Lue keskustelun säännöt.
Taisin vahingossa saada selville puolisoni mahdollisen syrjähypyn
12.06.2023 |
Tämä syrjähyppy on siis mahdollisesti tapahtunut pari vuotta sitten (tarkistin päiväkirjasta). Tuolloin puolisoni oli menossa viikonlopuksi veljensä mökille. Silloin olin päiväkirjamerkintäni mukaan ihmetellyt muutamaa seikkaa: Sitä, että hän ajoi partansa lähtiessään mökille (hänelle epätyypillistä) ja toiseksi sitä, että palattuaan, hän ei kertonut mitään koko viikonlopusta. Sellaista normaalia rupattelua siitä, millaista oli ollut tai mitä oli puuhattu tai tuumailtu, ei syntynyt.
Eilen sitten olimme ajelemassa kotiin päin autolla ja hän mainitsi, että tämä samainen veli on ollut mökillä koko viikonlopun. Jossain päin Köyliötä, mies sanoi ja lisäsi vielä, että tietää kyllä missä on Köyliö, mutta ei sitä missä mökki sijaitsee. Minä siihen sitten vähän ihmeissäni kysyin, että onko hänen veljellään montakin mökkiä käytössään. Ei kuulemma, sanoi mies, eikä tajunnut kai ollenkaan miksi asiaa kysyin. Minulle siis valkeni heti tästä keskustelusta, että veljen mökillä ei olla oltu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Nyt sitten pohdiskelen tätä kaikkea. Meidän avioliittomme on kestänyt tähän mennessä 20 vuotta ja meillä on hyvä yhdessä. Ja minä ihmettelen, miksi minusta ei tunnu oikein miltään. Ei siis kiukkua, ei vihaa, ei katkeruutta ei mustasukkaisuutta, ei mitään. En ole puolisoni kanssa nyt puhunut tästä asiasta vielä ollenkaan, olen miettinyt vain päässäni tätä koko juttua. Muistan vain sen, että kun muutama vuosi sitten tein asiasta päiväkirjamerkinnän, niin silloin vatsani oli solmussa, olin täynnä pahoja aavistuksia ja vaistoni kilkattivat kuin kirkonkellot. Ja nyt, kun ehkä sain selville, että olin tuolloin oikeassa, niin ei tule mitään tunteita. Mitä ihmettä nyt siis? Kohautanko olkapäitä ja jatkan vain kuten tähänkin asti, vai pitääkö asiaa alkaa pöyhimään läpi? Minä en tiedä.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Valitettavasti totta, monet on hyviä sitten puhumaan kotona, niin ettei osata epäillä, koska eihän se mun oma kultamussukka sellaista tekisi. Uskallan väittää että valtaosa miehistä on valmiita pettämään sopivan tilaisuuden tullen, hyvin monet yhden illan jutut paljastunut myös omalla kohdallani varatuiksi.
No varmaan aika iso osa pettäisi jos syliin ilmestyisi kiehnäämään joku tyrmäävän seksikäs nainen joka sen jälkeen vetäisi perässään hotellihuoneeseen. Tällaista ei vain tosielämässä juuri tapahdu vaan sen pettämiskumppanin löytäminen ja mukaan saaminen vaatii mieheltä melkoista aktiivisuutta. Joten ei niitä tilaisuuksia miehelle juuri eteen tule jos niitä ei erikseen hae.
Itse olen ollut 25 vuotta naimisissa ja elänyt ihan normaalin aktiivista elämää mutta kertaakaan ei ole tullut eteen tilaisuutta jossa olisi ollut ihan selvää että siinä nyt olisi helppo tilaisuus pettää tai ajautua siihen ilman omaa yritystä. Kyllä ne miehet joiden tiedän pettävän ovat ihan itse ne tilanteet hakeneet.
No nyt et oo pikkujouluista tms kuullut. Kysypä baarityöntekijöiltä ja portsareilta, niin saatat oppia jotain uutta...
No olen kuullut ja myös käynyt lukemattomissa pikkujouluissa ja juhlissa. Ja kertaakaan en ole nähnyt ketään miestä vedettävän niistä puoliväkisin pettämään. Kyllä ne pettämiset tapahtuvat ihan niin että mies sitä haluaa ja iskee sen naisen. Ei pettämistä juuri ihan vahingossa tapahdu tai niin että se tilaisuus vain tulisi ja yllättäisi miehen tahtoa kyselemättä.
Ok olet mielipiteesi muodostanut. Ei siinä sit mitään. Seksisti olet ja vain mies iskee aktiivisesti naisia. Seksistejä tämä palsta onkin täynnä.
Vastuuta en vieritä pois pettäjältä sukupuolesta riippumatta, mutta on naurettavaa olettaa, että kaikissa tapauksissa vain mies aina aktiivisesti etsii pettämisseuraa, kyllä miesten kimpussakin kiehnätään ihan siinä kuin miehet naisten. Ja kyllä. Myös mies voi "ajautua" pettämään ihan kuin nainenkin.
Mutta tämä totuus ei teille kelpaa.
No tietenkin mies voi ajautua pettämään naisen aloitteesta mutta noita tilaisuuksia jossa nainen iskee miehen ilman että mies on alunperin lainkaan aktiivinen, innostunut ja kiinnostunut on kyllä aika vähän.
Väite siitä että lähes jokainen mies pettäisi tilaisuuden tullen on siis ehkä sinällään tosi mutta oikeassa elämässä aika harva mies päätyy tuollaisen tilanteen kautta pettämään ihan koska sellaisia ei tule kovin monelle eteen. Kyllä sieltä juhlista löytyy yleensä naisille kiinnostavampaa iskettävää kuin se normaali kiltti perheenisä.
Olen nainen, jota "yritetään" ihan joka paikassa, niin junassa, metrossa kuin pikkujouluissa. Siitä syystä tunnen heti ne pari miestyyppiä, jotka tietysti omien puheidensa mukaan ajautuvat, mutta oikeasti hakeutuvat pettämistilanteisiin. Yksi on tämä, joka on nuoresta asti vaan tottunut paneskelemaan kaikkea, mikä liikkuu eikä voi ymmärtää, miksi parisuhde olisi tälle este. Toinen on se vasta aikuisena statuksensa saavuttanut, joka epävarmuuttaan tahtoo todistaa tai mitä lie onkaan vailla pettäessään. Muitakin on, mutta nämä ovat yleisimmät.
Sitten on se suurin osa miehistä, joka on juuri kuvailemasi kaltaisia, eli tavallisia, normaaleja miehiä, voivat olla perheenisiä, parisuhteessa tai vaikka sinkkuja, mutta heidän ensimmäinen reaktionsa naispuoliseen ihmiseen, etenkään työkaveriin, ei todellakaan ole sänkyyn pyrkiminen.
Annan neuvon muille naisille, jotka kärsivät näistä bileissä iskemisyrityksistä: hakeutukaa näiden miesten seuraan bileissäkin, istukaa lähelle, jutelkaa heidän kanssaan, niin voidaan kaikki viettää ihan kiva ilta rupatellen mukavasti. Antaa niiden bilehileiden ja seuranhakijoiden hakeutua toistensa seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mökki Toivakassa, ensikerralla mökkireissun jälkeen tarkista miehesi perse, onko punainen, Toivakassa ollaan kovia poikia läpsyttelemään.
Olet sisimmässäni tiennyt koko ajan, että miehesi petti sinua. Siksi et ole järkyttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konfliktinpelko on ihan todellinen ongelma, joka koskettaa monia ihmisiä. Mutta ei se ole ylevää, kuten täällä joku kirjoitti, vaan toimintaa, joka aiheuttaa ongelmia pidemmän päälle ja nimenomaan sille konflikteja väistelevälle henkilölle itselleen. Jos antaa aina muiden kävellä ylitseen, eikä milloinkaan riidan tai hylkäämisen pelossa ota asioita esiin, siitä syntyy kuormaa, joka tulee heikentämään mielenterveyttä. Jos olisi ap, miettisin missä se raja menee.
Itse olen ollut samanlainen mutta opetellut tietoisesti uuden toimintamallin, kun kumppanini alkoholisoitui. Vaikka en olisi halunnut käydä asiaa läpi ja riidelläkin asiasta, se oli pakko, koska putken toisessa päässä häämötti hauta. Esimerkki on tietysti vähän raju, mutta kun panokset ovat tarpeeksi suuret, siitä saa kimmokkeen suhtautua asioihin terveemmällä tavalla.
Minä vältän konflikteja sillä uskon toisten hyvään kohteluun, ja keskustelemalla asioiden selvittämiseen. Ympärilläni olevilla läheisillä ihmisillä on myös tieto siitä mitä hyväksyn ja mitä en, en lähde niistä vääntämään, eikä tuntemattomampien kohtelu minua kohtaan liikauta.
Ymmärrän että imhinen voi vaikeassa tilanteessa sanoa rumasti ilman että tarkoittaa sitä, eikä suhteemme siitä muutu, eikä asiasta tarvi konfronteerata.
Esimerkiksi mieheni tietää että mikä minulle on pettämistä, ja että en sitä missään nimessä halua elämääni. Näin ollen jos hän menee ja pettää, ei minulla ole siitä mitään puhumista enää, vaan homma on siinä. En näe mitään syytä miksi alkaisin hakemaan konfliktia asiasta jonka lopputulos on molemmilla osapuolilla jo tiedossa. Pidän konfliktin hakuisuutta lapsellisena draamailuna.
Keskustelu on konflikti silloinkin, kun nostetaan pöydälle vaikeita asioita asiallisesti ja rauhallisesti. Konflitin välttely tarkoittaa sitä, että jätetään puhumatta asiat, joista toinen voisi pahastua, kimpaantua tai homma voisi eskaloitua jotenkin.
On varmasti, mutta en tarkoittanut tuota vaan sitä että lähipiirini on informoitu keskustelemalla jo paljon ennen kuin mitään "tilannetta" on käsillä. Näin ollen vältän kyllä konflikteja joissa joutuisin puhumaan sellaisesta asiasta jossa toinen on loukannut minua. Kyllä läheinen ihminen tietää loukkaako hänen tekemisensä vai ei, ei minulle koskaan käy niin että joku esim. lyö minua ja sitten minä nostan kissan pöydälle että nyt tästä lyömisesä pihtää puhua, mutta asiallisesti, ehei, vaan en vain ikinä olisi tuollaisen kanssa enää tekemisissä. Eli olen todellakin konflikteja välttelevä.
Sen sijaan en välttele niitä mukautumalla tai kiemurtelemalla, vaan vähennän yhteydenpidon minimiin. Ymmärrän myös mikäli toinen vaikka räjähtää siksi kun ei ole saanut nukuttua kolmeen viikkoon tai on jotain muuta hänellä meneillään, eikä siitäkään tarvitse puhua kuin konfliktista konsanaan, vaan asia saa jäädä siihen ellei se toinen halua sitten avaututa pahasta olostaan.
En tiedä mikä voisi olla sellainen asia josta joku pahastuisi tai kimpaantuisi. Ei minulla ole kenellekään sellaista kerrottavaa koska kohtelen kaikkia hyvin.
"Mies ajoi partaansa mökille lähtiessään (epätyypillistä)"
Tämähän tarkoittaa, että mies on mennyt mökille useammakin kerran, ei vain kerran. Jos olette olleet yhdessä 20 vuotta, niin miten miehen veljen mökki ei ole tullut puheeksi aiemmin, vaan ainoastaan 2 vuotta sitten? Jos mökki olisi ollut uusi tuolloin (mies: "veljeni osti mökin"), asiasta olisi varmasti puhuttu.
Provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
On aivan eri asia ettei muista missä mökki sijaitsee, kuin että ei tiedä missä mökki sijaitsee. Ja ap:n mies nimenomaan sanoi ettei tiedä mökin sijaintia, eli ei ole siellä ikinä käynytkään.
Miehillä on ihan erilainen suuntavaisto kuin naisilla. Jos mies ei muista, hän ei todellakaan ole siellä käynyt.
Mies, joka ajaa jonnekin ekaa kertaa, muistaa kyllä reitin vuosienkin päästä, koska joutuu keskittämään oudolla teillä. Apukuski voi katsella kännykkää välillä, eikä hänen tarvitse miettiä ajoreittiä.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka hairahdatte. Annattehan partnerillenne samat oikeudet?
Jostain saanut sen käsityksen että itse mielellään petetään, mutta toisen pitäis istua kotona polvet yhdessä.
Vapaat suhteet erikseen, samat säännöt molemmilla.
Ei toisen luottamuksen pettäminen, ja omien lupaustensa pettäminen ole mikään oikeus joka annetaan toisellekin vaan teko jota ei pitäisi koskaan tehdä, mutta joita kuitenkin tehdään puolin ja toisin. Omalla kohdallani kaikki pettämiseni ovat johtuneet siitä että mies on ensin pyörtänyt omat puheensa ja pettänyt minut, jonka jälkimainingeissa olen hommannut itselleni muuta seuraa kostotarkoituksessa, mutta niin että tarkoitus ei ole koskaan ollut kertoakaan miehelle vaan pitää häneltä oma salaisuuteni jota hän ei koskaan saa tietää. Yhtään noista tapauksista en kadu, vaan olen saanut jopa todella hyvää seksiä muilta miehiltä, ja revanssejakin on otettu myöhemmin.
Olisin voinut vain erotkain, mutta pois muuttamisessa olisi kuitenkin oma aikansa kestänyt, enkä nähnyt mitään syytä miksi minun pitäisi kunnioittaa valehtelijapetturi miestä pillullani, vaikka en enää edes halunnut olla hänen kanssaan enkä ikinä olisi enää antanut hänen ksoskea minuun. Ihme uskonnollista touhua tuollainen. Alapääni on minulle ja minun, ja teen sillä miten minulle tuntuu hyvältä, enkä pidä sitä minään pyhättönä jota ei käytetä suruaikana siksi ettei petturimiehelle tulisi paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat päättää näivettyneen liittonne, niin voit käyttää tuota syynä erollenne. Jos taas haluat säilyttää liittonne, niin antaisin asian olla ja keskittyisin tulevaisuuteen. Ehkä miehelläsi on ollut jonkinlainen salasuhde, mutta hän on ottanut virheestä opikseen. Joka tapauksessa hän ei lähtenyt toisen naisen matkaan, vaan valitsi sinut. Jos haluat liittoonne uutta sutinaa, niin kannattaa aloittaa panostamalla omaan ulkonäköön, jotta mies muistaa, miksi alunperin iski silmänsä sinuun. Ja anna miehen alkaa jahdata sinua uudelleen sen sijaan, että itse yrittäisit elävöittää suhdettanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen kyllä ollut monilla kaverien/tuttavien mökeillä joiden sijainnista muistan vain ehkä paikkakunnan (kaikista en edes sitä) mutta en lainkaan sen tarkemmin missä ne siellä sijaitsivat.
On aivan eri asia ettei muista missä mökki sijaitsee, kuin että ei tiedä missä mökki sijaitsee. Ja ap:n mies nimenomaan sanoi ettei tiedä mökin sijaintia, eli ei ole siellä ikinä käynytkään.
Miehillä on ihan erilainen suuntavaisto kuin naisilla. Jos mies ei muista, hän ei todellakaan ole siellä käynyt.
Mies, joka ajaa jonnekin ekaa kertaa, muistaa kyllä reitin vuosienkin päästä, koska joutuu keskittämään oudolla teillä. Apukuski voi katsella kännykkää välillä, eikä hänen tarvitse miettiä ajoreittiä.
Hahhaha, ei pidä paikkaansa. Mun miehellä meni vuosikausia oppia liikkumaan sujuvasti edes meidän kotikaupungissa, jos siis yhtään missään tavallisimpia reittejä sivumpaan pitää mennä :D minulla on paljon parempi suuntavaisto ja hahmotan reitit paremmin, mutta en minäkään enää parin vuoden jälkeen muista jotain mökkiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on siis pelkkää teoriaa, luuloa ja spekulaatiota? Anna olla tai kysy suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sinkkuaikainen kokemukseni on että 90% miehistä ainakin pettää.
Vietin villin jakson ja suurin osa panokavereista oli varattuja. Oli myös vakipanoja. Miesten parisuhteista ei keskusteltu, pidettiin vain hauskaa - yleensä pelkkää seksiä.
Tapaamispaikkoina hotellit, motellit, jommankumman koti, joskus autossakin.
Jos et nyt sinkkuaikoinasi pannut jokaista Suomen varattua miestä niin kokemuksesi varatuista miehistä ei mitenkään johda siihen että 90 prosenttia varattuista pettäisi.
Juu ei. Mä uskon prosenttiluvun olevan lähempänä sataa. Sivusta
Uskon myös tähän. Tai tarkemmin ottaen en siihen, että 100% olisi pettänyt, vaan siihen että lähes 100% tietyssä tilanteessa pettäisi. Ja perustan osin samaan asiaan kuin aiempi, vaikka en kaikkia Suomen miehiä ole pannut. Tuli tuossa vietettyä muutama sinkkuvuosi, ja jostakin syystä kokeilin aina välillä että saisinko jonkun varatun houkuteltua sänkyyn. Jep, ei yhtään mitään järkeä, todella typerää ja lapsellista! Mutta tulipa sitten vastaan muun muassa entinen pomoni, joka oli aina ja kaikkialla nätisti (ollaan käyty aika monet pikkujoulut ja edustustilaisuudet yhdessä, koskaan ei mitään). Tavattiin osin töiden merkeissä uudelleen ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä. No lähtihän sekin, ja kuulemma ensimmäistä kertaa elämässään (jos nyt uskoo mitä minulle sanoi mutten tiedä miksi olisi valehdellut kun ei minua enää pokata tarvinnut). Ei siis ollut yhden illan juttua vaan pidemmän aikaa piiritin vähän kokeilumielessä. Ja en tarkoita että olisin niin erityinen, vaan sitä että jos nätti nainen osoittaa seksuaalista kiinnostusta niin mies kuin mies on vaan sulaa vahaa! Pomo oli siis vain yksi esimerkki, noina sinkkuvuosina sain jokaisen varatun miehen sänkyyn jota yritin. Joka ikisen.
Aina joku on sellaisessa tilanteessa että voisi vieraskin maistua. Olin 8 vuotta putkeen sinkku juuri siksi etten kokenut kehenkään sellaista yhteyttä että olisin halunnut hänen olevan minulle ainoa. Tuota ennenkin suhteeni olivat maks 1,5v ennen kuin tajusin että en halua tämänkään olevan minulle ainoa. Lopetin siis seurusteluyritykset sillä kukaan ei lopulta ollut sellainen kolahdus että en olisi kaivannunt enää muita. Jokaisesa noissa suhteessani olin lopulta siinä tilanteessa että olisin voinut lähteä toisen mukaan ravintolasta.
Kun tapasin nykyisen puolisoni jonka kanssa olen ollut nyt 11v yhdessä, niin homma muuttui kuin salamaniskusta. En olisi enää missään tilanteessa valmis lähtemään kenenkään mukaan. Joten vaikka nuorempana luku olisi jossain välissä niitä suhteita ollut 100% tai edes 90% sopivan tilaisuuden tullen, niin nyt se sama luku on 0%.
Ihan varmasti aina löytyy jostain joku, ja joku on voinut löytyä joskus jostain mutta ei löydy enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoiko mies partansa, koska mökillä ei ollut siihen mahdollisuutta? Eli sunnuntai-iltana ei tartte ajella jotain megapöheikköä.
Oliko sama mökki kyseessä vai eri? Esim. vuokramökki tai vanha myyty ja uusi ostettu. Tosin jos olis omistusmökistä kyse, niin varmaan jotain puhetta olis matkan varrella ollut asiasta, tyyliin veljeni on myymässä möksäänsä tai veli osti uuden mökin.
Yksi asia ihmetyttää kovin: kuulemma miehen pikkuveli huomattavasti nuorempi. Miten parikymppisellä on varaa mökkiin?? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat päättää näivettyneen liittonne, niin voit käyttää tuota syynä erollenne. Jos taas haluat säilyttää liittonne, niin antaisin asian olla ja keskittyisin tulevaisuuteen. Ehkä miehelläsi on ollut jonkinlainen salasuhde, mutta hän on ottanut virheestä opikseen. Joka tapauksessa hän ei lähtenyt toisen naisen matkaan, vaan valitsi sinut. Jos haluat liittoonne uutta sutinaa, niin kannattaa aloittaa panostamalla omaan ulkonäköön, jotta mies muistaa, miksi alunperin iski silmänsä sinuun. Ja anna miehen alkaa jahdata sinua uudelleen sen sijaan, että itse yrittäisit elävöittää suhdettanne.
Ottaako mies opikseen ja millä tavalla? Hän ei ole jäänyt pettämisestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto voisi olla, ettet puhu vielä mitään mökistä. Sano, että "Olen tässä miettinyt yhtä asiaa. Vastaa ihan suoraan. Oletko pettänyt minua?"
Älä kerro mitään, mitä tiedät. Ei mitään yksityiskohtia. Jos hän kieltää, sano "Älä viitsi valehdella, enköhän minä ole näiden vuosien jälkeen ansainnut totuuden?", mutta älä suostu kertomaan mitä tiedät, koska hän väittää sitten jotain muuta eikä ainakaan tunnusta muuta kuin sen, mikä on pakko. Jos ei vieläkään tunnusta, sano "Mieti asiaa" ja lähde omiin touhuihisi tai vaikka lenkille. Ole hiljainen, kunnes hän ottaa asian puheeksi.
Jos hän myöntää, kysy lisää, kysele kaikki, selvitä kuinka paljon hänellä on tunnollaan.
Jos hän kysyy, voitko antaa anteeksi tai loppuuko suhde tähän tms., sano ettet tiedä vielä. Ota ihan rehellinen aikalisä, vaikka luulisit tietäväsi. Jos suhde vain jatkuu, asia on pettäjän mielestä käsitelty eikä sitä enää ole, mutta sinulle se ei ole yhtä helppoa. Sen vuoksi ota se aikalisä ja se on niin pitkä, että olet saanut kaikki vastaukset kysymyksiisi ja olet saanut sulatella asioita rauhassa. Myös mies saa vähän kärvistellä, kun ei tiedä miten käy. Sinulla voi olla ehtoja jatkon suhteen, mieti niitäkin.
T. Samassa tilanteessa ollut
Näin tekisin nyt jälkiviisaanaEi kukaan myönnä tuolla tavalla kysyttäessä, ei kukaan!
Pettäjä ei myönnä, mikäli kyselijä vain heittelee ilmaan epäilyksensä ilman yhtään mitään todistetta.
Luuletko ihan tosissasi, että tuolla tekniikalla "oletko pettänyt?" "mieti asiaa", mutta et kerro yhtä ainutta todistetta tueksesi, että pettäjä tunnustaisi???
Voin sanoa, että yksikään ei tunnusta tuollaisesta.
Tunnustus tulee korkeintaan silloin, kun toisella on esittää vedenpitävät todisteet (tyyliin valokuvat tai screenshotit keskusteluista yms.). Tuossa kohtaa jotkut eivät vieläkään tunnusta.
Ja miten sä muka teit toisin aikoinaan vastaavanlaisessa tilanteessa?
Voi mies myöntääkin. Naisen ei ehkä kannata myöntää kun ei voi tietää mikä on miehen reaktio asiaan. Asiahan on voinut painaa miehen mieltä ja hän on vain tyytyväinen un nyt pystyy sen myöntämään ihan kehoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastin viikonloppuna seksiä 45 vuotiaan naisen kanssa.
Olipa kiva tunne nussia paljaalla ja heitin riemuissani siittiöt pesän perälle!Taisi olla oma kätesi, jonka kanssa nusasit 😊
Jep, 45-vuotias peräkamarin poika, joka on nimennyt kätensä Irmeliksi😅
Vierailija kirjoitti:
Susta ei tunnu miltään koska olet nyt shokissa, ja suojelet itseäsi siltä koko totuudelta. Se ei ehkä tunnu edes ihan todelliselta, ja kuin ei tapahtuisi oikeasti teille, kuin seuraisit vaan vähän sivusta.
Se on vähän kuin dissosiointi, tai miksikä sitä sanotaan, että joku asia on niin paha, että siitä ikään kuin irtautuu.Nyt tiedät totuuden, ihan sama miten hän sen selittää tai väittää mustaa valkoiseksi. Ja niin hän tulee tekemään. Kirjoita tämäkin kaikki itsellesi muistiin, koska kuulostaa siltä että sun mieli yrittää aktiivisesti unohtaa tapahtuneen.
Mulla kävi samalla lailla. Olin jopa unohtanut, että oli tullut joskus tekstari tuntemattomalta mieheltä, että tiedätkö että sun mies käy p*nemassa mun vaimoa. En siis ollut ottanut lainkaan todesta - olisi kannattanut.
Asiahan on niin, että tuo ei ole ollut yksittäinen kerta, se on vain nyt ainoa, josta hän jäi sinulle kiinni, ja senkin kaksi vuotta myöhemmin. Voidaan olettaa, että hänellä on ollut muita, ja tämänkin kanssa ehkä useampi kerta tai jopa pidemmän aikaa.
Se pitkä suhde, missä olet luullut olleesi hänen kanssa, on ollut valhetta.
Minä en jäisi tuota katselemaan.
Kirjoitit täyttä asiaa, sama kokemus mulla!
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin heti sanonut, että etkös sinä ollutkaan siellä silloin. Miksei asioista voi vaan kysyä suoraan?
Etkö lue ketjua ennen kommentoimista?
Ap jo kertoi, että autossa oli teinejä, eikä hän halunnut köydä ko keskustelua heidän kuultensa. Aivan oikein toimittu.
Olen itsekin kerran käynyt vieraissa nykyisessä suhteessani. Se oli jo vuosia sitten kun tapasin matkallani entisen naisystäväni. Vain se kerran olen käynyt hänen luonaan. Myönnän että silloin se tuntui hyvältä ja tulin häneen useita kertoja ja hänkin sai, mutta kun sen viikon mietin matkallani asiaa annoin sen olla ja pidän asian omanani. En osaa sanoa mitä tunnen asian johdosta, mutten aio sitä toistaakaan. Toivon että exäni on löytänyt jonkun. Sen muistan että hän oli hyvä sängyssä ja osasi antaa ja ottaa. Nyt asiasta on jo vuosia ja se on jo jäänyt historian hämärään. Vaimoni kanssa seksikin toimii paremmin kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En toki tunne miehesi karttataitoja mutta itse olen ollut monella mökillä mistä en osaa sen paremmin selittää missä tarkalleen sijaitsevat, muuta kuin paikkakunnan. Monet mökkipitäjät järvisuomessa ovat melko sokkeloisia. Voisiko olla kyse tästä?
-
Nos navigaattorin opastamana illan pimeydessä menee johonkin, ei sen sijainnista välttämättä ole kuin summittainen käsitys, varsinkin jos lopposa matkasta on enemmälti pikkuteitä.
- Toisaalta Köyliössä ei taida olla kuin yksi ainoa järvi, Köyliönjärvi..,.
Pointti tälle oli mikä? Eikö se jo todettu, ettei ap:n mies ikinä mennyt kyseiselle mökille.