Kumpi on teille tärkeämpi, lapsi vai puoliso?

Varmaankin oma juopottelu. Lapsihan pärjää äitinsä kanssa jos ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Lapset. Koska lapsilla on elämää elettävänä enemmän kuin vanhoilla, lapset menevät aina edelle, omat ja muidenkin. 

Minä ja mies annettaisiin elämämme silmänräpäyksessä lastemme edestä.

Jopa kasvit uhraavat itsensä taimien takia, niin miksi ei ihminen.

Eivät muiden lapset mene omien rakkaiden aikuisten ohitse, ei todellakaan. 🥰

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tietää että jos tulee valita, niin lapset menevät hänen edelleen. Aina.

Asiasta ei edes keskustella, koska se on itsestäänselvyys.

Mistä sinä tiedät, mikä on miehellesi itsestäänselvyys, jos siitä ei edes keskustella? Voihan olla, että miehesi valitsisi tositilanteessa salarakkaansa ennen teitä muita.

Lapsi on se puoliso.

No on taas kysely. Omat lapset menee yli kaiken. Puoliso paperia niiden rinnalla.

Kun lapset olivat pieniä, he olivat tärkeimmät, he tarvitsivat minua enemmän. Nyt kun lapsista osa on jo muuttanut pois ja loputkin lähivuosina, alkaa mies olla tärkeämpi. Loppujen lopuksi kaikki yhtä lailla tärkeitä nyt ja aina.

Lapset! Minä (tai no me) olen ne maailmaan tuonut joten ovat mun vastuulla ja rakkaus heitä kohtaan on suorastaan primitiivistä. Puoliso on aikuinen ihminen jonka kanssa emme tarvitse toisiamme vaan avioliitto perustuu puhtaasti haluun olla yhdessä. 

Oletan että puoliso ajattelee samoin.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin lapsi/lapset. Itsestäänselvä asia.

Jos tulipalosta voisi pelastaa vain joko puolisonsa tai lapsensa, kuka ei valkkaisi lapsiaan?

Tämä on huono esimerkki, koska puolisosi on aikuinen ja itsekin kykenevä pelastautumaan ja pelastamaan. Aikuisten tehtävä on huolehtia lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

No on taas kysely. Omat lapset menee yli kaiken. Puoliso paperia niiden rinnalla.

Sääli puolisoasi. Mikset yhtä hyvin vaihda häntä paperinukkeen?

Vierailija kirjoitti:

Lapset menee aina kaiken muun edelle. Ja niin sen kuuluukin olla.

Ei pidä hankkia lapsia jos heitä ei pysty asettamaan etusijalle elämässään.

Tunnen monta ihmistä, jotkaovat kasvaneet perheissä, joissa lapset ovat olleet täysin toissijaisia aikuisiin verrattuna. Rikkinäisiä ja tunnevammaisia ovat nykyään.

On tulla kohdelluksia "täysin toissijaisena" kuin se, että priorisoi puolisoa ja parisuhdetta mitä se ikinä tarkoittaakaan. Joillekin kaltoinkohtelua, toisille sitä, että raaskii antaa lapset kerran-pari vuodessa mummolaan, jotta voi välillä työstää parisuhdettakin. Parisuhde on kuitenkin lasten koti. Mihinkään uusperhekuvioon en heitä ikinä haluaisi sotkea, sillä se tekee heistä todennäköisesti huomattavasti onnettomampia kuin se, että en priorisoi heitä jokaisessa eteen tulevassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tietenkin, koska hän oli osaa elämääni jo ennen lasten syntymää ja on isompi ja vanhempi kuin he. Vaikka vauva itkisi ja 2-vuotias pyytäisi jotain niin he saavat odottaa jos minä olen palvelemassa miestäni.

Eero? Taas täällä kertomassa fantasioitasi?

Molemmat yhtä tärkeitä, joten keskeltä kahtia ja ompelen puoliskot yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on taas kysely. Omat lapset menee yli kaiken. Puoliso paperia niiden rinnalla.

Sääli puolisoasi. Mikset yhtä hyvin vaihda häntä paperinukkeen?

Samaa ajattelin. Ja lapsille hyvä esimerkki opettaa että isä ei ole äidille millääntavalla tärkeä, oppikaa lapset että kun olette aikuisia niin oma puoliso on yhtä tyhjän kanssa. Tärkeintä on hankkia vaan lapsia joidenka kautta elää elämäänsä. (Voi olla myös toisinpäin, äiti ei ole isälle kuin paperista leikelty suikale).

Näitä on tosi vaikea verrata, koska pelastaisin kyllä palavasta talosta ensisijaisesti lapset, mutta tämähän perustuu ihan biologiaan ja suojeluvaistoon. Koen, että elämässäni kuitenkin puoliso on tärkeämpi, ja lapset vain lainassa. Puoliso on kuitenkin se, johon tukeudun koko loppuelämäni ajan, jos jotain tapahtuu ja häneltä odotan vastarakkautta, huolenpitoa ja läsnäoloa aivan erilailla, kuin oletan lapsiltani saavani. Eli miten tämän nyt ottaisi, molemmat ovat omalla tavallaan. :D

Tarvitsen puolisoani elämässä enemmän kuin lapsia, mutta lapset tarvitsevat minua enemmän kuin puolisoni - mutta vain hetken. Myöhemmin lapsille tärkeimmät ihmiset maailmassa ovat tietysti oma puoliso ja lapset sitten. 

Kissa

Lapsi tietenkin.

Mies on arjessa ja tasavertaisena tukena tärkempi. Lapsiin taas on hyvin alkukantainen rakkaus olemassa ja heidän puolestaan vaikka kuolisin. Kummallakin on aivan erilainen merkitys minulle, joten vertailu on todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Elän uudessa suhteessa, koska jäin leskeksi. Minulla on tytär, ja hänellä kolme lasta. Autan mielelläni tyttären perhettä mm.lastenhoidossa, harrastuksiin kuljetuksissa ym. Tätä ei avomies hyväksy. Hänen mielestä meidän yhteinen aika olisi tärkeämpää. Hänen mielestä, jokaisen pitää pärjätä, jos on tehnyt lapsia ilman mummin apua. Nyt olen täynnä tuota marinaa, lähtölaskenta alkanut.....hänelle kuutakiertävälle radalle....eli lapsi menee edelle....

Et ole ansainnut tuota rakastavaa avomiestä. Rakkaus=halu viettää yhteistä aikaa,mitä teillä ei ilmeisesti muutenkaan olisi rajattomasti jäljellä. Sääliksi käy miehesi,sinäkin. Yksinäinen arki vanhuksena. Vaikka olisit ns nuori mummo,vanhuus koittaa yllättävän nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on taas kysely. Omat lapset menee yli kaiken. Puoliso paperia niiden rinnalla.

Sääli puolisoasi. Mikset yhtä hyvin vaihda häntä paperinukkeen?

Samaa ajattelin. Ja lapsille hyvä esimerkki opettaa että isä ei ole äidille millääntavalla tärkeä, oppikaa lapset että kun olette aikuisia niin oma puoliso on yhtä tyhjän kanssa. Tärkeintä on hankkia vaan lapsia joidenka kautta elää elämäänsä. (Voi olla myös toisinpäin, äiti ei ole isälle kuin paperista leikelty suikale).

Kaikki eivät kykene rakastamaan ihan oikeasti. Luulevat, että rakkautta on joku rajallinen määrä jota riittää vain joko lapsille tai puolisolle.

Minusta on ihan selvä, että jos rakastaa puolisoaan, rakastaa myös yhteisiä lapsia. Ja lapsiaan rakastamalla rakastaa myös puolisoa.

Tärkeämpi millä tavalla? Siis pärjäämisen kannalta? Yhtä hyvin kysymyksen olisi voinut muotoilla että "kumpiko on riippuvaisempi sinusta, lapsesi vai puolisosi".