Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa suurin osa pienten lasten vanhempia eivät saa mitään apua. Anopit ja isovanhemmat eivät tupsahda kylään siivoamaan tai yllätysvierailulle, kun 99% on muuttanut jo nuorena opiskelun tai työnperässä satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän, mahdollisimman kauas lapsuuden kodista ja se on ollut osa itsenäistymisproserssia ja napanuoran katkaisua, eivätkä jääneet kotinurkille ja lapsuudenkodin lähelle. .
Puhumattakaan, että äiti tai anoppi olisi ollut täyttämässä jääkaapin valmiiksi, kun palaa lomalta. Eikö jokainen osaa ostaa ruokansa itse, kun kaupat auki lähes 24/7. Ja tehdä kotityöt, kun on kodinkoneet keksitty.
Kuulostaa hurjalta, jos kuusi aikuista (lapsen vanhemmat ja molemmat isovanhemmat) pyörittävät lapsiperheen arkea ja jokaisella on sanottavansa kotitöistä ja lastenkasvatuksesta.
Jo ajatellen lapsia.Mistään sellaisesta ei ole puhe, vaan siitä, että kun ne isovanhemmat tulevat kylään, he vain istuvat sohvalla, eivätkä tee mitään. Yleensä vain arvostelevat. Normaali vieras yleensä edes tarjoutuu kattamaan, vie edes omat likaiset astiansa pois, vahtii lapsia, kun isäntä/emäntä valmistelee ruokaa jne.
Mun mielestä olisi outoa, jos vieras tarjoutuisi kattamaan tai tiskaamaan. Lapsen perään saattaisin pyytää hetken katsomaan.
Eri asia jos on etukäteen sanonut "tulen kaupan kautta auttamaan, laitan teille sitten ruuat niin saat levähtää"
Jos tällaista ei ole etukäteen sovittu, ottaisin vauvan kanssa vieraita vastaan vain kun mies on kotona ja ehtii passaamaan.
Missäänhän ei puhuttu tiskaamisesta yhtään mitään, keksit taas päästäsi.
Kyllä se että menee avuksi pöytää katettaessa tai korjatessa on ihan normaaleja käytöstapoja.
Oli ensimmäinen ketjuun kirjoittamani kommentti. Voi olla sinun silmissäsi normaalia, mutta itse en ole tuollaiseen tapaan koskaan törmännyt. Luultavasti alueellinen tai piireistä riippuva kulttuuriero.
Eli tunget kylään, pönötät sohvalla ja seuraat siitä, kun pienten lasten äiti hosuu keittiön ja ruokapöydän väliä, etkä edes omaa lautastasi korjaa pöydästä? Sanoisin että riippuu sivistyksen tasosta, joka sinulla on olematon, jos noin käyttäydyt.
Ei ole tapana mennä kutsumatta kylään. Meillä päin isä hoitaa kahvituksen jos äiti on vauvan kanssa lepäämässä.
Tämä ketju käsittelee tilannetta, jossa appivanhemmat on tunkeneet kylään niin, että kotona on vain se miniä lapsen/lasten kanssa.
Minun miniäni kutsuu minut tai meidät useinkin heille vaikka poikamme ei ole kotona. Tai juuri silloin, koska tietää saavansa niin paljon apua. Tänään hain lapsen päiväkodista jo yhdeltä, annoin välipalaa, leikin ja vaihdoin vaipat, käytiin ulkona kävelyllä ja hiekkalaatikolla, siivosin keittiön ja imuroin. Sama tapahtuu myös keskiviikkona ja torstaina, perjantaina hän tulee lapsen kanssa meille yöksi ja lähtee sitten toiselle puolelle maata hautajaisiin ja lapsi jää meille hoitoon toiseksi yöksi. Poikamme on matkoilla.
Tämä ketju käsittelee kuormittavia pönöttäjä-appivanhempia joita ei ole edes kutsuttu.
Tämä ketjut on samanlainen paskanjauhamisketju täynnä valheita kuin muutkin samanlaiset. Sitä paitsi, oli yksi ketju, jossa kysyttiin anoppien mielipidettä, sekin täyttyi mammeleiden haukuista. Nykyinen sukupolvi on niin uusavutonta uhriutujaa, ettei mitään rajaa.
Nim. Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabetes ei vaadi mitään erikoisruokia. Vieraat syö mitä tarjotaan. E oikeesti usko anoppien rankuttavan tarjoiluista.
Mutta miten oikeassa olen kun en käy lapsillani koskaan. He käyvät meillä. Ja osaavat rankuttaa, ja pKun minun anoppini tuli ekaa kertaa meille kylään, me ehdotimme että käymme yhdessä kauppatorilla ja ostamme ateriatarpeet. Ei käynyt. Hän ei voi syödä meillä, koska minä olen kasvissyöjä. Olisimme ostaneetkin tuoretta kalaa sieltä torilta...
Sitten me juoksimme neljä tuntia eri ravintoloiden ovilla tutkimassa ruokalistoja, kunnes hän vihdoin suostui tulemaan yhteen sisään ja tilasi kasvismunakkaan.
Appeni ei syö muuta kuin lihaa ja perunaa. Ei siis käy esimerkiksi kanakastike ja riisi. Ei makaronilaatikko. Perunaa ja lihaa.
Joka kahvin kanssa pitää olla tuoretta pullaa - jota emme leivo, koska poikansa on keliaakikko, eikä ole mitään järkeä leipoa pakkaseen pullasatsia, kun minä syön ehkä yhden pullan kahdessa viikossa.
Tällaista temppuilua AINA.
Oletpa hyvä satutäti! Kuinka kukaan uskoo näitä jatkuvia, hieman muunneltuna, tarinoita vuodesta toiseen. Tuntuu, että stoorit vaan leviää koko ajan - kuten näiden äityleiden perseet.
Ei ollut autoakaan, ratikkaa, bussia jotta ihan neljä tuntia piti juosta ravintolasta toiseen.
Meillä sentään keskustan ruokapaikkojen ovet katsoo puoleen tuntiin, sit jos lähtee lähiön ostarille viiden kilsan päähän, jossa useita hyviä ravintoloita, riittäskö neljä tuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
Se muuten on rasittavaa, koettu on! Ei ikinä enää!
Sopii kokeilla se viisi vuotta, niin hoksaat. Jos sulla on eri-ikäisiä pieniä lapsia eikä mitään tukiverkkoa, niin säälin kovasti.
Itkin ilosta kun pääsin oikeisiin töihin, se oli lo-maa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä asia pohdittavaksi: Olisiko ok, että jotkut muut tulisivat lapsiperheeseen toistuvasti passattavaksi? Olisiko ok, että muut ihmiset kävisivät kenties usein kylässä ja odottaisivat saavansa kaiken nenän eteen valmiina?
No ei tietenkään olisi ok jos kuka tahansa tulisi jatkuvasti pitkiksi ajoiksi lapsiperheen kotiin passattavaksi. Appivanhemmat varmaan aiheuttaa eniten ongelmia, koska omille vanhemmilleen on jotenkin helpompi sanoa asioista ja muut kuin isovanhemmat harvoin niin paljon kyläilee.
Puoliso ei siis ole kykenevä sanomaan asioista vanhemmilleen? Siinä tapauksessa ongelma on muualla kuin appivanhemmissa.
Ongelma-anoppien ja -appien kanssa ongelma ei ole se, ettei heille sanottaisi, vaan se, että he ei kuuntele eikä kuule.
Eipä ne pojat uskalla akalleen väittää vastaan missään asiassa. Ja toisaalta on varmaan vaikea sanoa vanhemmilleenkaan että ootte niin törppöjä ja köyhiä ja rumia ja vastenmieleisiä ettei Minna teitä siedä. Pysykää pois meiltä.
Kysehän ei ole köyhyydestä tai ulkonäöstä, vaan käytöstapojen puutteesta. Öykkäröinnistä.
Minun appivanhempani esimerkiksi eivät oppineet kelloa koskaan, vaan tulivat ihan miten itse lystäsivät. Sitä yritettiin heille opettaa kirjallisesti, suullisesti, kirjakielellä, murteella jne. mutta he ei vaan ymmärtäneet, että meidän kotimme on meidän kotimme, ei heidän, eikä myöskään miehen muiden sukulaisten.
Sen lisäksi että appivanhemmat itse tulivat kutsumatta, he kutsuivat meidän asuntoomme muita sukulaisia, siis sopivat että pikkuserkku voi heinäkuussa tulla meille kun käyvät Linnanmäellä, käly voi asua meillä kun käy tenttimässä jne.
Siis täydellisen asiatonta, mutta he eivät ymmärtäneet tai olleet ymmärtävinään, että toimivat väärin.
Jos he olisivat käyttäytyneet normaalisti, kyläilleet normaalisti ja heihin olisi ollut normaali keskusteluyhteys, mitään ongelmia ei olisi ollut.
No saitteko sanottua, pysykää meiltä pois?
Ehkä miehesi oli siskonsa kanssa kuitenkin ollut kaveri ennen sun kuvioon tulemista ja yöpyneet toisillaan, tuossa on tullut siis moka.
Mun lapsille kävi kyllä sama, tytär pyysi yön yöpymistä veljellään. No oli yötä, tilaakin heillä oli, ylimääräinen huone, mutta kyllä siitä on kuultu. Pekka ei voi luvata tommosta , koti on minunkin.Appivanhemmat sopivat tyttärensä kanssa asian, eivät poikansa. Se on se ongelma. Eikä mieheni ole koskaan yöpynyt siskonsa luona, saati mitään muutakaan vieraanvaraisuutta nauttinut, kyllä se hana on aina ollut auki sinne toiseen suuntaan.
Ja se huone, missä meillä vieraat majoittuu on minun työhuoneeni, joten jos meillä joku haluaa yöpyä, se lupa pitää kysyä minulta.
Uskotaan, sinä olet herra talossa. Katson 10 vuoden päästä vieläkö jauhat tästä.
Oliko siis miehesi vihoissa sukunsa kanssa jo ennen sinua vai sinäkö sen kitkan olet saanut aikaan.
Kyllä mun lapset, kaikki asuu eri kaupungeissa , yöpyivät toisillaan sinkkuina. Olivat läheisissä väleissä, nyt kaikki on toisin.
Yritetään vaan olla neutraaleja toisillemme, ottaa huomioon sukuun naidut, olla ärsyttämättä heitä. Käymättä liikaa, pitää kohteliaat, etäiset välit
Vieraannutaan ja otettu opiksi tuollaisesta katastrofista, miehen sisko illalla tulee ja aamulla häipyy kahdeksalta poism
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa suurin osa pienten lasten vanhempia eivät saa mitään apua. Anopit ja isovanhemmat eivät tupsahda kylään siivoamaan tai yllätysvierailulle, kun 99% on muuttanut jo nuorena opiskelun tai työnperässä satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän, mahdollisimman kauas lapsuuden kodista ja se on ollut osa itsenäistymisproserssia ja napanuoran katkaisua, eivätkä jääneet kotinurkille ja lapsuudenkodin lähelle. .
Puhumattakaan, että äiti tai anoppi olisi ollut täyttämässä jääkaapin valmiiksi, kun palaa lomalta. Eikö jokainen osaa ostaa ruokansa itse, kun kaupat auki lähes 24/7. Ja tehdä kotityöt, kun on kodinkoneet keksitty.
Kuulostaa hurjalta, jos kuusi aikuista (lapsen vanhemmat ja molemmat isovanhemmat) pyörittävät lapsiperheen arkea ja jokaisella on sanottavansa kotitöistä ja lastenkasvatuksesta.
Jo ajatellen lapsia.Mistään sellaisesta ei ole puhe, vaan siitä, että kun ne isovanhemmat tulevat kylään, he vain istuvat sohvalla, eivätkä tee mitään. Yleensä vain arvostelevat. Normaali vieras yleensä edes tarjoutuu kattamaan, vie edes omat likaiset astiansa pois, vahtii lapsia, kun isäntä/emäntä valmistelee ruokaa jne.
Kun kylään tullaan (kutsuttuna), en tosiaankaan ala kattamaan, tiskamaan yms. - siitä se vasta myrsky nousisi. Kun menen kylään, istun sohvalla, seurustelen, leikin lasten kanssa (vahdin heitä) ja sitten kahvien jälkeen lähden kotiin.
Mikä tässä on niin vaikeaa teille lumihiutaleille? Pitäisikö vieraiden tehdä suursiivous ja ruoanlaitto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä asia pohdittavaksi: Olisiko ok, että jotkut muut tulisivat lapsiperheeseen toistuvasti passattavaksi? Olisiko ok, että muut ihmiset kävisivät kenties usein kylässä ja odottaisivat saavansa kaiken nenän eteen valmiina?
No ei tietenkään olisi ok jos kuka tahansa tulisi jatkuvasti pitkiksi ajoiksi lapsiperheen kotiin passattavaksi. Appivanhemmat varmaan aiheuttaa eniten ongelmia, koska omille vanhemmilleen on jotenkin helpompi sanoa asioista ja muut kuin isovanhemmat harvoin niin paljon kyläilee.
Puoliso ei siis ole kykenevä sanomaan asioista vanhemmilleen? Siinä tapauksessa ongelma on muualla kuin appivanhemmissa.
Ongelma-anoppien ja -appien kanssa ongelma ei ole se, ettei heille sanottaisi, vaan se, että he ei kuuntele eikä kuule.
Eipä ne pojat uskalla akalleen väittää vastaan missään asiassa. Ja toisaalta on varmaan vaikea sanoa vanhemmilleenkaan että ootte niin törppöjä ja köyhiä ja rumia ja vastenmieleisiä ettei Minna teitä siedä. Pysykää pois meiltä.
Kysehän ei ole köyhyydestä tai ulkonäöstä, vaan käytöstapojen puutteesta. Öykkäröinnistä.
Minun appivanhempani esimerkiksi eivät oppineet kelloa koskaan, vaan tulivat ihan miten itse lystäsivät. Sitä yritettiin heille opettaa kirjallisesti, suullisesti, kirjakielellä, murteella jne. mutta he ei vaan ymmärtäneet, että meidän kotimme on meidän kotimme, ei heidän, eikä myöskään miehen muiden sukulaisten.
Sen lisäksi että appivanhemmat itse tulivat kutsumatta, he kutsuivat meidän asuntoomme muita sukulaisia, siis sopivat että pikkuserkku voi heinäkuussa tulla meille kun käyvät Linnanmäellä, käly voi asua meillä kun käy tenttimässä jne.
Siis täydellisen asiatonta, mutta he eivät ymmärtäneet tai olleet ymmärtävinään, että toimivat väärin.
Jos he olisivat käyttäytyneet normaalisti, kyläilleet normaalisti ja heihin olisi ollut normaali keskusteluyhteys, mitään ongelmia ei olisi ollut.
No saitteko sanottua, pysykää meiltä pois?
Ehkä miehesi oli siskonsa kanssa kuitenkin ollut kaveri ennen sun kuvioon tulemista ja yöpyneet toisillaan, tuossa on tullut siis moka.
Mun lapsille kävi kyllä sama, tytär pyysi yön yöpymistä veljellään. No oli yötä, tilaakin heillä oli, ylimääräinen huone, mutta kyllä siitä on kuultu. Pekka ei voi luvata tommosta , koti on minunkin.Appivanhemmat sopivat tyttärensä kanssa asian, eivät poikansa. Se on se ongelma. Eikä mieheni ole koskaan yöpynyt siskonsa luona, saati mitään muutakaan vieraanvaraisuutta nauttinut, kyllä se hana on aina ollut auki sinne toiseen suuntaan.
Ja se huone, missä meillä vieraat majoittuu on minun työhuoneeni, joten jos meillä joku haluaa yöpyä, se lupa pitää kysyä minulta.
Uskotaan, sinä olet herra talossa. Katson 10 vuoden päästä vieläkö jauhat tästä.
Oliko siis miehesi vihoissa sukunsa kanssa jo ennen sinua vai sinäkö sen kitkan olet saanut aikaan.
Kyllä mun lapset, kaikki asuu eri kaupungeissa , yöpyivät toisillaan sinkkuina. Olivat läheisissä väleissä, nyt kaikki on toisin.
Yritetään vaan olla neutraaleja toisillemme, ottaa huomioon sukuun naidut, olla ärsyttämättä heitä. Käymättä liikaa, pitää kohteliaat, etäiset välit
Vieraannutaan ja otettu opiksi tuollaisesta katastrofista, miehen sisko illalla tulee ja aamulla häipyy kahdeksalta poism
Appivanhempani eivät ole herroja meidän kodissamme. Eikä he voi sopia täällä majoittumisesta kenenkään kanssa.
Käly asui Helsingissä opiskelija-asunnossa. Sen jälkeen kotipaikkakunnalla yksiössä appivanhempien naapurissa. Mitään syytä miehelläni yöpyä hänen luonaan ei ole ikinä ollut.
Enkä ole koskaan kuullut että joku voi vain tulla asumaan toisen työpaikalle ilmoittamatta edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa suurin osa pienten lasten vanhempia eivät saa mitään apua. Anopit ja isovanhemmat eivät tupsahda kylään siivoamaan tai yllätysvierailulle, kun 99% on muuttanut jo nuorena opiskelun tai työnperässä satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän, mahdollisimman kauas lapsuuden kodista ja se on ollut osa itsenäistymisproserssia ja napanuoran katkaisua, eivätkä jääneet kotinurkille ja lapsuudenkodin lähelle. .
Puhumattakaan, että äiti tai anoppi olisi ollut täyttämässä jääkaapin valmiiksi, kun palaa lomalta. Eikö jokainen osaa ostaa ruokansa itse, kun kaupat auki lähes 24/7. Ja tehdä kotityöt, kun on kodinkoneet keksitty.
Kuulostaa hurjalta, jos kuusi aikuista (lapsen vanhemmat ja molemmat isovanhemmat) pyörittävät lapsiperheen arkea ja jokaisella on sanottavansa kotitöistä ja lastenkasvatuksesta.
Jo ajatellen lapsia.Mistään sellaisesta ei ole puhe, vaan siitä, että kun ne isovanhemmat tulevat kylään, he vain istuvat sohvalla, eivätkä tee mitään. Yleensä vain arvostelevat. Normaali vieras yleensä edes tarjoutuu kattamaan, vie edes omat likaiset astiansa pois, vahtii lapsia, kun isäntä/emäntä valmistelee ruokaa jne.
Kun kylään tullaan (kutsuttuna), en tosiaankaan ala kattamaan, tiskamaan yms. - siitä se vasta myrsky nousisi. Kun menen kylään, istun sohvalla, seurustelen, leikin lasten kanssa (vahdin heitä) ja sitten kahvien jälkeen lähden kotiin.
Mikä tässä on niin vaikeaa teille lumihiutaleille? Pitäisikö vieraiden tehdä suursiivous ja ruoanlaitto?
Vaan kun tässä on kyse tilanteesta jossa tullaan kutsumatta ja viivytöän koko päivä. Tilanteessa jossa paikalla ei ole kuin se sukuun naitu ja pienet lapset.
Ei pitäisi vaan sopia se kyläily etukäteen ja viipyä kylässä normiaika eikä 12 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
Se muuten on rasittavaa, koettu on! Ei ikinä enää!
Sopii kokeilla se viisi vuotta, niin hoksaat. Jos sulla on eri-ikäisiä pieniä lapsia eikä mitään tukiverkkoa, niin säälin kovasti.
Itkin ilosta kun pääsin oikeisiin töihin, se oli lo-maa!
Mun kommentti on viimeinen lainauksessai. Mulla on kolme lasta, pidin hoitovapaata ( kotiäiti?) kuopuksen synnyttyä. Mies oli vuorotöissä, yövuorojen jälkeen nukkumisrauhan takia oltiin paljon ulkona.
Mutta herranjestas sentään, en niin avuton ollut etten roskia saanut vietyä, jos ei muuta, pienin mukaan. Tai päässyt kauppaan, tai saanut ruokaa laitettua, leivottua, siivottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
Se muuten on rasittavaa, koettu on! Ei ikinä enää!
Sopii kokeilla se viisi vuotta, niin hoksaat. Jos sulla on eri-ikäisiä pieniä lapsia eikä mitään tukiverkkoa, niin säälin kovasti.
Itkin ilosta kun pääsin oikeisiin töihin, se oli lo-maa!Mun kommentti on viimeinen lainauksessai. Mulla on kolme lasta, pidin hoitovapaata ( kotiäiti?) kuopuksen synnyttyä. Mies oli vuorotöissä, yövuorojen jälkeen nukkumisrauhan takia oltiin paljon ulkona.
Mutta herranjestas sentään, en niin avuton ollut etten roskia saanut vietyä, jos ei muuta, pienin mukaan. Tai päässyt kauppaan, tai saanut ruokaa laitettua, leivottua, siivottua.
Mun mies oli välillä 7 viikkoa työmatkoilla ja vallan mainiosti saib kaiken hoidettua.
SILTI olen sitä mieltä että jos ne isovanhemmat tulee kutsumatta kotiini istumaan 12 tunniksi ja aiheuttavat valtavasti lisäkuormitusta, ei ole liikaa vaadittu että katsovat lapsia sen aikaa että vien sen roskapussin joka täyttyi heidän takiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä asia pohdittavaksi: Olisiko ok, että jotkut muut tulisivat lapsiperheeseen toistuvasti passattavaksi? Olisiko ok, että muut ihmiset kävisivät kenties usein kylässä ja odottaisivat saavansa kaiken nenän eteen valmiina?
No ei tietenkään olisi ok jos kuka tahansa tulisi jatkuvasti pitkiksi ajoiksi lapsiperheen kotiin passattavaksi. Appivanhemmat varmaan aiheuttaa eniten ongelmia, koska omille vanhemmilleen on jotenkin helpompi sanoa asioista ja muut kuin isovanhemmat harvoin niin paljon kyläilee.
Puoliso ei siis ole kykenevä sanomaan asioista vanhemmilleen? Siinä tapauksessa ongelma on muualla kuin appivanhemmissa.
Ongelma-anoppien ja -appien kanssa ongelma ei ole se, ettei heille sanottaisi, vaan se, että he ei kuuntele eikä kuule.
Eipä ne pojat uskalla akalleen väittää vastaan missään asiassa. Ja toisaalta on varmaan vaikea sanoa vanhemmilleenkaan että ootte niin törppöjä ja köyhiä ja rumia ja vastenmieleisiä ettei Minna teitä siedä. Pysykää pois meiltä.
Kysehän ei ole köyhyydestä tai ulkonäöstä, vaan käytöstapojen puutteesta. Öykkäröinnistä.
Minun appivanhempani esimerkiksi eivät oppineet kelloa koskaan, vaan tulivat ihan miten itse lystäsivät. Sitä yritettiin heille opettaa kirjallisesti, suullisesti, kirjakielellä, murteella jne. mutta he ei vaan ymmärtäneet, että meidän kotimme on meidän kotimme, ei heidän, eikä myöskään miehen muiden sukulaisten.
Sen lisäksi että appivanhemmat itse tulivat kutsumatta, he kutsuivat meidän asuntoomme muita sukulaisia, siis sopivat että pikkuserkku voi heinäkuussa tulla meille kun käyvät Linnanmäellä, käly voi asua meillä kun käy tenttimässä jne.
Siis täydellisen asiatonta, mutta he eivät ymmärtäneet tai olleet ymmärtävinään, että toimivat väärin.
Jos he olisivat käyttäytyneet normaalisti, kyläilleet normaalisti ja heihin olisi ollut normaali keskusteluyhteys, mitään ongelmia ei olisi ollut.
No saitteko sanottua, pysykää meiltä pois?
Ehkä miehesi oli siskonsa kanssa kuitenkin ollut kaveri ennen sun kuvioon tulemista ja yöpyneet toisillaan, tuossa on tullut siis moka.
Mun lapsille kävi kyllä sama, tytär pyysi yön yöpymistä veljellään. No oli yötä, tilaakin heillä oli, ylimääräinen huone, mutta kyllä siitä on kuultu. Pekka ei voi luvata tommosta , koti on minunkin.Appivanhemmat sopivat tyttärensä kanssa asian, eivät poikansa. Se on se ongelma. Eikä mieheni ole koskaan yöpynyt siskonsa luona, saati mitään muutakaan vieraanvaraisuutta nauttinut, kyllä se hana on aina ollut auki sinne toiseen suuntaan.
Ja se huone, missä meillä vieraat majoittuu on minun työhuoneeni, joten jos meillä joku haluaa yöpyä, se lupa pitää kysyä minulta.
Uskotaan, sinä olet herra talossa. Katson 10 vuoden päästä vieläkö jauhat tästä.
Oliko siis miehesi vihoissa sukunsa kanssa jo ennen sinua vai sinäkö sen kitkan olet saanut aikaan.
Kyllä mun lapset, kaikki asuu eri kaupungeissa , yöpyivät toisillaan sinkkuina. Olivat läheisissä väleissä, nyt kaikki on toisin.
Yritetään vaan olla neutraaleja toisillemme, ottaa huomioon sukuun naidut, olla ärsyttämättä heitä. Käymättä liikaa, pitää kohteliaat, etäiset välit
Vieraannutaan ja otettu opiksi tuollaisesta katastrofista, miehen sisko illalla tulee ja aamulla häipyy kahdeksalta poismAppivanhempani eivät ole herroja meidän kodissamme. Eikä he voi sopia täällä majoittumisesta kenenkään kanssa.
Käly asui Helsingissä opiskelija-asunnossa. Sen jälkeen kotipaikkakunnalla yksiössä appivanhempien naapurissa. Mitään syytä miehelläni yöpyä hänen luonaan ei ole ikinä ollut.
Enkä ole koskaan kuullut että joku voi vain tulla asumaan toisen työpaikalle ilmoittamatta edes.
Kyllä uskotaan, vihaat miehesi sukua ja miehesi ei saa silti sanottua; Minna ei siedä teitä, ei pidetä enää yhteyksiä.
Kuinka kauan siitä on kun kälysi oli opiskelija ja yöpyi teillä? Miten tuore juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä asia pohdittavaksi: Olisiko ok, että jotkut muut tulisivat lapsiperheeseen toistuvasti passattavaksi? Olisiko ok, että muut ihmiset kävisivät kenties usein kylässä ja odottaisivat saavansa kaiken nenän eteen valmiina?
No ei tietenkään olisi ok jos kuka tahansa tulisi jatkuvasti pitkiksi ajoiksi lapsiperheen kotiin passattavaksi. Appivanhemmat varmaan aiheuttaa eniten ongelmia, koska omille vanhemmilleen on jotenkin helpompi sanoa asioista ja muut kuin isovanhemmat harvoin niin paljon kyläilee.
Puoliso ei siis ole kykenevä sanomaan asioista vanhemmilleen? Siinä tapauksessa ongelma on muualla kuin appivanhemmissa.
Ongelma-anoppien ja -appien kanssa ongelma ei ole se, ettei heille sanottaisi, vaan se, että he ei kuuntele eikä kuule.
Eipä ne pojat uskalla akalleen väittää vastaan missään asiassa. Ja toisaalta on varmaan vaikea sanoa vanhemmilleenkaan että ootte niin törppöjä ja köyhiä ja rumia ja vastenmieleisiä ettei Minna teitä siedä. Pysykää pois meiltä.
Kysehän ei ole köyhyydestä tai ulkonäöstä, vaan käytöstapojen puutteesta. Öykkäröinnistä.
Minun appivanhempani esimerkiksi eivät oppineet kelloa koskaan, vaan tulivat ihan miten itse lystäsivät. Sitä yritettiin heille opettaa kirjallisesti, suullisesti, kirjakielellä, murteella jne. mutta he ei vaan ymmärtäneet, että meidän kotimme on meidän kotimme, ei heidän, eikä myöskään miehen muiden sukulaisten.
Sen lisäksi että appivanhemmat itse tulivat kutsumatta, he kutsuivat meidän asuntoomme muita sukulaisia, siis sopivat että pikkuserkku voi heinäkuussa tulla meille kun käyvät Linnanmäellä, käly voi asua meillä kun käy tenttimässä jne.
Siis täydellisen asiatonta, mutta he eivät ymmärtäneet tai olleet ymmärtävinään, että toimivat väärin.
Jos he olisivat käyttäytyneet normaalisti, kyläilleet normaalisti ja heihin olisi ollut normaali keskusteluyhteys, mitään ongelmia ei olisi ollut.
No saitteko sanottua, pysykää meiltä pois?
Ehkä miehesi oli siskonsa kanssa kuitenkin ollut kaveri ennen sun kuvioon tulemista ja yöpyneet toisillaan, tuossa on tullut siis moka.
Mun lapsille kävi kyllä sama, tytär pyysi yön yöpymistä veljellään. No oli yötä, tilaakin heillä oli, ylimääräinen huone, mutta kyllä siitä on kuultu. Pekka ei voi luvata tommosta , koti on minunkin.Appivanhemmat sopivat tyttärensä kanssa asian, eivät poikansa. Se on se ongelma. Eikä mieheni ole koskaan yöpynyt siskonsa luona, saati mitään muutakaan vieraanvaraisuutta nauttinut, kyllä se hana on aina ollut auki sinne toiseen suuntaan.
Ja se huone, missä meillä vieraat majoittuu on minun työhuoneeni, joten jos meillä joku haluaa yöpyä, se lupa pitää kysyä minulta.
Uskotaan, sinä olet herra talossa. Katson 10 vuoden päästä vieläkö jauhat tästä.
Oliko siis miehesi vihoissa sukunsa kanssa jo ennen sinua vai sinäkö sen kitkan olet saanut aikaan.
Kyllä mun lapset, kaikki asuu eri kaupungeissa , yöpyivät toisillaan sinkkuina. Olivat läheisissä väleissä, nyt kaikki on toisin.
Yritetään vaan olla neutraaleja toisillemme, ottaa huomioon sukuun naidut, olla ärsyttämättä heitä. Käymättä liikaa, pitää kohteliaat, etäiset välit
Vieraannutaan ja otettu opiksi tuollaisesta katastrofista, miehen sisko illalla tulee ja aamulla häipyy kahdeksalta poismAppivanhempani eivät ole herroja meidän kodissamme. Eikä he voi sopia täällä majoittumisesta kenenkään kanssa.
Käly asui Helsingissä opiskelija-asunnossa. Sen jälkeen kotipaikkakunnalla yksiössä appivanhempien naapurissa. Mitään syytä miehelläni yöpyä hänen luonaan ei ole ikinä ollut.
Enkä ole koskaan kuullut että joku voi vain tulla asumaan toisen työpaikalle ilmoittamatta edes.
Kyllä uskotaan, vihaat miehesi sukua ja miehesi ei saa silti sanottua; Minna ei siedä teitä, ei pidetä enää yhteyksiä.
Kuinka kauan siitä on kun kälysi oli opiskelija ja yöpyi teillä? Miten tuore juttu?
Olen koko ajan ollut valmis normaaleihin väleihin. En vihaa ketään. Mutta en ole myöskään kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden elämä on kovaa. Kaikkien appivanhemmat ovat dementikkoja ( poika siis nainut itseään nuoremman naisen ja vauvoja keski-iässä) . Appiksia on lisäksi käytävä auttamassa, hoidettava heidän raha-asiansa, kaikki tämä vauvanhoidon lomassa.
Lisäksi vielä pyytävät rahaa. Tuovat huonoja krääsälahjoja jos suostuvat tulemaan/ käyvät liian tiheään.Elämä on kovaa.
Puhumattakaan mansikkalaatikosta, jonka jotkut todella pöljät appivanhemmat tuovat tuliaisina.
😂😂 Tää oli hauska 😂 Oli yksi ketju, jonka kysymys oli esitetty anopeille, niin sinnekin miniät meni riehumaan. Suuri ongelma oli, kun anoppi toi mansikoita lahjaksi lapsille 🤭
Ei uskoisi näitä milleniaalien ongelmia - ilmeisesti ei ole koskaan ollut todellisia ongelmia, kun nillitetään ihan pikkuasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syy on ihan kuule se, että heidän mielestään he kuuluu meidän perheeseen ja kokivat loukkaavana, kun sanoin, että haluaisin rauhoittua lasten kanssa oman perheen kesken, jotta lapset nukahtavat. He ovat mielestään perhettä, joten he ei mielestään häiritse. Mitä nyt keksivät mm. alkaa leikkiä hippaa pihalla, kun olen jo kertaalleen käyttänyt lapset iltapesullakin ja kieltänyt piirrettyjen katselun ja rymyämisen.
Onko tämä yleisempääkin, että mummeli kokee olevansa lapsiperheen jäsen? Meillä sama juttu. Onpa jopa pahoittanut mielensä, kun ei otettu mummua mukaan perheen kesälomareissulle. Ei edes ilmoitettu asiasta hänelle, vaan karattiin, kuten hän asian esitti.
Onpa hirveää, että miehesi äiti kuvittelee olevansa perhettä? Eli äidin pitäisi katkoa kaikki suhteet lapsiinsa, kun perheeseen tulee hirviöminiä? Muistathan itsekin tehdä sen, kun omat lapsesi aikuistuvat - et enää kuulu perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syy on ihan kuule se, että heidän mielestään he kuuluu meidän perheeseen ja kokivat loukkaavana, kun sanoin, että haluaisin rauhoittua lasten kanssa oman perheen kesken, jotta lapset nukahtavat. He ovat mielestään perhettä, joten he ei mielestään häiritse. Mitä nyt keksivät mm. alkaa leikkiä hippaa pihalla, kun olen jo kertaalleen käyttänyt lapset iltapesullakin ja kieltänyt piirrettyjen katselun ja rymyämisen.
Onko tämä yleisempääkin, että mummeli kokee olevansa lapsiperheen jäsen? Meillä sama juttu. Onpa jopa pahoittanut mielensä, kun ei otettu mummua mukaan perheen kesälomareissulle. Ei edes ilmoitettu asiasta hänelle, vaan karattiin, kuten hän asian esitti.
Onpa hirveää, että miehesi äiti kuvittelee olevansa perhettä? Eli äidin pitäisi katkoa kaikki suhteet lapsiinsa, kun perheeseen tulee hirviöminiä? Muistathan itsekin tehdä sen, kun omat lapsesi aikuistuvat - et enää kuulu perheeseen.
- Isoäiti ei ole perheen jösen
- ei se että tajuaa rajat tarkoita että välit pitää katkoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
Kyllä minulla on aina tapana kysyä voinko olla avuksi esim. pöydän kattamisessa tms. En todellakaan mene makaamaan kenenkään sohvalle. Lisäksi on hyvin erikoista, etteivät isovanhemmat ole halukkaita jeesaamaan lasten kanssa, vaan makaavat sohvalla!?
Onpa taas melkoista liioittelua 🙄 En usko, että kukaan kylään mennessään vain makaa sohvalla, piti taas päästä pätemään. Sinänsä kuinka ne isovanhemmat edes uskaltavat jeesata lapsien kanssa, etteivät vahingossa leiki väärin näiden lumihiutaleiden lasten kanssa? Näitä ketjuja lukiessa kun on selvinnyt, että mitään ei appivanhemmat tee koskaan oikein, aina tulee jostain sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sinä menet johonkin vieraaksi alat heti siellä huseeraamaan? Jos minun kutsutaan kylään minä menen sinne vieraaksi, en perheen avuksi.
Kyllä minulla on aina tapana kysyä voinko olla avuksi esim. pöydän kattamisessa tms. En todellakaan mene makaamaan kenenkään sohvalle. Lisäksi on hyvin erikoista, etteivät isovanhemmat ole halukkaita jeesaamaan lasten kanssa, vaan makaavat sohvalla!?
Meillä lasten kanssa jeesaaminen oli sitä, että lasten piti hiljaa ja tyytyväisenä leikkiä mummun tuomilla leluilla, ja mummu ottaa tilanteesta kuvia. Tai lapsen tulee istua hiljaa ihaillen kun mummu laulaa.
Oikeesti, vähemmän stressaavaa oli yrittää saada jotain tehdyksi ilman tuota apua, ei pienikään lapsi tuollaisessa kovin monta herkeä viihdy.
Tässä nähdään tyyppiesimerkki siitä, ettei mikään kelpaa! Jos mummu tuo leluja, ne on vääriä. On väärin leikitty ja kauheaa kun uskaltaa laulaa lapselle. Kyllä äitylin elämä onkin niin stressaavaa 🙄 Ei ihme, ettei kukaan halua enää auttaa lastesi kanssa, painajainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden elämä on kovaa. Kaikkien appivanhemmat ovat dementikkoja ( poika siis nainut itseään nuoremman naisen ja vauvoja keski-iässä) . Appiksia on lisäksi käytävä auttamassa, hoidettava heidän raha-asiansa, kaikki tämä vauvanhoidon lomassa.
Lisäksi vielä pyytävät rahaa. Tuovat huonoja krääsälahjoja jos suostuvat tulemaan/ käyvät liian tiheään.Elämä on kovaa.
Puhumattakaan mansikkalaatikosta, jonka jotkut todella pöljät appivanhemmat tuovat tuliaisina.
😂😂 Tää oli hauska 😂 Oli yksi ketju, jonka kysymys oli esitetty anopeille, niin sinnekin miniät meni riehumaan. Suuri ongelma oli, kun anoppi toi mansikoita lahjaksi lapsille 🤭
Ei uskoisi näitä milleniaalien ongelmia - ilmeisesti ei ole koskaan ollut todellisia ongelmia, kun nillitetään ihan pikkuasioista.
Niin, miniä oli allerginen mansikoille. Ei saaneet sitten lapsetkaan niitä syödä. Eikä miniä viitsinyt ees pakastaa niitä.
Mulla on näppärä miniä, lapsetkin. Olin heillä kerran jostain syystä, olikohan poika työmatkalla, 7 ja 5 - vuotiaat ottivat kannat, viipaloivat mansikat ja asettelivat pakasterasioihin. Siinä vähän päällysmiehenä seurasin hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
Kyllä mä oon saanut roskat ilman apua vietyä, vaikka talossa ollut pieniä lapsia.
Jos ne roskat syntyy siitä vierailusta, eikö tuon vertaa voi auttaa???
Meillä roska-astia on kadun varressa. Meidän asunto on yläkerrassa, joten sinne mennäkseen pitää panna ensin lapsiportti kiinni, mennä alas, kävellä pihan poikki, avata portti ja mennä sinne kadun varteen ja sama toisinpäin.
Käytännössä sinne ei voi mennä muuta kuin niin, että lapset leikkii pihalla tai on menossa muutenkin jonnekin.
Ei ne roskat kovaa meteliä pidä vaikka , jos perheessä kerran on mieskin, jos appivanhemmat, vaikka vie sitten kun kumpikin on kotona. Itse heitän joskus parvekkeelle ja otan kun menen muutenkin ulos.
Mutta tottakai ilkeet appikset jos eivät sen vertaa aikaa koko pitkänä päivänä lasten kanssa juttele. Tai pyynnöstä vie roskia.Kotiäitien elämä on rasittavaa.
Se muuten on rasittavaa, koettu on! Ei ikinä enää!
Sopii kokeilla se viisi vuotta, niin hoksaat. Jos sulla on eri-ikäisiä pieniä lapsia eikä mitään tukiverkkoa, niin säälin kovasti.
Itkin ilosta kun pääsin oikeisiin töihin, se oli lo-maa!
Mulle ei kyllä kolahda. Ensin halutaan useampia lapsia ja sitten kun niitä on, onkin niin rasittavaa ja pitäisi päästä töihin joka sitten on LOMAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tykkää jos vieraat ihmiset alkavat "auttamaan" mun kotona. Koen appivanhemmat vieraiksi.
Ihmettelen myös, miksi ne appivanhemmat olivat pitkän päivän vieraana, jos heidän poikansa ei ollut paikalla?
Aika tilannetajuttomia tolloja ovat aloituksen appikset, jos eivät tajunneet lähteä viimeistään silloin kun lasta on laitettu yöksi nukkumaan.
Pienten lasten kanssa se apu voi olla niinkin yksinkertainen, että vahtii lasta sen aikaa, kun itse kiikuttaa roskiksen roska-astiaan. Ei siis mitään suurtaloussiivousta, vaan ihan sitä että vähentää siitä vierailusta aiheutuvaa vaivaa.
En minä ala roskia viemään, kun on joku kyläilemässä
Kyllä minä todellakin vien. Varsinkin kun ne roskat on niiden vieraiden aiheuttamia.
Mitä ne isovanhemmat tekevät, jos noin paljon roskaa aiheuttavat muutamassa tunnissa?
Tulokahvit, lounas, iltapäiväkahvit, päivällinen, lähtokahvit.
Ei kai kutsumattomia vieraita tarvitse syöttää ja juottaa?
Voi kuule. Nämä tulee 200 kilsan päästä heti aamusta ilmoittamatta. Ja notkuvat sitten riesana koko hiivatan päivän.
Juurikin tämä. Että tullaan ilmoittamatta ja notkutaan sitten tuntitolkulla. Kellon ympäri.
Minulla ei olisi yhtään mitään sitä vastaan, jos edes sitten ilmoittamatta tullessaan viipuisivät sen normaalin kyläilyajan. Tai ilmoittamalla olisivat pidempään. Mutta tuo kombo on todella ärsyttävää ja kuormittavaa.
Ja sitten kun yritämme sopia asiallista aikuista kyläilyä esimerkiksi kello 15 sinäjasinäpäivänä, he ei tule silloin siltikään vaan edellsienä tai seuraavana päivänä tai heti aamusta.
Onpa taas melkoista liioittelua! En oikein usko, että kovin moni toimisi näin, tai kovin useasti. Mutta täällä pikkumammelit tykkää liioitella ja uhriutia urakalla keksityillä tarinoilla. Kyllä elämä on vaikeaa....
Appivanhemmat sopivat tyttärensä kanssa asian, eivät poikansa. Se on se ongelma. Eikä mieheni ole koskaan yöpynyt siskonsa luona, saati mitään muutakaan vieraanvaraisuutta nauttinut, kyllä se hana on aina ollut auki sinne toiseen suuntaan.
Ja se huone, missä meillä vieraat majoittuu on minun työhuoneeni, joten jos meillä joku haluaa yöpyä, se lupa pitää kysyä minulta.