Lue keskustelun säännöt.
Krääsä ja kaikenlaiset yllätyslahjat ketuttaa lapsiperheessä
10.06.2023 |
Ei ole enää nykyaikana järkevää hankkia lahjaksi kaikenlaista krääsää ja tavaraa, mitä ei oikeasti tarvita. Lapsemme on vielä melko pieni, mutta suoraan sanottuna ketuttaa kaikenlainen turha krääsä ja yllätyslahjat, joita pukkaa lahjaksi. Krääsä ja kaikenlaiset halvat vaatteet yms kulahtavat käytössä, menevät rikki eikä niitä voi enää laittaa eteenpäinkään. Osa ostaa väärän kokoisia vaatteita, kun ei viitsitä kysyä, mikä koko lapselle sopii. Yllätyslahjat eivät läheskään aina osu kohdilleen, vaikka lahjan antaja on hyvää ajatellutkin.
Paljon enemmän arvostan sitä, että kysytään suoraan, mitä toivotaan lahjaksi. Eikä kyse ole siitä, että pyydettäisiin lapselle jotain kallista, vaan sellaista, mitä lapsi oikeasti toivoo. Usein nuo turhat krääsät ja yllätyslahjat tulevat jopa kalliimmaksi kuin sellainen tavara, mitä lapsi oikeasti toivoisi. Sekalaisen synttärilahjakrääsän sijaan olisi paljon kivempaa, että kaveri/sukulaissynttäreillä kerättäisiin vaikka jokaiselta euro yhteislahjaan ja vanhemmat maksaisivat lahjasta loput, jos tarvitsee. Mieluummin yksi mieluinen lelu kuin kasa krääsää nurkkiin pyörimään.
Itselläni on pari kummilasta ja parasta on, kun kummilasten vanhemmat ihan suoraan sanovat, että tämä lahja X olisi mukava ja sitä saa kaupasta Y tähän hintaan, passaako? Eipä tarvitse stressata, mitä antaa lahjaksi ja lahja on varmasti mieluinen. Ei tule nurkkiin turhaa krääsää ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja kun joku tulee kuitenkin sanomaan, että olisit vain kiitollinen lapsiperheeseen tulevista lahjoista. Kuinka moni aikuinen ilahtuisi, jos saisi kokoa liian pienen paidan tai vaikka harrastusvälineitä, jotka eivät tuota aikuista kiinnosta tippaakaan? Niinpä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Minusta isoin ongelma näissä "vääränlaisissa" lahjoissa on, että ne tuottavat usein ylimääräistä työtaakkaa lapsen äidille. Jos lapsi saa lahjaksi kirkkaanpunaisen bodyn ja perheessä ei muuten käytetä punaista, niin tuon bodyn saa pyykätä erillään muusta pyykistä (=ylimääräistä työtä). Tai jos lahjaksi tulee söpö käsinpestävä pörröasu, niin aika usein äiti sen joutuu käsin pyykkäämään sen sijaan, että jonkun kunnon pesua kestävän vaatteen voisi vaan heittää muiden vaatteiden joukkoon koneeseen. Tai jos annetaan lahjaksi vaikeasti napitettava yöpuku sen vetoketjullisen sijaan, niin sekin on arjessa työläämpi kuin se toivottu vetoketjullinen yöpuku.
Kaikki meidän saamat vaatelahjat on
- vaikeasti puettavia
- käsinpestäviä
- pakko silittää
Ja saamme aina jouluna juhlamekon joka mahtuu just ja just päälle silloin jouluna ja on jo synttärinä toukokuussa pieni, mistä sitten tulee huutoa kun sitä ei näy synttärikuvissa.
Olen yrittänyt sanoa että kysyy edes sen koon, mutta kun ei mummon tarvitse kun mummo tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "lahja on lapselle, ei vanhemmalle" -kommentoijat:
Joo, lahja on lapselle, mutta siellä kodissa asuu myös muitakin kuin lapsi. Ymmärrän täysin, että vanhempia vtuttaa siivota jotain jättipehmoleluja tai heti rikkoontuvia leluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajunnut ennen lapsen saamista tuota lahja-asiaa. Olin juuri se ärsyttävä vieras, joka vei lahjaksi pehmoleluja tai jonkun alelaarista löytyneen lastenkirjan suunnilleen joka kerta. Kuvittelin, että nuo on kivoja lahjoja tai ilahduin, jos löysin halvalla jotain "kalliimpaa". Oman lapsen saatuani tajusin, että järkevämpää on kysyä, mitä perheessä tarvittaisiin.
Mitä perheessä tarvittaisiin?? Onko lahjan antajan siis tarkoitus ostaa perheelle jotain tarpeellista? Olen käsittänyt, että se on vanhempien tehtävä.
Eli lahjanko pitäisi olla jotain "tarpeetonta"?
Vanhemmat hankkivat perheelle tarpeellisen. Jos sen lisäksi joku mummo tai kummi tai anoppi haluaa antaa lapselle synttärilahjan, niin se on vain lasta varten, ei lapsen perustarpeisiin liittyvää. Ne vaatteet yms tarpeet hankkivat vanhemmat.
Miksi niitä vaatteita sitten kannetaan? Tai huonekaluja, astioita, sisustustavaraa, tekstiilejä ja niitä jättipehmoja joille pitää olla oma huone siellä vanhempien kodissa?
Minä sain lapsena lahjaksi jättipehmolelun, ja tykkäsin kovasti. En tiedä mitä äiti tykkäsi, mutta sillä ei ollut väliä, sillä nalle oli minun. Leikin sen kanssa aikani, kunnes elämääni tuli muita kiinnostuksen kohteita, ja äiti varmaan huojentuneena kärräsi sen pölynkerääjän roskiin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa tästäkin ketjusta, että nuorten aikuisten sukupolvi on tottunut sormella osoittamaan haluamansa. Toivottavasti vanhemmat sukupolvet lopettavat lahjomisen.
Tuo on ihan tervettä, niin oma koti ei täyty roinasta joka ei sovi minnekään eikä sille ole säilytyspaikkaa. Ne isot jättipehmolelut vie neliön verran lattiapinta-alaa ja jokainen voi laskea omalta kohdaltaan, kuinka paljon se maksaa.
Lopetetaan lasten lahjominen, niin ei tule väärän värisiä sukkia lapsenlapselle (tai oikeammin kermaperseminiälle paha mieli).
Kuinka monella on muka lahjsksi saatu jättipehmo kotona? Toihan on vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajunnut ennen lapsen saamista tuota lahja-asiaa. Olin juuri se ärsyttävä vieras, joka vei lahjaksi pehmoleluja tai jonkun alelaarista löytyneen lastenkirjan suunnilleen joka kerta. Kuvittelin, että nuo on kivoja lahjoja tai ilahduin, jos löysin halvalla jotain "kalliimpaa". Oman lapsen saatuani tajusin, että järkevämpää on kysyä, mitä perheessä tarvittaisiin.
Mitä perheessä tarvittaisiin?? Onko lahjan antajan siis tarkoitus ostaa perheelle jotain tarpeellista? Olen käsittänyt, että se on vanhempien tehtävä.
Eli lahjanko pitäisi olla jotain "tarpeetonta"?
Vanhemmat hankkivat perheelle tarpeellisen. Jos sen lisäksi joku mummo tai kummi tai anoppi haluaa antaa lapselle synttärilahjan, niin se on vain lasta varten, ei lapsen perustarpeisiin liittyvää. Ne vaatteet yms tarpeet hankkivat vanhemmat.
Miksi niitä vaatteita sitten kannetaan? Tai huonekaluja, astioita, sisustustavaraa, tekstiilejä ja niitä jättipehmoja joille pitää olla oma huone siellä vanhempien kodissa?
Minä sain lapsena lahjaksi jättipehmolelun, ja tykkäsin kovasti. En tiedä mitä äiti tykkäsi, mutta sillä ei ollut väliä, sillä nalle oli minun. Leikin sen kanssa aikani, kunnes elämääni tuli muita kiinnostuksen kohteita, ja äiti varmaan huojentuneena kärräsi sen pölynkerääjän roskiin :)
Me on saatu kuusi jättipehmoa. Kaikki sellaisia ettei ne kiinnosta lapsia yhtään.
Kuopus tykkää Nalle Puhista ja niitä on itse ostettu ja niillä hän leikkii päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa tilanne, että ystäväsi haluaa ostaa sinulle lahjaksi puseron. Ystävä tietää, että pukeudut hillitysti. Vaatekaapistasi löytyy lähinnä mustaa ja harmaata, "kirkkain" väri taitaa olla yksittäinen vaaleansininen pusero. Ystävä ehdottomasti vaatii, että hän haluaa antaa sinulle puseron lahjaksi ja kysyy kokoa. Ystävä tuo sinulle oikeaa kokoa olevan puseron, mutta tuntuu unohtaneen sinun vaatemakusi täysin. Hillityn puseron sijaan saat sateenkaaripaidan kaikissa mahdollisissa väreissä. Pusero ei olisi yhtään tyylisesi. Ihan todellako olisit tuosta paidasta kiitollinen ja käyttäisit sitä jatkuvasti?
Mulla on mustaa ja harmaata vaatekaappi pullollaan, sain tyttäreltä kirkkaan punaoranssin puseron ja pidän siitä, vaikka väri onkin hiukan erikoinen minulle. Taidanpa laittaa sen tänään päälle.
Täällä on aina joku anoppi alapeukuttamassa näitä kommentteja, kun ei siedä, ettei kaikki tykkää hänen tuomastaan krääsästä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "lahja on lapselle, ei vanhemmalle" -kommentoijat:
Joo, lahja on lapselle, mutta siellä kodissa asuu myös muitakin kuin lapsi. Ymmärrän täysin, että vanhempia vtuttaa siivota jotain jättipehmoleluja tai heti rikkoontuvia leluja.
Eli sun lapsesi on sun jatke. Saa tykätä vain siitä mistä säkin tykkäät.
Minä ole toivonut kestäviä leluja, joista olisi lapselle iloa vuosia. Tyyliin puisia palikoita, joita ensin opetellaan taaperon kanssa ottamaan laatikosta ja laittamaan laatikkoon. Sitten opetellaan tekemään palikoista torneja, nimeämään värejä ja palikoissa olevia numeroita. Lopulta voidaan tehdä jo hienompia rakennelmia palikoista. Paljon enemmän minä tuollaista vuosia käytössä kestävää lahjaa arvostan, kuin samalla summalla hankittua muovikrääsää, joka hajoaa nopeasti käytössä. Osa ei kuitenkaan yhtään ymmärrä, miksi toivon jotain tuollaista tylsää ja kestävää, kun voi hankkia jonkun kivan ääntä pitävän muovihärpäkkeen sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aina joku anoppi alapeukuttamassa näitä kommentteja, kun ei siedä, ettei kaikki tykkää hänen tuomastaan krääsästä :)
Meitä on kuule useampikin, mutta kaikki ei peukuta vaan sanookin asiasta.
Jos katsot ikägalluppeja, anoppi-ikäiset on palstalla enemmistössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "lahja on lapselle, ei vanhemmalle" -kommentoijat:
Joo, lahja on lapselle, mutta siellä kodissa asuu myös muitakin kuin lapsi. Ymmärrän täysin, että vanhempia vtuttaa siivota jotain jättipehmoleluja tai heti rikkoontuvia leluja.
Eli sun lapsesi on sun jatke. Saa tykätä vain siitä mistä säkin tykkäät.
Mitähän sinä sössötät? Se lahjan antajahan vaatii että kaikki tykkää samasta kuin hän.
Lapsi ja lapsen vanhemmat.
Siksi hän ei voi kysyä tai noudattaa pyyntöjä koska hän päättää.
Minunkin lapsilleni on keksitty lempivärit (ei päde), heille tungetaan tietynlaisia mummon mieleisiä vaatteita (ovat hyvin epämukavia), heidän huoneitaan yritetään sisustella (ei sovi yhrään siihen mitä lapset toivoo), jopa heidän harrastuksiaan yritetään ohjailla koska mummo haluaisi valita ne harrastukset.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ole toivonut kestäviä leluja, joista olisi lapselle iloa vuosia. Tyyliin puisia palikoita, joita ensin opetellaan taaperon kanssa ottamaan laatikosta ja laittamaan laatikkoon. Sitten opetellaan tekemään palikoista torneja, nimeämään värejä ja palikoissa olevia numeroita. Lopulta voidaan tehdä jo hienompia rakennelmia palikoista. Paljon enemmän minä tuollaista vuosia käytössä kestävää lahjaa arvostan, kuin samalla summalla hankittua muovikrääsää, joka hajoaa nopeasti käytössä. Osa ei kuitenkaan yhtään ymmärrä, miksi toivon jotain tuollaista tylsää ja kestävää, kun voi hankkia jonkun kivan ääntä pitävän muovihärpäkkeen sen sijaan.
Sä oot jämähtänyt 60-luvulle, mulla oli lapsena sellaisia. Jättinallet tuli vasta 70-80-luvulla.
ps: Mitä lapsesi haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "lahja on lapselle, ei vanhemmalle" -kommentoijat:
Joo, lahja on lapselle, mutta siellä kodissa asuu myös muitakin kuin lapsi. Ymmärrän täysin, että vanhempia vtuttaa siivota jotain jättipehmoleluja tai heti rikkoontuvia leluja.
Eli sun lapsesi on sun jatke. Saa tykätä vain siitä mistä säkin tykkäät.
Mitähän sinä sössötät? Se lahjan antajahan vaatii että kaikki tykkää samasta kuin hän.
Lapsi ja lapsen vanhemmat.
Siksi hän ei voi kysyä tai noudattaa pyyntöjä koska hän päättää.
Minunkin lapsilleni on keksitty lempivärit (ei päde), heille tungetaan tietynlaisia mummon mieleisiä vaatteita (ovat hyvin epämukavia), heidän huoneitaan yritetään sisustella (ei sovi yhrään siihen mitä lapset toivoo), jopa heidän harrastuksiaan yritetään ohjailla koska mummo haluaisi valita ne harrastukset.
Eri
Lahjan antaja antaa mitä antaa ja sinä ja lapsesi valitsette mistä pidätte. Lapsesi tuskin osaa vielä sanoakaan mitä todella haluaa kun kaksi päällepäsmäriä valtsee hänen puolestaan. Jos hankit lelun lapsellesi, kannatta hänet viedä usein leluliikkeeseen ja aikaisintaan kolmannella kerralla valita mieluisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perusasia: Mikä lahjan idea on jos se on valittavissa etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "lahja on lapselle, ei vanhemmalle" -kommentoijat:
Joo, lahja on lapselle, mutta siellä kodissa asuu myös muitakin kuin lapsi. Ymmärrän täysin, että vanhempia vtuttaa siivota jotain jättipehmoleluja tai heti rikkoontuvia leluja.
Eli sun lapsesi on sun jatke. Saa tykätä vain siitä mistä säkin tykkäät.
Mitähän sinä sössötät? Se lahjan antajahan vaatii että kaikki tykkää samasta kuin hän.
Lapsi ja lapsen vanhemmat.
Siksi hän ei voi kysyä tai noudattaa pyyntöjä koska hän päättää.
Minunkin lapsilleni on keksitty lempivärit (ei päde), heille tungetaan tietynlaisia mummon mieleisiä vaatteita (ovat hyvin epämukavia), heidän huoneitaan yritetään sisustella (ei sovi yhrään siihen mitä lapset toivoo), jopa heidän harrastuksiaan yritetään ohjailla koska mummo haluaisi valita ne harrastukset.
Eri
Lahjan antaja antaa mitä antaa ja sinä ja lapsesi valitsette mistä pidätte. Lapsesi tuskin osaa vielä sanoakaan mitä todella haluaa kun kaksi päällepäsmäriä valtsee hänen puolestaan. Jos hankit lelun lapsellesi, kannatta hänet viedä usein leluliikkeeseen ja aikaisintaan kolmannella kerralla valita mieluisensa.
Kyllä sitä nyt yritetään surkuhupaisasti sössöttää vastaan typeryyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia: Mikä lahjan idea on jos se on valittavissa etukäteen?
Lahjan idea on ilahduttaa lahjan saajaa.
Ja eihän se että äiti/isä kertoo lapsen oikean koon, kertoo millä tämä tykkää leikkiä, mitä kirjoja lukee ja mitä on jo saanut/tulee saamaan tarkoita, että se lapsi edes vielä tietäisi mitä saa.
eikö teillä ole roskista, johon krääsän voi laittaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasia: Mikä lahjan idea on jos se on valittavissa etukäteen?
Eli mieluummin annat vääränkokoisen vaatteen tai viidennen tatun ja patun kuin kuuntelet niitä vinkkejä?
olen aina ollut sitä mieltä, että vain lapsille ostetaan lahjoja, ei aikuisille. nyt pitää korjata mielipidettäni. kenellekään ei pidä ostaa lahjoja!
Kuvitellaanpa tilanne, että ystäväsi haluaa ostaa sinulle lahjaksi puseron. Ystävä tietää, että pukeudut hillitysti. Vaatekaapistasi löytyy lähinnä mustaa ja harmaata, "kirkkain" väri taitaa olla yksittäinen vaaleansininen pusero. Ystävä ehdottomasti vaatii, että hän haluaa antaa sinulle puseron lahjaksi ja kysyy kokoa. Ystävä tuo sinulle oikeaa kokoa olevan puseron, mutta tuntuu unohtaneen sinun vaatemakusi täysin. Hillityn puseron sijaan saat sateenkaaripaidan kaikissa mahdollisissa väreissä. Pusero ei olisi yhtään tyylisesi. Ihan todellako olisit tuosta paidasta kiitollinen ja käyttäisit sitä jatkuvasti?