Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden elämä on kovaa. Kaikkien appivanhemmat ovat dementikkoja ( poika siis nainut itseään nuoremman naisen ja vauvoja keski-iässä) . Appiksia on lisäksi käytävä auttamassa, hoidettava heidän raha-asiansa, kaikki tämä vauvanhoidon lomassa.
Lisäksi vielä pyytävät rahaa. Tuovat huonoja krääsälahjoja jos suostuvat tulemaan/ käyvät liian tiheään.Elämä on kovaa.
😂😂😂
Minulla on kysymys. Jos appivanhempien (ei siis ilmeisesti omien vanhempien?) kanssa on niin vaikeaa, miksi ette muuta ulkomaille? Tulisi tarpeeksi etäisyyttä appivanhempiin. Tai sitten osta appivanhemmille sitä eläkekotia Espanjasta? Myös sillä tavalla pääsisitte näppärästi eroon näistä kamaluuksista.
Annoin kaksi hyvää vaihtoehtoa tähän valitusten ketjuun. Olkaa hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Vauva aikana anoppi tuli "auttelemaan" minua vauvan kanssa siten, että istui kahvipöydässä. Hän oli ajatellut sen niin, että haluan seurustella aikuisen kanssa, kun olen yksin vauvan kanssa 24/7 (lapsen isä oli komennuksella).
Siinä sitten olisi pitänyt yöt valvoneena kattaa kaunis kahvipöytä herkkuineen ja istua toista tuntia keskustelemassa anopin kanssa anopin tuttavien kuulumisia. Vauva valvotti yöt, itse olin kipeänä sektiosta ja ruokakaappi oli tyhjä. Enemmin olisi ollut apua kaupassa käynnistä, mutta anoppi ei halunnut "käyt sitten itse".
Selvisin sitten tällä yhdellä auttamiskerralla ja anoppi kertoi legendaansa kuinka hän auttoi minua vauva aikana niiiiin paljon. Kerran kävi kahvilla!
Jotenkin se kovetti ylikilttiä luonnettani, että sen jälkeen rajat on löytynyt yömyöhä-vierailulle lapsiperheessä (anoppi tunkee kylään klo 20 jälkeen ---- sanon oven raosta, että olemme jo nukkumaan menossa ja ens kerralla aikaisemmin kylään.)
Samoin yöhippa villitsimet lopetan heti alkuun ja sanon, että se jonka homma on nukuttaa lapset saa päättää miten iltatoimet hoidetaan. Tv ja valot menevät pois päältä ja iltamoodiin oli vieraita tai ei.
Ja sekin auttaaa, kun sanoo vieraille ihan suoraan, että kiitos kun kävitte, mutta vierailuaika on nyt päättynyt ja lapset menevät nukkumaan. EI mitään typeriä vihjauksia, joista ei tiedä saako jäädä sohvalle istumaan ja odottamaan, että jatketaan jutustelua sen jälkeen, kun lapset ovat nukahtaneet.
Voi mitä katkeruuden määrää. Täällä loisii kaikki ne joiden vaikea tulla toimeen läheistensä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden elämä on kovaa. Kaikkien appivanhemmat ovat dementikkoja ( poika siis nainut itseään nuoremman naisen ja vauvoja keski-iässä) . Appiksia on lisäksi käytävä auttamassa, hoidettava heidän raha-asiansa, kaikki tämä vauvanhoidon lomassa.
Lisäksi vielä pyytävät rahaa. Tuovat huonoja krääsälahjoja jos suostuvat tulemaan/ käyvät liian tiheään.Elämä on kovaa.
Sinkkuna velana ei ole tätä(kään) ongelmaa. Ihan itseaiheutettu tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Viikon työleiri alkaa miehen vanhemmilla. Tai no, itsellä se työnteko supistuu lähinnä ruoanlaittoon ja tiskaamiseen, mutta mies on täydet päivät tekemässä kaikenlaisia sekalaisia töitä omakotitalon korjaustöistä nurmikon leikkuuseen, ja muihin piha- ja kiinteistönhoitotöihin. Joka vuosi on ainakin viikoksi miehelleni käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikon työleiri alkaa miehen vanhemmilla. Tai no, itsellä se työnteko supistuu lähinnä ruoanlaittoon ja tiskaamiseen, mutta mies on täydet päivät tekemässä kaikenlaisia sekalaisia töitä omakotitalon korjaustöistä nurmikon leikkuuseen, ja muihin piha- ja kiinteistönhoitotöihin. Joka vuosi on ainakin viikoksi miehelleni käyttöä.
Kiellä semmonen. Älä ainakaan mene mukaan.
Eihän se anoppi varmaan ees ruokia kustanna kunhan käyttää teitä hyväkseen.
Puolison sisko tuli kahden lapsen kanssa viikoksi asumaan, kun oli omassa liitossa kriisi päällä. Meillä oli pieni vauva. Kerran tarjoutui auttamaan, ja pyysin häntä tiskaamaan ruoanlaittovälineet ja pari kattilaa, vastaus oli "no ohhoh". Muuten kyllä piti ruokkia, kuunnella, passata ja vielä järjestää ohjelmaa hänen kahdelle vilkkaalle lapselleen, jotka olivat entistä levottomampia tilanteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Mitäs nyt nalkutat? Me jotkut emme mene sen miniän harmiksi. Etkö ymmärrä lukemaasi, miniäthän jatkuvasti valittavat anopeista. Ei toisinpäin.
Minulle keskimmäisen lapsemme yksivuotissynttäreillä anoppi ja anopin äiti suureen ääneen selosti, miten he kyllä katseli että on sinulla rankkaa, niiiiiiin rankkaa!!
En osannut sanoa siihen mitään. Olin valvonut keskimmäisen lapsen kanssa koko hänen ensimmäisen elinvuotensa, ja kiltisti pitänyt esikoisen pois päivähoidosta. Puoliso tietenkin vaihtoi työpaikkaa keskimmäisen ollessa vauva ja koko kesä meni hänellä töissä ja minulla pienten lasten kanssa kotona. Omat vanhempani erosivat kauan sitten, äitini oli tuolloin jo aivan rappioalkoholisti ja isäni puolestaan vielä työelämässä. Palkattiin miehen kanssa lopulta meille siivooja kesäksi, että sain edes sen pois päiväjärjetyksestä. Vaikka joka päivähän pienten kanssa sai mennä rätti kädessä.
No, itse aion katsella miten anopilla on niin rankkaa sitten vanhempana missä ikinä kituukaan.
Sellaista se elämä on, niin makaa kuin petaa.
Oman isäni hoidan suurella rakkaudella kyllä. Äiti kuoli muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Mitäs nyt nalkutat? Me jotkut emme mene sen miniän harmiksi. Etkö ymmärrä lukemaasi, miniäthän jatkuvasti valittavat anopeista. Ei toisinpäin.
Miksiköhän ne jotkut miniät niistä joistain anopeista valittaa?
Taisit juuri itse todistaa, että miksi. Kun ei tehdä sinun mielen mukaan, ei tehdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Viikon työleiri alkaa miehen vanhemmilla. Tai no, itsellä se työnteko supistuu lähinnä ruoanlaittoon ja tiskaamiseen, mutta mies on täydet päivät tekemässä kaikenlaisia sekalaisia töitä omakotitalon korjaustöistä nurmikon leikkuuseen, ja muihin piha- ja kiinteistönhoitotöihin. Joka vuosi on ainakin viikoksi miehelleni käyttöä.
Toi on ok, jos miehen vanhemmat on jotain yli 75 vuotiaita vanhuksia. Haluavat vielä asua kotonaan, mutta omakotitalon huoltohommissa tarvitaan jo apua, kun yksistään ei enää jaksa. Reippaita ja ahkeria ihmisiä, mutta fyysinen kunto ei anna enää armoa.
MUTTA jos nämä onkin hyväkuntoisia tuskin eläkkeelle siirtyneitä passuuttajia, niin hoitakoot itse ja jos laiskuuttaan eivät viitsi niin rahalla saa tekijöitä! En lähtisi mukaan ainakaan. Näitä laiskoja muita aktivoivia "kaikki mulle heti tänne"-tyyppisiä ihmisiä en auttaisia hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miniäsi sitten sinusta kodissaan ja lastensa kanssa? Väärin teet kuitenkin kaikki, vaikka pojat ovat sinun, miniä määrää tahdin.
Minä en ymmärrä tällaista ajattelutapaa.
Jokaisessa lapsiperheessä on omat rutiinit ja säännöt, ja sitten aikuiset kylässäolijat niistä loukkaantuu. Se ihan toden totta on myös oman lapsen puolison koti ja ne lapsenlapset on sen oman lapsen puolison ihan omia lapsia. Mikä ajatusvääristymä saa luulemaan, että anoppius itsessään oikeuttaa tekemään toisen kodissa ihan miten itse tahtoo?
No, joka tapauksessa vieraat jotka tulee pikkulapsiperheeseen kylään, ja vain istuu alas odottamaan kestitsemistä, on moukkia. Siinä on toisella kädet täynnä jo ihan siksi, että monella lapsella menee esitysvaihe päälle ja meno on paljon normaalia vilkkaampaa. Ja samalla pitäisi sitten keittää kahvit, kattaa pöytä, tarjoilla ja seurustella ja siivota lopuksi.
Siispä me anopit jotka emme käy lastemme kodeissa, meidän pitäisi olla hyviä anoppeja. Mutta siitäkin valitetaan, mummo ei käy ( eilä tuo rahaa.)
Itse käyn 150 kmn päästä kutsusta 2 x vuodessa, max enintään kolme tuntia. Koska on silloin joku synttäripäivä voin siivestää toisen mummon "kustannuksella" koska häntä varten kuitenkin on pöytä pantu koreaksi.
Oletpa sinä katkera.
Minä en vain ymmärrä, että miksi sinne oman lapsen kotiin ei voi mennä hyvällä asenteella ja avoimella mielellä, vaan pitää olla tuollainen kuin sinä (tai moni muu anoppi on). Tunnistan niin sen ihmistyypin, joka on päättänyt valmiiksi jo että miniästä/vävystä ei tykätä, ja kaikki mitä lasten kanssa tehdään, tehdään väärin. Tarjotaan apua, mutta tehdään sitten asiat aivan oman pään mukaan. Tai sitten pitää piilokettuilla, olla epäkohtelias tai tyly. Ja sitten ihmetellä silmät suurina kun ei anopin apu miniälle kelpaa.
Siskollani on tällainen anoppi. Hän on niitä ihmisiä, joilla aika on kullannut muistot ja jonka mielestä lapset on nyt hänelle kaikenlaista velkaa, koska hän niin uhrautui heidän vuokseen (eli itse päätti synnyttää ja hoitaa/hoidattaa omalla äidillään). Hän silmät viirulla ja irvikissamainen hymy huulilla aina kyselee, että eikö se ole vaipoista oppinut pois ja eikö se jo ärrää osaa, ja eikö sitä ja tätä. Lopuksi on aina hyvä verrata johonkin onnellisten tähtien alla syntyneeseen äiti-ihmiseen, että kun sekin niin juoksi maratoonin kun vauvansa oli puolivuotias ja sinä se et edes vaunulenkillä käy (tämä päätelmä siitä, että parvekkeella oli vaunut aina kun anoppi oli kylässä).
Siskoni ei ole anopilleen vihainen, vaan hän on tilanteesta äärimmäisen surullinen. Muita isoäitejä ei hänenkään lapsilla ole, ja sitten se ainoa sattuu olemaan itserakas boomeri.
Mitäs nyt nalkutat? Me jotkut emme mene sen miniän harmiksi. Etkö ymmärrä lukemaasi, miniäthän jatkuvasti valittavat anopeista. Ei toisinpäin.
Miksiköhän ne jotkut miniät niistä joistain anopeista valittaa?
Taisit juuri itse todistaa, että miksi. Kun ei tehdä sinun mielen mukaan, ei tehdä ollenkaan.
Nalkuti nalkuti. Susta tulee kauhuanoppi.
Mitä voin tehdä paremmin, jättää ne kaksikin vierailua väliin etten aiheuta lisätyötä ja täyttä roskapussia?
Kyllä se vanhemmuus kasvattaa ihmisistä epäitsekkäitä! Tai sitten ei! :D Tässäkin kaksi sukupolvea vanhempia, jotka eivät halua huomioida toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikon työleiri alkaa miehen vanhemmilla. Tai no, itsellä se työnteko supistuu lähinnä ruoanlaittoon ja tiskaamiseen, mutta mies on täydet päivät tekemässä kaikenlaisia sekalaisia töitä omakotitalon korjaustöistä nurmikon leikkuuseen, ja muihin piha- ja kiinteistönhoitotöihin. Joka vuosi on ainakin viikoksi miehelleni käyttöä.
Toi on ok, jos miehen vanhemmat on jotain yli 75 vuotiaita vanhuksia. Haluavat vielä asua kotonaan, mutta omakotitalon huoltohommissa tarvitaan jo apua, kun yksistään ei enää jaksa. Reippaita ja ahkeria ihmisiä, mutta fyysinen kunto ei anna enää armoa.
MUTTA jos nämä onkin hyväkuntoisia tuskin eläkkeelle siirtyneitä passuuttajia, niin hoitakoot itse ja jos laiskuuttaan eivät viitsi niin rahalla saa tekijöitä! En lähtisi mukaan ainakaan. Näitä laiskoja muita aktivoivia "kaikki mulle heti tänne"-tyyppisiä ihmisiä en auttaisia hetkeäkään.
Oikein. Ja huonokuntoinenkin voi ostaa raksamiehiä ja pihanhoitajia.
Antakoot talon pois ja muuttakoot yksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikon työleiri alkaa miehen vanhemmilla. Tai no, itsellä se työnteko supistuu lähinnä ruoanlaittoon ja tiskaamiseen, mutta mies on täydet päivät tekemässä kaikenlaisia sekalaisia töitä omakotitalon korjaustöistä nurmikon leikkuuseen, ja muihin piha- ja kiinteistönhoitotöihin. Joka vuosi on ainakin viikoksi miehelleni käyttöä.
Toi on ok, jos miehen vanhemmat on jotain yli 75 vuotiaita vanhuksia. Haluavat vielä asua kotonaan, mutta omakotitalon huoltohommissa tarvitaan jo apua, kun yksistään ei enää jaksa. Reippaita ja ahkeria ihmisiä, mutta fyysinen kunto ei anna enää armoa.
MUTTA jos nämä onkin hyväkuntoisia tuskin eläkkeelle siirtyneitä passuuttajia, niin hoitakoot itse ja jos laiskuuttaan eivät viitsi niin rahalla saa tekijöitä! En lähtisi mukaan ainakaan. Näitä laiskoja muita aktivoivia "kaikki mulle heti tänne"-tyyppisiä ihmisiä en auttaisia hetkeäkään.
Siinä vaiheessa kun ei enää swlvitä niistä omakotitalon töistä, pitää muuttaa helpompaan asuntoon.
Tuleepa puistattavia muistoja. Kun lapseni olivat pieniä, vanhempani kävivät meillä "lapsia katsomassa" eli pieremässä sohvalla, pilaamassa meidän päivärytmin, syömässä kaapit tyhjiksi ja jättämällä sotkut ja tiskit. Kun kerran olin saanut lapsen nukkumaan päiväunet ja olisin halunnut rentoutua rauhassa vähän itsekin, äitini kulki perässäni vessaan ja makkariin kuin pieni pentu ja kaakatti (luultavasti perätöntä) p-skaa sukulaisistamme. Aargh! Olin silloin vielä kiltti ja rajaton, nyt en katsoisi tuollaista minuuttiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden elämä on kovaa. Kaikkien appivanhemmat ovat dementikkoja ( poika siis nainut itseään nuoremman naisen ja vauvoja keski-iässä) . Appiksia on lisäksi käytävä auttamassa, hoidettava heidän raha-asiansa, kaikki tämä vauvanhoidon lomassa.
Lisäksi vielä pyytävät rahaa. Tuovat huonoja krääsälahjoja jos suostuvat tulemaan/ käyvät liian tiheään.Elämä on kovaa.
Sinkkuna velana ei ole tätä(kään) ongelmaa. Ihan itseaiheutettu tilanne.
Eikä näin naimisissa olevana velanakaan elämä ollut anopin eläessä mitenkään vaikeaa. 160 kilometriä välimatkaa emmekä tavanneet kovin usein. Hyvin tulimme toimeen. 🙂
Tämä!
Inhottaisi jos mieheni vanhemmat olisivat sivistymättömiä moukkia.
Ettekö te saaneet parempia miehiä, piti tyytyä juntipaskaan?