Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjäätte taaperoiden kanssa kyläpaikassa, jos olette kaksistaan taaperon kanssa liikkeellä?
Mitään haastetta ei ole, jos mennään kylään koko perheellä. Tällöin me vanhemmat voidaan kyläpaikassa vuorotellen katsoa lapsen perään, että toinen vanhempi saa esim. syödä rauhassa ja seurustella isäntäväen kanssa. Olen kokenut yksin taaperon kanssa kyläpaikkaan lähtemisen todella hankalaksi. Harva koti on "pikkulapsiystävällinen", vaan lapsen perään on pakko katsoa koko ajan, ettei lapsi mene ottamaan käsiinsä tv-tasoilta maljakoita tms särkyvää (oma koti on laitettu sellaiseksi, että ihan kaikkea ei tarvitse varoa). Taaperoa ei voi hetkeksikään laskea silmistään kyläpaikassa, että hän ei vaan riko tai sotke mitään. Olen tosi tarkka siitä, että lapsi ei sotke tai riko mitään toisten kotona. Syömistilanteet ovat kaikista vaikeimpia, kun itsellä ei ole taaperon vahtimisen vuoksi mitään mahdollisuutta istua rauhassa syömään, kun taapero heti ryntää tutkimaan kyläpaikkaa. Sekään ei auta, että lapselle ottaa mukaan leluja, kun lapsi on kiinnostuneempi tutkimaan kyläpaikassa näkyvillä olevia esineitä.
Aika usein nuo vierailut ovat menneet niin, että kiireessä hörppään korkeintaan kupin kahvia, enkä pysty syömään mitään, vaikka pöytään olisi katettu kahvit ja pullat tms. En ehdi seurustella isäntäväen kanssa, kun joudun ryntäilemään taaperon perässä. Haukkukaa vain huonoksi äidiksi, mutta minulle nuo kyläilyt ovat todella vaikeita, kun joudun käytännössä keskittymään siihen, ettei taapero tuhoa mitään. Joskus olen pyytänyt isäntäväeltä, että katsoisivat hetken lapsen perään, jotta saisin syötyä rauhassa. Iso osa ei kuitenkaan hoksaa, että näin pientä lasta on pakko vahtia 24/7, eikä satunnainen vilkaisu lapsen perään riitä. Käytännössä on siis pakko vahtia lasta itse, jotta lapsi ei vaan tuhoa mitään. Omassa kodissa näitä haasteita ei ole, kun koti on tehty lapsiystävälliseksi ja lapsi ei samalla tavalla ryntää tutkimaan kaikkea kiinnostavaa, kun ympäristö on tuttu.
Miten hemmetissä te katsotte taaperon perään kyläpaikassa niin, että saatte syötyä ja seurusteltua siinä samalla? Vai onko tässä mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että lapsi kasvaa?
Kommentit (63)
Onneksi tuo menee ohi. Mulla oli yleensä mukana jotain uusia leluja tai leluja, joilla pääsi leikkimään vain kylässä. Lapsi jaksoi yleensä touhuta niiden kanssa. Piirretyt on myös hyvä, mua ei ainakaan haittaisi jos vieraiden lapsi katsoisi telkkaria vierailun aikana. Joskus käytiin myös leikkipuistossa purkamassa vähän energiaa etukäteen ja otettiin lapsen herkkua mukaan kylään. Jaksoi istua ainakin hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa ei mennä kyläilemään. Sitten kun lapsi osaa käyttäytyä, hänet voi ottaa mukaan. Kyläpaikassa olemista pitää toki lapselle ensin opettaa.
Onhan se raskasta. Mutta palkitsee lopulta. Isompi on eskari-ikäinen ja ahkerasti ollaan jaksettu häntä raahata joka paikkaan, mihin se on suotavaa ollut ja on nyt jo pitkään omatoimisesti käyttäytynyt erinomaisesti kaiken maailman kissanristiäisissä. Veikkaan, että tilanne ei olisi sama, jos sitä harjoitusta ei olisi tullut taaperoiästä asti.
Toinen on vielä taapero, ja on se älyttömän raskasta kun kaikki energia menee sen lapsen vahtimiseen ja ohjeistamiseen etkä tosiaan juurikaan ehdi vain "nauttia seurasta ja olemisesta", mutta nyt sen tekee paremmilla mielillä, kun isommasta näkee lopputuloksen, että kyllähän se kannattaa ja kohta helpottaa. Nyt on myös kiva, kun ystävilläkin on pieniä lapsia joten ns. ymmärtävät paremmin ja treffitkin ovat lapsiystävällisempiä. Esikoisen taaperoaikaan ei kovin monella ollut, ja sitä sitten stressasi lisää siitä, että olisit läsnä mutta silti se ipana ei ehtisi tehdä mitään tuhojaan ja käyttäytyisi niin hyvin kun tuon ikäinen nyt käyttäytyä voi.
Kyllä se siitä!
Meidän 1,5 v istuu ja syö nätisti omia eväitäänn sen aikaa kun minä kahvittelen.
Menen kylään vain sellaisiin paikkoihin, jossa lapsen voi päästää vapaasti menemään tai sellaisiin, joissa lapsen perään katsoo muutkin aikuiset.
En siis mene sellaisiin paikkoihin, joissa se lapsen vahtiminen on liian vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa ei mennä kyläilemään. Sitten kun lapsi osaa käyttäytyä, hänet voi ottaa mukaan. Kyläpaikassa olemista pitää toki lapselle ensin opettaa.
Miten sitä kyläpaikassa olemista ensin opetetaan menemättä sinne kylään?
Kyläillessä ei tietenkään anneta käyttäytyä huonosti. Juuri siksi se on vanhemmalle niin raskasta, kun lapsi ei vielä osaa itsenäisesti ja sitä käytöstä pitää koko ajan valvoa, ettei anna käyttäytyä huonosti. Valitettavasti hyvä käytös ei ole mitenkään sisään ohjelmoitavissa ilman harjoitusta, kotona tietysti luodaan pohja mutta kotona olosuhteet on erilaiset mitä vieraassa paikassa, jossa ei esimerkiksi voi mennä penkomaan kaappeja tai ottaa kaikkea käteen ulottuvaa leikkeihin, kuten usein kotona voi. Jonka lisäksi muutoinkin kylässä on tietyt käyttäytymisnormit, jotka eroavat siitä, miten kotona ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Lastentarvikeliikkeistä löytyy settejä millä tavallisen tuolin saa muutettua syöttötuoliksi. Se on esim. "laatikko" mikä laitetaan tavallisen tuolin päälle ja selkänojaan kiinni tai sitten kankainen mikä kiinnitetään selkänojaan. Siinä lapsi pysyy istumassa niin kuin tavallisessa syöttötuolissa eikä lähde omille teilleen kesken ruokailun.
Ei kai enaa 2v istu tai suostu istuun syottotuolissa?? Meilla vaihdettiin ns taaperotuoliin lahes heti kun taytti vuoden. Ei suostunut sellaiseenvaan piti olla isojen tuoli kuten meilla aikuisilla. Sama pinnasangyn kanssa. Nukkui siina 1v asti todella huonosti. Sitten ostettiin "isojen lasten" sanky ja alkoi nukkumaan heti yot huvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kasata jonkun kyläilylaukun? Sinne sisälle laittaisi kaikkea lasta kiinnostavaa, mitä ei normaalisti saa käsiinsä. Ei välttämättä leluja vaan tyyliin jotain tyhjiä meikkiputkiloita, pesupallon, pinnejä jne. Sitä kyläilylaukkua ei tietenkään saisi ikinä kotona, ettei uutuudenviehätys katoaisi.
Lasta pitää kasvattaa heti pienestä pitäen. Kylään ei mennä, ellei lapsi käyttäydy edes tyydyttävästi.
Pettymys kotiin jäädessä saattaa auttaa lasta ymmärtämään opetuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taapero istutetaan syliin toiselle polvelle. Pidetään kiinni . Juodaan kahvit ja syödään pullat.
Ja käy niin, että se taapero kiskaisee ne kahvit päälle. Miehelle kävi näin.
Itse olen ratkaissut asian niin, että kylässä vahtii isäntäväki :D Talossa talon säännöt, tietävät mihin saa koskea ja mihin ei. Toki estän vitriinikaappeihin menemästä sun muuta itsestään selvää, mihin ei kuulu koskea.
En tosin nyt ole vähään aikaan käynyt missään sen jälkeen kun pienemmästäkin lapsesta tuli taapero. Yhden kanssa pärjää, mutta kun on 2,5v taapero ja reilut 1v nuorempi sisarus, joka on vasta oppinut kävelemään, saattaa olla, etten ihan heti olekaan menossa mihinkään. Ei siinä tosiaan saa itse tehtyä mitään, jos joku muu ei vahdi. Yleensä on kyllä tuttavat vahtineet, että saa äitikin joskus levätä, jos mies ei ole mukana.
Hyvä vanhempihan sinä olet. Minua huolettaa se enempi, kun taaperon perään ei vanhempi katso kyläpaikassa ollenkaan. Ne on rasittavia vierailuja kotiini.
Yksi äiti tuli kahden lapsensa kanssa. Hetkessä oli oman lapseni kuvat revitty seiniltä ja äitinsä siellä tutki meidän lapsen vaatekaappia. Aivan painajainen se oli. Sanoinkin, että ette tule meille enää.
Yks mukula ensitöikseen tönäisi pienen yksivuotiaani nurin, kun pääsi sisään. Luojan kiitos minun ei ole tarve enää tällaisia ottaa kotiini kyläilemää.
Mutta mutta.... jopa kymmenvuotias sukulaislapsi touhusi erittäin häiritsevästi meillä. Sanoin heistä myös, että he eivät voi tulla enää meille. Riepotti pentukoiria, keikkui tuolilla, heitti kivillä pentuja ja otti etukäteen kahvitteluun tarkoitettuja suklaadonitseja posket täyteen. Meni 3 kappaletta, ennen kuin pyydettiin edes ottamaan tarjoiluja. Juoksenteli murustellen huoneesta toiseen niiden donitsien kanssa.
Ja mitä äitinsä tekee? Ei mitään ei kiellä, katsoo vain lasittunein silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastentarvikeliikkeistä löytyy settejä millä tavallisen tuolin saa muutettua syöttötuoliksi. Se on esim. "laatikko" mikä laitetaan tavallisen tuolin päälle ja selkänojaan kiinni tai sitten kankainen mikä kiinnitetään selkänojaan. Siinä lapsi pysyy istumassa niin kuin tavallisessa syöttötuolissa eikä lähde omille teilleen kesken ruokailun.
Ei kai enaa 2v istu tai suostu istuun syottotuolissa?? Meilla vaihdettiin ns taaperotuoliin lahes heti kun taytti vuoden. Ei suostunut sellaiseenvaan piti olla isojen tuoli kuten meilla aikuisilla. Sama pinnasangyn kanssa. Nukkui siina 1v asti todella huonosti. Sitten ostettiin "isojen lasten" sanky ja alkoi nukkumaan heti yot huvin.
Meidän 2,5v istuu mielellään syöttötuolissa, itse kiipeää siihen ja takaisin ja ravintolassakin istuisi mieluummin syöttötuoliin kuin aikuisten tuoliin. Nukkuu myös pinnasängyssä ihan mielellään. Livohkaan lähtisi, jos ei laitoja olisi.
Ei se, että taapero on utelias ja meneväinwn ole mitään huonoa käytöstä vieraisilla, ihan luonnollinen vaihe sen ikäiselle. Niin rajoittuneille en menisi kylään ko.ikävuosina koska on aivan turhaa alkaa edes keskustelemaan aiheesta, saatika ymmärtäisivät.
Meillä on kaksoset eli tuplaa se taaperosi toisella ja ota sama kyläily uusiksi. Ratkaisu siis että kyläilyn vain sinne missä voit olla rennosti ja ymmärretty vaikka et muuta tekisi vierailun ajan kuin vaihtaisit 10 lausetta kutsujien kanssa ja koko ajan olet kaksi silmää kierossa katsomassa mitä lapsesi tekee. Helpointa on kohteissa, joissa on muitakin lapsia, lapset leikkivät keskenään ja aikuiset jo lähtökohtaisesti ovat lasten ympärillä eikä niin että nyt täss keittiössä törötetään kuin aina on tehty. Kun kasvavat niin helpommaksi muuttuu, kun ovat 4-5v niin voitte oikeasti istua kahvipöydässä ja lapset leikkii keskenään. Suosittelen silti käymään vieraisilla sillä on uusia kokemuksia lapsillekin ja hyödyksi jatkoa varten. Pahinta ovat mielestäni anopin/vanhempien luona vierailut, ne ei käsitä ollenkaan että lapsia joutuu vahtimaan ja tekemään kaiken heidän aikataulun mukaan, lisäksi mummot on niin höperöitä että joudut vahtimaan myös heitä, etteivät toiminnallaan lisää haasteita lapsen perään katsomisessa, esim anna lapselle käsiin vaarallisia pieniä osia, teräviä jne tai syötä ruokia, joille lapsi allerginen jne. Eli saat olla vahtimassa kahden lapsen etteivät riko ja sotke jne mitään, sen lisäksi vielä kahta aikuista ja koko ajan tasapainotella että milläpä sitten perustelet lapselle että annanpa se teräase sittenkin äidille vaikka mummo just antoi jne. Ne on tuskaisia reissuja ja kun niissä on kuitenkin käytävä koska isovanhempia ja jos ei käydä niin sit tulee syytöstä että heidät yritetään syrjäyttää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet kylään?
Meidät kutsutaan kylään esim. ystävieni luokse, synttärijuhliin yms.
Ap
Ei tuollaisiin kannata taaperon kanssa mennä. Jätä lapsi kotiin. Joskus ei sitten pääse lähtemään mutta sellaista se on.
Tämä riippuu ihan lapsestakin. Meillä esikoinen ja keskimmäinen olivat pieninä niin vilkkaita, että kyläilyt olivat täyttä tuskaa. Ihan hiki päässä sai vahtia koko ajan. Kuopus on taas rauhallinen. Hän istuu mielellään sylissä pitkäänkin. Ihan helposti sujuvat hänen kanssaan kaikki kyläilyt. Eli lapsissa on eroja.
Neuvoni on, että odota vähän aikaa, että lapsi kasvaa. Ja siis kyse tuon ikäisillä ei ole mistään huonotapaisuudesta. Jotkut lapset vain ovat vilkkaampia. Kyllä ne rauhoittuvat kun ikää ja ymmärrystä tulee lisää. Eli nyt jättäisin kyläilyjä vähemmälle tai sitten vain kärsisin, jos olisi ihan pakko mennä kylään, tai jakaisin vahtivastuuta lapsen isän kanssa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että tuo on ikävaihe, joka menee ohi. Eikä pikkulapsi ole huonosti kasvatettu, vaikka hän tutkii ympäristöään. Vanhempi sitten vain huolehtii, ettei mitään rikkoudu tai lapsi satuta itseään.
Ehkä ongelma onkin se, että kotona on ympäristö karsittu niin, että ei tarvitse tietää mihin saa koskea ja mihin ei. Kotona olisi hyvä opetella, että on olemassa koriste-esineitä, viherkasveja ym. Myös avattavat kaapit ja laatikot tulee olla avattavia ilman turva-apuvälineitä. Lapsille opetetaan kotona, mihin saa koskea ja mihin ei. Kun tämä on opittu kotona, ei vieraillessa tarvitse juosta perässä ja vahtia. Riittää kun kauempaa muistuttaa, mihin ei saa koskea.
Kolmen lapsen kokemuksella neuvoisin myös, että lapset voivat nauttia isäntäväen vieraanvaraisuudesta samaan aikaan kuin aikuiset. Eli kun otat itsellesi kahvia ja pullaa, lapsi istuu vierelläsi syömässä myös. Kotona on jo harjoiteltu, että kun syödään, istutaan pöydässä eikä lähdetä tutkimaan ympäristöä. Taaperolla voi toki olla omia eväitä mukana eikä hänelle tarjoilla mitään, mikä sisältää suklaata, sillä sen jälkeen joutuu pesemään koko kämpän.
Ja mitä viihdykkeisiin tulee, niin meillä ei todellakaan minkään ikäiselle näytetä mitään viihdykettä kahvipöydässä. Eli jos annat taaperolle puhelimesta lastenohjelmaa kesken vierailun, ei tarvitse toista kertaa tulla käymään.
Mitä ihmettä..
Katsoisit kuule itse lapsesi perään olet sitten kotona, kylässä tai ulkona. Jos et vahtimiselta ehdi tekemään muuta, tämä on ihan oma ongelmasi ja valintasi.
Vai menetkö kylään vain päästäksesi syömään rauhassa ja jättääksesi jälkikasvusi muiden vahdittavaksi? 🤔
Sukulaisten ja todella läheisten ystävien luona kyläily on asia erikseen, jos lasta on sovittu vahdittavan yhdessä ja tämä on kaikille ok ja tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vanhempihan sinä olet. Minua huolettaa se enempi, kun taaperon perään ei vanhempi katso kyläpaikassa ollenkaan. Ne on rasittavia vierailuja kotiini.
Yksi äiti tuli kahden lapsensa kanssa. Hetkessä oli oman lapseni kuvat revitty seiniltä ja äitinsä siellä tutki meidän lapsen vaatekaappia. Aivan painajainen se oli. Sanoinkin, että ette tule meille enää.
Yks mukula ensitöikseen tönäisi pienen yksivuotiaani nurin, kun pääsi sisään. Luojan kiitos minun ei ole tarve enää tällaisia ottaa kotiini kyläilemää.
Mutta mutta.... jopa kymmenvuotias sukulaislapsi touhusi erittäin häiritsevästi meillä. Sanoin heistä myös, että he eivät voi tulla enää meille. Riepotti pentukoiria, keikkui tuolilla, heitti kivillä pentuja ja otti etukäteen kahvitteluun tarkoitettuja suklaadonitseja posket täyteen. Meni 3 kappaletta, ennen kuin pyydettiin edes ottamaan tarjoiluja. Juoksenteli murustellen huoneesta toiseen niiden donitsien kanssa.
Ja mitä äitinsä tekee? Ei mitään ei kiellä, katsoo vain lasittunein silmin.
Jotkut vanhemmat "kasvattavat" lapsensa näin = eivät tee yhtään mitään, millekään asialle!
Sukulainen on tällainen "vapaan kasvatuksen" vanhempi. Ei kiellä, ei toru, ei neuvo eikä ohjeista lapsiaan.
Mielestäni on varsin loukkaavaa ja hyvin epäkohteliasta, etteivät nämä lapset tervehdi (edes pyydettäessä/käskettäessä) heille tuttuja sukulaisia, joita tapaavat (eivätkä ole mitään pikkulapsia, vaan jo isoja koululaisia).
Lapset saavat ihan vapaasti mankua ja myös keskeyttää porukan aikuisten keskustelut ja valittaa tylsyyttään. Äiti vain myötäilee ja voivottelee.
Kahvilan terassilla lapset kiipeilivät likaisine kenkineen pitkin pehmeitä sohvakalusteita eikä äiti sanonut mitään. 🙄
Ärsyttää niin tuollainen piittaamattomuus. Kotona saavat toki tehdä mitä lystäävät, mutta yleisellä paikalla toivoisin edes jotain käytöstapoja, mutta ne pitää itse lapsille opettaa. Laiskuutta?
Älkää helvatissa tuoko niitä taaperoita muille kylään. Ette ehdi jutteleen muiden kanssa ja koko ajan saa pelätä että ne sottaa/hajottaa jotain. Kun penskat on väännetty niin pysykää niitten kanssa kotona tai lähtekää yksin liikkeelle. Kai isäkin voi vahtia vai onko taas eronnut yh-muija kyseessä?
Mulla on kolme pientä lasta ja niinhän se on, että heillä on koko ajan meno päällä, mutta siihen tottuu. En tunne enää stressiä, jos asiat eivät mene niin kuin "pitäisi". Eli sitten kylässä nousen tuolilta ja menen lapsen perään ja koitan keksiä jotain uutta tehtävää, ettei koko ajan olisi kolttoset menossa. Tietenkin pahoittelen isäntäväelle, etten ole mitään parhainta juttuseuraa, mutta koska arvostan heidän omaisuuttaan, niin en anna lapsieni tärvellä sitä. Kyllä ihmiset yleensä ymmärtää, että vanhemmalla on kädet täynnä pienen lapsen kanssa ja mieluummin vahdit lastasi kuin et vahtisi. Relaa ja koitat hyväksyä nykytilanteesi, kyllä lapsi siitä kasvaa.