Lue keskustelun säännöt.
Ehtiikö 35-vuotias mies vielä muodostamaan vakaan parisuhteen lapsettoman naisen kanssa, ja sitten perustamaan ydinperheen?
09.06.2023 |
Miten on, montako vuotta on vielä aikaa löytää lapseton nainen, joka haluaa lapsia?
Ja niin, että on aikaa myös tutustua naiseen ensin ja seurustella kahden kesken
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat naimisiin? Mikset vain nauttisi sun elämästä? Kun mun ikätoverit alkoivat pariutua, huomasin asian ikävän kääntöpuolen. Se oli vapauden totaalinen menetys ja uupuminen parisuhteen, pikkulapsiajan ja töistä aiheutuvien paineiden alle:(
N27
Suomalaisille naisille lapset tuntuvat olevan kuin joku projekti, joka pitää saada nopeasti pois alta. Siksi niitä lapsia synnytetään kuin sarjatulella sen sijaan, että pidettäisiin edes neljän vuoden väli lasten välillä, että keho ehtii palautua. Jos olisi edes neljän vuoden rako lasten välillä, niin ehtisi äidin keho hieman palautua synnytyksestä ja se isompi lapsi ei olisi äidistä enää ihan niin riippuvainen kuin joku 1-2-vuotias, jonka yhtäkkiä pitää kasvaa reippaaksi isoveljeksi tai -siskoksi, kun tuutista pukkaa jo uutta vauvaa.
Neljä vuotta on iso ikäero, jos toivoo, että lapsista on seuraa toisilleen. Mitä pitempään edellisestä synnytyksestä menee, sitä vaikeampi on ruveta siihen hommaan yövalvomisineen.
Alle kolmen vuoden ikäero taas on ihan tutkitusti haitaksi, koska vanhempi lapsi syrjäytetään silloin liian aikaisin. Voitte ihan rauhassa alapeukuttaa mutta näin sanovat mm. lastenpsykiatrit ja kehityspsykologit. Terapeuttien asiakaskunnassa ovat yliedustettuna esikoiset, joilla on pikkusisaruksia pienellä ikäerolla.
Lähde? Kun jatkuvasti asiantuntijat sanovat, että esikoiset menestyvät elämässään paremmin kuin nuoremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko sitä vuosikausia seurustella, jos oikea ihminen osuu kohdalle? Me oltiin 29 ja 31 kun tavattiin, että ei ollut iän puolesta tulipalokiire. Mutta oltiin valmiita sitoutumaan, kun tuli vastaan oikea ihminen ja naimisiin mentiin 8kk seurustelun jälkeen. Tuosta 11,5kk eteenpäin syntyi meidän lapsi, eli noin 1,5 vuotta ensitreffien jälkeen. Ihan hyvin siinä ehdittiin olemaan kahdestaan ennen lapsen syntymää ja innolla otettiin sitten uusi perheenjäsen vastaan.
18 vuotta oli sitä mukavaa perhe-elämää ennen kuin lapsi muutti pois ja nyt on jo muutama vuosi oltu taas kahdestaan <3
Jotkut deittailevat ja etsivät sitä oikeaa ihmistä vuosikausia. Kaikilla ei ne ensitreffit johda kestävään parisuhteeseen ja vuosikymmenien liittoon. Monella voi olla useita niitä alle vuoden, parin vuoden suhteita jotka päättyvät. Ei voi mitenkään tietää, onko toinen se oikea ihminen, jos ei tutustu kunnolla ensin. Vuosikin on liian lyhyt aika tutustumaan toiseen niin että kannattaa sitoutua yhteenmuuton, avioliiton tai vielä vähemmän lasten muodossa. Ihmisistä kun matkan varrella paljastuu usein kaikenlaista.
On liian mustavalkoista sanoa, että vasta riittävän pitkä seurustelu jotenkin paljastaa onko se toinen se Yksi Ainoa Oikea. Ihan jo siksi ettei sellaista ole. On pariskuntia, jotka eroavat kymmenen vuoden seurustelun tai kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen, että eipä se tutustumisen perusteellisuus sitten niilläkään johtanut mihinkään ikuiseeen onneen ja autuuteen. Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu. Jos on halua sitoutua ja kyky puhua avoimesti kaikesta, ei ole mitään syytä miksei toista voisi oppia tuntemaan riittävästi jo alle vuoden jälkeen. Me alettiin puolisoni kanssa yrittää lasta puolen vuoden seurustelun jälkeen. Yhdessä ollaan edelleen.
Tämä juuri. Miten voi tutustua riittävästi toiseen, kun ihminen ja ympäristö on kuitenkin alati suuntaan jos toiseenkin kehittyvä asia?
Minun läheinen työkaverini tapasi meni kihloihin neljän kuukauden seurustelun jälkeen, siitä kuukauden päästä naimisiin ja puolentoista vuoden päästä synnytti heidän esikoisensa. Nyt, 35 vuotta myöhemmin he ovat edelleen yhdessä ja ikkunasta katselen kuinka mies hakee työkaverini töistä ja autossa he halaavat aina pitkään. Joka ainoa kerta.
He ovat kasvaneet samaan suuntaan, kaikki eivät kasva. He ovat selviytyneet ympäristön ja tilanteiden muutoksista, kaikki eivät selviydy. Heillä on käynyt yksinkertaisesti uskomaton tuuri, kaikilla ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiskunnassa erikoinen tämä kuvio, että just silloin kun olisi otollisin aika perustaa se perhe niin täällä pitääkin keskittyä opiskeluun ja uran luomiseen. Ja niin, siihen villiin bilettämiseen ilman huolta huomisesta.
Enkä siis mitenkään pidä huonona, että ihminen opiskelee mutta tuntuu että sitä opiskelun määrää/kestoa on venytetty jo nyt ihan tarpeettoman pitkäksi ja työelämään siirrytään varsin myöhään. Lisäksi jopa ehkäisykin on ilmaista alle 25-vuotiaille. Puhumattakaan sitten siitä, että villiä biletysnuoruutta eletään sinne 30-vuotiaaksi asti ellei ylikin.
Samaan aikaan yhteiskunta kuitenkin syyllistää suomalaisia siitä, että lapsia syntyy aivan liian vähän.
Vaikka lapset hankittaisiin nuorempina, niin pääsääntöisesti ihmisten lapsiluku olisi silti aika lailla sama mitä nyt. Eikä olisi mitään järkeä opiskella vasta sitten kun lapset on jo tehty, ja mitä bilettämiseen tulee, niin se kiinnostaa ihmisiä enemmän 20-vuotiaana kuin vaikka 50-vuotiaana. Siksi järjestys on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto 1:
Varmista perheenperustaminen helpoiten. Ota nyt 30+ nainen, lähempää neljääkymppiä parempi. Naisen pitää haluta lapsia. Jos molemmat ovat tyytyväisiä toisiinsa, lastentekoon ryhdytään hyvin pian.
Riskinä on että huomaatte myöhemmin ettette tulekaan toimeen keskenänne. Silloin voitte erota, ja jos olette molemmat järkeviä ihmisiä myös yhteishuoltajuus sujuu hyvin.
Vaihtoehto 2:
Osta aikaa ja etsi nuorempaa naista. Miehen ikääntyminen tuo joitain riskejä lapseutumiselle, mutta ne ovat aivan eri sfäärissä kuin naisten kanssa joten tämä ei todennäköisesti ole ongelma. Kerkiät seurustella ja tutustua hyvinkin jos vain löydät sopivan ehdokkaan melko pian.
Riskinä on että nainen ei haluakaan lapsia, ehditte erota ennen kuin perheen perustaminen on ajankohtaista, tai että hän ei ole vielä valmis kun sinä haluaisit lapsia ja joudut miettimään uudelleen onko parisuhde vai perhe tärkeämpi. Jos ei tärppää, niin sinulla on tietenkin enemmän kiire kuin edellisellä yrityksellä.
Ja molemmissa on tietysti sekin riski, että ehkä teidän kahden sukusolunne eivät vain ole yhteensopivia ja et pysty hedelmöittämään naista.
Vaihtoehdossa 2 on myös se riski, että naista ei löydy. Valtaosa haluaa mieluiten suunnilleen samanikäisen kumppanin, ja nekin, joille iällä ei periaatteessa ole väliä, päätyvät käytännössä useimmiten juuri saman ikäluokan ihmisen kanssa yhteen. Vain harvoilla on nimenomaan toiveena vanhempi mies, mutta silloinkin lopulta muut ominaisuudet ratkaisevat - voikin miettiä, onko itse niitä oman ikäluokan miehiä, joista naiset kiinnostuvat todennäköisimmin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa masentava ketju.
No kyllä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto 1:
Varmista perheenperustaminen helpoiten. Ota nyt 30+ nainen, lähempää neljääkymppiä parempi. Naisen pitää haluta lapsia. Jos molemmat ovat tyytyväisiä toisiinsa, lastentekoon ryhdytään hyvin pian.
Riskinä on että huomaatte myöhemmin ettette tulekaan toimeen keskenänne. Silloin voitte erota, ja jos olette molemmat järkeviä ihmisiä myös yhteishuoltajuus sujuu hyvin.
Vaihtoehto 2:
Osta aikaa ja etsi nuorempaa naista. Miehen ikääntyminen tuo joitain riskejä lapseutumiselle, mutta ne ovat aivan eri sfäärissä kuin naisten kanssa joten tämä ei todennäköisesti ole ongelma. Kerkiät seurustella ja tutustua hyvinkin jos vain löydät sopivan ehdokkaan melko pian.
Riskinä on että nainen ei haluakaan lapsia, ehditte erota ennen kuin perheen perustaminen on ajankohtaista, tai että hän ei ole vielä valmis kun sinä haluaisit lapsia ja joudut miettimään uudelleen onko parisuhde vai perhe tärkeämpi. Jos ei tärppää, niin sinulla on tietenkin enemmän kiire kuin edellisellä yrityksellä.
Ja molemmissa on tietysti sekin riski, että ehkä teidän kahden sukusolunne eivät vain ole yhteensopivia ja et pysty hedelmöittämään naista.
Eikö sitä kumppania voi etsiä sillä ajatuksella, että etsii itselleemn sopivaa ihmistä, jonka kanssa on mukava olla ja johon ihastuu - omituista miettiä vain jotain ikää. Jos kerran vaihtoehtona on yhtä hyvin melkein nelikymppinen kuin parikymppinen, niin eikö silloin kannata etsiä naista vaikkapa ikähaitarilla 22-37 ja katsoa, löytyisikö sopiva kumppani. Ei sitä vaan voi mennä valikoimaan kaupan hyllyltä ja "ottaa" jotain ikäkriteeriin sopivaa.
Ei ehdi. Olet 10 vuotta myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluat naimisiin? Mikset vain nauttisi sun elämästä? Kun mun ikätoverit alkoivat pariutua, huomasin asian ikävän kääntöpuolen. Se oli vapauden totaalinen menetys ja uupuminen parisuhteen, pikkulapsiajan ja töistä aiheutuvien paineiden alle:(
N27
Suomalaisille naisille lapset tuntuvat olevan kuin joku projekti, joka pitää saada nopeasti pois alta. Siksi niitä lapsia synnytetään kuin sarjatulella sen sijaan, että pidettäisiin edes neljän vuoden väli lasten välillä, että keho ehtii palautua. Jos olisi edes neljän vuoden rako lasten välillä, niin ehtisi äidin keho hieman palautua synnytyksestä ja se isompi lapsi ei olisi äidistä enää ihan niin riippuvainen kuin joku 1-2-vuotias, jonka yhtäkkiä pitää kasvaa reippaaksi isoveljeksi tai -siskoksi, kun tuutista pukkaa jo uutta vauvaa.
Neljä vuotta on iso ikäero, jos toivoo, että lapsista on seuraa toisilleen. Mitä pitempään edellisestä synnytyksestä menee, sitä vaikeampi on ruveta siihen hommaan yövalvomisineen.
Alle kolmen vuoden ikäero taas on ihan tutkitusti haitaksi, koska vanhempi lapsi syrjäytetään silloin liian aikaisin. Voitte ihan rauhassa alapeukuttaa mutta näin sanovat mm. lastenpsykiatrit ja kehityspsykologit. Terapeuttien asiakaskunnassa ovat yliedustettuna esikoiset, joilla on pikkusisaruksia pienellä ikäerolla.
Lähde? Kun jatkuvasti asiantuntijat sanovat, että esikoiset menestyvät elämässään paremmin kuin nuoremmat.
Terapiassa käy myös keskimääräistä "menestyneempää" väkeä, eli juuri niitä korkeasti koulutettuja jotka varmaan sisarusvertailussa lasketaan menestyneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa se miljoonaomaisuus ja kuuluisuus ensin niin muut hommat hoituu lähes itsekseen iästä huolimatta.
Eli myönnätte että nämä ovat ainoita asioita jotka naista kiinnostaa miehessä?
Näin se on. Ainoastaan miehet, joilla on miljoonaomaisuus ja jotka ovat kuuluisia ovat onnistuneet perustamaan perheen. Sen takia meillä Suomessakin syntyvyys laskee koko ajan, kun julkkismiljönäärejä on vain liian vähän.
Eipä tärpännyt Henry Aflechtillakaan, (oletetuista?) miljoonistaan huolimatta = vain 1 ulikriteeri ei vaan riitä.
Ei ole Henrystä kovin älykästä, mukavaa, hauskaa, luotettavaa (ex-rötöstäjä) seuraa tai positiivista julkikuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtii/"ehtii" tai ei ehdi, mutta aivan turha on tivata vierailta asiaan liittymättömiltä randompalstaihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtiikö 53-vuotias äiti vielä solmia hyvän suhteen jonkun miehen kanssa?
Nytkö sulle AP vasta tuli vauvakuume?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaverini meni yhteen 15 vuotta nuoremman naisen kanssa noin 35-vuotiaana, oli ollut oppilaansa. Menivät naimisiin, kun mies lähenteli neljääkymmentä. Mies tuli isäksi 42-vuotiaana. Eli on ydinperhe mahdollinen.
Ydinperhe on mahdollista myös oman ikäisen naisen kanssa. Ei tarvitse ottaa nuorempaa.
Ottaa???
Tilastojen mukaan mies jää todennäköisesti lapsettomaksi, jos ei 40-vuotiaana ole lapsia.
Hyvä mies, harkitse nyt tarkkaan kirjoitti:
Näethän täällä millaisia suomalaiset naiset ovat.
Tiedäthän että suomalaisnaiset ovat maailman kärkiosastoa eron hakijoina?
Siispä hae sieltä missä kannattaa, sieltä erotilastojen häntäpäästä:
59, Mauritius, 1.97, SSA60, Ireland, 1.94, WE
61, Mongolia, 1.87, EA
62, Croatia, 1.83, SE
63, Nicaragua, 1.83, LA
64, Azerbaijan, 1.81, EE
65, Iran, 1.80, ME
66, Albania, 1.73, SE
67, Turkey, 1.66, EE
68, Honduras, 1.55, LA
69, Armenia, 1.54, EE
70, Spain, 1.49, SE
71, Mexico, 1.48, LA
72, Thailand, 1.35, EA
73, Greece, 1.31, SE
74, Brazil, 1.27, LA
75, Tajikistan, 1.21, EE
76, China, 1.13, EA
77, Ecuador, 1.09, LA
78, Macedonia, .99, SE
79, Italy, .93, SE
80, Guatemala, .92, LA
81, Chile, .91, LA
82, Peru, .46, LA
83, Sri Lanka, .45, SA
Mitäs hyvää siinä on, jos ei voi tai pysty eroamaan huonosta suhteesta? Siinä voittaa vain kaltoinkohteleva persiöpuoliso, mutta se kai postauksen pointti onkin, että nainen on alistettu ja vangittu.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Taas tämä sama positiivinen ajattelija löysi paikalle.
Ehtii. Itse tapasin mieheni 35-vuotiaana ja mies 36-vuotias silloin. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin kolme vuotta naimisissa ja ihanan 2-vuotiaan vanhemmat.
Harvoin naisilta tulee samanlaisia aloituksia.
Alle kolmen vuoden ikäero taas on ihan tutkitusti haitaksi, koska vanhempi lapsi syrjäytetään silloin liian aikaisin. Voitte ihan rauhassa alapeukuttaa mutta näin sanovat mm. lastenpsykiatrit ja kehityspsykologit. Terapeuttien asiakaskunnassa ovat yliedustettuna esikoiset, joilla on pikkusisaruksia pienellä ikäerolla.