuma.
Tai ei olisi ollut, jos hän olisi heti kertonut, että olin siellä sen vuoksi ja hei muuten tapasin siellä eksäni, hassu juttu.
Minä kysyin asiasta suoraan ja mies venkoilun ja väittelyn jälkeen myönsi, että toisinaan vanha suola janottaa, mutta "siinä ei ole mitään sen enempää, eksähän on jo varattu ja perheellinenkin". Ei tullut yhteenmuuttoa eikä ruusuista tulevaisuutta sen miehen kanssa.
Itsellä samantyyppinen kokemus. Ei siinä olekaan pointti jotkut tarkat sanat tai muuta, vaan se kokonaistilanne. Se, että tajuat, että tässä oli nyt jotain outoa, mutta et osaa/halua selvittää mitä. Ja sitten tulee tilanne, jossa kaikki asiat vaan loksahtaa paikoilleen ja näet monta juttua, mitä toinen on sanonut tai miten johonkin reagoinut.
Kylmä päivä se on helvetissä ja mikään ei vaan enää ole samanlaista, vaikka asiasta kuinka alettaisiin vääntämään ja sopimaan. Se, että toinen on tietoisesti tahtonut valehdella ei vaan ole pikku juttu.
Presiis näin tämä menee. Itsellä vastaavaa ollut kumppanin kanssa. Jokin jää vaivaamaan jossain tilanteessa, ja itsellä hälytyskellot soi, mutta sitten ajattelen että a) haluan uskoa hyvää miehestä ja b) mies on aikuinen ihminen ja vastuussa omista sanomisistaan ja tekemisistään, joten lähtökohtaisesti mun pitää luottaa häneen. Kun sitten myöhemmin lipsautti jotain niin sehän selvensi asioita tai herätti v*tusti lisää kysymyksiä. Ja kun se luottamus menee niin valitettavasti sitä on todella vaikea saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
"Mies ajoi partaansa mökille lähtiessään (epätyypillistä)"
Tämähän tarkoittaa, että mies on mennyt mökille useammakin kerran, ei vain kerran. Jos olette olleet yhdessä 20 vuotta, niin miten miehen veljen mökki ei ole tullut puheeksi aiemmin, vaan ainoastaan 2 vuotta sitten? Jos mökki olisi ollut uusi tuolloin (mies: "veljeni osti mökin"), asiasta olisi varmasti puhuttu.
Provo.
Olisko kuitenkin näin, että mies on käynyt joillain toisilla mökeillä aiemmin enemmänkin, esim vanhempiensa tai naisen vanhempien mökillä. Veljen mökille menossa ollut silloin (omien puheidensa mukaan) ja myöhemmin tosiaan lipsautti ettei edes tiedä missä koko mökki on. Jos olisi puhunut totta, olisi sanonut, että se mun veljen mökki on täällä Köyliössä, mutta en enää tarkalleen muista reittiä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Varmaan kysyisin mieheltä ihan suoraan asiasta
Valehtelee tai on keksinyt hyvän teorian asialle.
Todella paljon olen asiaa nyt mielessäni pyöritellyt ja yrittänyt analyyttisesti asiaa tarkastella. Lähdin eilen palauttamaan kirjaston kirjoja ja istuin siellä varmaan tunnin lukusalissa miettimässä. Pidän sitä faktana, että jotain on tuolloin korona-aikaan tapahtunut.
Tuumin nyt siis, että jos otan asian keskusteluun, mitä haluan sillä keskustelulla saavuttaa. Onko se näpäytys? Onko se toisen virheiden osoittamista? Vai onko se pelkästään pöydän pyyhkimistä puhtaaksi, jotta meillä kummallakin on selkeä käsitys tästä suhteesta ja siitä missä mennään? Ja toisaalta onko pöydän pyyhkiminen oikeastaan mahdollista sen jälkeen, kun kertoo toiselle, että hän on jäänyt valheesta kiinni? Tarvitaan aika nöyrää luonnetta myöntää virheensä ja minun mieheni on montaa asiaa, mutta nöyrä hän ei ole. Niinpä lopputuloksena olisi täysi sota. Toisaalta mietin, onko minussa naista kestämään sen, että mieheni on tehnyt virheen. Todennäköisesti. Tekeekö se minulle psykologista vahinkoa pidemmällä tähtäimellä, eli petänkö itseäni tässä? En tiedä. Haluanko tämän avioliiton päättyvän? En halua, enkä usko että se tähän päättyisikään riippumatta siitä, mitä teen. Kesä siinä menisi kyllä pilalle ihan kaikilta.
Tällaista tuumaan. Moni on tarttunut tähän päiväkirja-asiaan, mutta kirjoittaminen on minun tapani käsitellä tunteitani ja olen tehnyt sitä rippikouluikäisestä lähtien. Sitten kuoltuani lapset saavat lukea äidistään kaikkea ihmeellistä, ellen ehdi polttaa kaikkea sitä ennen. Ja se parranajo. Puolisoni on sitä sorttia karvanaama, että parranajo on hänelle suorastaan epämiellyttävää. Yleensä ratkaisu on siistiminen ja trimmaus, ei karvojen pois ajaminen. Kyllä siis todellakin nostin kulmakarvojani tälle manööverille, kun ei mihinkään työhaastatteluun kuitenkaan oltu menossa - ja kirjoitin asian ylös. Minä olin miehelle kohtuullisen kiukuissani ennen tätä mökkimatkaa, ja se kiukku ja tietty epäreiluuden kokemus myös näkyy näissä päiväkirjamerkinnöissä.
ap
Saatiinhan tästä hauska pettäjä-ketju, mutta aloitus on kyllä täyttä satua.
Tosin maltilla runoiltu.
Hei ap. Tervetuloa elämääni. Olen nainen joka on ollut vastaavassa tilanteessa. Tiesin että mieheni pettää, kaikista merkeistä. Ei tietenkään myöntänyt. Laitoin pääni pensaaseen. Että kaikki olisi helppoa ja elämä jatkuisi kuten ennenkin. Aika kait teki tehtävänsä ja tämä toinen kait jäi taa. Mutta.
Ajan myötä tuli ahdistus. Minulta ei oltu koskaan pyydetty anteeksi tätä asiaa. Ei keskusteltu asioita. Asiat jäi ihoni alle.
Tänään on se tilanne että olemme yhdessä. Mutta kuilu on välillämme. Selvittämättömät asiat, puhumattomuus on se aiheuttanut. Ei seksiä. Välillä vihaan miestäni.
Minulla on rakastaja, minulla joka halveksin pettäjiä. Mutta en jaksaisi ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto voisi olla, ettet puhu vielä mitään mökistä. Sano, että "Olen tässä miettinyt yhtä asiaa. Vastaa ihan suoraan. Oletko pettänyt minua?"
Älä kerro mitään, mitä tiedät. Ei mitään yksityiskohtia. Jos hän kieltää, sano "Älä viitsi valehdella, enköhän minä ole näiden vuosien jälkeen ansainnut totuuden?", mutta älä suostu kertomaan mitä tiedät, koska hän väittää sitten jotain muuta eikä ainakaan tunnusta muuta kuin sen, mikä on pakko. Jos ei vieläkään tunnusta, sano "Mieti asiaa" ja lähde omiin touhuihisi tai vaikka lenkille. Ole hiljainen, kunnes hän ottaa asian puheeksi.
Jos hän myöntää, kysy lisää, kysele kaikki, selvitä kuinka paljon hänellä on tunnollaan.
Jos hän kysyy, voitko antaa anteeksi tai loppuuko suhde tähän tms., sano ettet tiedä vielä. Ota ihan rehellinen aikalisä, vaikka luulisit tietäväsi. Jos suhde vain jatkuu, asia on pettäjän mielestä käsitelty eikä sitä enää ole, mutta sinulle se ei ole yhtä helppoa. Sen vuoksi ota se aikalisä ja se on niin pitkä, että olet saanut kaikki vastaukset kysymyksiisi ja olet saanut sulatella asioita rauhassa. Myös mies saa vähän kärvistellä, kun ei tiedä miten käy. Sinulla voi olla ehtoja jatkon suhteen, mieti niitäkin.
T. Samassa tilanteessa ollut
Näin tekisin nyt jälkiviisaanaEi kukaan myönnä tuolla tavalla kysyttäessä, ei kukaan!
Pettäjä ei myönnä, mikäli kyselijä vain heittelee ilmaan epäilyksensä ilman yhtään mitään todistetta.
Luuletko ihan tosissasi, että tuolla tekniikalla "oletko pettänyt?" "mieti asiaa", mutta et kerro yhtä ainutta todistetta tueksesi, että pettäjä tunnustaisi???
Voin sanoa, että yksikään ei tunnusta tuollaisesta.
Tunnustus tulee korkeintaan silloin, kun toisella on esittää vedenpitävät todisteet (tyyliin valokuvat tai screenshotit keskusteluista yms.). Tuossa kohtaa jotkut eivät vieläkään tunnusta.
Ja miten sä muka teit toisin aikoinaan vastaavanlaisessa tilanteessa?
Olet väärässä. Kun suoraan kysyy sopivalla paineella, saa joko tunnustuksen tai niin surkeat valheet, ettei epäilystä jää.
Minäpä kerron, mitä tein. No vttu etsin ja odotin niitä todisteita, kun en muka voinut vaatia päätä pölkylle ilman niitä!! Se oli ensimmäinen virhe.
Toinen virhe oli se, että kun tilanne tuntui rauhoittuvan, annoin asian olla ja jopa unohdin sen, että olin varma asiasta. Muistin joitakin outouksia, mutten sitä tunnetta, että tiesin. En uskonut sitä tunnetta. Olin tyytyväinen siihen, että meillä meni paremmin.
Sitten tuli kriisi, kun mies hölmöili taas. Tavallaan pienesti, mutta silloin käräytin hänet rysän päältä. Se sovittiin, mutta liian nopeasti. Olisi pitänyt tonkia syvemmältä. Silloin oli puhetta myös pettämisestä, ja olisi pitänyt tajuta kysyä lisää. Tästä tapauksesta jäi pitkäksi aikaa paha maku suuhun, mutta jotenkin sekin aikanaan unohtui.
Välissä oli ihan hyviäkin vuosia, mutta siellä alla muhi nämä selvittämättömät. Pengoin nämä asiat auki ja kysyin ensin yhden johdattelevan kysymyksen, johon hän vastasi eri tavalla kuin ennen. Sitten kysyin onko hän pettänyt minua ja hän myönsi. Ei varmasti kaikkea myöntänyt ja aivan takuulla vähätteli ainakin kertoja. Tiedän kenen kanssa tämä tapahtui, mutta epäilys jäi, että on voinut olla muitakin, mutta niitä hän ei tule koskaan myöntämään, ellei joku näistä panoista ilmesty möläyttämään jotain. Sekin on mahdollista.
Seuraava virhe oli, etten halunnut jotain miettimistaukoa tai aikalisää, koska nuo olivat vanhoja asioita ja parhaillaan meni hyvin. Jostain traumakemiallisesta syystä jonkin aikaa meni ehkä vielä paremmin ja tunsin ehkä ensimmäisen kerran jotain todellista läheisyyttä ja avoimuutta tässä suhteessa, mutta sitten asia oli miehen mielestä loppuunkäsitelty ja minun mielestäni ei alkuunkaan. Mies sai taakan harteiltaan, mutta se siirtyi minun harteilleni ja jäin sen asian kanssa aivan yksin. En voinut puhua asiasta kenenkään kanssa ja se oli ihan tajuttoman raskasta. Mutta hei, kiva että miehellä oli helpompi olla.
Nyt tämäkin kaikki kalvaa minua ja suhdettamme, mutta realistina tajuan, ettei hän kykene parempaan, enkä enää oikein osaa odottaa mitään. Pystyn luottamaan tiettyyn pisteeseen asti. Vaikutukset näkyvät suhteessa, mutta mies tuskin tajuaa sitä tai haluaa ummistaa silmänsä. Itse olen sulkeutunut enkä jaksa enää välittää. Jos eroaisin, en ihan helpolla aloittaisi enää uutta suhdetta. Meillä on ihan hyvä ja tiivis elämä yhdessä, mitäpä sitä muuttamaan. Mutta yhtään uutta töppäilyä en enää aio katsoa. Voin vielä ehkä asua samassa osoitteessa ja elää perheenä ja kaverina yhdessä, mutta silloin muutan eri huoneeseen ja kuljen jatkossa omilla teilläni.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Tervetuloa elämääni. Olen nainen joka on ollut vastaavassa tilanteessa. Tiesin että mieheni pettää, kaikista merkeistä. Ei tietenkään myöntänyt. Laitoin pääni pensaaseen. Että kaikki olisi helppoa ja elämä jatkuisi kuten ennenkin. Aika kait teki tehtävänsä ja tämä toinen kait jäi taa. Mutta.
Ajan myötä tuli ahdistus. Minulta ei oltu koskaan pyydetty anteeksi tätä asiaa. Ei keskusteltu asioita. Asiat jäi ihoni alle.
Tänään on se tilanne että olemme yhdessä. Mutta kuilu on välillämme. Selvittämättömät asiat, puhumattomuus on se aiheuttanut. Ei seksiä. Välillä vihaan miestäni.
Minulla on rakastaja, minulla joka halveksin pettäjiä. Mutta en jaksaisi ilman häntä.
Ymmärrän sinua. Itse en varmaan pystyisi tuohon, mutta ajatuksissani minulla oli sama tilanne. Pakenin haaveisiin toisesta henkilöstä ja tunsin jo siitäkin syyllisyyttä, vaikka puoliso oli oikeasti pettänyt. Nyt nekään ajatukset eivät enää toimi. Aivan kuin mielikuvitukseni olisi kokonaan kadonnut. En pysty enää kuvittelemaan, että tämä toinenkaan henkilö välittäisi oikeasti, edes sen vertaa kuin puoliso. Pitkään se haavemaailma tuotti minulle iloa, jota oikeassa elämässä ei ollut. Nyt sekin ilonlähde on kuivunut.
Onneksi monista näkee, kun valehtelee. Hyvin harva on niin pokerinaama etteikö vuosien ajan tunteva puoliso huomaisi valehtelun/salailun merkkejä ilmeistä, eleistä ja vastauksista.