Kumpi on teille tärkeämpi, lapsi vai puoliso?
Itse ajattelen että lapseni, koska he eivät pärjää ilman minua. Puoliso taas pärjää. Minua kuitenkin kiinnostaa mitä te ajattelette asiasta.
Kommentit (75)
Koska lapsesta on joka tavalla vastuussa lain edessä, niin lapsen kuuluu mennä etusijalle. Puolisoa silti unohtamatta.
Omaa puolisoa kohtaan on kait lain mukaan sama vastuu kuin ketä tahansa ihmistä kohtaan on, eli on suotava ihmisarvoinen kohtelu, ei saa jättää heitteille jne. En ainakaan tiedä, että aviopuolisoita enää nykyään sitoisi joku erityinen säädös.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää valita? Kummallekkin on oma paikkansa elämässä, eivät ne riitele keskenään.
Minusta laki on jo tainnut sen valinnan tehdä jokaisen puolesta. Ja lain mukaan lapsiin kohdistuu holhousvaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Lapset. Koska lapsilla on elämää elettävänä enemmän kuin vanhoilla, lapset menevät aina edelle, omat ja muidenkin.
Minä ja mies annettaisiin elämämme silmänräpäyksessä lastemme edestä.
Jopa kasvit uhraavat itsensä taimien takia, niin miksi ei ihminen.
Tämä sankarimamma pelastaisi urheasti vaikka koko naapuruston lapset tulipalosta, ja uhraisi sen jälkeen itsensä leikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tietenkin, koska hän oli osaa elämääni jo ennen lasten syntymää ja on isompi ja vanhempi kuin he. Vaikka vauva itkisi ja 2-vuotias pyytäisi jotain niin he saavat odottaa jos minä olen palvelemassa miestäni.
???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset. Koska lapsilla on elämää elettävänä enemmän kuin vanhoilla, lapset menevät aina edelle, omat ja muidenkin.
Minä ja mies annettaisiin elämämme silmänräpäyksessä lastemme edestä.
Jopa kasvit uhraavat itsensä taimien takia, niin miksi ei ihminen.
Tämä sankarimamma pelastaisi urheasti vaikka koko naapuruston lapset tulipalosta, ja uhraisi sen jälkeen itsensä leikkeihin.
*liekkeihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää valita? Kummallekkin on oma paikkansa elämässä, eivät ne riitele keskenään.
Juuri näin. Jos pitää valita, valitsen molemmat. Ilman miestä ei olisi myöskään lasta. Mieti sitä.
Onpa lapsellinen tokaisu :DD Jollakulla meni tunteisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se puoliso on universumin keskipiste, niin miksi edes sotkea kuvioihin mukaan lapsia?
Miksi saattaa tähän maailmaan pieniä ihmisiä, jos heidän tarpeitaan ei halua priorisoida, vaan puolison palvonta menee edelle?
Itse taas ajattelen niin, että miksi edes hankkia lapsia sellaisen kumppanin kanssa, joka ei ole itselle todella tärkeä. Ja tottakai lapsen tarpeista silti huolehditaan vaikka se kumppani on tärkeä, eivät nämä sulje mitenkään pois toisiaan.
Tämän on kirjoittanut mies, joka haluaa varmistaa pilden saannin. "Lapsen tarpeista huolehditaan" on melkoisen alakanttiin sanottu kuvaus siitä, miten vanhemman suhde lapseen pitäisi toimia.
KUINKA TOI ENTISEN AVIOMENI TAKAISIN LOITSUJEN LAUTAJAN {PRIEST ADU} JA HÄNEN RAKKAUDEN UUDISTAMISLOITSUNSA AVULLA 7 PÄIVÄN SISÄLLÄ. LÄHETÄ HÄNELLE SÄHKÖPOSTI OSOITTEESEEN (PRIESTADU@GMAIL.COM)
"Jos tulipalosta voisi pelastaa vain joko puolisonsa tai lapsensa, kuka ei valkkaisi lapsiaan?"
No kuinka moni puoliso haluaisi tulla pelastetuksi lasten sijaan?
Sehän tässä nyt koko ajan unohtuu että aika harvoin puoliso haluaa jatkuvasti ja jotenkin laajasti edes mennä lasten edelle. Sitten jos joskus jossain pienessä asiassa haluaa niin eiköhän se ole silloin ihan aiheellistakin.
Lapset tietysti
Siksi miesten kannattaa luopua elättäjän roolistaan ja antaa naisten miettiä miten ne saavat heidän elämänsä tärkeimmät ihmiset maailmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tietenkin, koska hän oli osaa elämääni jo ennen lasten syntymää ja on isompi ja vanhempi kuin he. Vaikka vauva itkisi ja 2-vuotias pyytäisi jotain niin he saavat odottaa jos minä olen palvelemassa miestäni.
???
Sarkastista miesvihaa
"Lapset. Koska lapsilla on elämää elettävänä enemmän kuin vanhoilla, lapset menevät aina edelle, omat ja muidenkin.
Minä ja mies annettaisiin elämämme silmänräpäyksessä lastemme edestä."
No valinta on tietenkin selvä jos puhutaan elämän ja kuoleman kysymyksistä. Mutta aika harvoin kyse on sellaisista.
Arjessa pitää usiemmiten valita sen välillä että mennäänkö illalla kymmenennen kerran lapsen luokse makuuhuoneeseen viemään vesilasia tai nostamaan pudonnutta nallea tai vahtamaan väärän kokoista tyynyä. Vai keskitytäänkö hetken siihen puolisoon joka on jo odottanut kärsivällisesti vuoroaan tunteja. Silloin se valinta ei olekaan enää niin itsestäänselvä vaan usein kannattaisi valita se puoliso jos aikoo pitää avioliiton kasassa.
Juuri näin. Jos ei olisi puolisoa, ei olisi lapsiakaan, ja jos ei olisi miniöitä, ei olisi lapsenlapsiakaan. Kaikella on aikansa ja paikkansa.