Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Siis asut muka taloyhtiössä, jossa roskien vienti kestää vartin? On hieman vaikea uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis asut muka taloyhtiössä, jossa roskien vienti kestää vartin? On hieman vaikea uskoa.
Minulle tuli tunne ettei ole löytänyt oman taloyhtiönsä roskista vaan vie hankalan matkan päähän toisen taloyhtiön roskikselle. Oli niin monimutkainen kuvaus.
Asun kaksiosaisessa taloyhtiössä, talot kulmittain. Kummallakin talolla on omat jätepisteet, ei tarvitse pitkin pihoja, toisen talon läpi jne. Viedä roskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis asut muka taloyhtiössä, jossa roskien vienti kestää vartin? On hieman vaikea uskoa.
Minulle tuli tunne ettei ole löytänyt oman taloyhtiönsä roskista vaan vie hankalan matkan päähän toisen taloyhtiön roskikselle. Oli niin monimutkainen kuvaus.
Asun kaksiosaisessa taloyhtiössä, talot kulmittain. Kummallakin talolla on omat jätepisteet, ei tarvitse pitkin pihoja, toisen talon läpi jne. Viedä roskia.
Kun miettii ihmisten tarkkuutta ja kyyläämistä ei ainakaan meidän taloyhtiön porukka ikinä suostuisi mihinkään kolhoosiroskiksiin että alueen taloilla olisi yhteiset roskikset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis asut muka taloyhtiössä, jossa roskien vienti kestää vartin? On hieman vaikea uskoa.
Minulle tuli tunne ettei ole löytänyt oman taloyhtiönsä roskista vaan vie hankalan matkan päähän toisen taloyhtiön roskikselle. Oli niin monimutkainen kuvaus.
Asun kaksiosaisessa taloyhtiössä, talot kulmittain. Kummallakin talolla on omat jätepisteet, ei tarvitse pitkin pihoja, toisen talon läpi jne. Viedä roskia.
Minä kirjoitin roskien viemisestä. Käytin ajan määreenä kahta minuuttia. En varttia.
Asumme Helsingissä. Roskis on kadun varressa. Siellä piipahtamiseen menee noin kaksi minuuttia meidän keittiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis asut muka taloyhtiössä, jossa roskien vienti kestää vartin? On hieman vaikea uskoa.
Minulle tuli tunne ettei ole löytänyt oman taloyhtiönsä roskista vaan vie hankalan matkan päähän toisen taloyhtiön roskikselle. Oli niin monimutkainen kuvaus.
Asun kaksiosaisessa taloyhtiössä, talot kulmittain. Kummallakin talolla on omat jätepisteet, ei tarvitse pitkin pihoja, toisen talon läpi jne. Viedä roskia.
Minä kirjoitin roskien viemisestä. Käytin ajan määreenä kahta minuuttia. En varttia.
Asumme Helsingissä. Roskis on kadun varressa. Siellä piipahtamiseen menee noin kaksi minuuttia meidän keittiöstä.
Emme juoruile sinusta vaan henkilöstä jolla meni vartti. Muistaakseni parilla hissillä, parkkipaikkojen ja pihojen ja toisen talon lävitse, jotenkin noin.
Js jos työssäkäyvä mummo ja vaari teillä notkui olisit voinut sanoa että kaksi minuuttia katsotteko lasten perään ( tai heräävätkö päikkäreiltä), heitän roskat.
En oikein usko noin makoileviin alle kuuskymppisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.
Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Ja hohhoijjaa. No muistakaa nyt sitten niin sinä kuin muutkin, että se anoppi on vieras ja saattaa nähdä ne teidän miniöitten sairaat kuvionne toisin kuin te itse, jotka olette niihin sokeita.
Entäpäs jos siinä onkin syy kaikkeen eripuraan, josta täällä valitatte. Täällä nimittäin on jokainen tänne huolestaan kirjoittava itse syypää tilanteeseen. Sen nyt tuokin jankkaaja teille todisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Ja hohhoijjaa. No muistakaa nyt sitten niin sinä kuin muutkin, että se anoppi on vieras ja saattaa nähdä ne teidän miniöitten sairaat kuvionne toisin kuin te itse, jotka olette niihin sokeita.
Entäpäs jos siinä onkin syy kaikkeen eripuraan, josta täällä valitatte. Täällä nimittäin on jokainen tänne huolestaan kirjoittava itse syypää tilanteeseen. Sen nyt tuokin jankkaaja teille todisti.
Ei ole ketjun aihe vaan rajattomat häirikkömummot on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan ollessa alle puolivuotias oli ihanaa, että isovanhemmat toivat jotain syötävää tullessaan. Muuten en toivo, oleta enkä edes halua, että täällä kukaan muu kuin me itse tekisi yhtään mitään. Parasta on, kun he leikkivät lapsen kanssa, jotta saan taukoa lapsen hoidosta ja tehdä jotain ilman jatkuvaa keskeytystä. Lapsella on tarkka rytmi, joka on tehty selväksi isovanhemmillekin ja he kyllä ymmärtävät poistua ajoissa.
Tämähän olisikin ollut mukavaa. Vaan kun tulivat min 4vrk kerrallaan. Vaativat täysihoitoa ja pöytääntarjoiluja 8x päivässä. Ei voinut jättää lapsia katsottavaksi kun tehtiin kaikki vastoin ohjeita. Mm.nuoltiin samaa lusikkaa ja tuttia ja jäätelöä ja makkaraa ja lautasta. Oltiin kastamassa vauvan tuttia hunajaan. Juotettiin korviketta. Huudatettiin vauvaa/lasta.
Kiellettiin ottamasta itkevää vauvaa syliin. Käskettiin laittaa pieni lapsi jäähypenkille. Jätettiin lääkkeet ja korut ym pienten lasten ulottuville. Jätettiin ovet auki että lemmikit karkaavat. Pahoinpideltiin pieniä lapsia nippaamalla otsaan. Ei pesty käsiä ja syötettiin likaa että vastustuskyky kasvaisi. Haukuttiin yliherkäksi jos vein lapsia lääkäriin sairaana tai tapaturman jälkeen. Epäiltiin lapsilla kaikkia kirjainyhdistelmiä adhd ym. Kun niitä ei ollut niin keksittiin itse ja juoruttiin tuntemattomille. Ei vahdittu ja katsottu perään millään lailla,kuulemma siinä vauva/pikkulapsi oppii kun loukkaa. Haukuttiin huonoksi lapsenhoitajaksi/kasvattajaksi kun en kuunnellut ohjeita. Opetettiin miehelle vääriä hoitotapoja joten saatiin riitoja aikaiseksi em.tavoista, jotka kuuluvat kauas menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Ja hohhoijjaa. No muistakaa nyt sitten niin sinä kuin muutkin, että se anoppi on vieras ja saattaa nähdä ne teidän miniöitten sairaat kuvionne toisin kuin te itse, jotka olette niihin sokeita.
Entäpäs jos siinä onkin syy kaikkeen eripuraan, josta täällä valitatte. Täällä nimittäin on jokainen tänne huolestaan kirjoittava itse syypää tilanteeseen. Sen nyt tuokin jankkaaja teille todisti.
Ei ole ketjun aihe vaan rajattomat häirikkömummot on.
Siltä vaikutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Ja hohhoijjaa. No muistakaa nyt sitten niin sinä kuin muutkin, että se anoppi on vieras ja saattaa nähdä ne teidän miniöitten sairaat kuvionne toisin kuin te itse, jotka olette niihin sokeita.
Entäpäs jos siinä onkin syy kaikkeen eripuraan, josta täällä valitatte. Täällä nimittäin on jokainen tänne huolestaan kirjoittava itse syypää tilanteeseen. Sen nyt tuokin jankkaaja teille todisti.
Ei ole ketjun aihe vaan rajattomat häirikkömummot on.
Eihän täällä muutkaan ketjut pysy aiheessa, mitä sä oikein riehut? Joku ihme na*si oot, kun muuta ei saisi sanoa, kuin haukkua anoppeja?!? Menehän sinne Junnilan haaremiin pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Ja hohhoijjaa. No muistakaa nyt sitten niin sinä kuin muutkin, että se anoppi on vieras ja saattaa nähdä ne teidän miniöitten sairaat kuvionne toisin kuin te itse, jotka olette niihin sokeita.
Entäpäs jos siinä onkin syy kaikkeen eripuraan, josta täällä valitatte. Täällä nimittäin on jokainen tänne huolestaan kirjoittava itse syypää tilanteeseen. Sen nyt tuokin jankkaaja teille todisti.
Ei ole ketjun aihe vaan rajattomat häirikkömummot on.
Siltä vaikutat.
Keskustelijoiden herjaaminen kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän olisikin ollut mukavaa. Vaan kun tulivat min 4vrk kerrallaan. Vaativat täysihoitoa ja pöytääntarjoiluja 8x päivässä. Ei voinut jättää lapsia katsottavaksi kun tehtiin kaikki vastoin ohjeita. Mm.nuoltiin samaa lusikkaa ja tuttia ja jäätelöä ja makkaraa ja lautasta. Oltiin kastamassa vauvan tuttia hunajaan. Juotettiin korviketta. Huudatettiin vauvaa/lasta.
Kiellettiin ottamasta itkevää vauvaa syliin. Käskettiin laittaa pieni lapsi jäähypenkille. Jätettiin lääkkeet ja korut ym pienten lasten ulottuville. Jätettiin ovet auki että lemmikit karkaavat. Pahoinpideltiin pieniä lapsia nippaamalla otsaan. Ei pesty käsiä ja syötettiin likaa että vastustuskyky kasvaisi. Haukuttiin yliherkäksi jos vein lapsia lääkäriin sairaana tai tapaturman jälkeen. Epäiltiin lapsilla kaikkia kirjainyhdistelmiä adhd ym. Kun niitä ei ollut niin keksittiin itse ja juoruttiin tuntemattomille. Ei vahdittu ja katsottu perään millään lailla,kuulemma siinä vauva/pikkulapsi oppii kun loukkaa. Haukuttiin huonoksi lapsenhoitajaksi/kasvattajaksi kun en kuunnellut ohjeita. Opetettiin miehelle vääriä hoitotapoja joten saatiin riitoja aikaiseksi em.tavoista, jotka kuuluvat kauas menneisyyteen.
Jaahas, on taas palstan satutäti päässyt vauhtiin - lopeta jo tuo valehtelu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
No kiitos vaan, osasin kyllä odottaa että tällainen kommentti tulee.
Jotenkin vain sen tietää, kun näitä tarpeeksi lukee. Ei siinä mitään.
Perheeni oli ihan tavallinen, isä, äiti, isosisko ja pikkuveli. Isosisko oli jo naimisissa ja siskon mies tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen. Mun mies alkoi sitten siitäkin mustasukkaiseksi, en olisi saanut siitä siskonmiehestäkään mitään hyvää sanoa, sitäkin olisi pitänyt vain haukkua.
Kärsin ihan valtavasti siitä tilanteesta.
Nykyisen mieheni kanssa kaikki oli heti ihan toisin. Saan olla yhteydessä omiin omaisiini ilman että siitä tuli kauheat haukkumiset ja ilkeilyt ja pikkuvelikin sai kalakaverin. Eikä siskossa ja sen miehessäkään ole mitään vikaa. Näin on nyt menty jo parikymmentä vuotta, sulassa sovussa kaikki.
Että se siitä sokeudesta.Monet tosi sairaatkin kiemurat on niihin tottuneista ok. Vieras näkee sitten kuviot toisin.
Ja hohhoijjaa. No muistakaa nyt sitten niin sinä kuin muutkin, että se anoppi on vieras ja saattaa nähdä ne teidän miniöitten sairaat kuvionne toisin kuin te itse, jotka olette niihin sokeita.
Entäpäs jos siinä onkin syy kaikkeen eripuraan, josta täällä valitatte. Täällä nimittäin on jokainen tänne huolestaan kirjoittava itse syypää tilanteeseen. Sen nyt tuokin jankkaaja teille todisti.
Ei ole ketjun aihe vaan rajattomat häirikkömummot on.
Eihän täällä muutkaan ketjut pysy aiheessa, mitä sä oikein riehut? Joku ihme na*si oot, kun muuta ei saisi sanoa, kuin haukkua anoppeja?!? Menehän sinne Junnilan haaremiin pätemään.
Ks palstan säännöt.
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Ja sitten se kutsutta kylään tunkenut sanoo että ei se haittaa kun mehän ollaan samaa perhettä ja voidaan olla.
Been there.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Ja sitten se kutsutta kylään tunkenut sanoo että ei se haittaa kun mehän ollaan samaa perhettä ja voidaan olla.
Been there.
Mihin se puhekyky siinä vaiheessa häviää? Opettele sanomaan jämäkästi. Esimerkiksi "Nyt teidän on aika lähteä, vierailu on ohi".
Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.