Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
He sentään tulevat passattaviksi. Meillä mentiin heille passaamaan. Töitä riitti aamusta iltaan isossa omakotitalossa, ja lapsenlapsia piti nähdä.
Kaikkein helpointa on, kun ei mennä käymään ollenkaan. Poika käy lasten kanssa, niin sopu säilyy kaikilla
Vierailija kirjoitti:
He sentään tulevat passattaviksi. Meillä mentiin heille passaamaan. Töitä riitti aamusta iltaan isossa omakotitalossa, ja lapsenlapsia piti nähdä.
Kyllä on elämä kovaa. Pienet lapset ja autettavat appikset. Ja tietysti ison talonkin testamenttaavat tyttärelle.
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettu
Jaa. Mieheni vela-sisko pitää tarkasti kirjaa kaikesta, mitä hänen äitinsä antaa hänelle sekä veljille. Kaikki mitä annetaan veljille (tai heidän lapsilleen), on kälyltä pois. Niin vähäpätöistä asiaa ei ole, mistä ei saa rähinää päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä HAUSKA ketju, ottaen huomioon mettä täällä kirjoittajat ovat ainakin 80% naisia-ehä enemmänkin ja he ovat muutamien vuosien tai kymmenen vuoden päästä itse niitä ISOVANHEMPIA, ANOPPEJA JA APPEJA. Jos on mihinkään uskomista ,niin varmasyåti ovat sitten TÄYDELLISEN MUJAVIA JA AHKERIA sekä hienotunteisia😂😂😂
Riittää kun on käytöstavat. Eli osaa sopia vierailut etukäteen, käyttäytyy asiallisesti ja osaa esimerkiksi viedä oman lautasensa tiskikoneeseen tai katsoa lapsenlapsia viisi minuuttia ja olla siten avuksi.
Tuo lautasen vieminen minua naurattaa.
Se on meidän perheessä se mitä me edellytämme lastemme kavereilta kun he ruokailevat meillä.
Luulisi että onnistuu isovanhemmiltakin, edes se.
Voi jestas! Talouden suurin työ. Ymmärrän että oma väki ja muut kersat vaeltavat ja vievät astiat mutta jos isovanhemmat kaks
Kertaa vuodessa käy, eivät ehkä käy keittiössä ollenkaan.
Ainahan tuo kone on katsottava jos vieraat siellä huseeraa, mitä on ja miten laitettu.Ymmärrän , kaikki on vaikeaa. Jopa lautasten pinoominen, kun ei kotitöihin tottunut.
Minimikohteliaisuus emäntää kohtaan. Toki liikaa vaadittu. Toki mieluummin huutelee sitä kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Tupuliini kirjoitti:
Et osaa tulkita lukemaasi oikein. Ei tuo kirjoittaja tarkoittanut, että vie yksitellen lautaset pöydästä, vaan viiden ruokailun jälkeen, aamupala, lounas, iltapäiväkahvi, päivällinen ja ehkä vielä iltapala. Osasitko laskea?
Sellasta se on jos lapsia laittaa, joutuu ne viidesti päivässä ruokkimaan ja rähjäämään heille.
Kenenkään anoppi tokko jatkuvasti on viidesti ruokittavana.
Jos luet ketjun huomaat että todellakin on. Ja aina kutsumatta. Ja aina on vielä eri vaatimukset ruoalle.
Ja minä olen se jonka äiti luuli meidän kotia päiväkerhokseen johon tullaan oleilemaan.
Vierailija kirjoitti:
He sentään tulevat passattaviksi. Meillä mentiin heille passaamaan. Töitä riitti aamusta iltaan isossa omakotitalossa, ja lapsenlapsia piti nähdä.
Mä kieltäydyin tällaisesta. Mies seurasi esimerkkiäni. Meillekään ei ole anoppi tervetullut, kun ei vaan osaa käyttäytyä. Eli käytännössä, ei olla juurikaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
Mitä sä oikein urputat? Tuossahan juuri sanotaan, että kaikki sujuu hyvin tyttären perheessä. Silloinhan se ongelma on nimenomaan se vaikea miniä, jolle ei mikään kelpaa. Kun luet tätä ketjua, huomaat että niitä riittää!
Aikuinen osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten lanssa. Eikä eriarvoista lapsiaan.
Siinähän se, miniät eivät ole aikuisia. He odottavat lapsenomaisesti anopilta että heitä kohdellaan kuin lasta hyvitellen ja pitäen hyvällä tuulella.
Meillä se on kyllä anoppi, jota pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä, varjella anoppia pahalta mieleltä olemalla kynnysmattona ja toteuttamalla kaikki tämän oikut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
Mitä sä oikein urputat? Tuossahan juuri sanotaan, että kaikki sujuu hyvin tyttären perheessä. Silloinhan se ongelma on nimenomaan se vaikea miniä, jolle ei mikään kelpaa. Kun luet tätä ketjua, huomaat että niitä riittää!
Aikuinen osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten lanssa. Eikä eriarvoista lapsiaan.
Siinähän se, miniät eivät ole aikuisia. He odottavat lapsenomaisesti anopilta että heitä kohdellaan kuin lasta hyvitellen ja pitäen hyvällä tuulella.
Meillä se on kyllä anoppi, jota pitäisi pitää kuin kukkaa kämmenellä, varjella anoppia pahalta mieleltä olemalla kynnysmattona ja toteuttamalla kaikki tämän oikut
Jep. Ettei vaan kukaan sano ei ja ettei vaan pieni hauras mieli pahoitu.
Meillä meillä ja meillä.
Jokainen kirjoittaa yhdestä anopista, siitä omastaan.
Jota vihaavat kuin ruttoa.
Yleisesti kuitenkin anopit on ihan tavallisia naisihmisiä, karkeasti olettaen melkein jokainen vastaan tuleva 60+ v. oleva naisihminen on jonkun anoppi. Ei ne kaikki voi mitään hirviöitä olla, edes sille miniälleen. Eikä ne kaikki voi olla päästään vialla. Nämä on nyt vaan näitten katkerien, miehestään niin kauhean tarkkojen miniöitten vihanpurkauksia, kun eivät mitään voi sille, että miehellä on äiti.
Ja kahden sukupolven välillä on aina eroja, on ollut ennen ja on nytkin. Ja tulee olemaan tulevaisuudessakin, vaikka nyt kuvittelevat nämä nuoret äidit, että he sitten osaavat olla jotenkin oikeanlaisempia. Heillä on ihan erilaiset haasteet edessä sitten. Ja edestään löytävät, mutta mitäpä siitä, kuuluu elämään.
Mieleltään sairaat ihmiset on ihan toinen asia. Niistä ei oikein pitäisi tänne edes kirjoittaa, kyseessähän on sairaus ja sen ilmentymät. Mielisairaalta ihmiseltä ei voi normaalia käyttäytymistä odottaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meillä ja meillä.
Jokainen kirjoittaa yhdestä anopista, siitä omastaan.
Jota vihaavat kuin ruttoa.
Yleisesti kuitenkin anopit on ihan tavallisia naisihmisiä, karkeasti olettaen melkein jokainen vastaan tuleva 60+ v. oleva naisihminen on jonkun anoppi. Ei ne kaikki voi mitään hirviöitä olla, edes sille miniälleen. Eikä ne kaikki voi olla päästään vialla. Nämä on nyt vaan näitten katkerien, miehestään niin kauhean tarkkojen miniöitten vihanpurkauksia, kun eivät mitään voi sille, että miehellä on äiti.
Ja kahden sukupolven välillä on aina eroja, on ollut ennen ja on nytkin. Ja tulee olemaan tulevaisuudessakin, vaikka nyt kuvittelevat nämä nuoret äidit, että he sitten osaavat olla jotenkin oikeanlaisempia. Heillä on ihan erilaiset haasteet edessä sitten. Ja edestään löytävät, mutta mitäpä siitä, kuuluu elämään.
Mieleltään sairaat ihmiset on ihan toinen asia. Niistä ei oikein pitäisi tänne edes kirjoittaa, kyseessähän on sairaus ja sen ilmentymät. Mielisairaalta ihmiseltä ei voi normaalia käyttäytymistä odottaakaan.
No mut sittenhän tää ei koske sinua - paitsi jos samaistut mielisairaisiin.
Vierailija kirjoitti:
He sentään tulevat passattaviksi. Meillä mentiin heille passaamaan. Töitä riitti aamusta iltaan isossa omakotitalossa, ja lapsenlapsia piti nähdä.
Meillä yritettiin tätä samaa! Viimeksi tänään kutsuttiin meille kylään. Appivanhemmat tulevat kuulemma joskus toiste. Meille ei tulla, mutta sinne pitäisi mennä.
Juhannus vietetään kotona ilman appivanhempia ja työleiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hankalaa jos perheessä on tyttö ja poika. Pojan perheessä ei saa käydä, ei mitään osaa tehdä oikein, ei saa auttaa jne..
Tytön perheessä homma sujuu ja tulee hoidettua siten paljon lapsenlapsia.
Kun näin tapahtuu, miniä haukkuu ja vaatii, että tytön perhettäkään ei saa auttaa, kun he eivät halua apua tai kaikki apu on oikeastaan hänen mielestä väärin autettuTai sitten on vain aikuinen ja osaa käyttäytyä eikä ongelmia ole.
No miten se sama anoppi osaa siellä toisessa kodissa olla "aikuinen" ja käyttäytyä, mutta siellä toisessa ei osaa?
Sama ihminenhän se on joka käy oman tyttären kodissa ja oman poikansa kodissa.
Joo ymmärrän, että hankalia anoppeja varmaan on. Oma anoppi oli ihana ihminen. Kävi meillä alle 10 kertaa vaikka asui ihan naapurissa ja eikä ikinä puuttunut mihinkään. Kävi meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa, mutta piti käydä miehen halemassa, muuten ei olisi tullut vaivoiksi :D
Ei vienyt astioita koneeseen, enkä sitä anopilta olisi ikinä vaatinutkaan, riitti, että tuli käymään.
Itse olen päättänyt olla sekaantumatta omien lasten perhe-elämään mitenkään. kenelläkään ei vielä ole lapsia, vaikka puolisot on ja luulen, ettei heitä kukaan haluaakkaan lapsia, joten ongelmilta varmaan vältytään.
Tyttöjen perheisiin kyllä uskaltaisin mennäkin, jos joksus lapsia saavat, mutta miettisin kyllä pari kertaa ennen kuin pojan perheeseen menisin, kiitos siitä vauvapalstan:D
Joo, en ole muutenkaan mikään kyläihminen ja pysyn mielummin kotona ja olen vain tyytyväinen, kun ei kukaan pyydä käymään. Meille kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.
Sepä se onkin mystistä. Monet kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti, syy voi olla opittu malli, narsismi yms.
Minun mieheni siskot mm saivat vanhemmiltaan autot, ajokortit, vaihto-oppilasvuodet, ensiasunnon, kodinkoneita, lastenhoitoapua.
Mieheltäni taas ollaan koko ajan vailla jotain, siis suuria summia rahaa, ilmaista työntekoa jne.
Mitään syytä en mallille keksi.
Just joo taas. Niin varmaan.
Ovatko täyssisaruksia, samantasoinen koulutus?
Miksi porukka joka pystyy autoja ostamaan lapsilleen kerkäisi rahaa miniältä?
Jotain rajaa marttyyritarinoihin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meillä ja meillä.
Jokainen kirjoittaa yhdestä anopista, siitä omastaan.
Jota vihaavat kuin ruttoa.
Yleisesti kuitenkin anopit on ihan tavallisia naisihmisiä, karkeasti olettaen melkein jokainen vastaan tuleva 60+ v. oleva naisihminen on jonkun anoppi. Ei ne kaikki voi mitään hirviöitä olla, edes sille miniälleen. Eikä ne kaikki voi olla päästään vialla. Nämä on nyt vaan näitten katkerien, miehestään niin kauhean tarkkojen miniöitten vihanpurkauksia, kun eivät mitään voi sille, että miehellä on äiti.
Ja kahden sukupolven välillä on aina eroja, on ollut ennen ja on nytkin. Ja tulee olemaan tulevaisuudessakin, vaikka nyt kuvittelevat nämä nuoret äidit, että he sitten osaavat olla jotenkin oikeanlaisempia. Heillä on ihan erilaiset haasteet edessä sitten. Ja edestään löytävät, mutta mitäpä siitä, kuuluu elämään.
Mieleltään sairaat ihmiset on ihan toinen asia. Niistä ei oikein pitäisi tänne edes kirjoittaa, kyseessähän on sairaus ja sen ilmentymät. Mielisairaalta ihmiseltä ei voi normaalia käyttäytymistä odottaakaan.
Tapahtuipa mitä tahansa, niin poikani ja tämän puolison kotiin en mene kutsumatta haukkumaan ja kritisoimaan kaikkea, samalla tuoden heidän vaivoikseen "löytöjä" jotka on laitettava esille, ja joissa on ikuinen velvollisuus säilyttää, jos vaikka mä joku kaunis päivä tarvitsen sen löydön takaisin.
Niin. Lapseni eivät ole vielä pariutumisiässä, mutta tiettyjä asioita joiden kohteeksi olen joutunut itse, en taatusti tule pistämään kiertoon.
Siinä olet oikeassa, että täällä puhutaan pääsääntöisesti siitä omasta anopista, ei kaikista anopeista. En minä yleistä, että anoppini olisi joku keskiverto 70 + anoppi, todellakin toivon että hänen kaltaistaan ei olisi kenelläkään muulla anoppina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meillä ja meillä.
Jokainen kirjoittaa yhdestä anopista, siitä omastaan.
Jota vihaavat kuin ruttoa.
Yleisesti kuitenkin anopit on ihan tavallisia naisihmisiä, karkeasti olettaen melkein jokainen vastaan tuleva 60+ v. oleva naisihminen on jonkun anoppi. Ei ne kaikki voi mitään hirviöitä olla, edes sille miniälleen. Eikä ne kaikki voi olla päästään vialla. Nämä on nyt vaan näitten katkerien, miehestään niin kauhean tarkkojen miniöitten vihanpurkauksia, kun eivät mitään voi sille, että miehellä on äiti.
Ja kahden sukupolven välillä on aina eroja, on ollut ennen ja on nytkin. Ja tulee olemaan tulevaisuudessakin, vaikka nyt kuvittelevat nämä nuoret äidit, että he sitten osaavat olla jotenkin oikeanlaisempia. Heillä on ihan erilaiset haasteet edessä sitten. Ja edestään löytävät, mutta mitäpä siitä, kuuluu elämään.
Mieleltään sairaat ihmiset on ihan toinen asia. Niistä ei oikein pitäisi tänne edes kirjoittaa, kyseessähän on sairaus ja sen ilmentymät. Mielisairaalta ihmiseltä ei voi normaalia käyttäytymistä odottaakaan.
Tapahtuipa mitä tahansa, niin poikani ja tämän puolison kotiin en mene kutsumatta haukkumaan ja kritisoimaan kaikkea, samalla tuoden heidän vaivoikseen "löytöjä" jotka on laitettava esille, ja joissa on ikuinen velvollisuus säilyttää, jos vaikka mä joku kaunis päivä tarvitsen sen löydön takaisin.
Niin. Lapseni eivät ole vielä pariutumisiässä, mutta tiettyjä asioita joiden kohteeksi olen joutunut itse, en taatusti tule pistämään kiertoon.
Siinä olet oikeassa, että täällä puhutaan pääsääntöisesti siitä omasta anopista, ei kaikista anopeista. En minä yleistä, että anoppini olisi joku keskiverto 70 + anoppi, todellakin toivon että hänen kaltaistaan ei olisi kenelläkään muulla anoppina.
Kolme asiaa tuntuu olevan tosi yleisiä
- nykyisenä kännykkäaikana on mystinen tarve vain ilmestyä oven sopimatta tulostaan
- sinne toisen kotiin kannetaan oman mielen mukaan ihan mitä sattuu
- se ihan mitä sattuu samaistetaan itseen jolloin loukkaannutaan henk koht jos se ihan mitä sattuu ei kelpaakaan tai luoja varjele pannaan pois
:) tämä on niin totta.
Kerran anoppi oli kuskannut 300km päästä mäntyisen kolmelaatikkoisen peruslipaston. Kyselemättä että tarvitaanko, sitä oli meille työntämässä pieneen kaksioon mihin nyt muutoinkaan mitään ylimääräistä mahdu. Tätä hänelle ystävällisesti selitin ettei meille mahdu eikä ole tarvetta, niin vielä mitä, tottakai se hänen mielestään mahtuu, olohuoneen nurkkaan ja siellä voi säilyttää vaikka talvihanskoja ja pipoja. Hahaha. Ei tarvita enkä ottanut vastaan ja hän vei sen takaisin.
Perheen sisäinen lasten suosiminen on kyllä aivan totta. Veljeni vaan saa kaiken anteeksi, ei puhettakaan sellaisesta läksytyksestä mitä itse saisin jos tekisin vastaavaa. Veljeni ennakkoperi myös metsät ja kesämökit, jne. Minä en niistä ole kateellinen ja vanhempani tekevät niin kuin parhaaksi katsovat, mutta näin he ovat parhaakseen katsoneet. Eikä elämäni todellakaan ole mitään ongelmallista, elämäntapahallintaongelmaa, päihteidenkäyttöä tai muuta rahojen haaskaamista tms. Aivan normaali, kouluttautunut, hyvässä työssä oleva, perheellinen ja kunnollinen jne. Kuten veljenikin, mutta silti hänen on katsottu olevan sillä tasolla että tietyt asiat menevät automaattisesti hänelle.
Invalidianoppi on vielä isompi vaiva ja vastus.
Passattava.