Lue keskustelun säännöt.
Krääsä ja kaikenlaiset yllätyslahjat ketuttaa lapsiperheessä
10.06.2023 |
Ei ole enää nykyaikana järkevää hankkia lahjaksi kaikenlaista krääsää ja tavaraa, mitä ei oikeasti tarvita. Lapsemme on vielä melko pieni, mutta suoraan sanottuna ketuttaa kaikenlainen turha krääsä ja yllätyslahjat, joita pukkaa lahjaksi. Krääsä ja kaikenlaiset halvat vaatteet yms kulahtavat käytössä, menevät rikki eikä niitä voi enää laittaa eteenpäinkään. Osa ostaa väärän kokoisia vaatteita, kun ei viitsitä kysyä, mikä koko lapselle sopii. Yllätyslahjat eivät läheskään aina osu kohdilleen, vaikka lahjan antaja on hyvää ajatellutkin.
Paljon enemmän arvostan sitä, että kysytään suoraan, mitä toivotaan lahjaksi. Eikä kyse ole siitä, että pyydettäisiin lapselle jotain kallista, vaan sellaista, mitä lapsi oikeasti toivoo. Usein nuo turhat krääsät ja yllätyslahjat tulevat jopa kalliimmaksi kuin sellainen tavara, mitä lapsi oikeasti toivoisi. Sekalaisen synttärilahjakrääsän sijaan olisi paljon kivempaa, että kaveri/sukulaissynttäreillä kerättäisiin vaikka jokaiselta euro yhteislahjaan ja vanhemmat maksaisivat lahjasta loput, jos tarvitsee. Mieluummin yksi mieluinen lelu kuin kasa krääsää nurkkiin pyörimään.
Itselläni on pari kummilasta ja parasta on, kun kummilasten vanhemmat ihan suoraan sanovat, että tämä lahja X olisi mukava ja sitä saa kaupasta Y tähän hintaan, passaako? Eipä tarvitse stressata, mitä antaa lahjaksi ja lahja on varmasti mieluinen. Ei tule nurkkiin turhaa krääsää ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja kun joku tulee kuitenkin sanomaan, että olisit vain kiitollinen lapsiperheeseen tulevista lahjoista. Kuinka moni aikuinen ilahtuisi, jos saisi kokoa liian pienen paidan tai vaikka harrastusvälineitä, jotka eivät tuota aikuista kiinnosta tippaakaan? Niinpä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että mikään ei ole hyvin.
Minullakin on lasten vanhoja leluja, niitä parempia tallella, mutta taitaa olla parasta antaa roskalavaryhmässä ne pois.Luulen, että kelpaa nuo herofiguurit, wiew master laite, sähköautorata, hyvät satukirjat, pikkuautot.
Miniä nyrpisti nenäänsä.
Noilla on oma keräilijäkuntansa, maksavat hyvää hintaa. Facebook ryhmiä useampia. Juuri todistin kun joku myi 400€:lla poneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.
Tämä on niin totta! Heräsin onneksi itse riittävän ajoissa enkä ole enää ostamassa mitään työllistävää lahjaksi. Siis pestävää, silitettävää tms. Kirjoja tietysti kun lukevat päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Kyllä se käytetyn tavaran saaja voi itse päättää, haluaako hän juuri sen tarjotun tavaran vai ei. Käytetty tavara ei maasta lopu. Lahjan ei tarvitse olla yllätys kuin korkeintaan lapsille. Kun ei osta yllätyslahjoja vaan kysyy toivomuksia, niin lahjan saajalla on kodissaan sitä, mitä hän itse haluaa.
Sinun mielestä lahjan idea on yllätyksellisyys, mutta samaan aikaan valitat, että kodissasi iso osa tavaroista on muiden valitsemia. Huomaatko ristiriidan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Kyllä se käytetyn tavaran saaja voi itse päättää, haluaako hän juuri sen tarjotun tavaran vai ei. Käytetty tavara ei maasta lopu. Lahjan ei tarvitse olla yllätys kuin korkeintaan lapsille. Kun ei osta yllätyslahjoja vaan kysyy toivomuksia, niin lahjan saajalla on kodissaan sitä, mitä hän itse haluaa.
Sinun mielestä lahjan idea on yllätyksellisyys, mutta samaan aikaan valitat, että kodissasi iso osa tavaroista on muiden valitsemia. Huomaatko ristiriidan?
Huomasin sun sanoman ristiriidan, sillä minä en valittanut vaan totesin. Tässä mun kodissa asuu kolme muutakin henkilöä. Sisutaminen yleensäkään ei ole mun juttu. Mulle riittää että hankitut tavarat toimii käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.
Tämä! Ja jos tästä erehtyy valittamaan, niin hoetaan miten jokaista lahjaa pitää arvostaa ja lahja on lasta varten. Mitäs ihmiset tuumisivat, jos esimerkiksi naisen puolisolle kärrättäisiin lahjaksi vaikka käytettyjä kenkiä ja harrastusvälineitä ja oletettaisiin, että vaimo sitten huolehtii näistä tavaroista miehen puolesta. Sitähän nuo lasten lahjat on. Vanhempi on se, joka joutuu sata kertaa pukemaan ne hankalat vaatteet, hoitamaan pyykit ja rikkinäisten vaatteiden parsimisen/kierrätyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lahjan pitää olla yllätys, mikään tilattu asia ei ole lahja"
Kuvitteellinen esimerkki. Laura 35 v nauttii kahvilakäynneistä, museoissa kiertelystä, joogasta ja puutarhanhoidosta. Laura on toivonut, että jos lahjalla haluaisi muistaa, niin se liittyisi hänen mielenkiinnonkohteisiinsa. Jos Lauralle ostaisi esimerkiksi lahjakortin puutarhamyymälään tai paketillisen erikoiskahvia, tietäisi lahjan olevan Lauran mieleen. Jos taas Lauralle hankkisi esimerkiksi metsästysliikkeen lahjakortin tai liput räppikeikalle "yllätyksellisyyden" vuoksi, todennäköisesti lahja ei olisi yhtä mieluinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Eli sun mielestä lahja annetaan tuottamaan pettymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Jos lahjan antaja kysyy lapsen vanhemmilta mitä lapsi toivoo, millä leikkii, mitä muut aikoo antaa ja mikä on vaatekoko, mikä siinä on niin ylivoimaista antaa noiden tietojen pohjalta järkevä lahja?
Lapsellehan se on yllätys, eikä ole edes täsmätilaus.
En vaan ymmärrä tätä.
Vai onko koko lahjan idea nöyryyttää sitä lapsen äitiä? Joka sitten käsinpesee, silittää ja tärkkää sitä lahjakolttua? Ja siivoaa moskavuorta siellä lapsen huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Emme elä tällä hetkellä sota-aikoja, emmekä sen jälkeisiä pula-aikoja. Ainakaan toistaiseksi. Vähempi kun tavara riittää. Nykyään sitä tursuaa joka tuutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.
Tämä! Ja jos tästä erehtyy valittamaan, niin hoetaan miten jokaista lahjaa pitää arvostaa ja lahja on lasta varten. Mitäs ihmiset tuumisivat, jos esimerkiksi naisen puolisolle kärrättäisiin lahjaksi vaikka käytettyjä kenkiä ja harrastusvälineitä ja oletettaisiin, että vaimo sitten huolehtii näistä tavaroista miehen puolesta. Sitähän nuo lasten lahjat on. Vanhempi on se, joka joutuu sata kertaa pukemaan ne hankalat vaatteet, hoitamaan pyykit ja rikkinäisten vaatteiden parsimisen/kierrätyksen.
No, noin on meille käynytkin. Niitä käytettyjä kenkiä ja harrastusvälineitä on kärrätty laatikoittain, isältä pojalle. Kun hyvää tavaraa ei voi heittää pois. Hassua sinänsä, että niitä ei kuitenkaan alkuperäinen omistaja enää tarvinnut, eikä uusikaan omistaja olisi tarvinnut. Oikeastaan niistä hetkistä meidän tavaraongelma ja kodin hallitsematon kaaos alkoi. Kaikki kun pitää säästää. Voi tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä on oltu iloisia kaikista lahjoista. Ainoastaan isovanhempien usein tuomat ihan tilperhöörit (ilmaislahjoja vaikka mistä, meidän vanhempien vanhoja leluja tai jotain 30 vuotta vanhoja mainustarroja ja -poatikortteja, alelaareista halpakaupoista kaikenlaista lelua muistuttavaakin, ja sen sellaista) ovat aiheuttaneet stressiä - ja tdvarasotkua. Kyllähän lapset niitäkin tykkäävät aikansa tutkia, ja lopulta ne ovat lelulaareissa ja laatikoiden pohjalla pyörimässä yhä isompana moskakasana.
Eikö sitä muhjua voi heittää roskiin kun se on katseltu ja sen kerran touhuttu niiden kanssa?
Sillä vanhalla rojulla mikä mummolla on ollut tallessa. Tarrat, kuvakortit, mainosheijastimet yms
Miksi siis " nuori fiksu" jatkaa taltioimista?A. Miksi mummo käyttää lapsenlapswn kotia sorttina?
B. Ainakaan meillä ei voi heittää litään pois vaan tulee jäätävä meteli ja etsintä missä ne aarteet on.
Ja miten niitä enää kaivelee lelukopista ja laatikoiden sekä kaappien sekamelskoista, kun lapset on niillä "leikkineet" ja jonnekin han ne pitää laittaa. Niitä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Kyllä se käytetyn tavaran saaja voi itse päättää, haluaako hän juuri sen tarjotun tavaran vai ei. Käytetty tavara ei maasta lopu. Lahjan ei tarvitse olla yllätys kuin korkeintaan lapsille. Kun ei osta yllätyslahjoja vaan kysyy toivomuksia, niin lahjan saajalla on kodissaan sitä, mitä hän itse haluaa.
Sinun mielestä lahjan idea on yllätyksellisyys, mutta samaan aikaan valitat, että kodissasi iso osa tavaroista on muiden valitsemia. Huomaatko ristiriidan?
Huomasin sun sanoman ristiriidan, sillä minä en valittanut vaan totesin. Tässä mun kodissa asuu kolme muutakin henkilöä. Sisutaminen yleensäkään ei ole mun juttu. Mulle riittää että hankitut tavarat toimii käytännössä.
Entä jos miniä nauttii sisustamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä on oltu iloisia kaikista lahjoista. Ainoastaan isovanhempien usein tuomat ihan tilperhöörit (ilmaislahjoja vaikka mistä, meidän vanhempien vanhoja leluja tai jotain 30 vuotta vanhoja mainustarroja ja -poatikortteja, alelaareista halpakaupoista kaikenlaista lelua muistuttavaakin, ja sen sellaista) ovat aiheuttaneet stressiä - ja tdvarasotkua. Kyllähän lapset niitäkin tykkäävät aikansa tutkia, ja lopulta ne ovat lelulaareissa ja laatikoiden pohjalla pyörimässä yhä isompana moskakasana.
Eikö sitä muhjua voi heittää roskiin kun se on katseltu ja sen kerran touhuttu niiden kanssa?
Sillä vanhalla rojulla mikä mummolla on ollut tallessa. Tarrat, kuvakortit, mainosheijastimet yms
Miksi siis " nuori fiksu" jatkaa taltioimista?A. Miksi mummo käyttää lapsenlapswn kotia sorttina?
B. Ainakaan meillä ei voi heittää litään pois vaan tulee jäätävä meteli ja etsintä missä ne aarteet on.
Ja miten niitä enää kaivelee lelukopista ja laatikoiden sekä kaappien sekamelskoista, kun lapset on niillä "leikkineet" ja jonnekin han ne pitää laittaa. Niitä paljon.
Niitä etsiessä saa myös aikaan kivan siivon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.
Kyllä se käytetyn tavaran saaja voi itse päättää, haluaako hän juuri sen tarjotun tavaran vai ei. Käytetty tavara ei maasta lopu. Lahjan ei tarvitse olla yllätys kuin korkeintaan lapsille. Kun ei osta yllätyslahjoja vaan kysyy toivomuksia, niin lahjan saajalla on kodissaan sitä, mitä hän itse haluaa.
Sinun mielestä lahjan idea on yllätyksellisyys, mutta samaan aikaan valitat, että kodissasi iso osa tavaroista on muiden valitsemia. Huomaatko ristiriidan?
Huomasin sun sanoman ristiriidan, sillä minä en valittanut vaan totesin. Tässä mun kodissa asuu kolme muutakin henkilöä. Sisutaminen yleensäkään ei ole mun juttu. Mulle riittää että hankitut tavarat toimii käytännössä.
Entä jos miniä nauttii sisustamisesta?
Tai haluaa asua kodissa jossa viihtyy eikä vain jossakin murjussa muiden rippeiden seassa.
Minä teen töitä kotona, hoidan sairastavaa lasta kotona, siivoan ja kokkaan kotona. Tämä on mun työympäristö 24/7 ja jotta jaksan arkea, minulla pitää olla oikeus päättää MITÄ täällä on.
Ei nykyiset isovanhemmat ole itse eläneet sota-aikaa ja pula-aikaa. Iso osa nykyisistä pikkulasten isovanhemmista on 50-luvulla/60-luvulla syntyneitä. Nämä ovat viettäneet nuoruuttaan/varhaisaikuisuuttaan kasarilla, jolloin monilla pyyhki hyvin. Myös 2000-luvun alun nousukausi oli monissa lapsiperheissä hyvää aikaa (olin itse tuolloin teini).
Turha vedota siihen, että krääsävirta johtuisi sota-ajasta ja pulan kokemisesta. Vallankäyttöä se on, että lapsiperheeseen halutaan tunkea loputtomasti tarpeetonta tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyiset isovanhemmat ole itse eläneet sota-aikaa ja pula-aikaa. Iso osa nykyisistä pikkulasten isovanhemmista on 50-luvulla/60-luvulla syntyneitä. Nämä ovat viettäneet nuoruuttaan/varhaisaikuisuuttaan kasarilla, jolloin monilla pyyhki hyvin. Myös 2000-luvun alun nousukausi oli monissa lapsiperheissä hyvää aikaa (olin itse tuolloin teini).
Turha vedota siihen, että krääsävirta johtuisi sota-ajasta ja pulan kokemisesta. Vallankäyttöä se on, että lapsiperheeseen halutaan tunkea loputtomasti tarpeetonta tavaraa.
Muuhun kantaa ottamatta, tämä on melko kapeakatseinen näkemys. Perheitä on erilaisia (ja ikäisiä). Meidän päiväkoti-ikäisten (ja yhden kouluikäisen) lasten toiset isovanhemmat ovat sota-ajan lapsia. He haluavat auttaa esimerkiksi vaatteiden hankinnassa niin paljon kuin mahdollista, mutta ei siinä tosiaankaan ole kyse mistään vallankäytöstä. He muistavat, miten äiti ompeli hiki hatussa lapsikatraalle vaatteita maatilan töiden tauoilla ja miten kiitollisia siitä uudesta vaatekerrasta aina oltiin.
Toisen puolen isovanhemmat taas olivat lapsiperheen vanhempia -90 luvun lamassa. Hekin muistavat, miten kiitollisia oltiin, kun joku osti lahjaksi vaatteita. Meillä on varaa ostaa itse vaatteet, mutta en kyllä tosiaan ole vallankäyttönä nähnyt isovanhemmilta tulevaa halukkuutta auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyiset isovanhemmat ole itse eläneet sota-aikaa ja pula-aikaa. Iso osa nykyisistä pikkulasten isovanhemmista on 50-luvulla/60-luvulla syntyneitä. Nämä ovat viettäneet nuoruuttaan/varhaisaikuisuuttaan kasarilla, jolloin monilla pyyhki hyvin. Myös 2000-luvun alun nousukausi oli monissa lapsiperheissä hyvää aikaa (olin itse tuolloin teini).
Turha vedota siihen, että krääsävirta johtuisi sota-ajasta ja pulan kokemisesta. Vallankäyttöä se on, että lapsiperheeseen halutaan tunkea loputtomasti tarpeetonta tavaraa.
Muuhun kantaa ottamatta, tämä on melko kapeakatseinen näkemys. Perheitä on erilaisia (ja ikäisiä). Meidän päiväkoti-ikäisten (ja yhden kouluikäisen) lasten toiset isovanhemmat ovat sota-ajan lapsia. He haluavat auttaa esimerkiksi vaatteiden hankinnassa niin paljon kuin mahdollista, mutta ei siinä tosiaankaan ole kyse mistään vallankäytöstä. He muistavat, miten äiti ompeli hiki hatussa lapsikatraalle vaatteita maatilan töiden tauoilla ja miten kiitollisia siitä uudesta vaatekerrasta aina oltiin.
Toisen puolen isovanhemmat taas olivat lapsiperheen vanhempia -90 luvun lamassa. Hekin muistavat, miten kiitollisia oltiin, kun joku osti lahjaksi vaatteita. Meillä on varaa ostaa itse vaatteet, mutta en kyllä tosiaan ole vallankäyttönä nähnyt isovanhemmilta tulevaa halukkuutta auttaa.
Ostavatko isovanhemmat teiltä kysymättä lapsille vaatteita? Tai jos toivotte lapsille vaikka ulkohousuja, niin saatteko lahjaksi uimapukuja, kaulahuiveja ja toppatakkeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ottaa selvää mihinkä hyväntekeväisyysjärjestöille voisi lahjoittaa krääsät ja sopimattomat vaatteet. Kyllä ne aina joillekkin kelpaa.
Esimerkiksi pehmoleluja ei ota vastaan kukaan.
Ja miksei se mummo sitten vie niitä sinne?
Pehmoleluja annetaan ja saadaan aivan liikaa. Jos joku lapsileikkii niillä paljon, niin silloin ne ovat sopiva lahja. Muuten ne vievät tilaa ja keräävät pölyä. Äskettäin luin jostakin, että ne ovat erittäin epähygieenisiä. Usein ne sitäpaitsi kestävät vain käsinpesua, joten niistä on vaivaa äidille ja isälle.
Meidän mummu kantaa kirppiskamaa lapsenlapselleen. Risaa, kulahtanutta, reikäisiä ja välillä ihan kunnollista vaatetta, mutta pientä kokoa. Olen sanonut, että lapsella on vähän vaatteita, mutta sopivia ja ehjiä, eikä tarvita vaatekasoja epämääräistä riepua. Viimeksi anoppi toi toukokuussa talvihaalarin, jossa molemmissa polvissa oli isot reijät - kuulemma voi paikata. No silti paikattunakin haalari olisi lapselle nakinkuori.
Olin juuri polttamassa oksia pellolla, niin otin mitään sanomatta haalarin vastaan ja heitin palavaan risukasaan. Sen jälkeen ei ole anopista kuulunut mitään. Jos ei puhe auta niin sitten täytyy antaa valaiseva esimerkki.
Tiedätkö sinä mikä on kermaperse? Se on just sellainen, joka on saanut kaiken mitä itse haluaa. Eikä ole esim. joutunut käyttämään toisilta saatuja tavaroita.
Lahjan idea on sitä paitsi yllätyksellisyys. Se tulee pyytämättä jonkun ansion mukaan. (syntymäpäivä, rippijuhla, yo-juhla ja mitä näitä nyt on)
Ja kun kysyit mun haluista, niin 80 % tavaroista asunnossani ei ole mun valtsemia. Ne on muiden valitsemia, perinnöksi saatuja, lahjoja ja arpajaisissa voitettuja.