Lue keskustelun säännöt.
Tytär roikkuu jatkuvasti menneessä
11.06.2023 |
En jaksa enää, kun tytär haluaa viikosta toiseen jankata samoja asioita. Liioittelee pikkuasioita, vaatii anteeksipyyntöjä ja koko ajan velloo jossain itse itselleen luomassa "traagisessa" lapsuudessa. Mielestäni hänellä oli kuitenkin ihan tavallinen lapsuus, eikä hän ymmärrä että ajatkin ovat muuttuneet. Vaikkei enää joku tukkapölly tulisi kuuloonkaan, niin silloin se oli ihan tavallista enkä jaksaisi käydä joka kerta läpi miten tukistin kerran 30v sitten kun kiusasi toista lasta. Samoin jotkut muutamat juhannuskaljat pitää joka kerta "puhua" läpi (käytännössä minua vain haukutaan juopoksi).
Miten saisin hänet tajuamaan, että hänen lapsuutensa ei ollut mikään hirveä ja että hänen pitäisi muutenkin keskittyä ennemmin nykyhetkeen?
Kommentit (180)
Ap, todella iso palvelus lapsellesi on se, että jos et halua tai pysty olemaan hänelle tunnetasolla läsnä niin sano se ihan suoraan ja selkeästi. Ainakin minulle ne ovat olleet parhaita ja silmiä avaavimpia hetkiä. Läheinen sanoo suoraan, että tämä mitä hän antaa, on parasta mihin hän pystyy ja aikoo, hänestä ei tule enempää. Tällöin asia on itselleni selvä, annan periksi ja lakkaan yrittämästä ja mietin jatkotoimet keskenäni/terapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota vanhemmat olisivat enää fyysisesti pahoinpidelleet. Sehän oli ollut laitonta jo pitkän aikaa silloin.
Itse olen 62-syntynyt eikä meitäkään hakattu. Ei se ole pelkästään sukupolvesta kiinni kuten ei aikuisten keskinäinenkään väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen äiti, joka roikkuu menneessä. Joka kerta kun nähdään tai soitellaan, niin haluaa kerrata joko jotain lapsuuden traumaansa, tai jotain ikivanhaa parisuhdeongelmaa mikä ollut isäni kanssa. Kyse on tosiaan usein jostain vuosikymmenten takaisesta lausahduksesta, josta pahoittanut mielensä. Olen oppinut disassosioitumaan täysin. Muutama joo ja ai jaa väliin niin äiti polottaa minuuttikaupalla omiaan. Ollut tuollainen aina. En kyllä tiedä, millä tämä loppuisi. Jos yritän ystävällisesti sanoa, että voisi käsitellä ongelmiaan jonkun muun kanssa, niin äiti alkaa itkeä ja sättiä itseään. Valitettavasti luulen, että tämä kierre ei ratkea, jollei menneessä roikkuva luovu oman navan tuijottamisesta ja tietoisesti pyri etsimään muita puheenaiheita. Olisi meinaan itsellänikin asioita, joita olisin halunnut tuulettaa äitini kanssa, mutta parempi jättää ne käsittelemättä.
Äitini 80+ on katkera omista valinnoistaan ja syyttää niistä muita kuin itseään. Haukkuu jo edesmenneen isäni ja hänen sukunsa yhä uudelleen ja uudelleen. Todellisuudessa isä kehu ja kannustus piti perheen lapset edes jotenkin järjissään. Äitiin on etäiset välit.
Itse en halua käydä äitini kanssa lapsuuttani millään tasolla läpi. Hän on omasta mielestään täydellinen, minä taas klassisesti kuin isäni, siis epätäydellinen. 😑
Ei ole todellakaan ollut tukkapöllyt tai luunapit "normaalia joka perheessä" edes 80-luvulla, joten sinulla on anteeksipyydettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa mennyttä ei voi muuttaa.
Enempää en viitsi sanoa, koska kaikki palstan lellipennut painelee muutenkin alanuolta.
painoin alanuolta, en ole lellipentu vaan äitini kaikin tavoin hyväksikäyttämä ja pahoinpitelemä ( fyysinen, henkinen, seksuaalinen väkivalta kuvioissa sekakäyttäjä-äidin toimesta).
Mennyttä ei voi muuttaa ei ole yhtä kuin "turpa kiinni niistä menneisyyden asioista ", joskus se mennyt on niin hirveää että sitä on pakko yrittää muistella edes itsekseen jos haluaa edes työelämässä pärjätä tai pysyä hengissä. Vaikka esim. omalla kohdallanikaan sitä ei kyllä todella voi käsitellä sen kurjuuden aiheuttajan kanssa, voi vaan itsekseen selailla omia papereita ja miettiä miten pääsisi siitä tuskasta ja sen tuomista vaikeuksista yli vähän kerrallaan.
Jos ongelmat on ratkaistavissa kuten vaikka jossain tunnekylmyyden ja luunappien kohdalla niin itse tarttuisin siihen kyllä jos ihmissuhde on säilyttämisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
No huh huh, ei todellakaan ole ainakaan meidän perheessä ollut 90-luvulla, olin siis neljän lapsen äiti itse silloin. Mutta ehkä sun omassa elämänpiirissä näin oli, ja sulla on parempi olo, kun ajattelet, että muutkin teki lapsilleen samaa kuin sinä.
Ei myöskään omassa lapsuudessani niitä kovin jaeltu, ehkä yhden tukkapöllyn sain, luunappeja en lainkaan. Sen muistan, että tukkapöllykin tuntui väärältä ja alentavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kuppia otettiin lomilla mutta ei ollut mitään riitelyä tai väkivaltaa, mikä lapsia olisi voinut haitata. Nyt kokee "traumatisoituneensa" siitä että välillä rentouduttiin työputken jälkeen sellaisessa pienessä sievässä, jossa pystyttiin hyvin vahtimaan lapsia. Ja tuntuu selittelevän oman elämänsä epäonnistumisia sillä. Sitäkin valittaa miten en vaikka käskenyt laittamaan ruokaa ja siivoamaan tarpeeksi ystävällisesti yms 😅 Katsopa siinä lorvailua oman rankan työpäivän jälkeen kotiin tullessa, ja puhu rakentavasti ilman moitteen sanaa...
Tarjottiin kaikki mahdollisuudet ja hyvät puitteet lapsuudelle, mutta ei arvosta lainkaan. Jos jotain tehtiin väärin niin se oli hemmottelu, kun noin pienet asiat painaa eikä osaa ottaa koppia elämästä. Välillä melkein hävettää miten annettiin niin paljon, mutta tulos oli sitten tuo.
Ja kuten sanoit niin myös ajat oli ihan erit. Se mikä oli yleistä 80-luvulla ei ole yleistä nyt. Hyvä, että löytyi muita jotka ymmärtävät miten raskasta tämä on vanhemmalle eikä lapsi ole aina oikeassa.
Tuohon alkon käyttöön haluan sanoa, että ihan jo pelkkä vanhemman pienen sievän humalatilan aistiminen voi olla joillekin lapsille ahdistava kokemus. En tiedä mikä siinä on, mutta jo muutaman jälkeen se oma vanhempi voi muuttua eriksi ja jollain tapaa vastenmieliseksi lapsen näkökulmasta. Asia toki on myös lapsikohtainen, on niitäkin, jotka kertoo ettei vanhempien pikkuryypääminen vaikuttanut mitenkään. Mutta sitten on meitä, joille aikuisen mittakaavassa pienikin määrä aiheutti sanoinkuvaamatonta inhotusta ja ahdistusta. Ja vielä, jos tämmöstä tapahtuu tiheän tavanomaisesti, juhlapyhinä, kesällä ja viikonloppuina, niin kyllä siinä on traumatisoitumisen ainekset herkemmille lapsille. Itse nuorena teininä koin asian haastavaksi siltäkin osalta, että se aiheutti pahaa oloa, mutta se ei ollut niin paha asia että siihen olis mistään kehdannut pyytää käsittelyapua.
Tämä on muuten ihan suoraan omasta lapsuudesta! Oman vanhemman muuttuminen vähänkään oudoksi (hilpeäksi, henkisesti vaikeasti saavutettavaksi) toi tunteen, ettei se tuttu turva ole enää paikalla ja ainakin itsellä aiheutti paljon turvattomuuden tunnetta. Aivan kuin oma vanhempi olisi kadonnut ja tilalle tullut joku aivan muu.
Tämä. Olen minäkin "juhannuskaljoja" juonut, mutta en ikinä lasten nähden niin, että olisin edes pienessä hiprakassa. Muistan yhden ainoan kerran nähneeni omat vanhemmat vain hyvin kevyessä nousussa, mutta pelkästään se oli hyvin ahdistavaa nimenomaan iloisen vanhemman outouden takia. Ei lasten nähden olla humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kuppia otettiin lomilla mutta ei ollut mitään riitelyä tai väkivaltaa, mikä lapsia olisi voinut haitata. Nyt kokee "traumatisoituneensa" siitä että välillä rentouduttiin työputken jälkeen sellaisessa pienessä sievässä, jossa pystyttiin hyvin vahtimaan lapsia. Ja tuntuu selittelevän oman elämänsä epäonnistumisia sillä. Sitäkin valittaa miten en vaikka käskenyt laittamaan ruokaa ja siivoamaan tarpeeksi ystävällisesti yms 😅 Katsopa siinä lorvailua oman rankan työpäivän jälkeen kotiin tullessa, ja puhu rakentavasti ilman moitteen sanaa...
Tarjottiin kaikki mahdollisuudet ja hyvät puitteet lapsuudelle, mutta ei arvosta lainkaan. Jos jotain tehtiin väärin niin se oli hemmottelu, kun noin pienet asiat painaa eikä osaa ottaa koppia elämästä. Välillä melkein hävettää miten annettiin niin paljon, mutta tulos oli sitten tuo.
Ja kuten sanoit niin myös ajat oli ihan erit. Se mikä oli yleistä 80-luvulla ei ole yleistä nyt. Hyvä, että löytyi muita jotka ymmärtävät miten raskasta tämä on vanhemmalle eikä lapsi ole aina oikeassa.
Muistan miten omassa lapsuudessa lapset oli mukana kaikissa juhlissa ja lapset leikkivät keskenään kun aikuiset hieman maistelivat alkoholia. Ikinä ei ollut mitään riitelyä tai riehumista ja aina pysyi joku aikuinen melko selvänä. Jostain sitten on tullut nykyaikana tämä meno, että lapsi ei saisi nähdä vanhempiensa nauttivan tippaakaan alkoholia tai heti on lapsuus pilalla. Mahtaa etelä-euroopassa olla kaikilla huono lapsuus, kun viini on ruokajuomana arkisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan pyytänyt anteeksi? Tai myöntänyt, että ongelmia on voinut olla? Jos et niin tyttäresi jatkuva vatvominen voi olla sitä, että hän haluaisi tulla nähdyksi ja että sinä hyväksyisit mitä on tapahtunut sen sijaan, että kiellät asiat tai vähättelet niitä. Jos asenteesi on ollut alusta asti se, että tytär vain liioittelee niin en ihmettele hänen tarvetta velloa. Silloinhan sinulla on ongelma asioiden hyväksymisen kanssa.
Jos taas olet pyytänyt anteeksi ja ollut pitkään empaattinen niin sitten voisi olla tyttären aika mennä käsittelemään asioita esim terapiaan.
Tämä niin paljon!
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
No huh huh, ei todellakaan ole ainakaan meidän perheessä ollut 90-luvulla, olin siis neljän lapsen äiti itse silloin. Mutta ehkä sun omassa elämänpiirissä näin oli, ja sulla on parempi olo, kun ajattelet, että muutkin teki lapsilleen samaa kuin sinä.
Ei myöskään omassa lapsuudessani niitä kovin jaeltu, ehkä yhden tukkapöllyn sain, luunappeja en lainkaan. Sen muistan, että tukkapöllykin tuntui väärältä ja alentavalta.
Omasta lapsuudesta ysäriltä muistan, että lähes kaikissa perheissä remmi lauloi ja tukat pöllysivät eikä sitä edes mitenkään peitelty. Minunkin kokemukseni mukaan se oli ihan yleistä koko oman lapsuuteni ympäristössä, ja olen syntynyt 1990. Kaikki vanhemmat kävivät töissä ja perheet asuivat omakotitaloissa, eli ei ollut mitään lähiönarkkien touhua.
Ei ollut kasarillakaan meilläpäin noin yleistä. Mikä lienet daltonin veljesten sisko.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
No huh huh, ei todellakaan ole ainakaan meidän perheessä ollut 90-luvulla, olin siis neljän lapsen äiti itse silloin. Mutta ehkä sun omassa elämänpiirissä näin oli, ja sulla on parempi olo, kun ajattelet, että muutkin teki lapsilleen samaa kuin sinä.
Ei myöskään omassa lapsuudessani niitä kovin jaeltu, ehkä yhden tukkapöllyn sain, luunappeja en lainkaan. Sen muistan, että tukkapöllykin tuntui väärältä ja alentavalta.
Omasta lapsuudesta ysäriltä muistan, että lähes kaikissa perheissä remmi lauloi ja tukat pöllysivät eikä sitä edes mitenkään peitelty. Minunkin kokemukseni mukaan se oli ihan yleistä koko oman lapsuuteni ympäristössä, ja olen syntynyt 1990. Kaikki vanhemmat kävivät töissä ja perheet asuivat omakotitaloissa, eli ei ollut mitään lähiönarkkien touhua.
Mitä, missä päin Suomea on ollut tuollaista? Ei todellakaan ollut mitään tuollaista ainakaan Etelä-Suomen kaupungissa, josta olen kotoisin. Yksi äkkipikainen isä oli yhdessä perheessä, mutta sekin vain korotti ääntään, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä on paljon jotka täälläkin valittaa. Naisille tyypillistä velloa noin ja uhriutua.
Löytyy niitä miehistäkin, mutta piti ilmeisesti päästä vellomaan naisvihassa.
Mikä tässä oli naisvihaa? Vihaa?
T.Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
No huh huh, ei todellakaan ole ainakaan meidän perheessä ollut 90-luvulla, olin siis neljän lapsen äiti itse silloin. Mutta ehkä sun omassa elämänpiirissä näin oli, ja sulla on parempi olo, kun ajattelet, että muutkin teki lapsilleen samaa kuin sinä.
Ei myöskään omassa lapsuudessani niitä kovin jaeltu, ehkä yhden tukkapöllyn sain, luunappeja en lainkaan. Sen muistan, että tukkapöllykin tuntui väärältä ja alentavalta.
Omasta lapsuudesta ysäriltä muistan, että lähes kaikissa perheissä remmi lauloi ja tukat pöllysivät eikä sitä edes mitenkään peitelty. Minunkin kokemukseni mukaan se oli ihan yleistä koko oman lapsuuteni ympäristössä, ja olen syntynyt 1990. Kaikki vanhemmat kävivät töissä ja perheet asuivat omakotitaloissa, eli ei ollut mitään lähiönarkkien touhua.
Minä olen syntynyt 70-luvun lopulla. Fyysistä kuritusta emme koskaan joutuneet kotona kokemaan. Jos olisin kuullut, että jotain kaveriani olisi piiskattu, tukisteltu tms. olisin ollut todella hämmentynyt. Minusta jo 80-90 -luvuilla oli vallalla ajatus, että fysinen väkivalta ei kuulunut lasten kavastukseen. Tai itse asiassa nyt kun muistelen, letistä/saparoista äiti otti joskus kiinni, jos olin liian vauhdikkaasti menossa ja juoksentelemassa enkä malttanut rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
Eipä ollut meidän perheessä arki tuollaista. Ja olisi muuten mielenkiintoista kuulla tyttäresi versio tuosta miten otit juhlapäivänä muutaman. Juopoilla onkin tapana kaunistella totuutta sekä vähätellä ja normalisoida omia mokailujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä on paljon jotka täälläkin valittaa. Naisille tyypillistä velloa noin ja uhriutua.
Löytyy niitä miehistäkin, mutta piti ilmeisesti päästä vellomaan naisvihassa.
Mikä tässä oli naisvihaa? Vihaa?
T.Nainen
Ehkä se vaan sanana kuvaa tuota halveksintaa. Vrt fobia, jota nykymaailmassa käytetään vaikka missä yhteyksissä, vaikkei kyse juuri pelosta olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Yhyy yhyy, mulla on ollu traumaattisempi lapsuus, joten siihen verrattuna helpomman lapsuuden kokeneilla ei ole aihetta olla traumatisoituneita yhyyy
Olen 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota vanhemmat olisivat enää fyysisesti pahoinpidelleet. Sehän oli ollut laitonta jo pitkän aikaa silloin.