Miehellä ei ole ajokorttia!

Olin pitkään ilman korttia. Ei vain ikinä ollut tarvetta, kun metrolla pääsi työpaikan viereen ja kaupat sekä muut palvelut olivat kivenheiton päässä kotoa.

Autokoulun aloitin kun puoliso tuli raskaaksi.

Kaikista ei ikävä kyllä ole ajamaan autoa, vaikka halua olisi. Itse sain tämän kantapään kautta oppia, kävin inssissä vaikka kuinka monta kertaa mutta ei vaan mennyt läpi. Lopulta luovutin ja totesin että ei minusta ole tähän. Ehkä voisin onnistua saamaan tuurilla inssin läpi jos saisin automaattivaihteisella autolla ajaa mutta kyllä silti olisin todennäköisesti vaaraksi itselleni ja muille tuolla liikenteessä. Ilman ajokorttia ollaan siis menty tähän asti. Olen oppinut elämään asian kanssa jotenkuten mutta kyllä silti tunnen pientä katkeruutta autoja ja ajamista kohtaan

M37

Kaikki eivät edes tarvitse omaa autoa, liikkuminen sujuu hyvin muutenkin ja jos ei tarvitse välttämättä omaa autoa ei tarvitse korttiakaan eikä siinä ole mielestäni yhtään mitään ihmettelemistä on sitten kysymys ajokortittomista miehistä tai naisista. Itselläni on ajokortti, toisten ihmisten patistelun seurauksena ihan turhaan aikanaan hankittu ja ajaminen on kohdallani jäänyt todella vähälle enkä ole koskaan edes harkinnut oman auton hankkimista.

Tunnen monta stadissa asuvaa nuorta miestä, jotka eivät ole kokeneet tarpeelliseksi ajaa ajokorttia. Mutta kyllä he tulevat vielä sen hankkimaan, ennustan. Ennen oli tärkeää saada ajolupa juuri heti 18 täytettyään, nykyään niin ei taida olla.

Minulla ei ole, koska vanhempani eivät sitä kustantaneet tai edes mitään koko asiasta puhuneet. Opiskeluiden jälkeen linnoittauduin vuokrayksiööni selaamaan nettiä ja pornoa, töissä en ole ollut.

M43

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mutta en uskalla/osaa ajaa. Enkä halua ajaa. Mitäs siihen sanot?

Että et uskalla ajaa kun et osaa ajaa. Mikset opettele?

Todella outoa...pistä kiertoon..

Tuon esiin kaksi vastakkaista näkökulmaa:

Ajoin kyllä ajokortin 18-vuotiaana mutta koska asuin suuren osan aikuiselämääni kaupungeissa, pääosin Helsingin keskustassa, en koskaan autoillut tai omistanut autoa. Ei ollut mitään tarvetta eivätkä autot kiinnostaneet. Helsingissä oli täysin normaalia, ettei ollut autoa (tai ajokorttia). Pidin täysinä idiootteina ihmisiä, joiden mielestä miesten pitää osata ajaa ja olla kiinnostuneita autoista.

Mutta.

Nelikymppisenä muutin maaseudulle, jossa auto on välttämättömyys. Julkista liikennettä ei ole, eikä kukaan täysipäinen ajele lumisilla maaseudun teillä polkupyörällä. Nyt kun olen ensimmäistä kertaa autoillut säännöllisesti, olen kiitollinen siitä, että köyhä äitini kustansi ajokorttini teinipoikana. Tuskin tässä iässä oppisin enää ajamaan, jos pitäisi aivan alusta opetella.

Ja siinä määrin tarpeellinen auto nykyään on, että kieltämättä olen alkanut pitää hieman outona sitä, jos miehellä ei ole ajokorttia. En puhu nyt siitä, jos ei terveydellisistä tai ideologisista syistä ole korttia vaan siitä, ettei vain huvikseen ole hankkinut sellaista.

En itsekään ole mikään superautoilija mutta eittämättä käy hieman kateeksi itseäni miehekkäämmät herrat, jotka osaavat korjata ja käsitellä autoja tavoilla, jotka ovat itselleni vielä mysteerejä. Autojen tekniikka onkin täällä maaseudulla alkanut kiinnostaa enemmän, ja huomaan muuttuvani kaiken aikaa enemmän kaupungin androgyynistä ajokortittomasta miehestä perinteisemmän maskuliinisen miehen kaltaiseksi.

Luulen että elinympäristö vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka näistä asioista ajattelee. En olisi nimittäin kymmenen vuotta sitten uskonut koskaan ajattelevani näin mutta: kieltämättä nyt pidän vapaaehtoisesti ajokortitonta miestä ainakin lievästi naurettavana.