Oletko vaihtanut yhteiskuntaluokkaa

Nyt en oikein ymmärrä. Eikös jokainen opiskelija ole lähtökohtaisesti köyhälistöä? Aika outoa jos ei siitä "luokka" nousisi kun pääse palkkatyöhön.

Itseäni ei kiinnosta yhteiskuntaluokat. Toisekseen en arvioi, arvostele ihmisiä tutkinnon tai varallisuuden perusteella.

Luonne ja käytöstavat sen sijaan painavat vaakakupissa enemmän.

Suomi ei tarvitse yhteiskuntaluokkia. Pari sukupolvea sitten maaseudun väki tyhjeni ja osa pääsi, kiitos tasapuolisen koulutuksen, akateemisellekin uralle. Nyt heidän perillisensä leikkivät pikkuporvaria ja haaveilevat säädyistä.

Olen, keskiluokkainen korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen olin.

Muutamien elämäntapahtumien johdosta, nyt alkoholisoitunut ylivelkaantunut koditon.

Keskituloisesta akataamisesta perheestä köyhäksi ilman tutkintoa sairauden takia. Älykkyys ja kiinnostus opiskella ovat säilyneet, mutta olen kyllä huomannut miten stressi ja rahavaikeudet verottaa jaksamista keskittyä pärjäämisen ulkopuolisiin asioihin. Meillä oli aina kirjoja kotona ja totuin lukemaan lapsena ja kulttuuriin positiivinen asenne. Moni älykäs lapsi jättää potentiaalinsa käyttämättä huonojen olosuhteiden takia, enkä tuomitse alempiluokkaisia tai pidä heitä tyhmempinä.

Ja kyllä, Suomessa on yhteiskuntaluokkia. Se on paljolti rahasta kiinni mutta ei kokonaan.

Olen vaihtanut yhteiskuntaluokkaa, kuten varmaan 95 prosenttia maanviljelijöiden lapsista. Yleensähän vain yksi jää jatkamaan tilaa eli säilyy syntyluokassaan.

Nyt kuulun mielestäni alempaan keskiluokkaan. Se näkyy ennen muuta siinä, että teen istumatyötä sormet näppäimillä, en kynnä enkä kylvä enkä hoida karjaa.

Olen, yhteiskuntaluokkia taitaa olla köyhät, tavalliset, varakkaat ja rikkaat. Siirryin tavallisista varakkaisiin. Välillä olen kyllä ollut köyhäkin. Nyt maailmantilanteen muututtua ja kustannustason noustua huomaa, miten pienestä yhteiskuntaluokkien erot ovat kiinni, moni ennen varakas on nyt tavallinen ja moni ennen tavallinen on nyt köyhä.

Luokkien välisiä eroja paljon pohtineena eniten ärsyttävät rikasta esittävät tavalliset. Heidät tunnistaa viimeistään käytettynä ostetun premium-merkin auton halvoista renkaista.

Tämä onkin kiinnostavaa, että usein mielletään, että yhteiskuntaluokkia ei enää ole. Uusimmissa tutkimuksissa kuitenkin ne selkeästi löytyy edelleen. Tällä hetkellä eriytyminen voimistaa niitä yhä.

Ja miksi nämä herättävät usein paljon tunteita?

Mitä tapoja itse miellät eri luokkiin kuuluvaksi? Mitä teet eri lailla kuin vanhempasi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen vaihtanut yhteiskuntaluokkaa, kuten varmaan 95 prosenttia maanviljelijöiden lapsista. Yleensähän vain yksi jää jatkamaan tilaa eli säilyy syntyluokassaan.

Nyt kuulun mielestäni alempaan keskiluokkaan. Se näkyy ennen muuta siinä, että teen istumatyötä sormet näppäimillä, en kynnä enkä kylvä enkä hoida karjaa.

Mitä yhteiskuntaluokkaa maanviljelijät mielestäsi on?

Mitä yhteiskuntaluokkaa yrittäjät ovat?

Vierailija kirjoitti:

Keskituloisesta akataamisesta perheestä köyhäksi ilman tutkintoa sairauden takia. Älykkyys ja kiinnostus opiskella ovat säilyneet, mutta olen kyllä huomannut miten stressi ja rahavaikeudet verottaa jaksamista keskittyä pärjäämisen ulkopuolisiin asioihin. Meillä oli aina kirjoja kotona ja totuin lukemaan lapsena ja kulttuuriin positiivinen asenne. Moni älykäs lapsi jättää potentiaalinsa käyttämättä huonojen olosuhteiden takia, enkä tuomitse alempiluokkaisia tai pidä heitä tyhmempinä.

Ja kyllä, Suomessa on yhteiskuntaluokkia. Se on paljolti rahasta kiinni mutta ei kokonaan.

Keskiluokkaisuus ja akateemisuus säilyy vahvasti henkisenä pääomana, vaikka taloudellisesti elintaso laskisi. Ap

Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia. Luokka ei ei muutu vaurastumalla. Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä, että synnyt tiettyyn luokkaan siinä pysyt, vaikka rahaa jostain tulisikin suuret määrät ja opiskelisit.

Köyhiin, keskituloisiin ja varakkaisiin voidaan Suomessa ihmiset jakaa. Muutamia rikkaitakin siihen sopii, mutta ei luokkia.

Olen tehnyt luokkalaskun. Huonoja puolia on se, ettei oikein tunne muita joilla olisi yhtä vähän rahaa ja on sosiaalisesti aika väliinputoaja, koska tuttavapiiri on kuitenkin pitkälti se mikä on, eli heijastaa sitä mihin synnyin.

Hyviä puolia on jonkinlainen vapauden tunne, joka on tietysti henkilökohtainen kokemus. Olen aina inhonnut ahtaita lokeroita, ja koin jo lapsena sellaisen perus keskiluokkaisen elämän tylsäksi ja mielenkiinnottomaksi, vaikka näin aikuisena näen sen tuoman sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden kyllä. En silti edelleenkään haaveile keskiluokkaisesta elämästä, vaan vapaudesta ja seikkailuista. En ole turvallisuushakuinen luonne, enkä saa tyydytystä siitä, kun kaikki on "hyvin". Riskit ei myöskään pelota ja ahdista. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin kiinnostavaa, että usein mielletään, että yhteiskuntaluokkia ei enää ole. Uusimmissa tutkimuksissa kuitenkin ne selkeästi löytyy edelleen. Tällä hetkellä eriytyminen voimistaa niitä yhä.

Ja miksi nämä herättävät usein paljon tunteita?

Mitä tapoja itse miellät eri luokkiin kuuluvaksi? Mitä teet eri lailla kuin vanhempasi? Ap

En oikein ymmärrä, miten joku voi ajatella, että yhteiskuntaluokkia ei olisi? Se, että kaikki lapset pääsevät kouluun on oikeastaan ainoa asia, mikä kuuluu kaikille. Kaikki saa toki opintotuen ja -lainankin, mutta opiskeluun pääsyyn vaikuttaa yhteiskuntaluokka.

Köyhä ei karvoistaan pääse.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt luokkalaskun. Huonoja puolia on se, ettei oikein tunne muita joilla olisi yhtä vähän rahaa ja on sosiaalisesti aika väliinputoaja, koska tuttavapiiri on kuitenkin pitkälti se mikä on, eli heijastaa sitä mihin synnyin.

Hyviä puolia on jonkinlainen vapauden tunne, joka on tietysti henkilökohtainen kokemus. Olen aina inhonnut ahtaita lokeroita, ja koin jo lapsena sellaisen perus keskiluokkaisen elämän tylsäksi ja mielenkiinnottomaksi, vaikka näin aikuisena näen sen tuoman sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden kyllä. En silti edelleenkään haaveile keskiluokkaisesta elämästä, vaan vapaudesta ja seikkailuista. En ole turvallisuushakuinen luonne, enkä saa tyydytystä siitä, kun kaikki on "hyvin". Riskit ei myöskään pelota ja ahdista. 

Mikä sinun elämäntilanne siis nyt on? Mikä tuo lasku oli?

Vierailija kirjoitti:

Oletko vaihtanut yhteiskuntaluokkaa

Kesän lapsi

Ja miten se näkyy? Kiinnostaa myös, mitkä asiat eivät muutu, vaikka esim. Opiskelun kautta vaihtaisi luokkaa? Onko joku myös laskeutunut alemmas? Kiinnostaa nää teemat.

.

Onhan sitä noustu.

Lapsena/nuorena olin köyhälistöä.

Ammattitöissä olin ylempää keskiluokkaa.

Nyt olen varakasta yläluokkaa, elän miljonäärinä pääomillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt luokkalaskun. Huonoja puolia on se, ettei oikein tunne muita joilla olisi yhtä vähän rahaa ja on sosiaalisesti aika väliinputoaja, koska tuttavapiiri on kuitenkin pitkälti se mikä on, eli heijastaa sitä mihin synnyin.

Hyviä puolia on jonkinlainen vapauden tunne, joka on tietysti henkilökohtainen kokemus. Olen aina inhonnut ahtaita lokeroita, ja koin jo lapsena sellaisen perus keskiluokkaisen elämän tylsäksi ja mielenkiinnottomaksi, vaikka näin aikuisena näen sen tuoman sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden kyllä. En silti edelleenkään haaveile keskiluokkaisesta elämästä, vaan vapaudesta ja seikkailuista. En ole turvallisuushakuinen luonne, enkä saa tyydytystä siitä, kun kaikki on "hyvin". Riskit ei myöskään pelota ja ahdista. 

Mikä sinun elämäntilanne siis nyt on? Mikä tuo lasku oli?

En ole saavuttanut lähellekään sitä elintasoa kuin vanhemmillani ja isovanhemmillani tämän ikäisenä, enkä luultavasti koskaan tule saavuttamaankaan. Voisin saavuttaa jotain sinnepäin vain, jos sattumalta osuisinkin luovuudella kultasuoneen, mutta niin tuskin käy ja olen asennoitunut olemaan koko elämäni ns. köyhä (suomalaisittain).

Sen tarkemmin en ala elämääni vauvapalstalle selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin kiinnostavaa, että usein mielletään, että yhteiskuntaluokkia ei enää ole. Uusimmissa tutkimuksissa kuitenkin ne selkeästi löytyy edelleen. Tällä hetkellä eriytyminen voimistaa niitä yhä.

Ja miksi nämä herättävät usein paljon tunteita?

Mitä tapoja itse miellät eri luokkiin kuuluvaksi? Mitä teet eri lailla kuin vanhempasi? Ap

En oikein ymmärrä, miten joku voi ajatella, että yhteiskuntaluokkia ei olisi? Se, että kaikki lapset pääsevät kouluun on oikeastaan ainoa asia, mikä kuuluu kaikille. Kaikki saa toki opintotuen ja -lainankin, mutta opiskeluun pääsyyn vaikuttaa yhteiskuntaluokka.

Opiskeluun pääsyyn vaikuttaa omat lahjat ja ahkeruus.

Luokkatausta ei suomessa ole este opiskelulle, eikä varattomuus.

Opiskelemalla pidempään kuin omat vanhemmat, käymällä töissä siinä ohessa.

Säästäväinen elämäntapa tuli perintönä. Ei vaihtunut kerska- tai edes suurkulutukseen tulojen noustessa.

Nuorempana tärkeää oli saada elämä varallisesti korkeammalle tasolle, ikää myöten on pehmeämmät arvot saaneet tilaa.

Nyt osaan pitää vapaata ja lomaa, vietän aikaa perheen kanssa. Autan läheisiä ihmisiä, annan aikaa ja apuani.

Onnellisuus ei tule rahasta. Enemmänkin tasapainosta, suunnittelusta ja kuitenkin hetkessä elämisestä. Siitä että on haaveita ja joskus mahdollisuus toteuttaa joitain niistä.