Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
En ole kotiäiti. Meillä ei ole parveketta ja vaikka olisikin, täällä ei voi jättää esimerkiksi ulko-ovelle sitä roskapussia, koska linnut repii sen sitten auki ja levittää pihalle.
En ole sanonut, että niiden pitäisi viedä roskat, mutta jos sen heidän kyläilynsä takia syntyy normaalia enemmän roskia, se että sen viisi minuuttia vahtivat ei ole liikaa vaadittu.
Kai teillä ees tuulikaappi on? Onhan monissa rivitaloissa lasitettuja parvekkeita.
Eikä ne roskat hätiinsä kuole siellä allaskaapissakaan.
Siis korostit että arkipäivänä olivat teillä 12 h. Sinä olit töissä ja lapset missä? Appikset sohvalla.
Nyt ei tarina oikkkeen täsmää.En ole missään sanonut, että olisi ollut arkipäivä ja kai sinä nyt ymmärrät edes sen, että kaikki eivät ole edes töissä ma-pe vaan töitä on erilaisia.
MIKSI se että katsoo lapsia sen viisi minuuttia että saisin roskat vietyä on ylivoimaista???? Ja jos niitä roskia tulee enemmän kuin normaalisti, ei ne mahdu sinne allaskaappiin.
Onko ylivoimaista sinulle kysyä isovanhemmilta, voisivatko he vahtia lapsia jätehuonekäynnin ajan. Opetelkaa hyvät ihmiset puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
En ole kotiäiti. Meillä ei ole parveketta ja vaikka olisikin, täällä ei voi jättää esimerkiksi ulko-ovelle sitä roskapussia, koska linnut repii sen sitten auki ja levittää pihalle.
En ole sanonut, että niiden pitäisi viedä roskat, mutta jos sen heidän kyläilynsä takia syntyy normaalia enemmän roskia, se että sen viisi minuuttia vahtivat ei ole liikaa vaadittu.
Kai teillä ees tuulikaappi on? Onhan monissa rivitaloissa lasitettuja parvekkeita.
Eikä ne roskat hätiinsä kuole siellä allaskaapissakaan.
Siis korostit että arkipäivänä olivat teillä 12 h. Sinä olit töissä ja lapset missä? Appikset sohvalla.
Nyt ei tarina oikkkeen täsmää.En ole missään sanonut, että olisi ollut arkipäivä ja kai sinä nyt ymmärrät edes sen, että kaikki eivät ole edes töissä ma-pe vaan töitä on erilaisia.
MIKSI se että katsoo lapsia sen viisi minuuttia että saisin roskat vietyä on ylivoimaista???? Ja jos niitä roskia tulee enemmän kuin normaalisti, ei ne mahdu sinne allaskaappiin.
Onko ylivoimaista sinulle kysyä isovanhemmilta, voisivatko he vahtia lapsia jätehuonekäynnin ajan. Opetelkaa hyvät ihmiset puhumaan.
Ei se ole ylivoimaista ollenkaan, mutta eihän se saa heitä silti sitä tekemään.
Minulle jopa erikseen selitettiin, että ei he ole minun elämääni tulleet helpottamaan ja että ei saa olla noin avuton lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
En ole kotiäiti. Meillä ei ole parveketta ja vaikka olisikin, täällä ei voi jättää esimerkiksi ulko-ovelle sitä roskapussia, koska linnut repii sen sitten auki ja levittää pihalle.
En ole sanonut, että niiden pitäisi viedä roskat, mutta jos sen heidän kyläilynsä takia syntyy normaalia enemmän roskia, se että sen viisi minuuttia vahtivat ei ole liikaa vaadittu.
Kai teillä ees tuulikaappi on? Onhan monissa rivitaloissa lasitettuja parvekkeita.
Eikä ne roskat hätiinsä kuole siellä allaskaapissakaan.
Siis korostit että arkipäivänä olivat teillä 12 h. Sinä olit töissä ja lapset missä? Appikset sohvalla.
Nyt ei tarina oikkkeen täsmää.En ole missään sanonut, että olisi ollut arkipäivä ja kai sinä nyt ymmärrät edes sen, että kaikki eivät ole edes töissä ma-pe vaan töitä on erilaisia.
MIKSI se että katsoo lapsia sen viisi minuuttia että saisin roskat vietyä on ylivoimaista???? Ja jos niitä roskia tulee enemmän kuin normaalisti, ei ne mahdu sinne allaskaappiin.
Onko ylivoimaista sinulle kysyä isovanhemmilta, voisivatko he vahtia lapsia jätehuonekäynnin ajan. Opetelkaa hyvät ihmiset puhumaan.
Ei se ole ylivoimaista ollenkaan, mutta eihän se saa heitä silti sitä tekemään.
Minulle jopa erikseen selitettiin, että ei he ole minun elämääni tulleet helpottamaan ja että ei saa olla noin avuton lasten kanssa.
Joo joo. Seuraavaksi kerrot, että ne muutti teille asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis asut muka taloyhtiössä, jossa roskien vienti kestää vartin? On hieman vaikea uskoa.
Minulle tuli tunne ettei ole löytänyt oman taloyhtiönsä roskista vaan vie hankalan matkan päähän toisen taloyhtiön roskikselle. Oli niin monimutkainen kuvaus.
Asun kaksiosaisessa taloyhtiössä, talot kulmittain. Kummallakin talolla on omat jätepisteet, ei tarvitse pitkin pihoja, toisen talon läpi jne. Viedä roskia.
Minä kirjoitin roskien viemisestä. Käytin ajan määreenä kahta minuuttia. En varttia.
Asumme Helsingissä. Roskis on kadun varressa. Siellä piipahtamiseen menee noin kaksi minuuttia meidän keittiöstä.
Emme juoruile sinusta vaan henkilöstä jolla meni vartti. Muistaakseni parilla hissillä, parkkipaikkojen ja pihojen ja toisen talon lävitse, jotenkin noin.
Js jos työssäkäyvä mummo ja vaari teillä notkui olisit voinut sanoa että kaksi minuuttia katsotteko lasten perään ( tai heräävätkö päikkäreiltä), heitän roskat.
En oikein usko noin makoileviin alle kuuskymppisiin.
En minäkään ja tuo roskisreissun kuvaus oli ihan mielikuvituksesta.
Sen tarkoitus oli vain muka osoittaa, miten hankalaa ja aikaavievää se roskapussinkin vieminen on, että kyllä voi olla elämä vaikeata. Ja appivanhemmat ei sormeaan nosta.
Kyllä on ihmistä kohtalolla paiskattu.
Minä epäilen että apellani on jonkinlainen auktoriteettitrauma tms.
Hän ei KOSKAAN voi tehdä kuten on pyydetty tai sovittu, vaan hänen on aina pakko saada säätää kaikki oman tahtonsa mukaan. Minun kokee käskevän.
Ilmoittaa että tulee Helsinkiin tiettynä viikonloppuna. Vastaan että kyseisenä viikonloppuna meillä on tekemistä perjantai-iltana ja lauantaina mutta sunnuntai on kokonaan vapaa.
Tulee väkisin lauantaina, haukkuu kun emme pystykään olemaan hänen kanssaan vaan sanomme että ei edelleenkään sovi, valitan, eikä enää suostu tulemaan sunnuntaina vaikka toistamme kutsun tulla sunnuntaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Tismalleen on kyse juuri tuosta ja tuossa vaiheessa puoliso onkin saanut jo ihan tarpeekseen niistä sukulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Ihan omasta tahdostaan moni pitää hajurakoa äitiinsä ja/tai isäänsä. Ei tarvitse pakottaa vaikka se anopin näkökulmasta siltä saattaa näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Ihan omasta tahdostaan moni pitää hajurakoa äitiinsä ja/tai isäänsä. Ei tarvitse pakottaa vaikka se anopin näkökulmasta siltä saattaa näyttää.
Minun äitini haukkuu miestäni vähäisestä yhteydenpidosta vaikka se on ollut minimaalista siitä asti kun täytin 18. Syypää löytyisi sieltä omasta peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Ja sitten se kutsutta kylään tunkenut sanoo että ei se haittaa kun mehän ollaan samaa perhettä ja voidaan olla.
Been there.
Mihin se puhekyky siinä vaiheessa häviää? Opettele sanomaan jämäkästi. Esimerkiksi "Nyt teidän on aika lähteä, vierailu on ohi".
Ja perse ei nouse mihinkäön vaikka mitä sanoisi.
Ukko ei jaksa ajaa kuin 3 pv levättyään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän olisikin ollut mukavaa. Vaan kun tulivat min 4vrk kerrallaan. Vaativat täysihoitoa ja pöytääntarjoiluja 8x päivässä. Ei voinut jättää lapsia katsottavaksi kun tehtiin kaikki vastoin ohjeita. Mm.nuoltiin samaa lusikkaa ja tuttia ja jäätelöä ja makkaraa ja lautasta. Oltiin kastamassa vauvan tuttia hunajaan. Juotettiin korviketta. Huudatettiin vauvaa/lasta.
Kiellettiin ottamasta itkevää vauvaa syliin. Käskettiin laittaa pieni lapsi jäähypenkille. Jätettiin lääkkeet ja korut ym pienten lasten ulottuville. Jätettiin ovet auki että lemmikit karkaavat. Pahoinpideltiin pieniä lapsia nippaamalla otsaan. Ei pesty käsiä ja syötettiin likaa että vastustuskyky kasvaisi. Haukuttiin yliherkäksi jos vein lapsia lääkäriin sairaana tai tapaturman jälkeen. Epäiltiin lapsilla kaikkia kirjainyhdistelmiä adhd ym. Kun niitä ei ollut niin keksittiin itse ja juoruttiin tuntemattomille. Ei vahdittu ja katsottu perään millään lailla,kuulemma siinä vauva/pikkulapsi oppii kun loukkaa. Haukuttiin huonoksi lapsenhoitajaksi/kasvattajaksi kun en kuunnellut ohjeita. Opetettiin miehelle vääriä hoitotapoja joten saatiin riitoja aikaiseksi em.tavoista, jotka kuuluvat kauas menneisyyteen.Jaahas, on taas palstan satutäti päässyt vauhtiin - lopeta jo tuo valehtelu!
Voi kun olisikin valehtelua. Väitätkö, että joku omasta päästään keksii näitä? Saisi olla melkoinen ruuneperi siinä tapauksessa.
Eikä tässä vielä läheskään kaikki ollut mutta mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Nyt kun lapset ovat isompia niin on tullut täysin välinpitämättömäksi kun ei saanut päteä mahtavilla kasvatusohjeillaan. On äärimmäisen epätasa-arvoinen. Poika on aina parempi kuin tyttö. Uskon että on vihjaillut miehelle että ei olisi tytön isä. Jotain niin kieroutunutta on ilmassa. Esim on sanonut että heidän suvussaan ei ole ikinä ollut kuin sinisiä silmiä. Tytöllä on ruskeat. Joku tyttötrauma on kun on huonoissa väleissä ollut oman siskonsa kanssa ja sisaruskateutta kait. No,meille sitä ei tarvi siirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Ja sitten se kutsutta kylään tunkenut sanoo että ei se haittaa kun mehän ollaan samaa perhettä ja voidaan olla.
Been there.
Mihin se puhekyky siinä vaiheessa häviää? Opettele sanomaan jämäkästi. Esimerkiksi "Nyt teidän on aika lähteä, vierailu on ohi".
On sanottu. Ei silti mene jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Ihan omasta tahdostaan moni pitää hajurakoa äitiinsä ja/tai isäänsä. Ei tarvitse pakottaa vaikka se anopin näkökulmasta siltä saattaa näyttää.
Minun äitini haukkuu miestäni vähäisestä yhteydenpidosta vaikka se on ollut minimaalista siitä asti kun täytin 18. Syypää löytyisi sieltä omasta peilistä.
Mieheni veli ei juuri pidä yhteyttä äitiinsä. Viiskymppinen sinkkumies, joten ei ole kuin ex-miniä jota syyttää tästä. Tämä ex ei ole ollut kuvioissa kohta kahteen vuosikymmeneen. Mutta itsessä virhe ei voi olla anopissa. "Merja pilasi Jussin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Ihan omasta tahdostaan moni pitää hajurakoa äitiinsä ja/tai isäänsä. Ei tarvitse pakottaa vaikka se anopin näkökulmasta siltä saattaa näyttää.
Minun äitini haukkuu miestäni vähäisestä yhteydenpidosta vaikka se on ollut minimaalista siitä asti kun täytin 18. Syypää löytyisi sieltä omasta peilistä.
Mieheni veli ei juuri pidä yhteyttä äitiinsä. Viiskymppinen sinkkumies, joten ei ole kuin ex-miniä jota syyttää tästä. Tämä ex ei ole ollut kuvioissa kohta kahteen vuosikymmeneen. Mutta itsessä virhe ei voi olla anopissa. "Merja pilasi Jussin."
Todennäköisimmin syy on siinä Jussissa itsessään.
Minäkin kuulemma olin syyllinen exäni toilailuihin ja siihen, ettei pysynyt työpaikoissaan ja alkoholisoitui, erosta oli jo aikaa. Mutta aina vaan syypää olin minä. Kun olisin halunnut elää vain tavallista perhe-elämää, mikä ei taas miestä huvittanut yhtään.
Semmoista se on.
Mutta kumma juttu kun nykyisen anopin mielestä en ole syypää mihinkään.
Miten minä niin olen voinut muuttua ihan kuin toiseksi ihmiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Ja sitten se kutsutta kylään tunkenut sanoo että ei se haittaa kun mehän ollaan samaa perhettä ja voidaan olla.
Been there.
No sitten vastaatte, että mihin te meinaatte käydä nukkumaan? Tehkää petinne, me aletaan nyt käydä yöpuulle koko perhe, te mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huonot kommunikointitaidot ihmisillä, kun se kaikkein tärkein jää sanomatta ääneen:
"me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia, _että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin._"
Ja sitten se kutsutta kylään tunkenut sanoo että ei se haittaa kun mehän ollaan samaa perhettä ja voidaan olla.
Been there.
Mihin se puhekyky siinä vaiheessa häviää? Opettele sanomaan jämäkästi. Esimerkiksi "Nyt teidän on aika lähteä, vierailu on ohi".
Nämä on näitä AV fantasioita jotka ei normaalien ihmisten todellisuudessa tapahdu koskaan. Ei kukaan sano noin vierailleen elleivät vieraat tee jotain todella törkeää tai ole aivan todella huonot sosiaaliset taidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Tismalleen on kyse juuri tuosta ja tuossa vaiheessa puoliso onkin saanut jo ihan tarpeekseen niistä sukulaisista.
Ai että sekin, että käy äitiään katsomassa sairaalassa, on vain sitä ettei ole napanuora katkennut?
Pikkuveljen synttäreillä käyminen merkitsee tiukkaa napanuoraa?
Jne.
Voisitko selventää?
Noista nimittäin sain järkyttävät raivoamiset miehen taholta aikanaan.
Myös isäni sotavamma, joka haittasi hänen liikkumistaan, onkin joku napanuorajuttu?
Siitä kun piti häntä vähän väliä pilkata?
Ja siskon mieheenkin minulla joku napanuora...
Jospa nyt et ihan viitsisi. Kyllä siinä nyt vaan ihan selkeä ero on.
Sinulla voi olla kokemus riippuvuudesta mutta tässä tapauksessa siitä ei ollut kyse. On olemassa normaalejakin ihmissuhteita ja ihan sukulaistenkin välillä.
Kaikessa ei tarvitse nähdä mörköjä. Joillakin se mörkö on siellä omassa päässä ja näin oli tässä tapauksessa.
Tapauksiahan on monia. Jos kerrot oman tapauksesi, en ala väkisin vääntämään sitä muuksi.
Ja perse ei nouse mihinkäön vaikka mitä sanoisi.