Lue keskustelun säännöt.
Mä en halua pitää lapselle sukulaissynttäreitä
12.06.2023 |
Ärsyttää, kun osa sukulaisista olettaa, että tottakai sellaiset juhlat pidetään niin kuin kaikilla muillakin (minun puolen) suvun lapsilla. Tuli heidän jutuistaan sellainen olo, että en muka arvostaisi omaa lastani kun en pidä kunnon isoja juhlia. Mua vaan ahdistaa ajatuskin niistä juhlista, jos sen homman aloitan niin sitten on tiedossa jokavuotinen stressi. Jos kutsuisimme isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset puolisoineen ja lapsineen, siitä kertyisi jo noin 30 henkilöä. Sellaiset juhlat joka vuosi on aika kova homma järjestää, ja voi olla että lapsi saa vielä joskus sisaruksen niin sitten kaksi kertaa vuodessa juhlat. Haluaisin juhlia ihan vaan oman perheen kesken leipomalla kakun tai viemällä lapsen synttäripäivänä johonkin kivaan paikkaan leikkimään yms. Tottakai lapsen isovanhempien ja niiden kanssa jotka meillä muutenkin käy, voisimme juoda "epäviralliset" synttärikahvit. Kaverisynttärit kyllä mielellään järjestän tulevaisuudessa, kun lapsi on vähän isompi. Miten teillä, järjestättekö sukulaisille juhlia? Tunnen sellaisiakin ihmisiä, jotka tilaavat lasten synttäreille pitopalvelusta tarjoilut.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap!
Suosittelen samaa muillekin penskojen vanhemmille, minua ei kiinnosta tulla Vinku-Iivarin synttäreille vaikka hän sisareni lapsi onkin, eikä Pertti-Emilian, vaikka hän veljeni lapsi onkin. Enkä tule lapsenvahdiksi, vaikka kuinka olisi tarve, kersat on teidän, hoitakaa ne itse.
Tämä!
Mikään ei veetutata enempää kuin pakkoistuminen lastenlasten synttäreillä. Minulla on oma elämä, olen omat pentuni hoitanut, en aio osallistua millään tavoin lastenlasteni elämään, olen tämän kertonut, mutta aina vaan kutsuja tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se sukulaisuus takaa mitään läheisyyttä. Mulle läheisempiä ovat mm. yksi vanha lapsuudenystävä, opiskeluaikojen kaverit ja naapurin ihana vanha pariskunta. Nuo naapurit meillä kutsutaan aina lasten synttäreille, koska he oikeasti on läheisiä, auttavaisia, positiivisia ja ihania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Mistä päättelet että ne ovat sukulaisia?
Useimmiten ovat. Eivät tietenkään siinä tapauksessa, että minäminä-mamma sabotoi välit oman mukavuudenhalunsa vuoksi heti alkuunsa.
Lähde tälle väitteelle? Että sukulaiset olisivat läheisiä.
Äidin jaksaminen on lapsen edun kannalta ensisijaista, ei se pääseekö joku pikkuserkku kahville vai ei.
Mitä ihmettä nyt taas? Ehkä elämme erilaisissa piireissä, mutten itse tunne ainuttakaan ihmistä (aikuista tai lasta) jotka eivät olisi läheisiä edes osan sukunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap!
Suosittelen samaa muillekin penskojen vanhemmille, minua ei kiinnosta tulla Vinku-Iivarin synttäreille vaikka hän sisareni lapsi onkin, eikä Pertti-Emilian, vaikka hän veljeni lapsi onkin. Enkä tule lapsenvahdiksi, vaikka kuinka olisi tarve, kersat on teidän, hoitakaa ne itse.
Juuri näin! Mikä ihme saa vanhemmat kuvittelemaan, että sukulaisia kiinnosta tulla synttäreille?
Me kutsuimme lapsemme synttäreille vain ystäviämme, mutta silti rasitravat sukukaiset vinkuu tulemaan heidän lastensa juhliin, vaikka eivät saaneet koskaan kutsua meille. Outoa sakkia. Kieltäydymme toki aina.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap!
Suosittelen samaa muillekin penskojen vanhemmille, minua ei kiinnosta tulla Vinku-Iivarin synttäreille vaikka hän sisareni lapsi onkin, eikä Pertti-Emilian, vaikka hän veljeni lapsi onkin. Enkä tule lapsenvahdiksi, vaikka kuinka olisi tarve, kersat on teidän, hoitakaa ne itse.
Kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Mistä päättelet että ne ovat sukulaisia?
Useimmiten ovat. Eivät tietenkään siinä tapauksessa, että minäminä-mamma sabotoi välit oman mukavuudenhalunsa vuoksi heti alkuunsa.
Lähde tälle väitteelle? Että sukulaiset olisivat läheisiä.
Äidin jaksaminen on lapsen edun kannalta ensisijaista, ei se pääseekö joku pikkuserkku kahville vai ei.
Mitä ihmettä nyt taas? Ehkä elämme erilaisissa piireissä, mutten itse tunne ainuttakaan ihmistä (aikuista tai lasta) jotka eivät olisi läheisiä edes osan sukunsa kanssa.
Mistä ihmeestä sinä muiden ihmisten läheisyydet tiedät?
Sinä väitit että kategorisesti kaikki sukulaiset ovat läheisiä.
Aika kylmiä kommentteja. Ajankuva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oikeasti tosi onnekas ongelma! Meillä vanhemmilla ei ole sisaruksia, isovanhemmista osa kuollut joten ei voida antaa lapsille tuota sukukokemusta (=olet tärkeä, osa heimoa, juhlitaan sinua isosti, rakastamme sinua). Tiedän koska meidät on kutsuttu kummilasten sukulaissynttäreille, niillä tädit, sedät, enot, mummit ja papat hellittelee ja huomioi päivänsankaria. Sydän aina hiljaa särkyy kun ajattelee ettei omat lapset koskaan saa tuota henkistä pääomaa. Mutta olen silti onnellinen niiden puolesta joilla näin on, se ei ole minulta pois. Ja kirjoitin tämän siksi että asiaan voi olla toinenkin näkökulma, ehkä voisit koittaa katsoa tältä kantilta niin ei tunnu raskaalta? Mutta kaikesta huolimatta tee juhlien suhteen mitä itse näet parhaaksi. (Usein näillä isoilla sukulaissynttäreillä on myös ollut niitä muita sukulaisia auttamassa, osa tuo myös syötävää tai kakut tilattu, tämäkin yksi ison suvun onnista että apu tuntuu olevan lähellä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Mistä päättelet että ne ovat sukulaisia?
Useimmiten ovat. Eivät tietenkään siinä tapauksessa, että minäminä-mamma sabotoi välit oman mukavuudenhalunsa vuoksi heti alkuunsa.
Lähde tälle väitteelle? Että sukulaiset olisivat läheisiä.
Äidin jaksaminen on lapsen edun kannalta ensisijaista, ei se pääseekö joku pikkuserkku kahville vai ei.
Mitä ihmettä nyt taas? Ehkä elämme erilaisissa piireissä, mutten itse tunne ainuttakaan ihmistä (aikuista tai lasta) jotka eivät olisi läheisiä edes osan sukunsa kanssa.
Mistä ihmeestä sinä muiden ihmisten läheisyydet tiedät?
Sinä väitit että kategorisesti kaikki sukulaiset ovat läheisiä.
Missä väitin näin? Lainaa suoraan kommentista jos viitsit, kiitos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmiä kommentteja. Ajankuva?
Ei tällaista ihmeellistä sukulais-ja ihmisvihaa näe muualla kuin palstalla. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeasti tosi onnekas ongelma! Meillä vanhemmilla ei ole sisaruksia, isovanhemmista osa kuollut joten ei voida antaa lapsille tuota sukukokemusta (=olet tärkeä, osa heimoa, juhlitaan sinua isosti, rakastamme sinua). Tiedän koska meidät on kutsuttu kummilasten sukulaissynttäreille, niillä tädit, sedät, enot, mummit ja papat hellittelee ja huomioi päivänsankaria. Sydän aina hiljaa särkyy kun ajattelee ettei omat lapset koskaan saa tuota henkistä pääomaa. Mutta olen silti onnellinen niiden puolesta joilla näin on, se ei ole minulta pois. Ja kirjoitin tämän siksi että asiaan voi olla toinenkin näkökulma, ehkä voisit koittaa katsoa tältä kantilta niin ei tunnu raskaalta? Mutta kaikesta huolimatta tee juhlien suhteen mitä itse näet parhaaksi. (Usein näillä isoilla sukulaissynttäreillä on myös ollut niitä muita sukulaisia auttamassa, osa tuo myös syötävää tai kakut tilattu, tämäkin yksi ison suvun onnista että apu tuntuu olevan lähellä).
Ja sitten on myös kaikkea tältä väliltä. Voi olla että sukulaiset ei laita tikkua ristiin auttaakseen vanhempia, anoppi vihjailee että miniälle riittäisi pienempikin pala kakkua, isovanhemmat kilpailee lastenlasten suosiosta ja kuka tuo hienoimman lahjan, suvun rasavillit pikkupojat laittaa kämpän ihan sekaisin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmiä kommentteja. Ajankuva?
Ei tällaista ihmeellistä sukulais-ja ihmisvihaa näe muualla kuin palstalla. Onneksi.
Ei se ole sukulais- tai ihmisvihaa, ettei kuormittavassa elämäntilanteessa jaksa järjestää 30 ihmisen kemuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmiä kommentteja. Ajankuva?
Ei tällaista ihmeellistä sukulais-ja ihmisvihaa näe muualla kuin palstalla. Onneksi.
Ei se ole sukulais- tai ihmisvihaa, ettei kuormittavassa elämäntilanteessa jaksa järjestää 30 ihmisen kemuja.
Ei se, vaan nämä ihmisvihaiset kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeasti tosi onnekas ongelma! Meillä vanhemmilla ei ole sisaruksia, isovanhemmista osa kuollut joten ei voida antaa lapsille tuota sukukokemusta (=olet tärkeä, osa heimoa, juhlitaan sinua isosti, rakastamme sinua). Tiedän koska meidät on kutsuttu kummilasten sukulaissynttäreille, niillä tädit, sedät, enot, mummit ja papat hellittelee ja huomioi päivänsankaria. Sydän aina hiljaa särkyy kun ajattelee ettei omat lapset koskaan saa tuota henkistä pääomaa. Mutta olen silti onnellinen niiden puolesta joilla näin on, se ei ole minulta pois. Ja kirjoitin tämän siksi että asiaan voi olla toinenkin näkökulma, ehkä voisit koittaa katsoa tältä kantilta niin ei tunnu raskaalta? Mutta kaikesta huolimatta tee juhlien suhteen mitä itse näet parhaaksi. (Usein näillä isoilla sukulaissynttäreillä on myös ollut niitä muita sukulaisia auttamassa, osa tuo myös syötävää tai kakut tilattu, tämäkin yksi ison suvun onnista että apu tuntuu olevan lähellä).
Mistä sinä tiedät tuon kaiken, kun sinulla ei ole edes sukulaisia?
Tekisin kompromissin ja juhlisin "merkittävämpiä" (esim. 1- 5- 10-vuotis)synttäreitä isosti ja muut perheen kesken.
Meillä vietetään minun ja tyttärien nimipäivät naistenviikolla. Silloin voi piipahtaa jos haluaa. Kesällä on helpompi kahvitella, kun voi useimmiten olla ulkona. Ja juhlimme tosiaan kolmet kemut kerralla.
Voisitko luoda jonkin tällaisen oman perinteen teille, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmiä kommentteja. Ajankuva?
Ei tällaista ihmeellistä sukulais-ja ihmisvihaa näe muualla kuin palstalla. Onneksi.
Ei se ole sukulais- tai ihmisvihaa, ettei kuormittavassa elämäntilanteessa jaksa järjestää 30 ihmisen kemuja.
Ei se, vaan nämä ihmisvihaiset kommentit.
Mitkä???
Jos sukulaiset odottavat sukulaisjuhlia, voit kertoa heille rehellisesti että et jaksa yksin järjestää niin isoja juhlia. Silloin he voivat tarjoutua auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten kannata myöhemmin itkeä, kun lapsi on jäänyt etäiseksi serkkujen, tätien, setien/enojen ja isovanhempien kanssa ja te vanhemmat ette saa lasta ikinä hoitoon minnekään. Nykyajan suurin ongelma on yhteisöllisyyden puute. Ei verisukua niin vain korvata, ja moni jää yksinäiseksi, juurettomaksi yksilöksi elämässä.
Oikeasti läheinen hyvää tarkoittava ihminen kutsuu sen lapsen vanhempineen kylään, on lapsen kanssa, kokkaa niin että äidin ei aina tarvitse ja muutenkin on tukena ja turvana, eikä kuormita lisää.
Se että joku ihminen on äiti, ei tarkoita että toisten on passattava tätä aikuista 24/7. Kyllä vanhempi on lapsen sosiaalisista kontakteista pääasiassa vastuussa.
Oikeasti läheinen hyvää tarkoittava ihminen kutsuu sen lapsen vanhempineen kylään, on lapsen kanssa, kokkaa niin että äidin ei aina tarvitse ja muutenkin on tukena ja turvana, eikä kuormita lisää.