Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrättekö, miten tärkeä asia velaton omistusasunto on erityisesti eläkkeellä? Mieluummin 117 euroa kuussa vastikkeeseen kuin 1117 euroa v...
Näin se vain on
09.06.2023 |
Ja kun omistusasunnon älyää ostaa nuorena, ehtii velattomana kerryttää säästöjä ja sijoituksiakin ennen eläköitymistä. Ja puolisolle ja lapsillekin jää jotain, kun aika jättää.
Siis oikeasti käy sääliksi eläkeläisiä, jotka joutuvat työntämään ison osan eläkkeestään vuokraisännälle.
Itse olen valinnut omistusasumisen ja kohta on asuntovelka maksettu. Hyvä uudehko yhtiö, pieni vastike eikä remonttitarpeita (niihinkin kyllä löytyy tarvittaessa rahaa).
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ole tajunnut ostaa nuorena asuntoa, joka on uudehkossa taloyhtiössä vielä kun olen vanha. Eikä remonttitarpeita ilmene koskaan ja vastike pysyy samana koko ajan.
Ikävästi ostin normaalin asunnon taloyhtiöstä, jossa remonttitarpeita jo ollut.
Itse olen tajunnut muuttaa aina välillä uudempaan enkä istua siellä vanhenevassa remontteja odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunto on siinäkin mielessä järkisijoitus, että sen voi palvelukotiin muuttaessa myydä ja näin saada rahaa, jolla maksaa palveluasumisesta. Lähisukulaiseni on töissä vanhustenhoidossa, ja kuunneltuani hänen kuvauksiaan siitä, mikä on todellisuus alalla, kannustan kaikkia hankkimaan taloudellista turvaa vanhuuspäiviin. Suomessa luotetaan sinisilmäisesti siihen, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii. Oikeasti tarjottu palvelutaso on sellainen, että juuri ja juuri pysyy hengissä. Roskapussin viemisestä lähtien kaikista palveluista laskutetaan erikseen. Harvan eläke riittää kattamaan kuluja. Ajatus on, että sukulaiset maksaisivat osan kuluista, mutta läheskään kaikissa perheissä näin ei ole. Kauheinta on ollut kuulla perheistä, joissa lapset eivät suostu maksamaan vanhemmille mitään palveluja, mutta perintö kuitenkin kelpaa. Vanhemmat eivät joko raaski myydä omaisuuttaan, tai sitten he eivät enää ole kykeneviä hoitamaan asiaa. Jos siis haluaa elää ihmisarvoista elämää vanhuksena, on syytä varata itse tätä varten rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen velattoman asunnon voi korvata myös osinkosalkulla, joka sylkee kuukausittain sen verran osinkoja, että sillä maksaa sen vuokran ja lisäksi jää vähän rillutteluun.
Ihan riippumatta siitä, asuuko vuokralla vai omistusasunnossa, siihen asumiseen ei kannata laittaa määräänsä enempää rahaa eikä varsinkaan kaikkia rahojaan. Sen omistusasunnon lisäksi pitää olla myös hyvä potti sijoituksissa. Vuokra-asujalla pitää olla suurempi potti kattamaan korkeampia asumiskuluja.
Ei se omistusasunto ole mitenkään päin ainoa tapa turvata toimeentulo eläkkeellä.
Minkäkokoinen osakesalkku pitää olla että sieltää esim 1000€ kuussa osinkoja kohtalaisen luottavasti?
Vierailija kirjoitti:
Asunto on siinäkin mielessä järkisijoitus, että sen voi palvelukotiin muuttaessa myydä ja näin saada rahaa, jolla maksaa palveluasumisesta. Lähisukulaiseni on töissä vanhustenhoidossa, ja kuunneltuani hänen kuvauksiaan siitä, mikä on todellisuus alalla, kannustan kaikkia hankkimaan taloudellista turvaa vanhuuspäiviin. Suomessa luotetaan sinisilmäisesti siihen, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii. Oikeasti tarjottu palvelutaso on sellainen, että juuri ja juuri pysyy hengissä. Roskapussin viemisestä lähtien kaikista palveluista laskutetaan erikseen. Harvan eläke riittää kattamaan kuluja. Ajatus on, että sukulaiset maksaisivat osan kuluista, mutta läheskään kaikissa perheissä näin ei ole. Kauheinta on ollut kuulla perheistä, joissa lapset eivät suostu maksamaan vanhemmille mitään palveluja, mutta perintö kuitenkin kelpaa. Vanhemmat eivät joko raaski myydä omaisuuttaan, tai sitten he eivät enää ole kykeneviä hoitamaan asiaa. Jos siis haluaa elää ihmisarvoista elämää vanhuksena, on syytä varata itse tätä varten rahaa.
Ei lehtiartikkelit asian tiimoilta ole kuitenkaan hukkaan menneet. Nuoremmat sukupolvet ainakin miettivät säästöjen kerryttämistä tuhlailun sijaan.
Omistusasuminen on muutenkin järkevää - se on minulle kerryttänyt ainakin 100 000 € pätäkkää verrattuna siihen, että olisin asunut vuokralla.
Huolimatta siitä, että osan taloista olen myynyt ns. tappiolla, eli halvemmalla kuin mitä olen ostanut. Siitä huolimatta säästö verrattuna vuokra-asumiseen on ollut huikea.
Vihoviimeisin juttu on joutua eläkkeellä johonkin laitokseen. Ne on nimittäin tässä maassa räätälöity siten, että tuhkat viedään pesästä kaikilta muilta paitsi satumaisen rikkailta. Tätä kohtaloa kannattaa ennaltaehkäistä hyvin elintavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espanjassa on halvemmat elinkustannukset, vuokrat mukaanlukien. Sääkin miellyttää. Terveydenhoito toimii paremmin kuin Suomessa ja Kela maksaa. Mikäs siinä ollessa. Asu sinä siellä korvessa omakotitalossa.
Hola amigos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto on siinäkin mielessä järkisijoitus, että sen voi palvelukotiin muuttaessa myydä ja näin saada rahaa, jolla maksaa palveluasumisesta. Lähisukulaiseni on töissä vanhustenhoidossa, ja kuunneltuani hänen kuvauksiaan siitä, mikä on todellisuus alalla, kannustan kaikkia hankkimaan taloudellista turvaa vanhuuspäiviin. Suomessa luotetaan sinisilmäisesti siihen, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii. Oikeasti tarjottu palvelutaso on sellainen, että juuri ja juuri pysyy hengissä. Roskapussin viemisestä lähtien kaikista palveluista laskutetaan erikseen. Harvan eläke riittää kattamaan kuluja. Ajatus on, että sukulaiset maksaisivat osan kuluista, mutta läheskään kaikissa perheissä näin ei ole. Kauheinta on ollut kuulla perheistä, joissa lapset eivät suostu maksamaan vanhemmille mitään palveluja, mutta perintö kuitenkin kelpaa. Vanhemmat eivät joko raaski myydä omaisuuttaan, tai sitten he eivät enää ole kykeneviä hoitamaan asiaa. Jos siis haluaa elää ihmisarvoista elämää vanhuksena, on syytä varata itse tätä varten rahaa.
Ei lehtiartikkelit asian tiimoilta ole kuitenkaan hukkaan menneet. Nuoremmat sukupolvet ainakin miettivät säästöjen kerryttämistä tuhlailun sijaan.
Vanhemmilla sukupolvilla ajatus on jättää perintöä lapsille. Vastineeksi he odottavat, että lapset huolehtivat heistä vanhoina. Vanhuksille on itsestäänselvyys, että perhe huolehtii vanhoista ja sairaista, nuoremmat taas ovat kasvaneet hyvinvointiyhteiskunnassa ja odottavat, että yhteiskunta pitää huolen. Kuvaamani tilanne, jossa vanhuksista ei olla halukkaita huolehtimaan, mutta perintöön koetaan kuitenkin olevan oikeus, on yllättävän yleinen. Minusta omaisuuden pakkomyynti olisi paras ratkaisu näissä tilanteissa. On väärin, että yhteiskunta maksaa vanhusten hoidon, jos heillä olisi sekä realisoitavaa omaisuutta että maksukykyisiä perillisiä. Jos perilliset eivät halua kuluja maksaa, ei heillä tulisi olla oikeutta perintöönkään. Se, että vanhukset saisivat täyden hoivan vastineeksi aikoinaan maksamistaan veroista, on utopiaa, joka ei toteudu nyt ja vielä vähemmän tulevaisuudessa, kun veronmaksajia on vähemmän ja eläkeläisiä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnosta, jonka yhtiövastike on vähän yli 100 euroa kuussa (=pieni yksiö) ei joudu maksamaan vuokraa toistatuhatta euroa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Noh, tänä päivänä ongelma lienee siinä, ettei nuorena ole sellaista työpaikkaa, josta saatavalla palkalla saisi pankista asuntolainaa. Lisäksi, jos nuorena asuu vuokralla, ei jää rahaa säästää oman asunnon "käsirahaa" varten. Jos vielä työssäkäyvänäkin tarvitsee asumistukea selvitäkseen vuokrastaan, lienee aika selvää, että siinä ei paljon omaa asuntoa varten säästellä eikä myöskään pankki katso, että olisi järkevää myöntää asuntolainaa.
Mutta sinänsä olen ihan samaa mieltä kanssasi. Mulla eläkepäivät lähenee ja vaikka eläkeeni tuleekin olemaan jonkin verran keskimääräistä suurempi, olisi aika hanurista, jos puolet eläkkeestä menisi vuokraan, vaikka asuisi kerrostaloyksiössä.
Myöskään epämääräisillä pätkätyösuhteilla, joilla ei ole jatkuvuutta, ei saa lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, osa saa perinnöksi asunnon johon voi sitten ehkä muuttaa asumaan
asuntojen hinnan romahdus tulee tarjoamaan hyviä ostopaikkoja ensiasunnon ostajalle
Tällaiset keskustelut ovat järjettömiä. Ihan kuin kyseessä olisi jokin turvavyön käyttö jonka jokainen voi tehdä tai jättää tekemättä. Jokaisella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ostaa asuntoa.
Mitä seuraavaksi? Esim. ymmärrättekö miten tärkeää olisi käydä töissä että saa palkkaa? Wow, sitä ei varmaan töitä hakeva työtön ole tullut ajatelleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusasunto maaseudulla jää perillisten riesaksi, mutta vaikka sen myisi halvalla, niin ainahan se on extraa. Jos taas itse olet se ikäinen, että elinaikaa on vielä vuosikymmeniä, niin sen maaseutuasunnon arvo voikin heiketä niin, että et saa edes omiasi takaisin. Pääkaupunkiseudulla taas voi olla toisin tai remppakulujen jälkeen se on vähän 50-60 saatko omiasi takaisin. Mutta oletettavasti saat kuitenkin sen verran, että elät mukavasti pienemmässä asunnossa lopun elämääsi.
Elä ja nauti. Miksi kenellekään 'pitää' jättää yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elä ja nauti. Miksi kenellekään 'pitää' jättää yhtään mitään?
Miksei? Mä ainakin haluan turvata edes jollain tapaa heikompiosaisen lapsemme elämän myös sen jälkeen, kun en ole enää täällä. Saa ainakin asunnon itselleen ilman, että tarvii pienellä palkalla lähteä vapaille markkinoille vuokralle.
Miten ihmeessä te kuvittelette, että ikänsä hyvin pienipalkkaisissa töissä raatanut äitini olisi koskaan voinut ostaa asunnon? :O Itse olen hyvin pienituloinen ja ollut jatkuvasti töissä, mutta ei mitään mahdollisuutta asunnon ostoon - ei koskaan. Kun takana ei ole sukua eikä perintöjä, vaikka koulutusta olisikin, se ei takaa nykyään mitään!
Terveisin, köyhimykset vuokralla (eikä edes kaupungin asunnossa, itse me eläkeläiset maksamme koko vuokramme ilman mitään tukia, prle)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä te kuvittelette, että ikänsä hyvin pienipalkkaisissa töissä raatanut äitini olisi koskaan voinut ostaa asunnon? :O Itse olen hyvin pienituloinen ja ollut jatkuvasti töissä, mutta ei mitään mahdollisuutta asunnon ostoon - ei koskaan. Kun takana ei ole sukua eikä perintöjä, vaikka koulutusta olisikin, se ei takaa nykyään mitään!
Terveisin, köyhimykset vuokralla (eikä edes kaupungin asunnossa, itse me eläkeläiset maksamme koko vuokramme ilman mitään tukia, prle)
Melko pienipalkkainen isoäitini, joka jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi erottuaan juopottelevasta, uskottomasta ja väkivaltaisesta isoisästäni, osti kolmion lasten ollessa teini-ikäisiä. Tämä tapahtui 1970-luvun lopussa. Hän sai maksettua asunnon velattomaksi vähän ennen eläkkeelle jäämistään 1990-2000-lukujen vaihteessa eli noin 20 vuodessa. Kyllä tämä siis aivan mahdollista on, joskin harvinaista. Isoäiti oli hyvin käytännöllinen ihminen, joka ompeli paljon vaatteita itse ja valmisti säilykkeitä. Isoäiti joutui itse asiassa jäämään terveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle verrattain nuorena, joten hänen eläkekertymänsä oli pieni. Omistusasunto toi turvaa. Häneltä jäi lopulta jopa vähän perintöä kaikille kolmelle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Asunto on siinäkin mielessä järkisijoitus, että sen voi palvelukotiin muuttaessa myydä ja näin saada rahaa, jolla maksaa palveluasumisesta. Lähisukulaiseni on töissä vanhustenhoidossa, ja kuunneltuani hänen kuvauksiaan siitä, mikä on todellisuus alalla, kannustan kaikkia hankkimaan taloudellista turvaa vanhuuspäiviin. Suomessa luotetaan sinisilmäisesti siihen, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii. Oikeasti tarjottu palvelutaso on sellainen, että juuri ja juuri pysyy hengissä. Roskapussin viemisestä lähtien kaikista palveluista laskutetaan erikseen. Harvan eläke riittää kattamaan kuluja. Ajatus on, että sukulaiset maksaisivat osan kuluista, mutta läheskään kaikissa perheissä näin ei ole. Kauheinta on ollut kuulla perheistä, joissa lapset eivät suostu maksamaan vanhemmille mitään palveluja, mutta perintö kuitenkin kelpaa. Vanhemmat eivät joko raaski myydä omaisuuttaan, tai sitten he eivät enää ole kykeneviä hoitamaan asiaa. Jos siis haluaa elää ihmisarvoista elämää vanhuksena, on syytä varata itse tätä varten rahaa.
Miksi ihmeessä niiden lasten pitäisi palvelut maksaa jos vanhuksella on omaakin omaisuutta ihan perinnöksi asti jäämässä? Niistähän ne kulut tietysti maksetaan.
Verottajan pitää puuttua tähän! Me toiset joudumme maksamaan jopa tuhat euroa vuokraa asunnosta ja
se on epäreilua että jotkut maksaa vain vähän. Tuollainen omassa asunnossa asuminen pitäisi laittaa tuloveron piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Verottajan pitää puuttua tähän! Me toiset joudumme maksamaan jopa tuhat euroa vuokraa asunnosta ja
se on epäreilua että jotkut maksaa vain vähän. Tuollainen omassa asunnossa asuminen pitäisi laittaa tuloveron piiriin.
Hahhahhaa!! >:) Maksoi asuntolainaa 15 vuotta ja se oli siinä. Vuokralaiset maksaa vuokraa koko loppuelämänsä eli n. 70 vuotta. Nyt olen keryttänyt 57 000 euroa säästöjä. Laskeskelin että eläkeikään mennessä 300 000 euroa.
Omakotitaloissa on jo kiinteistövero.