Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjäätte taaperoiden kanssa kyläpaikassa, jos olette kaksistaan taaperon kanssa liikkeellä?
Mitään haastetta ei ole, jos mennään kylään koko perheellä. Tällöin me vanhemmat voidaan kyläpaikassa vuorotellen katsoa lapsen perään, että toinen vanhempi saa esim. syödä rauhassa ja seurustella isäntäväen kanssa. Olen kokenut yksin taaperon kanssa kyläpaikkaan lähtemisen todella hankalaksi. Harva koti on "pikkulapsiystävällinen", vaan lapsen perään on pakko katsoa koko ajan, ettei lapsi mene ottamaan käsiinsä tv-tasoilta maljakoita tms särkyvää (oma koti on laitettu sellaiseksi, että ihan kaikkea ei tarvitse varoa). Taaperoa ei voi hetkeksikään laskea silmistään kyläpaikassa, että hän ei vaan riko tai sotke mitään. Olen tosi tarkka siitä, että lapsi ei sotke tai riko mitään toisten kotona. Syömistilanteet ovat kaikista vaikeimpia, kun itsellä ei ole taaperon vahtimisen vuoksi mitään mahdollisuutta istua rauhassa syömään, kun taapero heti ryntää tutkimaan kyläpaikkaa. Sekään ei auta, että lapselle ottaa mukaan leluja, kun lapsi on kiinnostuneempi tutkimaan kyläpaikassa näkyvillä olevia esineitä.
Aika usein nuo vierailut ovat menneet niin, että kiireessä hörppään korkeintaan kupin kahvia, enkä pysty syömään mitään, vaikka pöytään olisi katettu kahvit ja pullat tms. En ehdi seurustella isäntäväen kanssa, kun joudun ryntäilemään taaperon perässä. Haukkukaa vain huonoksi äidiksi, mutta minulle nuo kyläilyt ovat todella vaikeita, kun joudun käytännössä keskittymään siihen, ettei taapero tuhoa mitään. Joskus olen pyytänyt isäntäväeltä, että katsoisivat hetken lapsen perään, jotta saisin syötyä rauhassa. Iso osa ei kuitenkaan hoksaa, että näin pientä lasta on pakko vahtia 24/7, eikä satunnainen vilkaisu lapsen perään riitä. Käytännössä on siis pakko vahtia lasta itse, jotta lapsi ei vaan tuhoa mitään. Omassa kodissa näitä haasteita ei ole, kun koti on tehty lapsiystävälliseksi ja lapsi ei samalla tavalla ryntää tutkimaan kaikkea kiinnostavaa, kun ympäristö on tuttu.
Miten hemmetissä te katsotte taaperon perään kyläpaikassa niin, että saatte syötyä ja seurusteltua siinä samalla? Vai onko tässä mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että lapsi kasvaa?
Kommentit (63)
Otan lapselle jotain leluja mukaan ja lapsi keskittyy leikkimään niillä. Riittää kun sivusilmällä vahtii. Esimerkiksi puupalikoiden kanssa lapsi jaksaa touhuta vaikka kuinka kauan, rakentelee torneja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kunnioitettavaa, jos perhe vahtii itse lastaan vierailulla. Monet jättävät vaikka raihnaisen vanhuksen koko ajan vahtimaan ja pelastamaan tavaroita ja lasta pudottamasta vaaseja päähänsä.
Mie oon sellainen, että jos on joku kylässä taaperon kanssa, niin tarjodun pitämään sylissä ja vahtimaan lasta, jotta vanhemmat/vanhempi saa rauhassa kahvitella. Ite oisin tämmöistä arvostanut lasten ollessa pieniä, niin aattelen, että on kiva muistakin.
Mulla on yksi kehitysvammainen autistilapsi joka vielä teininäkin on valvottava taapero vaikkakin mua reilusti pudempi miehenalku. Häneen verrattuna terveillä sisaruksilla nuo vaiheet meni nopeasti ohi enkä muista niissä ongelmia.
Opeteltiin varhain kysymään lupa ennen muiden tavaroihin koskemista, ne kalleimmat esineet saatettiin kyläpaikassa nostaa turvaan tai sulkea ovia. Kahvipöydässä lapsi syöttötuolissa tai sylissä, lelua tai kiinnostavaa tekemistä mukana. Toki jos halusin rauhassa juoruta ystävän kanssa kutsuin hänet mielummin meille. Mutta tarvittaessa pystyin ihan hyvin kyläilemään ja käymään asioilla vauvan, taaperon ja alakoululaisen erityislapsen kanssa joista ketään ei voinut jättää valvomatta. Erityislapsen kanssa on ollut käytössä kaikkea mahdollista viihdykettä tabletista ja kuulokkeista lähtien, mm piirustusvälineet ja muovailuvahat kulkivat vuosia mukana.
Esikoisen ollessa pieni joskus ajoitin kahvittelukyläilyjä niin että tämä nukkui ainakin osan vierailuja rattaissa. Silloin sai juoda ne kahvit rauhassa. Aloittaisin harjoittelun rauhallisista vierailuista suht lapsiturvallisessa paikassa ja hyväksyisin sen että alkuun sitä saa ohjata lasta lähes kokoajan, toki hysteeriseksi ei pidä ruveta mutta niin ettei toinen satuta itseään tai riko mitään. Tarjota muuta tekemistä tilalle pelkkien kieltojen sijaan. Mulla oli mm sellaisia omia leluja jotka oli mukana vain kyläilypussissa, eli niillä ei leikitty kotona mutta niitä voitiin käyttää kyläpaikoissa joissa ei ollut leluja tai odotushuoneissa.
Jos mä taaperon kanssa olen kyläpaikassa ja siellä syödään, niin taaperokin istuu syömässä samaan aikaan kun minä. Joko syöttötuolissa,vieressä tai sylissä. Tai seurustellessa sitten sille leluja, tai vahdin tai on sylissä jos ujostuttaa. Sitä se on. En kuvittelekkaan että saisin rauhassa seurustella jos olen taaperon kanssa kahdestaan kyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran menin yksin lapsuuden ystävieni luo kylään taaperon kanssa. Oli kyllä katastrofi, kun kaverini tietysti hössöttivät minulle omia juttujaan ja taapero juoksee lasiesineet kädessä....Huh. se oli kaaos, en tiennyt mitä oikein tehdä, että kaikilla olisi hyvä, ja huomoonotettu mieli.
No sitten, ystäväni äiti ilmestyi paikalle, ja innoissaan leikki poikani kanssa. Esitteli tälle kaiken maailman kaulakorut ja kukkopillit...Join ison kupin teetä, ja juttelimme ystävien kanssa rauhassa. Iso kiitos hänelle.
Semmoista se on. Mun esikoinen viihtyi kyllä kohtuudella pöydässä jos sai napostella talkmuruja tms., mutta kuopus oli aivan täystuho tuossa 1-2v iässä. Ei toivoakaan että olisi voinut rauhassa kahvitella. Käytiin kylässä vain muissa pikkulapsiperheissä tai mummolassa, joissa riitti ymmärrystä ja apukäsiä. Ja silti sai vahtia. Edelleen se on vilkas mutta nyt osaa jo noudattaa ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet fiksu äiti, kun katsot taaperosi perään. Vaikka vierailut ovat nyt haastavia sinulle, ystäväsi arvostavat sitä, että vahdit lastasi. Olen kurkkuani myöten täynnä sellaisia vanhempia, jotka istuvat kahvipöydässä kuin tatit ja antavat lastensa rikkoa ja lääppiä toisten kodit.
No eihän se yh:ksi päätyminen koskaan mikään menestystarinan huipentuma ole. Minulle tulee mieleen että ei ole elämänhallintaa. On lisäännytty harkitsematta ja tuntematta kumppania tarpeeksi hyvin. On pamahdettu paksuksi, mutta ei ole ollut vastuullisuutta tehdä abortti.
Useimmiten vielä monta isää niillä mukuloilla, eli samoja virheitä toistetaan maailman tappiin, ymmärtämättä että kaikissa elämän epäonnistumisissa se yhdistävä tekijä löytyy omasta peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pyydän ystävää kylään tai tapaamaan kahvittelun merkeissä niin oletan, että hän tulee yksin. Eräs ystäväni toi aina 3 pientä lasta mukanaan eikä meidän jutustelusta tullut yhtään mitään kun lasten perässä piti juosta koko ajan. En pyytänyt häntä enää kahville.
Meillä lapsi ei pääse keittiöstä minnekään eikä pääse vanhempansakaan tai no eteiseen ja vessaan, mutta muuten taaperon ja perheensä on tyytyminen yhteen ainoaan huoneeseen, jossa ei ole lasimaljakoita tai päällevedettäviä esineitä tarjolla. Jos yrittää laatikkoja avata, osaan sanoa napakasti ei ja estää, mikä toki aiheuttaa lapselle pahan mielen, mutta semmoinen se lapsuus on. Tietenkin lapselle on varattu kirjoja ja leluja, ei ole tarkoitus, että hänellä on pelkästään tylsää, mutta ihmeestä aikuiset saavat kahvinsa juotua rauhassa, kun lapsen maailma sillä hetkellä rajataan noin 25 neliöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta se tuntui esikoisen kanssa, kun piti olla vielä vieraskorea. Lapsi availi kaappeja, tyhjensi kiinnostavat tavarat lattialle, kiskoi pöytäliinaa, jatkuvasti sai katsoa perään ettei sotke/riko mitään. Syöminen kylässä oli todella vaikeaa ja jotenkin teennäistä, mikään keskustelu ei onnistunut kun lapsi touhusi omiaan ja isäntäemäntäväki yritti joko peittää hermostustaan sotkemisesta ja kun kielsin lasta, selitti että eipä tuo sotku haittaa, jos lapsella tuli kiukku, tuli kommenttia että kyllä tänne maailmaan ääntä mahtuu yms ärsyttävää.
Nyt lapsia on enemmän, jossain vaiheessa alkoi ärsyttää kun aikuiset häiritsi lasten perään katsomista, tahtoivat keskustella omista asioistaan, jotka ei useinkaan kiinnosta, kysellä typeriä kyläily toisensa jälkeen ja olisi pitänyt istua paikallaan kahvipöydässä. Kahvittelu on niin teennäistä ja väkinäistä, etten viitsi vaivautua. Lapset ei todellakaan osaa olla hiljaa, paikallaan jne mitä moni vanhempi olettaa toisten ihmisten odottavan ja mitä vanhempi sukupolvi on omiltaan vaatinut.
Sinuna en stressaisi taaperon touhuista. Se on lyhyt vaihe, jossain vaiheessa lapsi leikkii rauhallisemmin, osa saattaa keskeyttää aikuisten juttelut jatkuvasti omilla jutuillaan, toiset on niin arkoja että pysyvät hiljaa, lopulta lasta ei tarvitse ottaa mukaan kylään kun pärjää omineen tai ei halua mukaan. Jos joku aikuinen lapsen käytöksestä hätkähtää, se ei johdu lapsesta. Maljakot saa kyläilyn ajaksi kaappiin, ja harvoin lapsi sotkee sen enempää kuin aikuisetkaan kahvikuppeineen ja lautasineen.
No näin lapsettomana, jos pyydän kaverini kylään, jolla on lapsia, oletan, että kaverini tulee ilman niitä mukuloitaan. Keskustelusta ei tule yhtään mitään, kun sen taaperon perässä saa juosta koko ajan. Tavatkaa joko teillä tai sitten jossain ulkona leikkipuistossa. Ahdistaa, kun saa pelätä omien tavaroiden, viherkasvien ja kissan puolesta kun lapsi rymyää menemään ja koskee aivan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se yh:ksi päätyminen koskaan mikään menestystarinan huipentuma ole. Minulle tulee mieleen että ei ole elämänhallintaa. On lisäännytty harkitsematta ja tuntematta kumppania tarpeeksi hyvin. On pamahdettu paksuksi, mutta ei ole ollut vastuullisuutta tehdä abortti.
Useimmiten vielä monta isää niillä mukuloilla, eli samoja virheitä toistetaan maailman tappiin, ymmärtämättä että kaikissa elämän epäonnistumisissa se yhdistävä tekijä löytyy omasta peilistä.
Sinulla on varmasti omaa kokemusta elämänhallinnan kehittymisen puutteesta jonkun lapsena kun nytkin kirjoittelet täällä mitä sattuu.
Keskustelun teema on kyläily taaperon kanssa. Ellet huomannut.
Mikä vıtun taapero? Joku lempinimi vaimolle?
Huonosti. Pitäisi olla joku karsina, johon lapset voi laittaa, että saa istua edes hetken.
Mielellään äänieristetty, koska perseilevät heti, jos yrittää toisen aikuisen kanssa vaihtaa enemmän kuin kaksi sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei todellakaan osaa olla hiljaa, paikallaan jne mitä moni vanhempi olettaa toisten ihmisten odottavan ja mitä vanhempi sukupolvi on omiltaan vaatinut.
Kasvatus on muuttunut. Boomerien nuoruudessa lapsille pidettiin kuria ja moni boomeri odottaa, että niin toimittaisiin vieläkin. Jos heille selittää, että en halua lasuja kimppuuni enkä sen puoleen myöskään heikentää lasten tunnetaitoja, niin katsovat huuli pyöreänä.
Entä jos kasvattaisit lapsesi, kun vapaasti saavat kasvaa omien mieltymystensä mukaan, niin tämä siitä seuraa. Vanhemmat ylpeästi mainostavat netissä, kuinka heillä eletään lapsen ehdoilla. Lapsen ehdoilla tarkoittaa heidän tapauksessaan, että lapsi on se joka perheessä määrää mitä tehdään ja miten. Vanhemmat yrittävät sitten miellyttää lapsiaan, saavat mellastaa vapaasti ja "toteuttaa itseään". Voi hitto näitä suvaitsevaisia. Kasvattakaa penskanne.
Sellaista se on. Vaihe pian ohi.
Helpoin tapa on olla menemättä vierailulle yksin lapsen kanssa. Näin minä tein. Kutsuin kaverit meille tai oltiin yhdessä ulkona.
En ymmärrä, miksi aina silloin puolitututkin pyyteli meitä kylään, kun lapsi oli taapero. Juuri silloin, kun lapsi säheltää, sottaa, vaatii huomiota ja jatkuvaa vahtimista. Silloin kun ei saa jutella tai juoda kahvia rauhassa. Silloin kun tarvitsee vielä vaippoja, pottaa, nokkamukia jne. Enää taas ei ole vuosiin kukaan pyydellyt kylään, vaikka nyt lapsi on helppo, rauhallinen ja itsenäinen. Mieluummin olisin aiemmin käynyt kylässä yksin, mutta aina pyydettiin koko porukka.