Lue keskustelun säännöt.
Krääsä ja kaikenlaiset yllätyslahjat ketuttaa lapsiperheessä
10.06.2023 |
Ei ole enää nykyaikana järkevää hankkia lahjaksi kaikenlaista krääsää ja tavaraa, mitä ei oikeasti tarvita. Lapsemme on vielä melko pieni, mutta suoraan sanottuna ketuttaa kaikenlainen turha krääsä ja yllätyslahjat, joita pukkaa lahjaksi. Krääsä ja kaikenlaiset halvat vaatteet yms kulahtavat käytössä, menevät rikki eikä niitä voi enää laittaa eteenpäinkään. Osa ostaa väärän kokoisia vaatteita, kun ei viitsitä kysyä, mikä koko lapselle sopii. Yllätyslahjat eivät läheskään aina osu kohdilleen, vaikka lahjan antaja on hyvää ajatellutkin.
Paljon enemmän arvostan sitä, että kysytään suoraan, mitä toivotaan lahjaksi. Eikä kyse ole siitä, että pyydettäisiin lapselle jotain kallista, vaan sellaista, mitä lapsi oikeasti toivoo. Usein nuo turhat krääsät ja yllätyslahjat tulevat jopa kalliimmaksi kuin sellainen tavara, mitä lapsi oikeasti toivoisi. Sekalaisen synttärilahjakrääsän sijaan olisi paljon kivempaa, että kaveri/sukulaissynttäreillä kerättäisiin vaikka jokaiselta euro yhteislahjaan ja vanhemmat maksaisivat lahjasta loput, jos tarvitsee. Mieluummin yksi mieluinen lelu kuin kasa krääsää nurkkiin pyörimään.
Itselläni on pari kummilasta ja parasta on, kun kummilasten vanhemmat ihan suoraan sanovat, että tämä lahja X olisi mukava ja sitä saa kaupasta Y tähän hintaan, passaako? Eipä tarvitse stressata, mitä antaa lahjaksi ja lahja on varmasti mieluinen. Ei tule nurkkiin turhaa krääsää ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja kun joku tulee kuitenkin sanomaan, että olisit vain kiitollinen lapsiperheeseen tulevista lahjoista. Kuinka moni aikuinen ilahtuisi, jos saisi kokoa liian pienen paidan tai vaikka harrastusvälineitä, jotka eivät tuota aikuista kiinnosta tippaakaan? Niinpä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia: Mikä lahjan idea on jos se on valittavissa etukäteen?
Eli mieluummin annat vääränkokoisen vaatteen tai viidennen tatun ja patun kuin kuuntelet niitä vinkkejä?
Kyllä. Lahja on antajansa näköinen. Sulla on vapaus valita mitä lahjalle teet.
Lahjan idea on ilahduttaa.
Sitäpaitsi suuri osa noista krääsämummoista kyttää hysteerisinä että niitä lahjoja ei saa panna eteenpäin.
Minunkin äitini haki lapsen kirppispöydästä kaikki omat ns lahjansa pois eikä antanut tämän kerätä niillä leirikoulurahoja.
Mistä se mummu tiesi missä se kirppispöytä oli? Ettet vaan olisi möläyttänyt jotain?
Lapsi kertoi luokkansa leirikoulukeräyksestä. Mummo tunki sitten sinne koululle riehumaan.
Oppipa lapsi kerrasta ettei kerro enää mitään asioitaan.
Älä viitsi, se mummo meni ja osti ne sieltä pöydästä ja rahoitti luokkaretkeä. Miks pitää innostua muunnettuun totuuteen täällä aina.
Siksihän mummot niihin pyydetään rahapussiensa kanssa, ostamaan ja ostamaan kahvia ja mokkapaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
EVierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia: Mikä lahjan idea on jos se on valittavissa etukäteen?
Eli mieluummin annat vääränkokoisen vaatteen tai viidennen tatun ja patun kuin kuuntelet niitä vinkkejä?
Kyllä. Lahja on antajansa näköinen. Sulla on vapaus valita mitä lahjalle teet.
Lahjan idea on ilahduttaa.
Sitäpaitsi suuri osa noista krääsämummoista kyttää hysteerisinä että niitä lahjoja ei saa panna eteenpäin.
Minunkin äitini haki lapsen kirppispöydästä kaikki omat ns lahjansa pois eikä antanut tämän kerätä niillä leirikoulurahoja.
Mistä se mummu tiesi missä se kirppispöytä oli? Ettet vaan olisi möläyttänyt jotain?
Lapsi kertoi luokkansa leirikoulukeräyksestä. Mummo tunki sitten sinne koululle riehumaan.
Oppipa lapsi kerrasta ettei kerro enää mitään asioitaan.
Älä viitsi, se mummo meni ja osti ne sieltä pöydästä ja rahoitti luokkaretkeä. Miks pitää innostua muunnettuun totuuteen täällä aina.
Siksihän mummot niihin pyydetään rahapussiensa kanssa, ostamaan ja ostamaan kahvia ja mokkapaloja.
Ei häntä sinne pyydetty eikä hän niitä ostanut vaan repi ne pois pöydästä ja työnsi meille takaisin. Haukkui vielä lapsen siinä ksikkien kuullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö teillä ole roskista, johon krääsän voi laittaa?
Lapsille ei kuulu opettaa tuollaista kertakäyttökulttuuria.
Mummoille rähjäämisen ja lahjan halveksimisen sensijaan voi opettaa?
Ymmärrän että vaikka asunto-osake olis sopiva viisvuotiaalle lahjoittaa, ei ikäkauden lelu, joka on tarkoitettukin hetken touhuksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on nykyisin korkea, suotta lehdetkään vinkuu lapsiperheköyhyydestä.
Eläkeläisyköyhyys lienee myytti, kun heillä on varaa tunkea rahaa ei-toivottuun roskaan lapsiperheille.
Kuka on väittänyt että eläkeläiset on köyhiä? Osa on ja osa ei. Köyhät lapsiperheellisetkään tuskin kitisevät saamistaan lahjoista.
Ja oieasti tässä ei ole kyse edes rahasta vaan vallasta, kuka päättää millä lapsi leikkii ja mistä tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
EVierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia: Mikä lahjan idea on jos se on valittavissa etukäteen?
Eli mieluummin annat vääränkokoisen vaatteen tai viidennen tatun ja patun kuin kuuntelet niitä vinkkejä?
Kyllä. Lahja on antajansa näköinen. Sulla on vapaus valita mitä lahjalle teet.
Lahjan idea on ilahduttaa.
Sitäpaitsi suuri osa noista krääsämummoista kyttää hysteerisinä että niitä lahjoja ei saa panna eteenpäin.
Minunkin äitini haki lapsen kirppispöydästä kaikki omat ns lahjansa pois eikä antanut tämän kerätä niillä leirikoulurahoja.
Mistä se mummu tiesi missä se kirppispöytä oli? Ettet vaan olisi möläyttänyt jotain?
Lapsi kertoi luokkansa leirikoulukeräyksestä. Mummo tunki sitten sinne koululle riehumaan.
Oppipa lapsi kerrasta ettei kerro enää mitään asioitaan.
Älä viitsi, se mummo meni ja osti ne sieltä pöydästä ja rahoitti luokkaretkeä. Miks pitää innostua muunnettuun totuuteen täällä aina.
Siksihän mummot niihin pyydetään rahapussiensa kanssa, ostamaan ja ostamaan kahvia ja mokkapaloja.Ei häntä sinne pyydetty eikä hän niitä ostanut vaan repi ne pois pöydästä ja työnsi meille takaisin. Haukkui vielä lapsen siinä ksikkien kuullen.
Älä viitsi. Miten kehtaat ees? Joku maalaiskyläjuttu taas, jos muka totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin ei selkeästi ole kokemusta näistä turhia lahjoja ostavista. En tiedä miksi se on niin vaikeaa kysyä edes siltä lapselta mitä toivoisi ja millä leikkii.
Oma lapsi ei ole 4 täytettyään leikkinyt muilla leluilla kuin legoilla. Mutta tyttö kun on, on anoppi ja yksi oma sukulaiseni roudannut kämpän täyteen Lolleja taloineen ja autoineen, Barbeja ja poneja. Nyt meillä on satojen ellei tuhannen euron arvosta leluja, joilla kukaan ei leiki. Ei mitään järkeä. Tottakai me myymme ne, mutta järkevämpää olisi ollut olla ostamatta niitä alkujaankaan. Ja on siinä myymisessä myös iso vaiva.
Ja itse vastustan sitä, että joka näkemisellä pitäisi olla lapselle jotain annettavaa. Siinä lapsi oppii vaan, että nämä ihmiset ovat lahja-automaatteja, eikä välttämättä opi arvostamaan heidän seuraa muuten. Mennyt monella tapaa heillä mönkään tämä lapsen suosion ostaminen. Tai sen yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on nykyisin korkea, suotta lehdetkään vinkuu lapsiperheköyhyydestä.
Eläkeläisyköyhyys lienee myytti, kun heillä on varaa tunkea rahaa ei-toivottuun roskaan lapsiperheille.
Tämä. Minua jaksaa myös ihmetyttää, miksi monien isovanhempien mielestä määrä korvaa laadun? Sen sijaan, että lapselle ostettaisiin lahjaksi vuoden aikana 30 eurolla yksi hyvälaatuinen vaatesetti (paita + housut), ostetaan tuolla kolmella kympillä kasa halpisvaatteita ja kirppisroinaa. Miksi isovanhempi käyttää rahansa ostellakseen mahdollisimman paljon sen sijaan, että ostaisi vain laadukasta ja tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkaisin tässä yksi päivä lapseni (2 v) vaatekaappiin. Puolet lapsen vaatteista on anopin ostamia. Anoppi ei ole kysynyt, tarvitsemmeko noita vaatteita, on vain ostanut kysymättä.
Olin sanonut anopille toukokuun alussa, että olemme ostaneet lapsellemme kesäkengät ja ne ovat tulossa postissa. Painotimme anopille, että ei tarvita enempää kesäkenkiä. Seuraavalla käynnillä anoppi toi lapsellemme kolmet kesäkengät pyytämättä. Nyt ne meidän ostamat odottaa vielä laput kiinni kaapissa, kun anopin ostamat kengät on eteisessä. Anoppi siis toi kahdet käytetyt ja yhdet uudet kengät ja tyrkkäsi ne uudet lapselle jalkoihin ja pisti lapsen ulos, jotta noita uusia kenkiä ei voisi enää käytön jälkeen palauttaa.
Kyllä tässä on olo, että anoppi vaatettaa lapsemme meidän puolestamme, eikä tunnu kivalta. Mies on kieltänyt äitiään ostelemasta tavaraa ja anoppi muistaa asian aina hetken, mutta taas ostelu alkaa.
Timantit eivät ole kertakäyttökulttuuria. Uskokaa mummot ja kummit se.
Ei lapsi tarvitse ikäkaudelleen sopivaa "krääsää" vaan ikuiseen käyttöön tarkoitettuja.
Tottakai ikäkauden lelut ovat turhia parin vuoden vuoden päästä.
Jos mun lapsi leikkis vain legoilla ohjaisin häntä muihinkin puuhiin välillä.
Piirtääks tenavat enää ees paperinukkeja, turhaa paperisilppua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on nykyisin korkea, suotta lehdetkään vinkuu lapsiperheköyhyydestä.
Eläkeläisyköyhyys lienee myytti, kun heillä on varaa tunkea rahaa ei-toivottuun roskaan lapsiperheille.
Tämä. Minua jaksaa myös ihmetyttää, miksi monien isovanhempien mielestä määrä korvaa laadun? Sen sijaan, että lapselle ostettaisiin lahjaksi vuoden aikana 30 eurolla yksi hyvälaatuinen vaatesetti (paita + housut), ostetaan tuolla kolmella kympillä kasa halpisvaatteita ja kirppisroinaa. Miksi isovanhempi käyttää rahansa ostellakseen mahdollisimman paljon sen sijaan, että ostaisi vain laadukasta ja tarpeeseen.
Etkö tiedä vastausta? Ne on eläneet itse 70-80-luvulla lapsuutensa kun mitään ei ollut ja kaikki vaatteetikin korjattiin monta kertaa. Aikuisuutensa kynnyksellä tuli 90-luvun lama ja silloinkaan mitään ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on nykyisin korkea, suotta lehdetkään vinkuu lapsiperheköyhyydestä.
Eläkeläisyköyhyys lienee myytti, kun heillä on varaa tunkea rahaa ei-toivottuun roskaan lapsiperheille.
Tämä. Minua jaksaa myös ihmetyttää, miksi monien isovanhempien mielestä määrä korvaa laadun? Sen sijaan, että lapselle ostettaisiin lahjaksi vuoden aikana 30 eurolla yksi hyvälaatuinen vaatesetti (paita + housut), ostetaan tuolla kolmella kympillä kasa halpisvaatteita ja kirppisroinaa. Miksi isovanhempi käyttää rahansa ostellakseen mahdollisimman paljon sen sijaan, että ostaisi vain laadukasta ja tarpeeseen.
Mikä meteli jos mummon vuotuinen lahja olisi vain 30 euroa?
Te, joille vanhemmat tuovat lasten vaatteita, en oikkeen ymmärrä. Olette varmaan hyvin nuoria ja ehkä rahapula näkyy niin mummot tavallaan yrittää auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä on oltu iloisia kaikista lahjoista. Ainoastaan isovanhempien usein tuomat ihan tilperhöörit (ilmaislahjoja vaikka mistä, meidän vanhempien vanhoja leluja tai jotain 30 vuotta vanhoja mainustarroja ja -poatikortteja, alelaareista halpakaupoista kaikenlaista lelua muistuttavaakin, ja sen sellaista) ovat aiheuttaneet stressiä - ja tdvarasotkua. Kyllähän lapset niitäkin tykkäävät aikansa tutkia, ja lopulta ne ovat lelulaareissa ja laatikoiden pohjalla pyörimässä yhä isompana moskakasana.
Vierailija kirjoitti:
Vilkaisin tässä yksi päivä lapseni (2 v) vaatekaappiin. Puolet lapsen vaatteista on anopin ostamia. Anoppi ei ole kysynyt, tarvitsemmeko noita vaatteita, on vain ostanut kysymättä.
Olin sanonut anopille toukokuun alussa, että olemme ostaneet lapsellemme kesäkengät ja ne ovat tulossa postissa. Painotimme anopille, että ei tarvita enempää kesäkenkiä. Seuraavalla käynnillä anoppi toi lapsellemme kolmet kesäkengät pyytämättä. Nyt ne meidän ostamat odottaa vielä laput kiinni kaapissa, kun anopin ostamat kengät on eteisessä. Anoppi siis toi kahdet käytetyt ja yhdet uudet kengät ja tyrkkäsi ne uudet lapselle jalkoihin ja pisti lapsen ulos, jotta noita uusia kenkiä ei voisi enää käytön jälkeen palauttaa.
Kyllä tässä on olo, että anoppi vaatettaa lapsemme meidän puolestamme, eikä tunnu kivalta. Mies on kieltänyt äitiään ostelemasta tavaraa ja anoppi muistaa asian aina hetken, mutta taas ostelu alkaa.
Kumman vika, sen joka päsmäröi vai sen joka antaa komennella itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "lahja on lapselle, ei vanhemmalle" -kommentoijat:
Joo, lahja on lapselle, mutta siellä kodissa asuu myös muitakin kuin lapsi. Ymmärrän täysin, että vanhempia vtuttaa siivota jotain jättipehmoleluja tai heti rikkoontuvia leluja.
Eli sun lapsesi on sun jatke. Saa tykätä vain siitä mistä säkin tykkäät.
Mitähän sinä sössötät? Se lahjan antajahan vaatii että kaikki tykkää samasta kuin hän.
Lapsi ja lapsen vanhemmat.
Siksi hän ei voi kysyä tai noudattaa pyyntöjä koska hän päättää.
Minunkin lapsilleni on keksitty lempivärit (ei päde), heille tungetaan tietynlaisia mummon mieleisiä vaatteita (ovat hyvin epämukavia), heidän huoneitaan yritetään sisustella (ei sovi yhrään siihen mitä lapset toivoo), jopa heidän harrastuksiaan yritetään ohjailla koska mummo haluaisi valita ne harrastukset.
Eri
Lahjan antaja antaa mitä antaa ja sinä ja lapsesi valitsette mistä pidätte. Lapsesi tuskin osaa vielä sanoakaan mitä todella haluaa kun kaksi päällepäsmäriä valtsee hänen puolestaan. Jos hankit lelun lapsellesi, kannatta hänet viedä usein leluliikkeeseen ja aikaisintaan kolmannella kerralla valita mieluisensa.
Kyllä sitä nyt yritetään surkuhupaisasti sössöttää vastaan typeryyksiä.
Sulla reppanalla ei ole edes ideoita vaan vain toisten lannistamista ja haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on nykyisin korkea, suotta lehdetkään vinkuu lapsiperheköyhyydestä.
Eläkeläisyköyhyys lienee myytti, kun heillä on varaa tunkea rahaa ei-toivottuun roskaan lapsiperheille.
Kuka on väittänyt että eläkeläiset on köyhiä? Osa on ja osa ei. Köyhät lapsiperheellisetkään tuskin kitisevät saamistaan lahjoista.
Ja oieasti tässä ei ole kyse edes rahasta vaan vallasta, kuka päättää millä lapsi leikkii ja mistä tykkää?
Köyhät lapsiperheetkään eivät tykkää lahjoista, joilla ei ole yhtään mitään käyttöä tai jotka ei kestä edes yhtä käyttökertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vilkaisin tässä yksi päivä lapseni (2 v) vaatekaappiin. Puolet lapsen vaatteista on anopin ostamia. Anoppi ei ole kysynyt, tarvitsemmeko noita vaatteita, on vain ostanut kysymättä.
Olin sanonut anopille toukokuun alussa, että olemme ostaneet lapsellemme kesäkengät ja ne ovat tulossa postissa. Painotimme anopille, että ei tarvita enempää kesäkenkiä. Seuraavalla käynnillä anoppi toi lapsellemme kolmet kesäkengät pyytämättä. Nyt ne meidän ostamat odottaa vielä laput kiinni kaapissa, kun anopin ostamat kengät on eteisessä. Anoppi siis toi kahdet käytetyt ja yhdet uudet kengät ja tyrkkäsi ne uudet lapselle jalkoihin ja pisti lapsen ulos, jotta noita uusia kenkiä ei voisi enää käytön jälkeen palauttaa.
Kyllä tässä on olo, että anoppi vaatettaa lapsemme meidän puolestamme, eikä tunnu kivalta. Mies on kieltänyt äitiään ostelemasta tavaraa ja anoppi muistaa asian aina hetken, mutta taas ostelu alkaa.
Vallankäytöstähän tuossa on kyse. Kun se anoppi ei millään voi uskoa, että kotona tiedetään, mikä istuu päälle, mitä se lapsi haluaa ja suostuu pitämään.
Meillä kävi kenkäasiassa niin, että anoppi sai itse viedä vähän isomman lapsen ostoksille ja neuvotella itse lapsen kanssa, mitä valitaan. Ja lapsihan on aistiyliherkkä ja erittäin itsepäinen. Sieltä tuli sitten erehdyttävästi samannäköiset kengät kuin lapsen vanhat, isommat vain. Silloin kyllä nauratti!
Ihan okei vaatia niin kauan ku ei vaadi mitään kallista.
Itsellä ei ole rahaa ostaa muuta kuin halpaa krääsää.
Itse olen huomannut että mikään ei ole hyvin.
Minullakin on lasten vanhoja leluja, niitä parempia tallella, mutta taitaa olla parasta antaa roskalavaryhmässä ne pois.
Luulen, että kelpaa nuo herofiguurit, wiew master laite, sähköautorata, hyvät satukirjat, pikkuautot.
Miniä nyrpisti nenäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä on oltu iloisia kaikista lahjoista. Ainoastaan isovanhempien usein tuomat ihan tilperhöörit (ilmaislahjoja vaikka mistä, meidän vanhempien vanhoja leluja tai jotain 30 vuotta vanhoja mainustarroja ja -poatikortteja, alelaareista halpakaupoista kaikenlaista lelua muistuttavaakin, ja sen sellaista) ovat aiheuttaneet stressiä - ja tdvarasotkua. Kyllähän lapset niitäkin tykkäävät aikansa tutkia, ja lopulta ne ovat lelulaareissa ja laatikoiden pohjalla pyörimässä yhä isompana moskakasana.
Eikö sitä muhjua voi heittää roskiin kun se on katseltu ja sen kerran touhuttu niiden kanssa?
Sillä vanhalla rojulla mikä mummolla on ollut tallessa. Tarrat, kuvakortit, mainosheijastimet yms
Miksi siis " nuori fiksu" jatkaa taltioimista?
Eläkeläisyköyhyys lienee myytti, kun heillä on varaa tunkea rahaa ei-toivottuun roskaan lapsiperheille.