Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Tismalleen on kyse juuri tuosta ja tuossa vaiheessa puoliso onkin saanut jo ihan tarpeekseen niistä sukulaisista.
Ai että sekin, että käy äitiään katsomassa sairaalassa, on vain sitä ettei ole napanuora katkennut?
Pikkuveljen synttäreillä käyminen merkitsee tiukkaa napanuoraa?
Jne.
Voisitko selventää?
Noista nimittäin sain järkyttävät raivoamiset miehen taholta aikanaan.
Myös isäni sotavamma, joka haittasi hänen liikkumistaan, onkin joku napanuorajuttu?
Siitä kun piti häntä vähän väliä pilkata?
Ja siskon mieheenkin minulla joku napanuora...
Jospa nyt et ihan viitsisi. Kyllä siinä nyt vaan ihan selkeä ero on.
Sinulla voi olla kokemus riippuvuudesta mutta tässä tapauksessa siitä ei ollut kyse. On olemassa normaalejakin ihmissuhteita ja ihan sukulaistenkin välillä.
Kaikessa ei tarvitse nähdä mörköjä. Joillakin se mörkö on siellä omassa päässä ja näin oli tässä tapauksessa.
Tapauksiahan on monia. Jos kerrot oman tapauksesi, en ala väkisin vääntämään sitä muuksi.- äitisi voi olla tekosairas joka hakee huomiota
- pikkuveljesi takertuva ja rasittava
- isäsi sotatarinat loputtomia ja satoja kertoja kuultu
Onpa inhottavasti sanottu! Mikä sinua vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Tismalleen on kyse juuri tuosta ja tuossa vaiheessa puoliso onkin saanut jo ihan tarpeekseen niistä sukulaisista.
Ai että sekin, että käy äitiään katsomassa sairaalassa, on vain sitä ettei ole napanuora katkennut?
Pikkuveljen synttäreillä käyminen merkitsee tiukkaa napanuoraa?
Jne.
Voisitko selventää?
Noista nimittäin sain järkyttävät raivoamiset miehen taholta aikanaan.
Myös isäni sotavamma, joka haittasi hänen liikkumistaan, onkin joku napanuorajuttu?
Siitä kun piti häntä vähän väliä pilkata?
Ja siskon mieheenkin minulla joku napanuora...
Jospa nyt et ihan viitsisi. Kyllä siinä nyt vaan ihan selkeä ero on.
Sinulla voi olla kokemus riippuvuudesta mutta tässä tapauksessa siitä ei ollut kyse. On olemassa normaalejakin ihmissuhteita ja ihan sukulaistenkin välillä.
Kaikessa ei tarvitse nähdä mörköjä. Joillakin se mörkö on siellä omassa päässä ja näin oli tässä tapauksessa.
Tapauksiahan on monia. Jos kerrot oman tapauksesi, en ala väkisin vääntämään sitä muuksi.- äitisi voi olla tekosairas joka hakee huomiota
- pikkuveljesi takertuva ja rasittava
- isäsi sotatarinat loputtomia ja satoja kertoja kuultu
Keksi lisää!
Nyt tuli huumoria viimeinkin tähän tosikkovihaketjuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Tismalleen on kyse juuri tuosta ja tuossa vaiheessa puoliso onkin saanut jo ihan tarpeekseen niistä sukulaisista.
Ai että sekin, että käy äitiään katsomassa sairaalassa, on vain sitä ettei ole napanuora katkennut?
Pikkuveljen synttäreillä käyminen merkitsee tiukkaa napanuoraa?
Jne.
Voisitko selventää?
Noista nimittäin sain järkyttävät raivoamiset miehen taholta aikanaan.
Myös isäni sotavamma, joka haittasi hänen liikkumistaan, onkin joku napanuorajuttu?
Siitä kun piti häntä vähän väliä pilkata?
Ja siskon mieheenkin minulla joku napanuora...
Jospa nyt et ihan viitsisi. Kyllä siinä nyt vaan ihan selkeä ero on.
Sinulla voi olla kokemus riippuvuudesta mutta tässä tapauksessa siitä ei ollut kyse. On olemassa normaalejakin ihmissuhteita ja ihan sukulaistenkin välillä.
Kaikessa ei tarvitse nähdä mörköjä. Joillakin se mörkö on siellä omassa päässä ja näin oli tässä tapauksessa.
Tapauksiahan on monia. Jos kerrot oman tapauksesi, en ala väkisin vääntämään sitä muuksi.- äitisi voi olla tekosairas joka hakee huomiota
- pikkuveljesi takertuva ja rasittava
- isäsi sotatarinat loputtomia ja satoja kertoja kuultu
Tekosairas ei joudu sairaalaan, varsinkaan isoon leikkaukseen.
Pikkuveljet on kivoja veijareita eikä takerru varsinkaan siskojensa miehiin.
Sotaveteraanit ei kertoneet kokemuksistaan juuri mitään.
Siskon miehestä et keksinyt mitään, mikset?
Koita nyt jotain säveltää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostiko. sinua, anoppi ja appi ennen lapsia? Miksi olet niin katkera? Muista se että sinustakin tulee anoppi. Ehkä saat kutsun, ehkä et?
Miksi ihmeessä niiden pitäisi kiinnostaa????
Mun mielestä olisi mukavaa, jos appivanhemmat olisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Ei ole mitään syytä miksi se olisi jokin pakko olla kiinnostunut heistä.
Eihän pakko ole olla kiinnostunut mistään. Tässä nyt tuo kiinnostaminen on vähän hankala sana, koska sen voi käsittää eri tavoin.
Voihan sitä sanoa niinkin, että kun menee naimisiin, on sitä jonkinlaista lievää kiinnostusta tunnettava niihin appivanhempiinkin, koska heidät joutuu joka tapauksessa kohtaamaan.
Mutta eihän se sitä tarkoita, että heistä täytyisi pitää tai olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta on heidät huomioon otettava kumminkin. Ei niitä oikein voi maailmasta poiskaan pyyhkäistä.
Jos haluaisi kuitenkin toimia viisaasti, niin jos suinkin mahdollista, niin olisi järkevää heidän kanssaan kuitenkin pyrkiä tulemaan sen verran toimeen, ettei sen aviomiehen tarvitse olla koko ajan kuin puun ja kuoren välissä ja pelätä yhteenottoa ja hävetä. Ikävä kyllä tällaista tapahtuu paljonkin. Se ei ole hyväksi liitolle.
Omassa ekassa liitossani mies otti heti valmiiksi asenteen, että mun vanhemmat on perseestä. Oikeasti heissä ei ollut mitään vikaa. Mutta mies hakemalla haki sanottavaa ja sitten räyhäsi minulle. Eihän kukaan ole virheetön ja joskus tulee sanotuksi jotain, josta sitten pahalla tahdolla saa syyn haukkumisen ja avaamiseen. Nykyään osaan jo nähdä, että hänhän oli suunnattoman mustasukkainen perheestäni, jopa 12-vuotiaasta veljestäni. Hän vähätteli ja ivaili veljeäni joka käänteessä.
Hän siis pelkäsi jotain, että perheeni olisi minulle tärkeämpi kuin hän.
Minulle se kaikki oli helvetillistä ja yksi syy eroon.
Jotain tällaista aistii täällä näiden miniöiden kirjoituksista. Kovasti väitetään, kuinka mieskin on sitä ja sitä mieltä... Entäpä jos se mies on "sitä mieltä" siksi, että yrittää pitää rauhaa ja tasapainoa yllä? Ei uskalla vastustaa kovapintaista puolisoaan?Sinä voit olla ihan vaan täysin sokea lapsuudenperheesi käytökselle.
Ei appivanhemmista tarvitse olla kiinnostunut enkä ymmärrä ollenkaan miksi he tulevat kutsumatta kylään vieläpä niin ettei se oma lapsi ole edes paikalla.
Normaali kyläily on ok, mutta ei tuntikausien notkuminen tai kutsumatta tuleminen.
Olkoon nyt vaikka mitä sokeutta, mutta oikeuttaako yhtään mikään miniän tai vävyn haukkumaan ja räyhäämään toisen perhettä, olemaan ilkeä 12-vuotiaalle lapselle, arvostelemaan puolisonsa sisarusten ja vanhempien ulkonäköä ja näiden ammatteja jne.?
Onko olemassa joku oikeutus yrittää estää puolisoa olemaan yhteydessä lapsuudenperheeseensä, vaikka tämä perhe nyt jonkun täysin asiaa tuntemattoman mielestä olisi minkälainen tahansa? Ja se estäminen olisi sitä, että joka kerta tapaamisen jälkeen alkaisi haukkumaryöppy ja riidan aiheiden etsiminen, puolison vanhempien, sisarusten ja heidän puolisonsa ja lastensa nälviminen, tikulla kaivelu, että jotain ilkeää löytyisi ja sillä tavalla saisi sitten sen puolison lopettamaan kokonaan yhteydet omaisiinsa.
En oikein osta tätä nyt. Jokaisella on oikeus olla tekemisissä äitinsä, isänsä ja sisarustensa kanssa.
Te vävyt ja miniät, jotka olette sen puolison itse itsellenne valinnut ja kelpuuttanut, kantakaa vastuunne ja seuraukset. Jos ette pidä tai halua pitää miehenne tai vaimonne omaisista, se on ihan teidän oma asianne ja voitte pysytellä heistä erossa, mutta sitä ette saa tehdä, että yritätte eristää sen puolisonne hänen suvustaan ja perheestään.
Ellette sitten halua, että ennen pitkää teille tulee ero. Se on henkistä rääkkäämistä ja silkkaa ilkeyttä.
Ja juu, aivan varmasti on olemassa myös anoppeja ja appiukkoja, kuin myös kälyjä ja lankoja, jotka ovat samalla tavalla huonolla itsetunnolla varustettuja ja yrittävät haukkumisella ja ivailemisella lyödä kiilaa pariskunnan väleihin. Kyllä, sellaista varmasti on. Että ei tarvitse aloittaa alusta tätä ketjua ja väittää, että ei kun ainoa paha on aina se anoppi. Kyllä niitä on muitakin.
Jokaisen, joka näin käyttäytyy, pitää tutkiskella omaa käytöstään. Valitettavasti nämä ei sitä useinkaan ymmärrä eikä edes halua ymmärtää. Kyseessä on valtataistelu, joka on itse asiassa ihan turha.
Pariskunnat, puhukaa keskenänne. Älkää rakentako asiasta riitaa, vaan neuvotelkaa yhdessä, mitä tehdä hankalalle anoppi-appi -yhdistelmälle, jos teillä sellainen on. Viime kädessä tehkää täysi pesäero. Ja tyytykää tilanteeseen, jos sekään ei mitään auta. Asian vatvominen ei muuta kuin ärsyttää ja lisää vihaa.
Mutta jos puoliso tulee toimeen vanhempiensa kanssa tai ainakin haluaa olla heihin yhteydessä, niin älkää estäkö älkääkä nostako asiasta numeroa ja haukkuko niitä toisen vanhempia. Sillä te teette yhteiselämällenne karhunpalveluksen, vaikka luulette ehkä toisin.
Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli ei ole irronnut lapsuudenperheestään ja muodostanut sitä uutta perhettä puolisonsa kanssa.
Vähän eri asiasta nyt kirjoitat. Kuvailemasi ilmiö ei kuulu tähän.
Tässä tuotiin esille se, että toinen tahallaan yrittää estää puolisoaan tapaamasta vanhempiaan. Ja tekee sen vielä erittäin tökeröllä tavalla, eli haukkuu sen puolison vanhemmat ja sisarukset. Ja kyse on ihan normaalista suhteesta niin vanhempiin kuin sisaruksiinkin. Ei mitään riippuvuussuhteita ja kireitä napanuoria. Vaan ihan normaalit suhteet. Jokaisellahan on äiti ja isä. Isolla osalla myös sisaruksia. Kyllä heidän kanssaan on oikeus olla tekemisissä, vaikka menisi avioliittonkin tai mihin liittoon nyt sitten meneekin.
Sillä haukkumisella ja ivailemisella ei saaavuta yhtään mitään, paitsi haittaa omalle suhteelleen.
Tismalleen on kyse juuri tuosta ja tuossa vaiheessa puoliso onkin saanut jo ihan tarpeekseen niistä sukulaisista.
Ai että sekin, että käy äitiään katsomassa sairaalassa, on vain sitä ettei ole napanuora katkennut?
Pikkuveljen synttäreillä käyminen merkitsee tiukkaa napanuoraa?
Jne.
Voisitko selventää?
Noista nimittäin sain järkyttävät raivoamiset miehen taholta aikanaan.
Myös isäni sotavamma, joka haittasi hänen liikkumistaan, onkin joku napanuorajuttu?
Siitä kun piti häntä vähän väliä pilkata?
Ja siskon mieheenkin minulla joku napanuora...
Jospa nyt et ihan viitsisi. Kyllä siinä nyt vaan ihan selkeä ero on.
Sinulla voi olla kokemus riippuvuudesta mutta tässä tapauksessa siitä ei ollut kyse. On olemassa normaalejakin ihmissuhteita ja ihan sukulaistenkin välillä.
Kaikessa ei tarvitse nähdä mörköjä. Joillakin se mörkö on siellä omassa päässä ja näin oli tässä tapauksessa.
Tapauksiahan on monia. Jos kerrot oman tapauksesi, en ala väkisin vääntämään sitä muuksi.- äitisi voi olla tekosairas joka hakee huomiota
- pikkuveljesi takertuva ja rasittava
- isäsi sotatarinat loputtomia ja satoja kertoja kuultuTekosairas ei joudu sairaalaan, varsinkaan isoon leikkaukseen.
Pikkuveljet on kivoja veijareita eikä takerru varsinkaan siskojensa miehiin.
Sotaveteraanit ei kertoneet kokemuksistaan juuri mitään.
Siskon miehestä et keksinyt mitään, mikset?
Koita nyt jotain säveltää!
Niin ja sun pointtisi oli katkaisematon napanuora, ei lapsuuden perheeni jäsenten ulkoiset tai sisäiset ominaisuudet! Nyt kadotit lankasi, sun piti perustella mun exäni vihaa sillä muka mun liian kiinteillä suhteilla äitiini, isääni, sisaruksiini ja siskon perheeseen.
Siitähän sinä minua syytit!
Menit pahasti sivuraiteelle.
Koska he ovat passanneet jo teitä..nyt on teidän vuoro passata isovanhempia..eikä olla suu js kädet ojossa..rahaa lastenvahtiii. Jnee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet yksinkertainen, saamaton, aloitekyvytön, lapsellinen, laiska ja huono. 😁
Voimani on rajalliset, en jaksa kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitys on, että miniät eivät tykkää jos anoppi tai muu alkaa availla kaappeja ja etsiä pöytään tarjottavaa, tai alkais siivoamaan omilla keinoillaan. Miksi valitatte?
En kerkeä lukea koko ketjua.
Itseäni ärsytti aikoinaan kun anoppi ja appiukko tuli kylään niin useimmiten tapahtu seuraava.
Asuttiin kahden kerroksen rivitalossa.
Anoppi ja appiukko tälläs perseet olohuoneen sohvalle siintä ei sitten liikuttu kun ruokapöytään.
Lapsenlapsia kolme, joilla huoneet yläkerrassa.
Ei mitään kiinnostusta mennä yläkertaan sen jälkeen kun olivat hätäsesti lapsenlapsiaan moikanneet.
Anoppi vielä päiväkodissa töissä. Koulutettu pedagoogi.
Miniänä sai kyllä olla lehmän hermot näitten kanssa.
40 luvulla syntyneitä, sanoo jo kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kaapatko hyvää ketjua turhalle väittelylle.
Anopin ois pitänyt vaihtaa verhot, panna kaikki astiat ja asiat väärille paikoille , pestä pilalle miniän villatakki, sit ois kaikki hyvin. Nyt väärin kun tultiin vaan kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitys on, että miniät eivät tykkää jos anoppi tai muu alkaa availla kaappeja ja etsiä pöytään tarjottavaa, tai alkais siivoamaan omilla keinoillaan. Miksi valitatte?
Ja mitään siinä tungettelun ja penkomisen ja täydellisen passuuttamisen välillä ei ole?
Tyyliin että edes omat astiansa toisi keittiöön tms. ja katsoisi lapsenlapsai sen aikaa, kun heidän jälkiään siivotaan ja heille haetaan ruokaa kaupasta?
Ymmärrän hyvin noita pienten lasten vanhempia. Meillä oli aikoinaan sama juttu. Ristiäisissä äitini ja siskoni tarjoutuivat itse auttamaan, mutta anoppini koki, että tilanne on hänen tähtihetkensä ja paistatteli siinä. Hän ei ole koskaan tehnyt päivääkään töitä, joten ei yksinkertaisesti ymmärrä juuri mistään juuri mitään.
Tämä on ilmeisesti hyvin yleistäkin. Mummoikään ehtinyt työkaverini marisi, kun oli joutunut lapsenlapsensa ristiäisissä hommiin. Oma poikani on nyt parikymppinen, lapsia ei ole vielä, mutta olen valmis tukemaan ja auttamaan. Mutta aion sanoa, että omin päin en rupea väkisin mitään päällepäsmäröimään, mutta jos apua tarvitaan, niin mä tuun kyllä. Muistan ihan hyvin, millaista esim. ristiäisten järjestäminen oli vastasyntyneen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ihmisten typeryydellä ei ole mitään rajoja. Tuollaiset appivanhemmat ja toisaalta tuollainen lapsiperhe. Toiset eivät kysymättä ymmärrä tarjota apuaan ja toisaalta toinen valittaa vauva-palstalla appivanhempiensa käytöstä. Sanoisi niille appivanhemmille. Ihmeellisen avuttomia ihmisiä liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Koska he ovat passanneet jo teitä..nyt on teidän vuoro passata isovanhempia..eikä olla suu js kädet ojossa..rahaa lastenvahtiii. Jnee
Vanhemmilla on huoltovelvollisuus lapsistaan, ei muista.
Meillä kävi isovanhemmat yönylivierailulla ja sain hirveät sätinnät äidiltäni siitä, etten emäntänä tehnyt kaikille voileipiä valmiiksi. Kuulemma pitäisi tehdä. Pitäs varmaan pureskellakin valmiiksi.
Eiköhän ne isovanhemmat (sekä anopit ja apet, äidit ja isät) ole passaamisen arvoisia. Aikanaan ovat passanneet täyspäiväisesti omia lapsiaan, joku/ jotku sinuakin. Ihme vinkunaa jatkuvasti samoista aiheista. Katsokaan peiliin ja miettikää oliko omat vanhempanne ihan hanurista, vai valvoivatko vierelläsi kun olit sairas, lohduttivat kun satutit itsesi, auttoivat koulutehtävissä, ruokkivat päivittäin, vaatettivat, ostivat kukin taloudellisen tilanteen mukaan lahjoja merkkipäivinä ja jouluna ja siinä ohessa vielä monet äitylit ja isukit hoitivat ja auttoivat omia vanhempiaan. Laiha on kiitos ja kiitollisuus. En kuunaa päivänä valittaisi isovanhempien / appivanhempien vierailusta ja passaisin ja paapoisin ihan riemumielin. Ehkä olen vaan saanut vanhempia kunnioittavan kasvatuksen, josta syystä vanhemmat ja appivanhemmat kunnioittavat myös minua.
Oletettavaa kuitenkin on, että vanhemmat poistuvat pilville ensin, joten jokainen tapaaminen voi kuitenkin olla se viimeinen ja en ainakaan minä haluaisi, että viimeinen tapaaminen olisi vit...ksen "makuinen". Surukin on helpompaa käsitellä, kun tietää, että kunnioittavasti on kohdellut.
Kyllä lopuksi täytyy todeta, jotta elämä tuntuu muuttuvan helv...si heti kun lapsi tulee perheeseen. On raskasta, väsyttää, ei jaksa tehdä sitä eikä tätä, tressaa, oksettaa ja on vetämätön olo. Tätä tautia kutsutaan kylläkin lorvikatariksi ja appivanhemmat kehtaavat tulla kylään kesken hektisen menon. Uusavuttomuus kukoistaa.
Kyllä se nykyisin näkyy kaikessa, että riesana pidetään vanhempia ihmisiä, joutavat olemaan oman onnensa nojassa kunnes kuolo korjaa. Eikä sitten edes hävetä vaikka hyljättynä ovat, vaan annas olla kun perintöä jaetaan!!!!
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies sisaruksineen passitti dementin äitinsä "vauvanhoitoavuksi". Siinä sitten yritin saada vauvan oppimaan imemään samalla kun seurailin, miten anopin maitotölkkien tiskaus ja kuivauskaappiin asetteleminen sujuu - kunhan ensin olin etsinyt hänen silmälasinsa ja löytänyt ne lopulta jääkaapista voirasian päältä.
🤭💐
Vierailija kirjoitti:
Voimani on rajalliset, en jaksa kuin nuorena.
Nuoret on tyhmiä kun ne ei ymmärrä että vanhemmat väsyvät helpommin kuin nuoret.
- äitisi voi olla tekosairas joka hakee huomiota
- pikkuveljesi takertuva ja rasittava
- isäsi sotatarinat loputtomia ja satoja kertoja kuultu