Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabetes ei vaadi mitään erikoisruokia. Vieraat syö mitä tarjotaan. E oikeesti usko anoppien rankuttavan tarjoiluista.
Mutta miten oikeassa olen kun en käy lapsillani koskaan. He käyvät meillä. Ja osaavat rankuttaa, ja pKun minun anoppini tuli ekaa kertaa meille kylään, me ehdotimme että käymme yhdessä kauppatorilla ja ostamme ateriatarpeet. Ei käynyt. Hän ei voi syödä meillä, koska minä olen kasvissyöjä. Olisimme ostaneetkin tuoretta kalaa sieltä torilta...
Sitten me juoksimme neljä tuntia eri ravintoloiden ovilla tutkimassa ruokalistoja, kunnes hän vihdoin suostui tulemaan yhteen sisään ja tilasi kasvismunakkaan.
Appeni ei syö muuta kuin lihaa ja perunaa. Ei siis käy esimerkiksi kanakastike ja riisi. Ei makaronilaatikko. Perunaa ja lihaa.
Joka kahvin kanssa pitää olla tuoretta pullaa - jota emme leivo, koska poikansa on keliaakikko, eikä ole mitään järkeä leipoa pakkaseen pullasatsia, kun minä syön ehkä yhden pullan kahdessa viikossa.
Tällaista temppuilua AINA.
Just joo, jos ei ome pullaa anoppi juo sktten kahvin ilman pullaab. Jos apelle ei maistu ruoka ei syö.
Minkäikäisiä teillä muka on appivanhemmat, vaikk pieniä lapsia?. Olen vanha ihminen mutta ei ikäisissäni, 80 v ole tuommoisia. Jo lapsuudessa opittii että kaikki ruoka on hyvää, ruokaa pitää kunniotttaa. Sori virheet, puhelimella ei toim tää kirjoitustila.
Enemmän vaikuttaa kolmikymppisten ortorentikkojen puheilta kuin ikänsä työelämässä olleiden, eväiden tai työmaakuppiloiden kanssa pärjänneiltä.
He käyttäytyy kuin kaksi uhmakohtauksen saanutta nyrpeää teiniä, sen lisäksi että oikuttelevat, kiukuttelevat ja venkoilevat, haukkuvat ihan koko ajan, meitä, kotiamme, lapsiamme, koiriamme, kaupunkiamme jne. Myös naapurit, sukulaiset, toiset lapset, toiset lastenlapset jne. Kaikki haukutaan.
Istuvat peffallaan koko pitkän päivän ja marmattavat.
Siksi he onkin niin saatanan raskasta seuraa, sietämätöntä suorastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabetes ei vaadi mitään erikoisruokia. Vieraat syö mitä tarjotaan. E oikeesti usko anoppien rankuttavan tarjoiluista.
Mutta miten oikeassa olen kun en käy lapsillani koskaan. He käyvät meillä. Ja osaavat rankuttaa, ja pKun minun anoppini tuli ekaa kertaa meille kylään, me ehdotimme että käymme yhdessä kauppatorilla ja ostamme ateriatarpeet. Ei käynyt. Hän ei voi syödä meillä, koska minä olen kasvissyöjä. Olisimme ostaneetkin tuoretta kalaa sieltä torilta...
Sitten me juoksimme neljä tuntia eri ravintoloiden ovilla tutkimassa ruokalistoja, kunnes hän vihdoin suostui tulemaan yhteen sisään ja tilasi kasvismunakkaan.
Appeni ei syö muuta kuin lihaa ja perunaa. Ei siis käy esimerkiksi kanakastike ja riisi. Ei makaronilaatikko. Perunaa ja lihaa.
Joka kahvin kanssa pitää olla tuoretta pullaa - jota emme leivo, koska poikansa on keliaakikko, eikä ole mitään järkeä leipoa pakkaseen pullasatsia, kun minä syön ehkä yhden pullan kahdessa viikossa.
Tällaista temppuilua AINA.
Just joo, jos ei ome pullaa anoppi juo sktten kahvin ilman pullaab. Jos apelle ei maistu ruoka ei syö.
Minkäikäisiä teillä muka on appivanhemmat, vaikk pieniä lapsia?. Olen vanha ihminen mutta ei ikäisissäni, 80 v ole tuommoisia. Jo lapsuudessa opittii että kaikki ruoka on hyvää, ruokaa pitää kunniotttaa. Sori virheet, puhelimella ei toim tää kirjoitustila.
Enemmän vaikuttaa kolmikymppisten ortorentikkojen puheilta kuin ikänsä työelämässä olleiden, eväiden tai työmaakuppiloiden kanssa pärjänneiltä.He käyttäytyy kuin kaksi uhmakohtauksen saanutta nyrpeää teiniä, sen lisäksi että oikuttelevat, kiukuttelevat ja venkoilevat, haukkuvat ihan koko ajan, meitä, kotiamme, lapsiamme, koiriamme, kaupunkiamme jne. Myös naapurit, sukulaiset, toiset lapset, toiset lastenlapset jne. Kaikki haukutaan.
Istuvat peffallaan koko pitkän päivän ja marmattavat.
Siksi he onkin niin saatanan raskasta seuraa, sietämätöntä suorastaan.
Kerropa nyt minkäikäisiä, mikä tausta työelämässä? Oliko niin että tulivat kaukaa yllättäen? Junalla vai omalla autolla?
Onko vielä ihmisiä joilla ei ole puhelinta, mun vanhemmilla ei 60- luvulla ollut. Mutta en tunne yhtään ikäistäni, 80, jolla ei ole puhelinta. ( Pahasti muistisairaita lukuun ottamatta.)
Juttusi on kuin Juhani Ahon kirjasta, kuvailet yksinkertaisia ihmisiä jotka asuneet syrjässä mökissä ilman mainittavaa kontaktia ulkomaailmaan ja nykyaikaan.
Aikaa sulla ainakin on, monet pullat olisit leiponut ja paljon ollut lastesi kanssa tällä ajalla ja energialla jonka olet appiksiesi haukkumiseen täällä käyttänyt. Nykyajan nettiäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabetes ei vaadi mitään erikoisruokia. Vieraat syö mitä tarjotaan. E oikeesti usko anoppien rankuttavan tarjoiluista.
Mutta miten oikeassa olen kun en käy lapsillani koskaan. He käyvät meillä. Ja osaavat rankuttaa, ja pKun minun anoppini tuli ekaa kertaa meille kylään, me ehdotimme että käymme yhdessä kauppatorilla ja ostamme ateriatarpeet. Ei käynyt. Hän ei voi syödä meillä, koska minä olen kasvissyöjä. Olisimme ostaneetkin tuoretta kalaa sieltä torilta...
Sitten me juoksimme neljä tuntia eri ravintoloiden ovilla tutkimassa ruokalistoja, kunnes hän vihdoin suostui tulemaan yhteen sisään ja tilasi kasvismunakkaan.
Appeni ei syö muuta kuin lihaa ja perunaa. Ei siis käy esimerkiksi kanakastike ja riisi. Ei makaronilaatikko. Perunaa ja lihaa.
Joka kahvin kanssa pitää olla tuoretta pullaa - jota emme leivo, koska poikansa on keliaakikko, eikä ole mitään järkeä leipoa pakkaseen pullasatsia, kun minä syön ehkä yhden pullan kahdessa viikossa.
Tällaista temppuilua AINA.
Just joo, jos ei ome pullaa anoppi juo sktten kahvin ilman pullaab. Jos apelle ei maistu ruoka ei syö.
Minkäikäisiä teillä muka on appivanhemmat, vaikk pieniä lapsia?. Olen vanha ihminen mutta ei ikäisissäni, 80 v ole tuommoisia. Jo lapsuudessa opittii että kaikki ruoka on hyvää, ruokaa pitää kunniotttaa. Sori virheet, puhelimella ei toim tää kirjoitustila.
Enemmän vaikuttaa kolmikymppisten ortorentikkojen puheilta kuin ikänsä työelämässä olleiden, eväiden tai työmaakuppiloiden kanssa pärjänneiltä.He käyttäytyy kuin kaksi uhmakohtauksen saanutta nyrpeää teiniä, sen lisäksi että oikuttelevat, kiukuttelevat ja venkoilevat, haukkuvat ihan koko ajan, meitä, kotiamme, lapsiamme, koiriamme, kaupunkiamme jne. Myös naapurit, sukulaiset, toiset lapset, toiset lastenlapset jne. Kaikki haukutaan.
Istuvat peffallaan koko pitkän päivän ja marmattavat.
Siksi he onkin niin saatanan raskasta seuraa, sietämätöntä suorastaan.
Jätä teinivanhukset lapsenlikoiksi ja lähde itse hoitamaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diabetes ei vaadi mitään erikoisruokia. Vieraat syö mitä tarjotaan. E oikeesti usko anoppien rankuttavan tarjoiluista.
Mutta miten oikeassa olen kun en käy lapsillani koskaan. He käyvät meillä. Ja osaavat rankuttaa, ja pKun minun anoppini tuli ekaa kertaa meille kylään, me ehdotimme että käymme yhdessä kauppatorilla ja ostamme ateriatarpeet. Ei käynyt. Hän ei voi syödä meillä, koska minä olen kasvissyöjä. Olisimme ostaneetkin tuoretta kalaa sieltä torilta...
Sitten me juoksimme neljä tuntia eri ravintoloiden ovilla tutkimassa ruokalistoja, kunnes hän vihdoin suostui tulemaan yhteen sisään ja tilasi kasvismunakkaan.
Appeni ei syö muuta kuin lihaa ja perunaa. Ei siis käy esimerkiksi kanakastike ja riisi. Ei makaronilaatikko. Perunaa ja lihaa.
Joka kahvin kanssa pitää olla tuoretta pullaa - jota emme leivo, koska poikansa on keliaakikko, eikä ole mitään järkeä leipoa pakkaseen pullasatsia, kun minä syön ehkä yhden pullan kahdessa viikossa.
Tällaista temppuilua AINA.
Just joo, jos ei ome pullaa anoppi juo sktten kahvin ilman pullaab. Jos apelle ei maistu ruoka ei syö.
Minkäikäisiä teillä muka on appivanhemmat, vaikk pieniä lapsia?. Olen vanha ihminen mutta ei ikäisissäni, 80 v ole tuommoisia. Jo lapsuudessa opittii että kaikki ruoka on hyvää, ruokaa pitää kunniotttaa. Sori virheet, puhelimella ei toim tää kirjoitustila.
Enemmän vaikuttaa kolmikymppisten ortorentikkojen puheilta kuin ikänsä työelämässä olleiden, eväiden tai työmaakuppiloiden kanssa pärjänneiltä.He käyttäytyy kuin kaksi uhmakohtauksen saanutta nyrpeää teiniä, sen lisäksi että oikuttelevat, kiukuttelevat ja venkoilevat, haukkuvat ihan koko ajan, meitä, kotiamme, lapsiamme, koiriamme, kaupunkiamme jne. Myös naapurit, sukulaiset, toiset lapset, toiset lastenlapset jne. Kaikki haukutaan.
Istuvat peffallaan koko pitkän päivän ja marmattavat.
Siksi he onkin niin saatanan raskasta seuraa, sietämätöntä suorastaan.
Kerropa nyt minkäikäisiä, mikä tausta työelämässä? Oliko niin että tulivat kaukaa yllättäen? Junalla vai omalla autolla?
Onko vielä ihmisiä joilla ei ole puhelinta, mun vanhemmilla ei 60- luvulla ollut. Mutta en tunne yhtään ikäistäni, 80, jolla ei ole puhelinta. ( Pahasti muistisairaita lukuun ottamatta.)
Juttusi on kuin Juhani Ahon kirjasta, kuvailet yksinkertaisia ihmisiä jotka asuneet syrjässä mökissä ilman mainittavaa kontaktia ulkomaailmaan ja nykyaikaan.
Aikaa sulla ainakin on, monet pullat olisit leiponut ja paljon ollut lastesi kanssa tällä ajalla ja energialla jonka olet appiksiesi haukkumiseen täällä käyttänyt. Nykyajan nettiäiti.
Eihän se että pölähtää kutsumatta kyläilemään mitenkään tarkoita sitä, etteikö puhelinta olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Nyt puhutaan oikeasta elämästä, ei elokuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Nyt puhutaan oikeasta elämästä, ei elokuvista.
Ko elokuvat kuvasivat erittäin totuudenmukaisesti tyypillistä virkamiesperheen elämää Helsingin Töölössä.
Kotirouvana eläminen oli hyvin tyypillistä ja samaten se että perheessä oli lisäksi vielä kotiapulainen. Koko kaupunginosa on täynnä asuntoja joissa on pieni huone jonka nimi on edelleen palvelijanhuone.
Kotirouvina elelivät myös maalla pankinjohtajien ja lääkärien jne vaimot.
Tämä oli ihan tavallista vielä 70-luvun lopulla. Oikeastaan vasta ysärillä alettiin paheksua kotiäitejä nykyisessä määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.
Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.
Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Nyt puhutaan oikeasta elämästä, ei elokuvista.
Ko elokuvat kuvasivat erittäin totuudenmukaisesti tyypillistä virkamiesperheen elämää Helsingin Töölössä.
Kotirouvana eläminen oli hyvin tyypillistä ja samaten se että perheessä oli lisäksi vielä kotiapulainen. Koko kaupunginosa on täynnä asuntoja joissa on pieni huone jonka nimi on edelleen palvelijanhuone.
Kotirouvina elelivät myös maalla pankinjohtajien ja lääkärien jne vaimot.
Tämä oli ihan tavallista vielä 70-luvun lopulla. Oikeastaan vasta ysärillä alettiin paheksua kotiäitejä nykyisessä määrin.
Ensinnäkin: Pankinjohtajat, lääkärit ja töölöläiset rouvat eivät edusta kuin marginaalia Suomen kansasta. Toiseksi: Oma sukuni on lääkäreitä ja ei ole yhtään kotirouvaa. Jännä sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Nyt puhutaan oikeasta elämästä, ei elokuvista.
Ko elokuvat kuvasivat erittäin totuudenmukaisesti tyypillistä virkamiesperheen elämää Helsingin Töölössä.
Kotirouvana eläminen oli hyvin tyypillistä ja samaten se että perheessä oli lisäksi vielä kotiapulainen. Koko kaupunginosa on täynnä asuntoja joissa on pieni huone jonka nimi on edelleen palvelijanhuone.
Kotirouvina elelivät myös maalla pankinjohtajien ja lääkärien jne vaimot.
Tämä oli ihan tavallista vielä 70-luvun lopulla. Oikeastaan vasta ysärillä alettiin paheksua kotiäitejä nykyisessä määrin.
Ensinnäkin: Pankinjohtajat, lääkärit ja töölöläiset rouvat eivät edusta kuin marginaalia Suomen kansasta. Toiseksi: Oma sukuni on lääkäreitä ja ei ole yhtään kotirouvaa. Jännä sattuma.
Ne olivat vain esimerkkejä. Rautalangasta väännetty vänkyttäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Nyt puhutaan oikeasta elämästä, ei elokuvista.
Ko elokuvat kuvasivat erittäin totuudenmukaisesti tyypillistä virkamiesperheen elämää Helsingin Töölössä.
Kotirouvana eläminen oli hyvin tyypillistä ja samaten se että perheessä oli lisäksi vielä kotiapulainen. Koko kaupunginosa on täynnä asuntoja joissa on pieni huone jonka nimi on edelleen palvelijanhuone.
Kotirouvina elelivät myös maalla pankinjohtajien ja lääkärien jne vaimot.
Tämä oli ihan tavallista vielä 70-luvun lopulla. Oikeastaan vasta ysärillä alettiin paheksua kotiäitejä nykyisessä määrin.
70- luvulla asuin kirkonkylässä. Sekä osuuspankin että silloisen kansallispankin ( vai mikä lie silloin oli) olivat töissä, toinen terveyskeskuksen hoitaja, toinen koulun terveydenhoitaja. Lääkärin vaimo oli seurakunnan talouspäällikkö.
Kunnan viraston ja verotoimiston naiset olivat varakkaissa naimisissa mutta kävivät töissä.
Koulun ja lukion opettajakunta oli naisvaltaista että se siitä kotirouvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Nyt puhutaan oikeasta elämästä, ei elokuvista.
Ko elokuvat kuvasivat erittäin totuudenmukaisesti tyypillistä virkamiesperheen elämää Helsingin Töölössä.
Kotirouvana eläminen oli hyvin tyypillistä ja samaten se että perheessä oli lisäksi vielä kotiapulainen. Koko kaupunginosa on täynnä asuntoja joissa on pieni huone jonka nimi on edelleen palvelijanhuone.
Kotirouvina elelivät myös maalla pankinjohtajien ja lääkärien jne vaimot.
Tämä oli ihan tavallista vielä 70-luvun lopulla. Oikeastaan vasta ysärillä alettiin paheksua kotiäitejä nykyisessä määrin.
70- luvulla asuin kirkonkylässä. Sekä osuuspankin että silloisen kansallispankin ( vai mikä lie silloin oli) olivat töissä, toinen terveyskeskuksen hoitaja, toinen koulun terveydenhoitaja. Lääkärin vaimo oli seurakunnan talouspäällikkö.
Kunnan viraston ja verotoimiston naiset olivat varakkaissa naimisissa mutta kävivät töissä.
Koulun ja lukion opettajakunta oli naisvaltaista että se siitä kotirouvuudesta.
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä.
Piina-anoppi vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Asut jossain maaseudella?
Kälyni lapset syntyivät 60+-. Hän oli kotona vajaat 10 vuotta koska miehensä oli reissutöissä. Sitten lähti työelämään ja teki töitä liki 60- vuotiaaksi.
Minun elinpiirissäni, työväenluokka tai alemmat toimihenkilöt, en tiedä yhtään "ikänsä kotirouvaa."
Muutaman yksityisen perhepäivähoitajan tiedän tai kunnallisen pph mutta hehän tekivät töitä, työpaikka vaan oli koti.
Ikävintä on, jos omaan kotiin tullaan yllätyskylään ennalta ilmoittamatta ja sopimatta. Röyhkeät yllätysvieraat eivät viitsi kysyä, sopiiko toisten kotiin tulla käväisemään vaikkapa ensi viikolla sinä päivånä ja kellonaikana.
Nämä itsekkäät moukat ajavat röyhkeästi autolla pihaan ja rimputtavat ovikelloa. Yllätysvieraat odottavat saavansa kahvia, ruokaa ja jopa ilmaista majoitusta. Näitä itsekkäitä lokkeja käy myös kesämökeillä ja vapaa-ajan asunnoissa "ilmaisilla täysihoitolomilla".
Pitää olla moukka, että menee toisen kotiin, jos ja kun ei kutsuttu. Sitten on näitä, jotka "kutsuvat itse itsensä kylään". He ovat ihmisiä, jotka tunkevat toisten ihmisten kotiin omalla ilmoituksella. Moukkamaista!
Joillakin isovanhemmilla on myös omat kotiavaimet aikuisten lastensa koteihin. Ja osa näistä rajattomista isovanhemmista ramppaa aikuisilla lapsillaan kylässä usein ja milloin haluaa. En jaksa vaan ymmärtää, miksi aikuiset lapset suostuvat tähän? Omien vanhempien ja appivanhempien narsistiseen ja rajattomaan käytökseen saa, voi ja pitää puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli valtavat määrät kotiäitejä, jotka jäivät kotiin parikymppisinä ja kököttivät kotirouvina eläkkeelle asti.
Minun äitinikin oli tällainen, samaten yhtä lukuunottamatta kaikki naapuruston äidit. Tämä yksi "meni töihin" kun nuorin oli 15, pitämään muutaman kotitaloustunnin viikossa.
Yhdestäkään kotiäidistä en ole Suomessa kuullut. Maatalon emäntä ei ole kotiäiti, vaan raskasta työtä tekevä ihminen. Ja lapsille yleensä tarvittiin erikseen lapsenlikat. Kaupungeissa naiset aina tehneet myös töitä.
Ehkä tulet rikkaasta suomenruotsalaisesta suvusta?
Eikä ole. Et ole esimerkiksi Suomisen perheen elokuvia ikinä katsonut. Kotirouva jolla kotiapulainen. Hyvin tyypillinen kaupunkilainen virkamiesperhe Helsingistä.
Mietipä mitä vuosikymmeniä edusti suomisen perheen elokuvat?
Ne isoäidit on jo kuolleet. On turha väittää että nykyiset mummot olisivat edes 70- luvulla olleet kotirouvia. Ainakaan työväen luokassa.Toki heitäkin oli, esim. Olin siihen aikaan menestyvässä yrityksessä töissä jota veljekset johtivat isänsä jälkeen. Veljesten vaimot olivat varakkaita kotirouvia muttei heillä piikoja ollut. Molemmilla oli monta lastakin, neljä kai kummallakin. Vanhimmat teinejä, olivat kesäisin kesätöissä yrityksessä.
Seuraava työpaikkani 70- luvulla oli vielä isompi perheyritys, mutta siellä oli kaikki kolme perustajan lasta töissä, tytär oli KTM ja toinen poika, toinen DI.
Toisen pojan vaimo oli myös yrityksessä, toisella oli tenavaikäiset, mutta oli tullut töihin myös lasten kasvettua. Vaatealan suunnittelija-ammattilainen.Ja ompelijat isompien tai pienempien lasten äitejä hoito-ongelmineen. Äitiysloma oli sentäään jo 8- 9 kk. Omani oli ollut 3 kuukautta.
Minä olen syntynyt 1960 ja vielä minunkin ikäluokassani oli kotirouvia ihan yleisesti. Siis 80-luvulla. Jopa niitä jotka meni parikymppisinä naimisiin ja jäivät kotiin.
70-luvulla kotiäitiys oli ihan tavallista eikä sitä ihmetelty mitenkään.
Teollisuuskaupungissa asuneena, kyllä tehtaissa, niin vaate/vaneri/metalliteollisuus työllisti paljon naisia. Ihan niitä äitejä joiden lapset tarvitsivat päivähoitoa.
Siksihän päivähoitoa piti kehittää. Päiväkotien lisääntyessä taas meni töitä yksityisiltä hoitajilta jotka omiensa ohella olivat pitäneet muita lapsia ja hakeutuivat työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä asia pohdittavaksi: Olisiko ok, että jotkut muut tulisivat lapsiperheeseen toistuvasti passattavaksi? Olisiko ok, että muut ihmiset kävisivät kenties usein kylässä ja odottaisivat saavansa kaiken nenän eteen valmiina?
No ei tietenkään olisi ok jos kuka tahansa tulisi jatkuvasti pitkiksi ajoiksi lapsiperheen kotiin passattavaksi. Appivanhemmat varmaan aiheuttaa eniten ongelmia, koska omille vanhemmilleen on jotenkin helpompi sanoa asioista ja muut kuin isovanhemmat harvoin niin paljon kyläilee.
Vierailija kirjoitti:
Ikävintä on, jos omaan kotiin tullaan yllätyskylään ennalta ilmoittamatta ja sopimatta. Röyhkeät yllätysvieraat eivät viitsi kysyä, sopiiko toisten kotiin tulla käväisemään vaikkapa ensi viikolla sinä päivånä ja kellonaikana.
Nämä itsekkäät moukat ajavat röyhkeästi autolla pihaan ja rimputtavat ovikelloa. Yllätysvieraat odottavat saavansa kahvia, ruokaa ja jopa ilmaista majoitusta. Näitä itsekkäitä lokkeja käy myös kesämökeillä ja vapaa-ajan asunnoissa "ilmaisilla täysihoitolomilla".
Pitää olla moukka, että menee toisen kotiin, jos ja kun ei kutsuttu. Sitten on näitä, jotka "kutsuvat itse itsensä kylään". He ovat ihmisiä, jotka tunkevat toisten ihmisten kotiin omalla ilmoituksella. Moukkamaista!
Joillakin isovanhemmilla on myös omat kotiavaimet aikuisten lastensa koteihin. Ja osa näistä rajattomista isovanhemmista ramppaa aikuisilla lapsillaan kylässä usein ja milloin haluaa. En jaksa vaan ymmärtää, miksi aikuiset lapset suostuvat tähän? Omien vanhempien ja appivanhempien narsistiseen ja rajattomaan käytökseen saa, voi ja pitää puuttua.
Ei sulla olis mitään tuön syrjää kesken? Olen vajaan vuoden täällä lueskellut ja ensin huvitti, nyt joskus ärsyttää tuo teemasi.
Mutta otetaan kaikki anopit opiksi, emme ikinä mene poikiemme luo kylään. Emme edes 200 e kirjekuoren kanssa lapsen synttäreille
Just joo, jos ei ome pullaa anoppi juo sktten kahvin ilman pullaab. Jos apelle ei maistu ruoka ei syö.
Minkäikäisiä teillä muka on appivanhemmat, vaikk pieniä lapsia?. Olen vanha ihminen mutta ei ikäisissäni, 80 v ole tuommoisia. Jo lapsuudessa opittii että kaikki ruoka on hyvää, ruokaa pitää kunniotttaa. Sori virheet, puhelimella ei toim tää kirjoitustila.
Enemmän vaikuttaa kolmikymppisten ortorentikkojen puheilta kuin ikänsä työelämässä olleiden, eväiden tai työmaakuppiloiden kanssa pärjänneiltä.