Lue keskustelun säännöt.
Mä en halua pitää lapselle sukulaissynttäreitä
12.06.2023 |
Ärsyttää, kun osa sukulaisista olettaa, että tottakai sellaiset juhlat pidetään niin kuin kaikilla muillakin (minun puolen) suvun lapsilla. Tuli heidän jutuistaan sellainen olo, että en muka arvostaisi omaa lastani kun en pidä kunnon isoja juhlia. Mua vaan ahdistaa ajatuskin niistä juhlista, jos sen homman aloitan niin sitten on tiedossa jokavuotinen stressi. Jos kutsuisimme isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset puolisoineen ja lapsineen, siitä kertyisi jo noin 30 henkilöä. Sellaiset juhlat joka vuosi on aika kova homma järjestää, ja voi olla että lapsi saa vielä joskus sisaruksen niin sitten kaksi kertaa vuodessa juhlat. Haluaisin juhlia ihan vaan oman perheen kesken leipomalla kakun tai viemällä lapsen synttäripäivänä johonkin kivaan paikkaan leikkimään yms. Tottakai lapsen isovanhempien ja niiden kanssa jotka meillä muutenkin käy, voisimme juoda "epäviralliset" synttärikahvit. Kaverisynttärit kyllä mielellään järjestän tulevaisuudessa, kun lapsi on vähän isompi. Miten teillä, järjestättekö sukulaisille juhlia? Tunnen sellaisiakin ihmisiä, jotka tilaavat lasten synttäreille pitopalvelusta tarjoilut.
Kommentit (50)
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Mistä päättelet että ne ovat sukulaisia?
Ei meillä ole koskaan pidetty yhdelläkään lapsista mitään sukulaissynttäreitä. En edes tiennyt sellaisista ennen kuin luin niistä täältä.
Ihan itse voit muodostaa näitä perinteitä. Jos et jaksa kutsua koko porukkaa niin eihän siihen ole mitään pakkoa. Tai voit kutsua vaikka 5-vuotissyntymäpäiville.
Sitten kun kaverit tulevat kuvaan mukaan niin kaverisynttäreissäkin on hommaa, ainakin jos kutsut esimerkiksi kaikki luokan pojat tms.
Pidin yhdet isot juhlat, kun lapsi täytti 1v. Siihen mennessä lapsella oli ollut vain pienet ristiäiset, joten teki mieli juhlia isommin. Sen jälkeen on vuosittain juhlittu vain pienemmillä porukoilla (isovanhemmat + kummit + pari muuta). On riittänyt vallan mainiosti puuhaa siinäkin.
Teette juuri kuten itse haluatte. Jos nautit juhlien järjestämisestä, niin isot kekkerit voi olla vallan mukavat. Mutta jos ei oikein nappaa, niin anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan ollut mitään sukulaissynttäreitä. Jos sattuu käymään kylässä lasten synttärien tienoilla, olen tarjonnut jotain juhlavampaa.
Kaverisynttärit on kaikilla lapsilla ollut 3-vuotiaasta alkaen ja myös silloin on saanut tulla kahville, jos on halunnut.
No ei kyllä ole käynyt sukujuhlat mielessäkään. Isovanhemmat ja kummit on kutsuttu kahville. Kaverisynttärit sitten, kun niiden aika oli. Ja 12-v. ilmoitin, että oli viimeiset kaverisynttärit meillä kotona, meno oli niin kauheaa ainakin poikalapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku on pahin. Antaa mäkättää, yhteydenpidon voi jättää vaikka kokonaan. Sittenpähän ei tiedä mäkättääkö vai ei.
Ei sitten kannata myöhemmin itkeä, kun lapsi on jäänyt etäiseksi serkkujen, tätien, setien/enojen ja isovanhempien kanssa ja te vanhemmat ette saa lasta ikinä hoitoon minnekään. Nykyajan suurin ongelma on yhteisöllisyyden puute. Ei verisukua niin vain korvata, ja moni jää yksinäiseksi, juurettomaksi yksilöksi elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
No mielellään keittelen synttärikahvit niille rakastaville aikuisille, jotka on meidän kanssa muutenkin tekemisissä eli muutama henkilö tästä 30 hengen porukasta. Muiden kanssa ollaan yhteyksissä joskus ja jouluna. Ap
Kun ensimmäinen lapsi täytti 1-vuoden, niin pidin isot sukusynttärit. Sen jälkeen vain kaverisynttäreitä. Sukulaisten kanssa meni niin vaikeaksi. Osa halusi tulla eri aikaan kuin on kutsuttu, koska eivät halua nähdä muita sukulaisia, osa sukulaista halusi jäädä yöksi passattavaksi jne. Meinasi paisua usemman päivän kalaaseiksi nämä sukukekkerit, joten annoin olla. Kaverisynttärit, jonne tuli naapurin muksuja, päiväkodista muksuja ja myöhemmin koulusta kavereita, olivat oikein mukavia järjestää, mutta sukujuhlia ei sitten jatkossa enää ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten kannata myöhemmin itkeä, kun lapsi on jäänyt etäiseksi serkkujen, tätien, setien/enojen ja isovanhempien kanssa ja te vanhemmat ette saa lasta ikinä hoitoon minnekään. Nykyajan suurin ongelma on yhteisöllisyyden puute. Ei verisukua niin vain korvata, ja moni jää yksinäiseksi, juurettomaksi yksilöksi elämässä.
Jos se läheisyys on tuosta kiinni niin eipä se alunperinkään kovin kummoista ollut. Läheiset ihmiset yleensä ymmärtää että pienten lasten äidin voimat on rajalliset ja itse näkee vaivaa, että yhteys lapseen syntyy.
Minä en pitänyt kuin kerran sukulaissynttärit ja siinäkin kerta liikaa. Meillä on pari lähisukulaista, jotka eivät osaa käyttäytyä ja esimerkiksi suusta tulee mitä sattuu. Se ei ole kivaa kenellekään. Kaverisynttärit ovat lapsille paljon tärkeämpiä ja ne aina pidetään. En mieti muiden mielipiteitä. Teemme mikä itselle hyvä ja mikä tekee onnelliseksi. En edes jaksaisi järjestää lapsille kaksia eri juhlia joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Mistä päättelet että ne ovat sukulaisia?
Useimmiten ovat. Eivät tietenkään siinä tapauksessa, että minäminä-mamma sabotoi välit oman mukavuudenhalunsa vuoksi heti alkuunsa.
Minun lapsuudessa pidettiin ihan vain perheen kesken. Omien lasten synttäreille kutsuttiin vain isovanhemmat ja kummit, ei muita sukulaisia. En itse halua mitään sukujuhlia, kun en muutenkaan ole suvun kanssa tekemisissä juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Ei kait se kestien järjestämisestä kiinni ole. Jokainen täysjärkinen aikuinen ymmärtää, että ei ole pienten lasten äidin voimien oikeaa käyttöä juhlien järjestäminen. Sukulaiset voivat itse pitää yhteyttä lapseen muin keinoin, jos haluavat. Moni tukiverkoton äiti on muutenkin kovilla ja koko perhe tänä päivänä. Etenkin, jos enemmän kuin yksi lapsi ja lapsilla pienet ikäerot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti itseäsi vaan sitä lastasi, joka ansaitsee ympärilleen muitakin rakastavia aikuisia kuin sinut.
Mistä päättelet että ne ovat sukulaisia?
Useimmiten ovat. Eivät tietenkään siinä tapauksessa, että minäminä-mamma sabotoi välit oman mukavuudenhalunsa vuoksi heti alkuunsa.
Lähde tälle väitteelle? Että sukulaiset olisivat läheisiä.
Äidin jaksaminen on lapsen edun kannalta ensisijaista, ei se pääseekö joku pikkuserkku kahville vai ei.
Kiitos ap!
Suosittelen samaa muillekin penskojen vanhemmille, minua ei kiinnosta tulla Vinku-Iivarin synttäreille vaikka hän sisareni lapsi onkin, eikä Pertti-Emilian, vaikka hän veljeni lapsi onkin. Enkä tule lapsenvahdiksi, vaikka kuinka olisi tarve, kersat on teidän, hoitakaa ne itse.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pitänyt kuin kerran sukulaissynttärit ja siinäkin kerta liikaa. Meillä on pari lähisukulaista, jotka eivät osaa käyttäytyä ja esimerkiksi suusta tulee mitä sattuu. Se ei ole kivaa kenellekään. Kaverisynttärit ovat lapsille paljon tärkeämpiä ja ne aina pidetään. En mieti muiden mielipiteitä. Teemme mikä itselle hyvä ja mikä tekee onnelliseksi. En edes jaksaisi järjestää lapsille kaksia eri juhlia joka vuosi.
Meillä kans yksi lapsen isovanhemmista on tosi paha suustaan. Häneltä puuttuu täysin suodatin puheistaan. Kuitenkin itsestä tuntui pahalta että olisi jättänyt vain yhden ihmisen kutsumatta, vaikka olisi toisaalta ansainnut sen. Ollaan sitten pidetty synttäreitä niin, että läheisimmille on ilmoitettu päivä tai viikonloppu, jolloin voi halutessaan tulla käymään kahvilla ja lasta tervehtimässä. Tietenkin olen salaa järjestänyt vierailujen kellonajat niin, että nämä toisen puolen isovanhemmat ovat yksin paikalla etteivät loukkaa ketään.
Älä pidä. Voitte juhlia oman perheen kesken.