Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?
Olisi matkakuumetta ja tekisi mieli lähteä lomalle esim. Italiaan tai Espanjaan joku rantakohde. Yleensä lomaillut perheen kanssa. Mutta nyt ei ole ketään matkakaveriksi. Millaista on lomailla ja matkustaa yksin? Mietin uskaltaisiko lähteä. Tulisiko sitä vaan oltua yksin hotellihuoneessa ja tuntevansa itsensä entistä yksinäisemmäksi..
Kommentit (335)
Olen pitkiä aikoja jopa 5 kk yksin ulkomailla. Ei mitään ongelmaa. Seuraa löytyy aina on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. viikko yksin Italiassa aluillaan. Mies tulee 2,5 vkon kuluttua perässä.
Mikäs tässä, nautin täysillä!
Oletko saanut täytettä pimppalooraan siellä italiaanoilta?
Miten typerä kommentti😡
Olen täällä toisessa kodissani, reissaan kylissä ja kaupungeissa, syön hyvin ja nautin elämästäni. Tapaan ystäviäni.
Peniksen perässä ei ole ikinä tarvinnut matkustaa, sitä saan kiitos vaan ihan omalta mieheltäni.
Ehkä sun kannatta vaan haaveilla niistä Pattayan lomista🤮
Vierailija kirjoitti:
Olen matkaillut yksin useinkin. Vain kerran on pelottanut näillä matkoilla ja se tapahtui Pristinassa. Sielläkään ei mitään ikävää onneksi sattunut.
Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.
Yksin reissatessa on muutenkin täydellinen vapaus tehdä mitä huvittaa.
Itse kuulun siihen ryhmään joka jos kaveria jää odottamaan niin ei pääse koskaan mihinkään.
Jos haluan reissata, yksin menen. Nykyään en koe ahdistusta kuten alussa. Uskoin olevani jotenkin omituinen. Reissuilla olen huomannut muitakin itsekseen matkaajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koikkelehtinut Nykin ja muillakin lentokentillä 17-vuotiaana yksin. Sitten joku kehtaa naljailla, että pärjäänkö Hsl bussien kanssa tai Lontoon lentokentillä aikuisena.
Mä muutin 17-vuotiaana yksin Uuteen-Seelantiin. Eipä ole sen jälkeen tullut vastaan sellaista haastetta josta en olisi yksin selvinnyt 😅.
Miks sinne muutit?
Postimyyntimorsiamena. Vielä 1990-luvulla oli tuiki tavallista lähettää meitä nuoria itäneitosia merten taakse tyydytttämään varakkaiden herrasmiesten kaikki tarpeet, esim. iki-ihana Trump hommasi armaan Melanoma-vaimonsa samalla tavalla, mutta kuulemma sisäänajoi emännän ensin ilolintuna. Itse en alkuun kadulle joutunut, vaan minua piti kuin kukkaa kämmenellä yli 90-vuotias kiwi-miljonääri.
Tajusin ketjua selattuani etta taidan olla hiukan tollo matkaaja. Minua ei nimittain yleensa kiinnosta museot eika ravintolat. Kahviloissa kayn ja muut sapuskat otan kaupasta mukaan tai tilaan hotellin huonepalvelusta jos sellainen on kaytettavissa. Ihanan rentouttavaa loikoilla sangyssa telkkaa katsellen ja paivallista syoden. Asun isossa kaupungissa jossa on etnista ruokaa tarjolla maailman joka kolkasta, joten makumatkalle voin menna kotonakin. Matkalla ruoka on tankkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen matkustanut nuorena paljon ympäri maailmaa itsekseni ja yksinolo sopii minulle. Siksi ihmettelenkin, miksi lasteni kanssa vuosien saatossa (usein myös puoliso mukana) matkat ovat aidosti tuntuneet parhailta. Myös silloin, kun he olivat pieniä. Ehkä reissut heidän kanssa ja heille maailman näyttäminen on tuntunut niin merkitykselliseltä. Nyt lapset ovat jo isoja enkä ole enää kaivannut yksinmatkustamista. Ehkä senkin aika vielä tulee. Toisaalta tuntuu turvattomammalta lähteä yksin ja maailmakin muuttunut. Ilmeisesti ikä tekee aremmaksi, nuorena olin rohkea ja seikkailuhenkinen.
Ikä tekee aremmaksi vain tuollaisen perheen kanssa nysvääjän. Olet niin kauan elänyt lastesi kautta, että pelkäät huomata ettei sinulla ole enää mitään omaa. Se nuoruuden persoonasi on kadonnut ja olet enää pelkkä äiti.
Ehdottomasti lähdet yksin. Tein ensimmäisen ulkomaan matkani yksin viime vuonna ja kannatti vaikka jännitti, ei ollut erityistä kielitaitoa edes, kun Kreikkaan lähdin! En jumittanut vain hotellilla, vaan otin reippaasti mm. taksin alleni ja lähdin kylille shoppaan. Kaikki järjestyy kyllä aina perillä. En osannut lentokentällä edes kunnolla liikkua, mutta menin muiden perässä. Puhkesin tuolloin ns. kukaan ja nyt on koko ajan matkakuume :D Onneksi lähdin, koska sen jälkeen olen suunnitellut myös matkaa yksin Uuteen-Seelantiin, mutta ei ole vielä rahat kasassa, kun sinne matkustaminen maksaa paljon. Jonain päivänä sinne lähden, ehkä ensi vuonna :) Perillä saa myös helposti uusia kavereita. Voin suositella Kreikan Rodosta, helppo ensimmäinen kohde johon on aina mukava palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinkomatkojen pakettimatkaa kannattaa kokeilla, monesti edullisempia kuin se, että ostaa itse lentoliput ja majoituksen. Aurinkomatkoilta pääsee myös bussilla hotelliin jos ottaa sen lisämaksusta. Tein ensimmäisen matkan Aurinkomatkojen kautta ja otin All in clusiven.
Vierailija kirjoitti:
Mä lähdin aikoinaan n. 25v sitten äkkilähdöllä ns. jokerimatkalla kahdeksi viikoksi yksin Teneriffalle. Matka oli sika halpa, ehkä nykyrahassa n.180e, mutta se tarkoitti hotellihuoneen jakamista tuntemattoman ihmisen kanssa. Ekat muutama päivä ruotsalaisen naisen kanssa los Amaricansissa ja sitten yhtäkkiä ilmoitettiin että pitää vaihtaa kaupunkia ja huonekaveria eli tuli siirto loppulomaksi puerto de la Crutsiin norjalaisen naisen kanssa samaan huoneeseen. Ihan hauska reissu oli, tavattiin jopa tämän norjalaisen kanssa myöhemmin Norjassa. Enää en ainakaan huonetta jakaisi kenenkään kanssa, mutta nuorena oli jotenkin innostuneempi kaikesta oudosta.
Nykypäivänä ei ole enää jaettuja huoneita, kuin jossain hostelleissa esim. kapseli hotelli huoneet. Mutta esim. pakettimatkojen kautta ei ole enää jaettuja huoneita. Olen yksin matkustanut enkä ole koskaan jakanut hotelli huonettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta kertaa omatoimimatkalla. Vähän tarkempi saa olla tavarastaan, mutta on hauskepaa, kun pitää pakkososialisoitua.
Olen käynyt Kiinassa, en ollut yksin, siellä oli miljardi muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä, kerran. Ensimmäisenä yönä itkin vähän ja mietin että mitä olen tehnyt. Mutta sen jälkeen oli aivan ihanaa ja viimeisenä päivänä en olisi halunnut lähetä kotiin. Jännitti vähän käydä yksin syömässä, mutta siihen tottui. Ikisinkku olen ja olen aina yksin, niin olen tottunut pärjäämään ja en jaksa odotella että elämääni tulisi joku joka halusi mennä mun kanssa matkalle.
Olen myös ujo ja introvertti mutta osan hyvin englantia. Tänä kesänä lähden taas.
Tuo on totta, alussa jännittää, ja se matkustamisesta johtuva väsymyskin voi nostaa tunteet vahvemmin pintaan. Mutta kun pääsee tuosta alkujännityksestä yli, niin sitten on ihanaa olla yksin! Muistan, että minuakin jännitti pari ekaa päivää mennä yksin vaikka kahvilaan ja puhua vierasta kieltä. Muutaman päivän jälkeen jotenkin rentouduin, eikä enää jännittänyt mikään. Loman l
Mulla kans tuli itku kun matkustin yksin ekaa kertaa. Johtui juurikin jännityksestä, en puhunut kunnolla englantia omasta mielestäni, pelkäsin että miten osaan mennä oikean portin luo, mitä jos en pääse turvatarkastuksesta läpi, mitä jos en osaa liikkua ulkomailla yksin, mitä jos ja mitä jos. Mitään ongelmia ei tullut perillä. Nyt tuon jälkeen olen matkustanut 2 kertaa yksin ja ainoastaan itku tulee enää siinä kohti kun pitää palata kotiin, koska en haluaisi. :) Rohkeasti vain matkaan. Elämä kantaa ja ei ole parempaa tunnetta, kuin tuntuu pärjäävänsä yksin ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti, mutta aina otan huoneen yhdelle. Asuin 3 v Ruotsissa, kotiväki Suomessa, 2,5 v Englannissa, kotiväki Suomessa. Hyvin pärjäsin ja sen jälkeen tullut tosiaan aika monta lomareissua tehtyä ihan itsekseen. Maanantaina juuri palasin taas 3 vk reissusta ihan oikeestaan läheltä, eli Oslosta, oli hitsin kivaa vaikka matkustin yksin, löytyi kyllä seuraa paikallisista, en välttämättä kaipaa reissuilla suomalaisten seuraa lainkaan, tosin ei tää reissu ollutkaan perus turistimatka.
"Voin suositella Kreikan Rodosta, helppo ensimmäinen kohde johon on aina mukava palata."
Hei, sinä joka suosittelit Rodosta. Onko siellä rantabulevardeja, joissa voi juosta kuten esim.Costa del Solilla? (Torremolinos, Fuengirola)?
Olin aikoinaan Kreetalla, ja siellä oli vain kapeita jalkakäytäviä eikä kunnollisia bulevardeja. En haluaisi juosta autojen seassa.
Vierailija kirjoitti:
Monesti, mutta aina otan huoneen yhdelle. Asuin 3 v Ruotsissa, kotiväki Suomessa, 2,5 v Englannissa, kotiväki Suomessa. Hyvin pärjäsin ja sen jälkeen tullut tosiaan aika monta lomareissua tehtyä ihan itsekseen. Maanantaina juuri palasin taas 3 vk reissusta ihan oikeestaan läheltä, eli Oslosta, oli hitsin kivaa vaikka matkustin yksin, löytyi kyllä seuraa paikallisista, en välttämättä kaipaa reissuilla suomalaisten seuraa lainkaan, tosin ei tää reissu ollutkaan perus turistimatka.
Mihin tuo kotiväki liittyy? oliko sulla siis aina sänky ja lihapadat valmiina jos piti palata takas?
Anna mennä! Vuokrasin muutama v sitten asunnon välimeren läheltä yksin ja ihana reissu! Seuraa sai halutessaan ja yksin sai olla, jos niin tahtoi. tosi kiva loma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koikkelehtinut Nykin ja muillakin lentokentillä 17-vuotiaana yksin. Sitten joku kehtaa naljailla, että pärjäänkö Hsl bussien kanssa tai Lontoon lentokentillä aikuisena.
Mä muutin 17-vuotiaana yksin Uuteen-Seelantiin. Eipä ole sen jälkeen tullut vastaan sellaista haastetta josta en olisi yksin selvinnyt 😅.
Miks sinne muutit?
Se näytti kivalta paikalta ja Sormusten Herrat oli silloin juuri tulleet elokuviin. Onneksi todellisuus vastasi kuvitelmaa, tai no oikeastaan Uusi-Seelanti on kuvitelmaakin upeampi paikka. Asuin siellä lopulta noin 5 vuotta ja kaipaan takaisin joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin ketjua selattuani etta taidan olla hiukan tollo matkaaja. Minua ei nimittain yleensa kiinnosta museot eika ravintolat. Kahviloissa kayn ja muut sapuskat otan kaupasta mukaan tai tilaan hotellin huonepalvelusta jos sellainen on kaytettavissa. Ihanan rentouttavaa loikoilla sangyssa telkkaa katsellen ja paivallista syoden. Asun isossa kaupungissa jossa on etnista ruokaa tarjolla maailman joka kolkasta, joten makumatkalle voin menna kotonakin. Matkalla ruoka on tankkaamista.
Omat reissut juuri päinvastoin! Tai no, syöminen on aina nautinto eikä ikinä tankkaamista (myös kotona) mutta erityisesti matkoilla voi nauttia laadukkaista lähituotteista.
Tänään haettiin melonia ja kasviksia torilta - sellaista melonia ei ikinä saa Suomesta! Lihakaupasta valittiin pumpulinmureaa lihaa illalla grillattavaksi (jälleen - ikinä saanut sellaista ravintolasta tai Suomessa) sekä valmista vasikkaa ja tonnatokastiketta lounaaksi tuoretiskistä. En kaipaa etnistä ravintolaruokaa jos saan tuollaisia herkkuja kähikaupasta! Ja vielä vähemmän huonepalvelusta😱
Tuota mietin, mutta jotenkin aavistan, että siellä auton ratissa alan kelailemaan tyyliin: "Mitä mä täällä teen?"