Oletko vaihtanut yhteiskuntaluokkaa

Kun ei Suomessa oikein ole niitä luokkia, niin paha on vaihtaa. Synnyin pikkuyrittäjä/perushoitaja -vanhemmille, itse luin opettajaksi. Elämäni ei ole yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin vanhemmillani, vaikka koulutuksen perusteella ole kai eri "luokkaa".

Minä synnyin työväenluokkaan, mutta olen opiskellut itseni akateemiseksi ja olen peruskeskiluokkaisessa eläkevirassa. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Kyllähän se hänen maailmansa kovin erilainen on lähtökohdiltaan kuin oma syntymämaailmani eikä se ero ole pelkästään varallisuudessa. Hän on paljon kunnianhimoisempi. Minulle on opetettu, että ei ole pakko opiskella ellei halua, suorittavassakin työssä voi olla ihan onnellinen. Häneen on iskostettu kunnianhimoinen ura ja koulutus. Rahankäyttö eroaa. Minun on vaikeaa kuluttaa, ostaa palveluita. Ajatusmaailma on, että itse tehdään. Hänelle on selvää, että eri asioihin palkataan erilaisia ammattilaisia. Kyllä ne erot vähän kaikessa huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en oikein ymmärrä. Eikös jokainen opiskelija ole lähtökohtaisesti köyhälistöä? Aika outoa jos ei siitä "luokka" nousisi kun pääse palkkatyöhön.

Nyt en ymmärrä. Snoukkaako köyhälistö hiihtolomalla Alpeilla ja reppureissaa Aasiassa?

Itse olen tällainen luokkapudokas. Perheenvanhemmilla oli aina työpaikat asiantuntijana ja toisella kunnanvirka. 90-luku oli kuitenkin ankea, väkeä syrjäytyi sankoin joukoin. Aloin silloin oireilla mielenterveydellisesti, ja lukion jälkeen jouduin suoraan eläkeputkeen, hankalien vaiheiden kautta. Niin paljon lahjakasta potentiaalia tuhlaantuu.

Säälittää ja surettaa tämä nykytilanne, ahdistus ja masennus oireilevia niin paljon, nuoria ja naisia. Monelle voi käydä, kuten minulle aikoinaan. Onko syynä maailman poliittinen muutos ja työelämän tulevat mullistukset, tekoälyineen ja robottineen. Ja voisiko olla suurehko julkinen sektori. Jota tämä kansanterveys kehitys heijastelee. Näitä olen mielessäni pohtinut.

Vanhempani ovat pelkän kansankoulun käyneitä. Nousivat työväenluokasta alimpaan keskiluokkaan yritystoiminnalla. Minulla on akateeminen tutkinto, mutta surkean lapsuuden jäljiltä en pystynyt realisoimaan tutkintoa taloudelliseksi menestykseksi. Olin tottunut väkivaltaan ja manin naimisiin väkivaltaisen miehen kanssa. Pätkätöitä tekevänä yyhoona olin niukin naukin keskiluokkaa. Luokka on siis mielestäni myös lapsuuden kodin tunneilmastosta saatu perimä; jos lapselle huudetaan koko ajan, ettei hänestä ole mihinkään niin se syö voimavaroja ja itseluottamusta. Edelleen toivon keski-ikäisenä, että saan paremmin palkatun työn. Ja kun nuorinkin lapsi on omillaan kuluni vähenevät myös, vaikka opikelijoita autankin.

Onhan näistä suomalaisista yhteiskuntaluokista tehty väitöskirjojakin, joten on hölmöä väittää ettei Suomessa olisi luokkajakoa.