Lue keskustelun säännöt.
Krääsä ja kaikenlaiset yllätyslahjat ketuttaa lapsiperheessä
10.06.2023 |
Ei ole enää nykyaikana järkevää hankkia lahjaksi kaikenlaista krääsää ja tavaraa, mitä ei oikeasti tarvita. Lapsemme on vielä melko pieni, mutta suoraan sanottuna ketuttaa kaikenlainen turha krääsä ja yllätyslahjat, joita pukkaa lahjaksi. Krääsä ja kaikenlaiset halvat vaatteet yms kulahtavat käytössä, menevät rikki eikä niitä voi enää laittaa eteenpäinkään. Osa ostaa väärän kokoisia vaatteita, kun ei viitsitä kysyä, mikä koko lapselle sopii. Yllätyslahjat eivät läheskään aina osu kohdilleen, vaikka lahjan antaja on hyvää ajatellutkin.
Paljon enemmän arvostan sitä, että kysytään suoraan, mitä toivotaan lahjaksi. Eikä kyse ole siitä, että pyydettäisiin lapselle jotain kallista, vaan sellaista, mitä lapsi oikeasti toivoo. Usein nuo turhat krääsät ja yllätyslahjat tulevat jopa kalliimmaksi kuin sellainen tavara, mitä lapsi oikeasti toivoisi. Sekalaisen synttärilahjakrääsän sijaan olisi paljon kivempaa, että kaveri/sukulaissynttäreillä kerättäisiin vaikka jokaiselta euro yhteislahjaan ja vanhemmat maksaisivat lahjasta loput, jos tarvitsee. Mieluummin yksi mieluinen lelu kuin kasa krääsää nurkkiin pyörimään.
Itselläni on pari kummilasta ja parasta on, kun kummilasten vanhemmat ihan suoraan sanovat, että tämä lahja X olisi mukava ja sitä saa kaupasta Y tähän hintaan, passaako? Eipä tarvitse stressata, mitä antaa lahjaksi ja lahja on varmasti mieluinen. Ei tule nurkkiin turhaa krääsää ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja kun joku tulee kuitenkin sanomaan, että olisit vain kiitollinen lapsiperheeseen tulevista lahjoista. Kuinka moni aikuinen ilahtuisi, jos saisi kokoa liian pienen paidan tai vaikka harrastusvälineitä, jotka eivät tuota aikuista kiinnosta tippaakaan? Niinpä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummu kantaa kirppiskamaa lapsenlapselleen. Risaa, kulahtanutta, reikäisiä ja välillä ihan kunnollista vaatetta, mutta pientä kokoa. Olen sanonut, että lapsella on vähän vaatteita, mutta sopivia ja ehjiä, eikä tarvita vaatekasoja epämääräistä riepua. Viimeksi anoppi toi toukokuussa talvihaalarin, jossa molemmissa polvissa oli isot reijät - kuulemma voi paikata. No silti paikattunakin haalari olisi lapselle nakinkuori.
Olin juuri polttamassa oksia pellolla, niin otin mitään sanomatta haalarin vastaan ja heitin palavaan risukasaan. Sen jälkeen ei ole anopista kuulunut mitään. Jos ei puhe auta niin sitten täytyy antaa valaiseva esimerkki.
Meillä on myös tätä, että äkkiäkös se korjaa ja että piankos sen paikkaa.
Olen iham hyvä korjaamaan ja paikkaamaan, mutta aika on rajallinen. Olen myös todella uupunut välillä, enkä vain ylsinkertaisesti jaksa sitten vielä alkaa ylimääräisiin käsitöihin.
Ärsyttävimpiä tuomisia on ne ehjät uudet vaatteet joista on vain ostettu väärä koko ja jotka tuodaan ilman kuittia. Ja sitten alettaa selittää että ompele tänne lisäkiila tai kyllähän tän talvihaalarin saa kavennettua. Koen tuon ihan tahalliseksi vittuiluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elintaso on nykyisin korkea, suotta lehdetkään vinkuu lapsiperheköyhyydestä.
Toisilla on paljon, toisilla liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vilkaisin tässä yksi päivä lapseni (2 v) vaatekaappiin. Puolet lapsen vaatteista on anopin ostamia. Anoppi ei ole kysynyt, tarvitsemmeko noita vaatteita, on vain ostanut kysymättä.
Olin sanonut anopille toukokuun alussa, että olemme ostaneet lapsellemme kesäkengät ja ne ovat tulossa postissa. Painotimme anopille, että ei tarvita enempää kesäkenkiä. Seuraavalla käynnillä anoppi toi lapsellemme kolmet kesäkengät pyytämättä. Nyt ne meidän ostamat odottaa vielä laput kiinni kaapissa, kun anopin ostamat kengät on eteisessä. Anoppi siis toi kahdet käytetyt ja yhdet uudet kengät ja tyrkkäsi ne uudet lapselle jalkoihin ja pisti lapsen ulos, jotta noita uusia kenkiä ei voisi enää käytön jälkeen palauttaa.
Kyllä tässä on olo, että anoppi vaatettaa lapsemme meidän puolestamme, eikä tunnu kivalta. Mies on kieltänyt äitiään ostelemasta tavaraa ja anoppi muistaa asian aina hetken, mutta taas ostelu alkaa.
Käytettyjä kenkiä ei pitäisi käyttää pienelle lapselle. Sen voi kyllä sanoa anopille. Ymmärrän, että vähävaraisessa perheessä voidaan tehdä niin, mutta muuten se ei ole nykypäivää.
Meillä valtaosa lasten vaatteista on joko kirpparilta ostettuja, serkulta perittyjä tai mun äidin ostamia. Äiti yleensä kyselee lahjatoiveita, mutta liian halvat toiveet ei meinaa kelvata, vaan kylkeen liitetään yleensä jotain muutakin. On kuitenkin hyvä arvioimaan lasten kokoja ja mieltymyksiä, joten aika usein osuu nappiin, joskus vähän suureellisia lahjoja tosin. Vaatteita ja jotain pientä ostaa silloin tällöin tuliaiseksi tai muuten vaan.
Anoppi ei ylimääräisiä lahjoja juuri anna, nähdään käytännössä aina heillä, niin ei tule tuliaisiakaan. Anopin lahjoissa on usein vähän krääsäinen tuntu, on kuitenkin köyhä eläkeläinen, jolla ei ole liikaa ylimääräistä rahaa. Hassua kyllä, lapset tykkäävät siitä krääsästä, vaikka aikuisten mielestä se saattaa olla rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikkein eniten se että lapsille annetaa sisustustavaraa lahjaksi. Maljakoita (joita sitten pitäisi käyttää kaikissa lasten juhlissa), huonekaluja (joilla pitäisi sisustaa lasten huone), astiastoa (kaksivuotiaalle?) jne.
Eli käytännössä pyritään määräämään miten me asumme, miten juhlimme ja miten se lapsenlapsikin joskus 20 vuoden päästä pöytänsä kattaa.
Tää vastaaja oli kyllä kermaperseiden aatelia. Puuttui vaan että antakaa rahaa.
Haluatko sinä asua ja elää ulkopuolisten sisustamassa kodissa?
Toisen ihmisen kodin sisustamiseen ei koskaan pidä puuttua. Tottakai jokainen haluaa itse valita huonekalut ja taulut, joita katselee kotonaan monta vuotta. Siis ei lahjaksi kalusteita, koriste-esineitä tai astioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyiset isovanhemmat ole itse eläneet sota-aikaa ja pula-aikaa. Iso osa nykyisistä pikkulasten isovanhemmista on 50-luvulla/60-luvulla syntyneitä. Nämä ovat viettäneet nuoruuttaan/varhaisaikuisuuttaan kasarilla, jolloin monilla pyyhki hyvin. Myös 2000-luvun alun nousukausi oli monissa lapsiperheissä hyvää aikaa (olin itse tuolloin teini).
Turha vedota siihen, että krääsävirta johtuisi sota-ajasta ja pulan kokemisesta. Vallankäyttöä se on, että lapsiperheeseen halutaan tunkea loputtomasti tarpeetonta tavaraa.
On tosiasia, että 60-luvulla ihmisillä oli aika vähän tavaroita ja kodeissa ei ollut suurta määrää ylimääräisiä tavaroita. Varakkailla oli vähän enemmän luultavasti kalliimpia tavaroita, mutta ei valtavia määriä. Vielä 70-lyuvun lopussa eräs sukulainen pyysi saada minun vanhat sukseni heidän lapselleen. Heillä olisi ollut varaa hyvinkin kalliisiin uusiin suksiin, mutta ei ollut tapana ostaa ylimääräisiä. Monilla 60-ja 70-luvun lapsilla oli suhteellisen vähän leluja. Jouluna oli normaalia saada luistimet tai pulkka, joku vaate ja muutama lelu.
Kertokaapa pienen lapsen äidille:
Anoppi kärrää meille roinaa kielloista huolimatta. On ratkaistu asia sillä, että on laitettu roina roskiin nyt lapsen ollessa niin pieni, ettei tajua asiaa. Lapsi on kuitenkin pian iässä, jossa alkaa tajuta anopin tuomisten päälle. Miten heittää tavarat roskiin, kun anoppi tyrkkää ne lapselle kielloista huolimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ihmisistä on kivaa käyttää kekseliäisyyttään lahjaa etsiessä. Lahja ei ole lahja vain vastaanottajalle vaan myös antajalle. Joku saattaa antaa eteenpäin jonkun itselleen rakkaan esineen koska haluaa "jakaa" sen.
Parhaat lahjat jotka olen saanut ovat olleet yllätyksiä joita en olisi osannut pyytää. Olen saanut epäsopivia vaatteita joiden idea oli kuitenkin herttainen. Olen samaa mieltä siitä että maailmassa on liikaa krääsää ja sitä ei tarvitse kukaan, mutta "niinpä" aloituksen lopussa oli tosi ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa pienen lapsen äidille:
Anoppi kärrää meille roinaa kielloista huolimatta. On ratkaistu asia sillä, että on laitettu roina roskiin nyt lapsen ollessa niin pieni, ettei tajua asiaa. Lapsi on kuitenkin pian iässä, jossa alkaa tajuta anopin tuomisten päälle. Miten heittää tavarat roskiin, kun anoppi tyrkkää ne lapselle kielloista huolimatta?
Puhut lapselle kuten aikuiselle ja sanot "voidaanko lahjoittaa tämä eteenpäin koska meillä on jo tällainen / ei ole tilaa /on liian pientä kokoa? Joku toinen ilahtuu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyiset isovanhemmat ole itse eläneet sota-aikaa ja pula-aikaa. Iso osa nykyisistä pikkulasten isovanhemmista on 50-luvulla/60-luvulla syntyneitä. Nämä ovat viettäneet nuoruuttaan/varhaisaikuisuuttaan kasarilla, jolloin monilla pyyhki hyvin. Myös 2000-luvun alun nousukausi oli monissa lapsiperheissä hyvää aikaa (olin itse tuolloin teini).
Turha vedota siihen, että krääsävirta johtuisi sota-ajasta ja pulan kokemisesta. Vallankäyttöä se on, että lapsiperheeseen halutaan tunkea loputtomasti tarpeetonta tavaraa.
On tosiasia, että 60-luvulla ihmisillä oli aika vähän tavaroita ja kodeissa ei ollut suurta määrää ylimääräisiä tavaroita. Varakkailla oli vähän enemmän luultavasti kalliimpia tavaroita, mutta ei valtavia määriä. Vielä 70-lyuvun lopussa eräs sukulainen pyysi saada minun vanhat sukseni heidän lapselleen. Heillä olisi ollut varaa hyvinkin kalliisiin uusiin suksiin, mutta ei ollut tapana ostaa ylimääräisiä. Monilla 60-ja 70-luvun lapsilla oli suhteellisen vähän leluja. Jouluna oli normaalia saada luistimet tai pulkka, joku vaate ja muutama lelu.
Olen 60-luvun lapsi ja kysyn aina lahjatoiveet hyvin tarkasti ja noudatan niitä. Ostan mieluummin tarpeellista ja todella toivottua. Jos sellaista ei ole, annan lapsilleni rahaa, jotta nämä voi ostaa esimerkiksi yhdessä kanssani jotain isompaa, säästää myöhempään tai käyttää sen muuten hyödyllisesti.
Sen sijaan siskoni kantaa lapsiensa perheisiin selkä vääränä kaikkea ihan turhaa ja toivomatonta ja on suorastaan hysteerinen jos ne eivät kelpaa. Hän jotenkin ihan omituisesti samaistuu siihen antamaansa tavaraan ja kokee itse tulleensa hylätyksi ja sekoaa siitä. Se on omituinen reaktio. En ymmärrä mistä hän on omaksunut tuollaisen tavan, koska lapsuudenperheemme malli oli paljon lähempänä tapaa jolla minä toimin.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa pienen lapsen äidille:
Anoppi kärrää meille roinaa kielloista huolimatta. On ratkaistu asia sillä, että on laitettu roina roskiin nyt lapsen ollessa niin pieni, ettei tajua asiaa. Lapsi on kuitenkin pian iässä, jossa alkaa tajuta anopin tuomisten päälle. Miten heittää tavarat roskiin, kun anoppi tyrkkää ne lapselle kielloista huolimatta?
Sanot anopille asiasta selkeästi ilman että lapsi on paikalla.
Jos hän siitä huolimatta toimii toiveittesi, vähennä yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pari sukulaista, jotka joka kerta kun nähdään tuovat pari kassillista huonoja ja kulahtaneita vauvan vaatteita, joita ovat kirppareilta ostaneet! Lisäksi ollaan saatu kahdelta vähemmän läheiseltä sukulaiselta hauskaksi yllätyslahjaksi heidän omien lapsiensa käytetty, pesussa kulunut vaatevarasto - ehkä vuodelta 1999. Itsekin ostan kirppareilta, mutta vain siistejä ja yhä hyväntuntuisia vaatteita. En koviksi pestyjä, värjäytyneitä tai tahraisia mitä nää sukulaiset kantaa meille säkeittäin.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa pienen lapsen äidille:
Anoppi kärrää meille roinaa kielloista huolimatta. On ratkaistu asia sillä, että on laitettu roina roskiin nyt lapsen ollessa niin pieni, ettei tajua asiaa. Lapsi on kuitenkin pian iässä, jossa alkaa tajuta anopin tuomisten päälle. Miten heittää tavarat roskiin, kun anoppi tyrkkää ne lapselle kielloista huolimatta?
Sanottava anopille uudestaan, että ei turhaa roinaa. Jos tuo, niin kiellätte tulemasta kylään.
Tuosta tulee loputon suo, jos anoppi antaa lapselle tavarat. Siinä sitten lapsi itkee, miksi on esim vääränkokoista vaatetta ja te vanhemmat joudutte hoitamaan nuo lohduttelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa pienen lapsen äidille:
Anoppi kärrää meille roinaa kielloista huolimatta. On ratkaistu asia sillä, että on laitettu roina roskiin nyt lapsen ollessa niin pieni, ettei tajua asiaa. Lapsi on kuitenkin pian iässä, jossa alkaa tajuta anopin tuomisten päälle. Miten heittää tavarat roskiin, kun anoppi tyrkkää ne lapselle kielloista huolimatta?
Itse olen ratkaissut asian näin. Kerroin anopille, että emme tarvitse yhtään ylimääräistä tavaraa. Jos hän ei asiaa usko, saa tulla tarkastamaan tilanteen meidän kotiin. Kerroin myös arvoistamme ja siitä miten kasvatamme lapsen. Ei silti uskonut ja jouduin lopulta suuttumaan hänelle asiaan liittyen. Kerroin, että jatkossa kaikki hänen ostamansa ylimääräinen tavara lentää suoraan jäteastiaan. Mutta ei uskonut vielä sen jälkeenkään. Vasta kun kerroin, että näin oli todella tapahtunut, väheni tavaroiden hankkiminen merkittävästi.
Minusta tuo jatkuva tavaroiden tai krääsän tuominen kertoo lahjojen antajasta eikä saajasta.
Maailma on myös muuttunut paljon ajasta, jolloin itse olin lapsi 25 v sitten. Nykyisin ollaan tiedostavampia ja mietitään ympäristöä eri tavalla.
Aika perus kulutusyhteiskunnan tuoma ongelma. Sitä roinaa on vaikka muille jakaa, ja jotkuthan jakaa.
Voisko joku valaista minulle miksi lapsi ei saisi käyttää lainkaan käytettyjä kenkiä? Ei minulla välttämättä ole rahaa ostaa koko ajan uusia sitten jos lapsen jalat kasvavat nopeasti eikä niitä voi myydä eteenpäinkään vaikkei olisi ehtinyt kauaa käyttää. Tämä kysymys siis viitaten johonkin aikaisempaan kommenttiin käytetyistä kengistä.
Jos kengän pohja on kulunut epätasaisesti, voi johtaa virheisiin askelluksessa, joista vaikea päästä eroon
Mun äidillä oli tällanen, ja paljon muitakin vallankäyttötapoja. Vaatteista esim annoin senttikoot valmiiksi jouluna ja synttärinä. Ei viitsinyt katsoakaan kokoja, osti mm sukkahousut 120cm puolitoistavuotiaalle. Sopimatonta ja joustamatonta kirppiroinaa, joita olisi pitänyt korjata ja säilyttää vuosia. Jokavuosi sama juttu. Jätin ottamatta sopimattoman roskan.
Asuttiin pienessä kaksiossa jossa kaappitilä niukasti, sopimatonta tavaraa olisi pitänyt vuosikausia säilytellä, sukkiksi, yöpukuja, pörrösukkia, joita lapsi inhosi aina, tämänkin tiesi. Ilkeilyn yksi muoto.
Itsellä on pari tuttavaa, jotka ovat tarkkailleet ja kyselleet jälkeenpäin lahjoista, joita ovat antaneet. Yksi tuputtaa tavaroita, joita tänne ei toivota, koska asutaan ahtaasti.