Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Just joo taas. Niin varmaan.
Ovatko täyssisaruksia, samantasoinen koulutus?
Miksi porukka joka pystyy autoja ostamaan lapsilleen kerkäisi rahaa miniältä?
Jotain rajaa marttyyritarinoihin.
Et osaa lukea.
Ja tämä systeemi ei liity minuun mitenkään. Se on ollut vallalla jo ennen kuin edes tapasin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä anoppeja ei ole mutta maa on täynnä hyviä tyttölasten äitejä.
Ja kymmenen vuoden päästä on vaan nivoja anoppeja jotka ei yhtään puutu lastensa elämään eivätkä kyläile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Miehellesi ei siis maksettu ajokorttia, vaikka hänen sisarilleen maksettiin?
Miehesi koulutusta ei maksettu, mutta siskojen maksettiin? Halusiko mies lukea lukea, mutta vanhemmat eivät halunneet maksaa hänen koulutustaan?
Kieltäytyikö miehesi ottamasta vanhemmiltaan kodinkoneita, koska ei katsoi, ettei tarvitse niitä/arveli, että sinä et halua niitä, kun ovat hänen vanhempiensa hankkimia???
Meillä on tyttöjen koulut maksettu, kun menivät lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Poika kävi amiksien ja sen saattoi käydä kotona asuen. Pojankin autokortti kyllä maksettiin ja poika sai moottoripyörän, jonka halusi itse myöhmmin myydä pois. Tytöt sai autot, tai ne sai ketkä halusi, kaikki ei halunneet.
Elämä ei aina ole niin mustavalkoista miltä se saattaa näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat eivät ole käyneet kylässä viimeiseen 4 vuoteen. Aiemmin tekivät päiväretkiä ja ajelivat ympäriinsä, mutta kun ensimmäinen lapsi ja heille ensimmäinen lapsenlapsi syntyi niin sitten yhtäkkiä kaikki matkanteko muuttuikin vaikeaksi. Sinne heidän luokse pitäisi aina mennä, jotta nähtäisiin. Ja koko sen ajan ennen raskautta/lapsen syntymää kärtettiin että no milloin hankitte lapsia. Kaksi kertaa on käyty lapsen syntymän jälkeen siellä ja he eivät kertaakaan meillä. On pärjätty aivan hyvin näin, vähän surku lapsen kannalta, mutta kyllä isovanhemmatkin ovat aikuisia (eivätkä missään huonossa fyysisessä kunnossa vielä) niin pidän vastuuta ihan yhtä suuresti heidänkin kontollaan.
Tätähän tämä näyttää olevan. Toiset vinkuu, että anoppi/lapsen mummo käy kylässä yhtenään ja on riesa ja toinen valittaa, että eivät käy, vaan heidän pitäisi aina mennä anoppilaan. Koskaan ei ole hyvä.
Ei kyllä enää tiedä miten päin sitä pitäisi olla, että teksi oikein. Toivon, ettei omat lapset koskaan tee lapsia.
Ainakaan poikalapset. Vävyt ei niin taida välittää, vaikka anoppi/lasten mummo kylässä käykin tai on käymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Miehellesi ei siis maksettu ajokorttia, vaikka hänen sisarilleen maksettiin?
Miehesi koulutusta ei maksettu, mutta siskojen maksettiin? Halusiko mies lukea lukea, mutta vanhemmat eivät halunneet maksaa hänen koulutustaan?
Kieltäytyikö miehesi ottamasta vanhemmiltaan kodinkoneita, koska ei katsoi, ettei tarvitse niitä/arveli, että sinä et halua niitä, kun ovat hänen vanhempiensa hankkimia???
Meillä on tyttöjen koulut maksettu, kun menivät lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Poika kävi amiksien ja sen saattoi käydä kotona asuen. Pojankin autokortti kyllä maksettiin ja poika sai moottoripyörän, jonka halusi itse myöhmmin myydä pois. Tytöt sai autot, tai ne sai ketkä halusi, kaikki ei halunneet.
Elämä ei aina ole niin mustavalkoista miltä se saattaa näyttää.
Mieheni maksoi itse ajokorttinsa kesätyörahoillaan. Tyttärien ajokortit maksoi vanhemmat.
Heille kaikille maksettiin toisen asteen opinnot, mutta tyttärille maksettiin myös asunto sinne koulupaikkakunnalle. Mieheni kulki sitä raskasta koulumatkaa kotoa käsin. Ja tosiaan ne vaihdot, ne maksettiin vain tyttärille
Mieheni muutti kotoa heti lukion jälkeen eikä sen jälkeen ole saanut kotoaan sitäkään vähää. Opiskelunsa maksoi lainalla ja työansioilla.
Minä en liity asiaan mitenkään. En kodinkoneisiin, en autoihin, en matkoihin, en mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Miehellesi ei siis maksettu ajokorttia, vaikka hänen sisarilleen maksettiin?
Miehesi koulutusta ei maksettu, mutta siskojen maksettiin? Halusiko mies lukea lukea, mutta vanhemmat eivät halunneet maksaa hänen koulutustaan?
Kieltäytyikö miehesi ottamasta vanhemmiltaan kodinkoneita, koska ei katsoi, ettei tarvitse niitä/arveli, että sinä et halua niitä, kun ovat hänen vanhempiensa hankkimia???
Meillä on tyttöjen koulut maksettu, kun menivät lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Poika kävi amiksien ja sen saattoi käydä kotona asuen. Pojankin autokortti kyllä maksettiin ja poika sai moottoripyörän, jonka halusi itse myöhmmin myydä pois. Tytöt sai autot, tai ne sai ketkä halusi, kaikki ei halunneet.
Elämä ei aina ole niin mustavalkoista miltä se saattaa näyttää.
Kyllä se joskus on hyvinkin mustavalkoista. Olen eri kuin aiempi kirjoittaja, mutta meillä on täysin sama tilanne. Mieheni sisarelle on ostettu ja maksettu kaikki autoja ja asuntoja (kaksi asuntoa, piti vaihtaa isompaan kun lapsia tuli) myöten, melkein kolmekymppiseksi asti elättivät "opiskelijan" kaikkine arkikuluineen, nyt on siirretty kesämökki ja käytännössä appivanhempien koko omaisuus tälle sisarelle. Miehelleni soitellaan kun tarvitaan apua, töitä tai rahallista. Sen jälkeen kun 18 vuotiaana lähti armeijaan ja muutti sen jälkeen pois kotoa, ei minkäänlaista apua ole herunut. Ei ole ostettu autoja tai asuntoja tai autettu sentilläkään opiskelujen aikana ja kyllä olisi mies ottanut apua vastaan! Onneksi jotkut pärjää omillaankin, toiset on sitten heikompia ja tuettavampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Miehellesi ei siis maksettu ajokorttia, vaikka hänen sisarilleen maksettiin?
Miehesi koulutusta ei maksettu, mutta siskojen maksettiin? Halusiko mies lukea lukea, mutta vanhemmat eivät halunneet maksaa hänen koulutustaan?
Kieltäytyikö miehesi ottamasta vanhemmiltaan kodinkoneita, koska ei katsoi, ettei tarvitse niitä/arveli, että sinä et halua niitä, kun ovat hänen vanhempiensa hankkimia???
Meillä on tyttöjen koulut maksettu, kun menivät lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Poika kävi amiksien ja sen saattoi käydä kotona asuen. Pojankin autokortti kyllä maksettiin ja poika sai moottoripyörän, jonka halusi itse myöhmmin myydä pois. Tytöt sai autot, tai ne sai ketkä halusi, kaikki ei halunneet.
Elämä ei aina ole niin mustavalkoista miltä se saattaa näyttää.
Kyllä se joskus on hyvinkin mustavalkoista. Olen eri kuin aiempi kirjoittaja, mutta meillä on täysin sama tilanne. Mieheni sisarelle on ostettu ja maksettu kaikki autoja ja asuntoja (kaksi asuntoa, piti vaihtaa isompaan kun lapsia tuli) myöten, melkein kolmekymppiseksi asti elättivät "opiskelijan" kaikkine arkikuluineen, nyt on siirretty kesämökki ja käytännössä appivanhempien koko omaisuus tälle sisarelle. Miehelleni soitellaan kun tarvitaan apua, töitä tai rahallista. Sen jälkeen kun 18 vuotiaana lähti armeijaan ja muutti sen jälkeen pois kotoa, ei minkäänlaista apua ole herunut. Ei ole ostettu autoja tai asuntoja tai autettu sentilläkään opiskelujen aikana ja kyllä olisi mies ottanut apua vastaan! Onneksi jotkut pärjää omillaankin, toiset on sitten heikompia ja tuettavampia.
TISMALLEEN sama kuvio meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillehän jää sitten vanhusten säästö ja asunnot jotka eivät ole saaneet metsää ja mökkiä. Selvää rahaa.
Meidänlään täällä eintarvitse uskos kaikkea liioiteltua. Siitä hyvä että meillä ainskin jokainen lähti 19 toisiin kaupunkiin. Saman verran, hyvin vähän, ketään autettin.
Tuhlaavaisin otti opintolainaa ( matkusteöi paljon) , mutt pärjäs kesätöillä ja iltatöillä. Tytär piti opintotaukoja ja teki sijaisuuksia.
Oishan hauska kuulla heidän katkeruutensa.
Vierailija kirjoitti:
Niillehän jää sitten vanhusten säästö ja asunnot jotka eivät ole saaneet metsää ja mökkiä. Selvää rahaa.
Meidänlään täällä eintarvitse uskos kaikkea liioiteltua. Siitä hyvä että meillä ainskin jokainen lähti 19 toisiin kaupunkiin. Saman verran, hyvin vähän, ketään autettin.
Tuhlaavaisin otti opintolainaa ( matkusteöi paljon) , mutt pärjäs kesätöillä ja iltatöillä. Tytär piti opintotaukoja ja teki sijaisuuksia.Oishan hauska kuulla heidän katkeruutensa.
Miksi sinä vänkytät ja ivaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He sentään tulevat passattaviksi. Meillä mentiin heille passaamaan. Töitä riitti aamusta iltaan isossa omakotitalossa, ja lapsenlapsia piti nähdä.
Meillä on vissiin sitten lottovoitto. Käymme heillä passaamassa ja hoitamassa ok-talon ja mökin remontit ym. puuhat. Lisäksi he käyvät meillä istumassa ja passuuttamassa itseään, kun ovat tulossa kotikaupunkiimme teatteriin ja juhliin omien ystäviensä kanssa. Joskus yrittivät tunkea syötettäväksi ja juotettavaksi näiden ystäviensäkin kanssa, mutta siinä oma raja passaamiseen. Vain meidän tai lastenlastensa takia eivät koskaan tänne tule.
En ainakaan itse jaa täällä kokemuksiani tai havaintojani katkerana, vaan todeten että näin se vaan menee joissakin perheissä ja mielenkiintoista havaita kuinka monessa! Tuollainen epätasapuolinen kohtelu kyllä kertoo siitä, että kun on noin helppoa kohdella epätasa-arvoisesti niin samaan viivaan se menee muidenkin kohteleminen, olipa sitten miniä tai oma lapsi, naapuri tai lapsenlapset.
Turha puhua mustaa valkoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.Mitä se Mies sanoi syyksi ettei halua hoitaa omia lapsiaan? Vai hoitaako mielestään? Kysyn koska meillä ei voi lähteä lomailemaan toisen kotiin kuin hotelliin, pitää se vieraanvaraisuus kompensensoida jollain tavalla.
Mieheni voi mielestään lapsuudenkodissaan olla passattavana, anoppi eli äitinsä mahdollistaa sen eikä vaadi mitään. Jos minä vaadin niin tulee vain riitaa, ja anopin kuullen ei voida riidellä tai keskustella asiasta koska heillä ei saa riidellä tms. Pari kertaa olen ottanut siellä miehelleni puheeksi, ja lopputulos on se että minua syytetään ikäväksi ihmiseksi kun olen eri mieltä kuin mies ja äitinsä, ja rikon hyvää ilmapiiriä. Olen siis mieluummin siellä vaan hiljaa koska ihan sama mitä sanoisin aiheeseen, se kääntyy minua vastaan. Kerään voimia ennen vierailua hoitaa lapset yksin, ja kerään voimia vierailun jälkeen että saan itseni taas tasapainoon, niin henkisesti kuin fyysisesti sillä lapsethan ei nuku sujuvasti tuolla että edes yöllä saisin levättyä/nukuttua/olla.
Lasten myötä mennyt tällaiseksi.Selkisi tämäkin kuvio. Ikuinen all inclusive oikeus vanhempien kotiin. Sinäkin siellä jonon jatkeena vaadit päästä lomailemaan vanhusten rahoilla ja työpanoksella. Sekö on sinusta tasa-arvoa. Sinä ja miehesi olettekin nyt vetovastuussa omasta taloudestanne, et enää kenenkään holhottavana. Et voi olettaa että sinulla on rajaton nautintaoikeus maata vaikkapa lappubiksuissa anoppilan pihan perukoilla sidukka kädessä. Ratkaiset tämä miehesi kanssa tai eroatte. Kehtaatkin kupata vanhuksia ja vielä julkisesti uhriutua!!!!
Hahhah. Ei kuule tämä äiti ehdi palkkatyöltään, lastenhoidoltaan, muilta töiltään mitään siideriä vetämään, ei kotona eikä anopin luona. Kun päivän hommat on tehty niin kaadun sänkyyn. Ja valitettavasti anoppilassa en nuku senkään vertaa koska lapset ei nuku siellä vieraassa paikassa kunnolla.
Ja lisäten vielä, narulappubikineistä ei tarvitse edes haaveilla, koska tätä kroppaa ei ole ehtinyt ja jaksanut kursia kokoon lasten jäljiltä, inhoan peilikuvaani ja mahaani mutta se on vielä toissijaista.
Eikä minun tarvitse kupata anoppivanhempia, sillä käyn ihan töissä ja saan kunnon palkkaa.
Tosiaan anopin poika on kotonaan taantuva pentu, jota anoppi hyysää huolellisemmin kuin edes lapsen lapsiaan.
Kiitos muille ymmärtävistä ja lohduttavista kommenteista, todellakin tulen vetämään tämän kevään jäljiltä rajan siihen ettei juhannuksena ainakaan minä ole menossa anoppilaan, koska en yksinkertaisesti jaksa mennä sinne miellyttämään muita tai kuuntelemaan arvostelua.Sinähän täällä uliset ja valitat. Perheesi voi varmasti paremmin jos lähtee ilman sinua sinne anoppilaan - eipähän tarvitse kuunnella marttyyrin loputonta marinaa.
Juu pysy vaan kotonas en jaksakaan katsoa sinun nyrpeää naamaasi täällä. Lapsetkin ovat paljon vapautuneempia, kun heidän ei tarvitse jännittää äidin käytöstä. Niin ja voin poikani kanssa keskustella rauhassa meidän yhteisistä, henkilökohtaisista asioista.
Kiva. Meidän tapauksessa mies ei edes halua mennä äitinsä luo vierailulle yksin tai lasten kanssa, vaan siten että minäkin olisin mukana (sijaiskärsijänä, lasten hoitajana ja anopin viihdyttäjänä).
Mun mielestä tää on erikoisinta, meillä sama tilanne. Minua syytetään siitä, että mies ei halua mennä vanhemmilleen lasten kanssa ilman minua, pilaan ilmapiirin vaikken olisi edes paikalla. :D Kun isänsä alkaa kertoa narsistisia minä-minä tarinoitaan, sanon että kertoo pojalleen kun häntä varmaan kiinnostaa enemmän. Sekä isänsä että mies suuttuvat minulle, minkä ihmeen takia, sitä olen miettinyt.
Myös anopin tuntikausien sairauskertomukset (omat ja muiden) jätän nykyään kuuntelematta ja sanon, että poikasi on kiinnostuneempi, kerro hänelle. Mieheni sitten turhautuneena ja ärtyneenä kuuntelee äitinsä jaarittelua 2 minuttia ja lähtee pois, ja taas kaikki on minun vikani. Tuntuu, että olen heille pelkkä henkinen laskiämpäri, ja selvästi minua tarvitaan kipeästi.
Eikä se ole mitenkään itsestään selvää, että muille jää sitten asunnot ja säästöt jaettavaksi kun eivät mökkiä ja maita/metsää perineet. Mökki voi olla arvoton, säästöt syöty tai maksettu hoivakotiin. Ja jos jotain on annettu lahjana niin ei sitä huomioida mitenkään että viimeisessä jaossa sitten muutkin saavat tasapuolisesti. Nämä ovat ihan faktat, et voi huolettomasti vaan kohauttaa olkia ja sanoa että senkun odotatte omaa osuuttanne. Ja kuten uutisista nyt luettu, jotkut eivät edes pysty ottamaan perintöä vastaan koska ei ole millä maksaa perintöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse jaa täällä kokemuksiani tai havaintojani katkerana, vaan todeten että näin se vaan menee joissakin perheissä ja mielenkiintoista havaita kuinka monessa! Tuollainen epätasapuolinen kohtelu kyllä kertoo siitä, että kun on noin helppoa kohdella epätasa-arvoisesti niin samaan viivaan se menee muidenkin kohteleminen, olipa sitten miniä tai oma lapsi, naapuri tai lapsenlapset.
Turha puhua mustaa valkoiseksi.
Se on jotenkin todella typerryttävää miten normaalina ja itsestäänselvänä appivanhemmat systeemiään pitää.
Se ulottuu ihan kaikkeen. Esimerkiksi kun käymme siellä kylässä, meidät laitetaan aina nukkumaan tupakeittiöön patjoille.
Tyttärille on vierashuoneet.
Meiltä yritetään jopa kinuta kaikennäköistä noille kälyilleni. Täysin itsestäänselvästi.
Kun me haetaan isovanhemmat lomamatkalta ja majoitamme heidät, he esittelee meille tyttärille tuodut tuliaiset. Mutta meille ei siis tuoda mitään.
Ja siis tää on aina ollut heillä näin. Olen miettinyt että onko tämä jokin lapsuudenkotien malli sysätä se vanhin lapsi jonkinlaiseksi puolivanhemmaksi ja sen takia vastuunkantajaksi ja sitten ne nuoremmat lapset saa kaiken?
Vai onko tässä kyse siitä että noita tyttäriä yritetään tunkea väkisin pärjäämään koska heitä jotenkin hävetään?
Vai onko kyse siitä että anoppi laskee että saa sidottua tyttäret vaikutuspiiriinsä? Koska nämä toden totta on jääneet pörräämään merkillisesti äitinsä seuraneideiksi.
Kuvio on omituinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.Mitä se Mies sanoi syyksi ettei halua hoitaa omia lapsiaan? Vai hoitaako mielestään? Kysyn koska meillä ei voi lähteä lomailemaan toisen kotiin kuin hotelliin, pitää se vieraanvaraisuus kompensensoida jollain tavalla.
Mieheni voi mielestään lapsuudenkodissaan olla passattavana, anoppi eli äitinsä mahdollistaa sen eikä vaadi mitään. Jos minä vaadin niin tulee vain riitaa, ja anopin kuullen ei voida riidellä tai keskustella asiasta koska heillä ei saa riidellä tms. Pari kertaa olen ottanut siellä miehelleni puheeksi, ja lopputulos on se että minua syytetään ikäväksi ihmiseksi kun olen eri mieltä kuin mies ja äitinsä, ja rikon hyvää ilmapiiriä. Olen siis mieluummin siellä vaan hiljaa koska ihan sama mitä sanoisin aiheeseen, se kääntyy minua vastaan. Kerään voimia ennen vierailua hoitaa lapset yksin, ja kerään voimia vierailun jälkeen että saan itseni taas tasapainoon, niin henkisesti kuin fyysisesti sillä lapsethan ei nuku sujuvasti tuolla että edes yöllä saisin levättyä/nukuttua/olla.
Lasten myötä mennyt tällaiseksi.Selkisi tämäkin kuvio. Ikuinen all inclusive oikeus vanhempien kotiin. Sinäkin siellä jonon jatkeena vaadit päästä lomailemaan vanhusten rahoilla ja työpanoksella. Sekö on sinusta tasa-arvoa. Sinä ja miehesi olettekin nyt vetovastuussa omasta taloudestanne, et enää kenenkään holhottavana. Et voi olettaa että sinulla on rajaton nautintaoikeus maata vaikkapa lappubiksuissa anoppilan pihan perukoilla sidukka kädessä. Ratkaiset tämä miehesi kanssa tai eroatte. Kehtaatkin kupata vanhuksia ja vielä julkisesti uhriutua!!!!
Hahhah. Ei kuule tämä äiti ehdi palkkatyöltään, lastenhoidoltaan, muilta töiltään mitään siideriä vetämään, ei kotona eikä anopin luona. Kun päivän hommat on tehty niin kaadun sänkyyn. Ja valitettavasti anoppilassa en nuku senkään vertaa koska lapset ei nuku siellä vieraassa paikassa kunnolla.
Ja lisäten vielä, narulappubikineistä ei tarvitse edes haaveilla, koska tätä kroppaa ei ole ehtinyt ja jaksanut kursia kokoon lasten jäljiltä, inhoan peilikuvaani ja mahaani mutta se on vielä toissijaista.
Eikä minun tarvitse kupata anoppivanhempia, sillä käyn ihan töissä ja saan kunnon palkkaa.
Tosiaan anopin poika on kotonaan taantuva pentu, jota anoppi hyysää huolellisemmin kuin edes lapsen lapsiaan.
Kiitos muille ymmärtävistä ja lohduttavista kommenteista, todellakin tulen vetämään tämän kevään jäljiltä rajan siihen ettei juhannuksena ainakaan minä ole menossa anoppilaan, koska en yksinkertaisesti jaksa mennä sinne miellyttämään muita tai kuuntelemaan arvostelua.Sinähän täällä uliset ja valitat. Perheesi voi varmasti paremmin jos lähtee ilman sinua sinne anoppilaan - eipähän tarvitse kuunnella marttyyrin loputonta marinaa.
Juu pysy vaan kotonas en jaksakaan katsoa sinun nyrpeää naamaasi täällä. Lapsetkin ovat paljon vapautuneempia, kun heidän ei tarvitse jännittää äidin käytöstä. Niin ja voin poikani kanssa keskustella rauhassa meidän yhteisistä, henkilökohtaisista asioista.
Kiva. Meidän tapauksessa mies ei edes halua mennä äitinsä luo vierailulle yksin tai lasten kanssa, vaan siten että minäkin olisin mukana (sijaiskärsijänä, lasten hoitajana ja anopin viihdyttäjänä).
Mun mielestä tää on erikoisinta, meillä sama tilanne. Minua syytetään siitä, että mies ei halua mennä vanhemmilleen lasten kanssa ilman minua, pilaan ilmapiirin vaikken olisi edes paikalla. :D Kun isänsä alkaa kertoa narsistisia minä-minä tarinoitaan, sanon että kertoo pojalleen kun häntä varmaan kiinnostaa enemmän. Sekä isänsä että mies suuttuvat minulle, minkä ihmeen takia, sitä olen miettinyt.
Myös anopin tuntikausien sairauskertomukset (omat ja muiden) jätän nykyään kuuntelematta ja sanon, että poikasi on kiinnostuneempi, kerro hänelle. Mieheni sitten turhautuneena ja ärtyneenä kuuntelee äitinsä jaarittelua 2 minuttia ja lähtee pois, ja taas kaikki on minun vikani. Tuntuu, että olen heille pelkkä henkinen laskiämpäri, ja selvästi minua tarvitaan kipeästi.
Näin juuri, lasten hoitaja, sijaiskärsijä ja anopin/apen viihdyke. Ettei miehen itse tarvitse. Minulle mies kerran lipsautti ettei lähde yksin lasten kanssa, koska hän joutuisi siellä vanhempiensa luona ensinnäkin vahtimaan meidän lapset ja lisäksi katsomaan vanhempiensakin perään, etteivät esim jätä lapsille vaarallisia veitsiä/saksia tms esille. Että siinä on ihan liikaa tekemistä hänelle ja hän ei sitä aio tehdä.
Muuten kiva mutta ei sitten jatkunut hänenkään lauseensa sen pidemmälle, sillä juuri sitähän minulta odotetaan, että teen sen siellä yksinäni, sen mitä hänkään ei siellä yksinään halua tehdä. Jep, minä olenkin supernainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat eivät ole käyneet kylässä viimeiseen 4 vuoteen. Aiemmin tekivät päiväretkiä ja ajelivat ympäriinsä, mutta kun ensimmäinen lapsi ja heille ensimmäinen lapsenlapsi syntyi niin sitten yhtäkkiä kaikki matkanteko muuttuikin vaikeaksi. Sinne heidän luokse pitäisi aina mennä, jotta nähtäisiin. Ja koko sen ajan ennen raskautta/lapsen syntymää kärtettiin että no milloin hankitte lapsia. Kaksi kertaa on käyty lapsen syntymän jälkeen siellä ja he eivät kertaakaan meillä. On pärjätty aivan hyvin näin, vähän surku lapsen kannalta, mutta kyllä isovanhemmatkin ovat aikuisia (eivätkä missään huonossa fyysisessä kunnossa vielä) niin pidän vastuuta ihan yhtä suuresti heidänkin kontollaan.
Tätähän tämä näyttää olevan. Toiset vinkuu, että anoppi/lapsen mummo käy kylässä yhtenään ja on riesa ja toinen valittaa, että eivät käy, vaan heidän pitäisi aina mennä anoppilaan. Koskaan ei ole hyvä.
Ei kyllä enää tiedä miten päin sitä pitäisi olla, että teksi oikein. Toivon, ettei omat lapset koskaan tee lapsia.
Ainakaan poikalapset. Vävyt ei niin taida välittää, vaikka anoppi/lasten mummo kylässä käykin tai on käymättä.
Mitä jos lapsellisen uhriutumisen sijaan etsisit kultaisen keskitien. Älä riivaa lapsiasi ja heidän puolisoitaan joka toinen päivä äläkä välttele heidän näkemistään vuosikausia.
Aika omahyväistä, onko se sitä narsismia , jos ei jaksa käydessään kuunnella apen tai anopin puheita. Miten ihmeessä te töissä pärjäätte , jos olette, niitä kiukku-iitoja joista uusille kuiskutellaan: toi Kirsi ei puhu kun lapsistaan/ koiristaan/ vaatteistaan ja itsestään. Älä ärsytö sitä puhumalla siitä..inä sinua kiinnostaa tai asioistasi.
Ei ne apet ja anopit (kaikki) oikeen pysty jostain pop-idoleista, muotimekoista, meikeistä, viinin hinnoista, komeista miehistä jne puhumaan. Lastenvaatteiden muotimerkeistä.
Vanhoissa käytösoppaissa oli että hyvätapainen ihminen puhuu yksi kertaisimpien kanssa asioista, joista he pystyvät puhumaan. Muulinajajan kanssa puhu muuleista.
Vierailija kirjoitti:
Eikä se ole mitenkään itsestään selvää, että muille jää sitten asunnot ja säästöt jaettavaksi kun eivät mökkiä ja maita/metsää perineet. Mökki voi olla arvoton, säästöt syöty tai maksettu hoivakotiin. Ja jos jotain on annettu lahjana niin ei sitä huomioida mitenkään että viimeisessä jaossa sitten muutkin saavat tasapuolisesti. Nämä ovat ihan faktat, et voi huolettomasti vaan kohauttaa olkia ja sanoa että senkun odotatte omaa osuuttanne. Ja kuten uutisista nyt luettu, jotkut eivät edes pysty ottamaan perintöä vastaan koska ei ole millä maksaa perintöveroa.
Perintövero ei ole 100 %.
Vierailija kirjoitti:
Aika omahyväistä, onko se sitä narsismia , jos ei jaksa käydessään kuunnella apen tai anopin puheita. Miten ihmeessä te töissä pärjäätte , jos olette, niitä kiukku-iitoja joista uusille kuiskutellaan: toi Kirsi ei puhu kun lapsistaan/ koiristaan/ vaatteistaan ja itsestään. Älä ärsytö sitä puhumalla siitä..inä sinua kiinnostaa tai asioistasi.
Ei ne apet ja anopit (kaikki) oikeen pysty jostain pop-idoleista, muotimekoista, meikeistä, viinin hinnoista, komeista miehistä jne puhumaan. Lastenvaatteiden muotimerkeistä.
Vanhoissa käytösoppaissa oli että hyvätapainen ihminen puhuu yksi kertaisimpien kanssa asioista, joista he pystyvät puhumaan. Muulinajajan kanssa puhu muuleista.
Ei tietenkään ole narsismia, jos ei halua kuunnella toisten itserakkaita kertomuksia itsestään. Tai pitkiä selostuksia sairauksista ja ilkeitä juoruja muista ihmisistä. Se on ihan normaalia omien rajojen tunnistamista ja vetämistä, että tähän en suostu. En ole appivanhempien ilmainen Sofian sohva. Ei meidän kenenkään tarvitse uhrata pieniä vapaahetkiään siihen, että toimii toisen psykologina.
Perheenäideillä on muutenkin aika tiukassa ja kun on vihdoin lapset saanut hoidettua nukkumaan, kaipaa hetkeä itselleen. Appivanhemmat saavat tarvitessaan kuuntelu- ja keskusteluapua ihan asiantuntijalta (psyk.sh), kun soittavat terveyskeskukseen. On myös mielenterveyspuhelimia. Eivät hekään miniöidensä murheita jaksa kuunnella, eivätkä niistä välitä. Miksi toisinpäin pitäisi.
Enkä minä todellakaan ole laskenut omia investointejani, ratkaisujani tai valintojani sen varaan että tarvitsisin mitään vanhemmilta pärjätäkseni tai että heiltä saatu perintö olisi vaatimus esimerkiksi asuntohankintoilleni jne.