Lue keskustelun säännöt.
Mikä on todennäköisyys ettei ole syyllinen seksuaaliseen häirintään tai tekoon, jos siitä syytetään?
09.06.2023 |
Varsinkin julkkisten kohdalla moni epäilee, että uhri on tehnyt kostoksi tai jopa huvikseen ilmoituksia vaikkapa raiskauksesta tai lievemmästä.
Onko tätä asiaa tutkittu? Kuinka usein tämmöistä oikeasti tapahtuu? Kerran 10 tapauksesta vai useamminkin?
Kommentit (81)
Ja kuinka moni jättää kokonaan ilmoittamatta, etenkin jos kyseessä on julkkis. Kun aina on näitä jotka puolustaa sitä omaa suosikkia, vaikka sitä vastaan olisi mitkä todisteet. En ymmärrä näitä ihmisiä, ihan kuin se oma suosikki ei voisi näin tehdä. Itselläni olisi ainakin aika korkea kynnys tehdä ilmoitus, jos joku julkkis tekisi minulle jotain. Joten siksikin helpommin uskon näihin. Tottakai voi olla myös vääriä syytöksiä, en sitäkään epäile. Ja usein ne on vielä naisia mitkä epäilee. Tai sitten syytetään uhria, että mitäs lähti. Ihan kuin silloin toisella olisi oikeus vaikka huumata toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka moni jättää kokonaan ilmoittamatta, etenkin jos kyseessä on julkkis. Kun aina on näitä jotka puolustaa sitä omaa suosikkia, vaikka sitä vastaan olisi mitkä todisteet. En ymmärrä näitä ihmisiä, ihan kuin se oma suosikki ei voisi näin tehdä. Itselläni olisi ainakin aika korkea kynnys tehdä ilmoitus, jos joku julkkis tekisi minulle jotain. Joten siksikin helpommin uskon näihin. Tottakai voi olla myös vääriä syytöksiä, en sitäkään epäile. Ja usein ne on vielä naisia mitkä epäilee. Tai sitten syytetään uhria, että mitäs lähti. Ihan kuin silloin toisella olisi oikeus vaikka huumata toinen.
Hyvä pointti tämäkin.
Jos kajoaminen ilmoitetaan parin päivän sisään tapahtuneesta on se todennäköisemmin totta kuin 5 vuoden päästä ilmoitettu. Etenkin julkkisten kohdalla moni lähtee herjaamiseen mukaan huomion ja mahdollisen korvauksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko 40% oikeita tapauksia, 30% täysin perättömiä ja 30% rajatapauksia?
Perustuen mihin?
Näppituntumaan ja yleiseen elämänkokemukseen. Tuskin meni osuudet aivan päin mäntyä.
Kukaan ei tiedä todellisia osuuksia millään järjellisellä tarkkuudella, sillä asiaa on käytännössä mahdotonta tutkia.
Se varmaankin voidaan laskea, että kuinka moni syytös tai ilmoitus johtaa tuomioon, mutta sitä ei voitane tietää, millä todennäköisyydellä syytökset ovat "oikeita", koska seksuaalirikosten todellista määrää ei voida tietää.
Esimerkiksi sitä ei voida tietää, kuinka moni ihminen on murhannut jonkun, vaan vain se, kuinka moni on tullut tuomituksi murhasta. Kaikki murhat eivät kuitenkaan oletettavasti johda välittömään tuomioon, tai tuomioon ollenkaan, ja toisaalta tuomituksi voi tulla vaikka ei tosiasiallisesti olisikaan murhannut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos syytöksiä on yksi, se on 50-50. Kumpi tahansa puoli voi puhua totta tai valhedella.
Jos syytöksiä on useampia, asia on aika selvä. Ei niitä useita tyhjästä nouse.
Yleensä sen kyllä myös tietää muutekin, kun tuntee ihmiset. Ne ahdistelijat on muutenkin ikäviä (ainakin naisille, "Hyvät jätkät" ei välttämättä huomaa kvarissa ongelmaa kun ovat itse samanlaisia).
Oletat siis että vain miehet ovat tuollaisia? Semmoset seksismit sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kajoaminen ilmoitetaan parin päivän sisään tapahtuneesta on se todennäköisemmin totta kuin 5 vuoden päästä ilmoitettu. Etenkin julkkisten kohdalla moni lähtee herjaamiseen mukaan huomion ja mahdollisen korvauksen takia.
Muutenkin taitaa olla niin, että mitä varakkaammasta väitteitä esitetään, sitä todennäköisemmin kyse on rahastusyrityksestä. Ei kukaan ainakaan rahan takia jotain pennitöntä opiskelijaa tai ikityötöntä ala syytellä. Multimiljonääri sen sijaan on koko ajan vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi kysymys on miten suuri osa tuomitaan syyttöminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko 40% oikeita tapauksia, 30% täysin perättömiä ja 30% rajatapauksia?
Perustuen mihin?
Näppituntumaan ja yleiseen elämänkokemukseen. Tuskin meni osuudet aivan päin mäntyä.
Kukaan ei tiedä todellisia osuuksia millään järjellisellä tarkkuudella, sillä asiaa on käytännössä mahdotonta tutkia.
Jos tiedetään, että esim. raiskauksista vain jäävuoren huippu (jokunen prosentti) ilmoitetaan poliisille, koska kynnys sen tekemiseen on niin korkea, niin en oikein tajua mistä revit tuollaiset lukemat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkeissähän FBI julkaisi tästä tilastoja ja raiskaussyytöksistä keksittyjä oli joku aivan naurettavan pieni osuus. Taisi olla jopa alle prosentin mitkä paljastuiva tahallisiksi valheiksi. Täytyy yrittää löytää tuo tutkimus jostain, kun tuli vastaan luennolla vuosi sitten tämä asia.
Täälläkin aina muistetaan, kuinka monen "elämä ja ura" on pilattu tekaistuilla syytöksillä, kun tosiasiassa näitä ei pahemmin ole ja nekin jotka ovat saaneet ihan aiheesta tuomion, porskuttavat pääsääntöisesti ongelmitta eteen päin. Ylipäätään kertoo surullista kuvaa yhteiskuntamme asenteista, että kun on kyse seksuaalirikosepäilystä, aina ensimmäisenä muistutetaan, että uhriksi oletettu voi valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko 40% oikeita tapauksia, 30% täysin perättömiä ja 30% rajatapauksia?
Perustuen mihin?
Näppituntumaan ja yleiseen elämänkokemukseen. Tuskin meni osuudet aivan päin mäntyä.
Kukaan ei tiedä todellisia osuuksia millään järjellisellä tarkkuudella, sillä asiaa on käytännössä mahdotonta tutkia.
Jos tiedetään, että esim. raiskauksista vain jäävuoren huippu (jokunen prosentti) ilmoitetaan poliisille, koska kynnys sen tekemiseen on niin korkea, niin en oikein tajua mistä revit tuollaiset lukemat.
Mistä muka voidaan tietää, mikä osuus raiskauksista ilmoitetaan?
Ja oli tuo osuus mikä tahansa, se ei kerro mitään siitä, mikä osuus tehdyistä ilmoituksista on perättömiä.
Jos yhtään todellista raiskausta ei koskaan ilmoitettaisi poliisille, silloin 100% tehdyistä ilmoituksista olisi perättömiä, eikö niin?
Eikä nyt edes ollut raiskauksista kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissähän FBI julkaisi tästä tilastoja ja raiskaussyytöksistä keksittyjä oli joku aivan naurettavan pieni osuus. Taisi olla jopa alle prosentin mitkä paljastuiva tahallisiksi valheiksi. Täytyy yrittää löytää tuo tutkimus jostain, kun tuli vastaan luennolla vuosi sitten tämä asia.
Täälläkin aina muistetaan, kuinka monen "elämä ja ura" on pilattu tekaistuilla syytöksillä, kun tosiasiassa näitä ei pahemmin ole ja nekin jotka ovat saaneet ihan aiheesta tuomion, porskuttavat pääsääntöisesti ongelmitta eteen päin. Ylipäätään kertoo surullista kuvaa yhteiskuntamme asenteista, että kun on kyse seksuaalirikosepäilystä, aina ensimmäisenä muistutetaan, että uhriksi oletettu voi valehdella.
Millä ihmeen konstilla se FBI pystyi keräämään tuollaisia tilastoja? Tuohan edellyttäisi, että joka ainoa tapaus voidaan sataprosenttisen luotettavasti selvittää.
Millähän luennolla tuo tuli vastaan?
SK kirjoitti:
Se varmaankin voidaan laskea, että kuinka moni syytös tai ilmoitus johtaa tuomioon, mutta sitä ei voitane tietää, millä todennäköisyydellä syytökset ovat "oikeita", koska seksuaalirikosten todellista määrää ei voida tietää.
Esimerkiksi sitä ei voida tietää, kuinka moni ihminen on murhannut jonkun, vaan vain se, kuinka moni on tullut tuomituksi murhasta. Kaikki murhat eivät kuitenkaan oletettavasti johda välittömään tuomioon, tai tuomioon ollenkaan, ja toisaalta tuomituksi voi tulla vaikka ei tosiasiallisesti olisikaan murhannut ketään.
Eri asioita monestako syytöksestä ja monestako syytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissähän FBI julkaisi tästä tilastoja ja raiskaussyytöksistä keksittyjä oli joku aivan naurettavan pieni osuus. Taisi olla jopa alle prosentin mitkä paljastuiva tahallisiksi valheiksi. Täytyy yrittää löytää tuo tutkimus jostain, kun tuli vastaan luennolla vuosi sitten tämä asia.
Täälläkin aina muistetaan, kuinka monen "elämä ja ura" on pilattu tekaistuilla syytöksillä, kun tosiasiassa näitä ei pahemmin ole ja nekin jotka ovat saaneet ihan aiheesta tuomion, porskuttavat pääsääntöisesti ongelmitta eteen päin. Ylipäätään kertoo surullista kuvaa yhteiskuntamme asenteista, että kun on kyse seksuaalirikosepäilystä, aina ensimmäisenä muistutetaan, että uhriksi oletettu voi valehdella.
Millä ihmeen konstilla se FBI pystyi keräämään tuollaisia tilastoja? Tuohan edellyttäisi, että joka ainoa tapaus voidaan sataprosenttisen luotettavasti selvittää.
Millähän luennolla tuo tuli vastaan?
Menee puurot ja vellit sekaisin. FBIn tilastot kertovat todistetusti väärät. Se ei kerro mahdollisesti vääriä.
Tänään taas, TAAS, uutisissa juttu ihan kantasuomalaisesta miehestä, joka tehtaillut kymmeniä seksuaalirikoksia alaikäisiä kohtaan. Tämä ilmiö on syytä ottaa hemmetin tosissaan eikä kaartaa tarkoituksella keskusteluissa aina puhumaan jostain ihan muusta - perättömistä syytöksistä, joita on vähän ja jotka lähes koskaan eivät johda tuomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko 40% oikeita tapauksia, 30% täysin perättömiä ja 30% rajatapauksia?
Perustuen mihin?
Näppituntumaan ja yleiseen elämänkokemukseen. Tuskin meni osuudet aivan päin mäntyä.
Kukaan ei tiedä todellisia osuuksia millään järjellisellä tarkkuudella, sillä asiaa on käytännössä mahdotonta tutkia.
Jos tiedetään, että esim. raiskauksista vain jäävuoren huippu (jokunen prosentti) ilmoitetaan poliisille, koska kynnys sen tekemiseen on niin korkea, niin en oikein tajua mistä revit tuollaiset lukemat.
Mistä muka voidaan tietää, mikä osuus raiskauksista ilmoitetaan?
Ja oli tuo osuus mikä tahansa, se ei kerro mitään siitä, mikä osuus tehdyistä ilmoituksista on perättömiä.
Jos yhtään todellista raiskausta ei koskaan ilmoitettaisi poliisille, silloin 100% tehdyistä ilmoituksista olisi perättömiä, eikö niin?
Eikä nyt edes ollut raiskauksista kyse.
Maassamme tehdään tutkimusta esim. uhrikokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos syytöksiä on yksi, se on 50-50. Kumpi tahansa puoli voi puhua totta tai valhedella.
Jos syytöksiä on useampia, asia on aika selvä. Ei niitä useita tyhjästä nouse.
Yleensä sen kyllä myös tietää muutekin, kun tuntee ihmiset. Ne ahdistelijat on muutenkin ikäviä (ainakin naisille, "Hyvät jätkät" ei välttämättä huomaa kvarissa ongelmaa kun ovat itse samanlaisia).
No ei todellakaan ole 50-50.
Perustuen mihin?
No ei todellakaan ole 50-50.