Lue keskustelun säännöt.
Naisena haluaisin samanlaisia kaverisuhteita kuin miehillä on
08.06.2023 |
Olen töissä miesvaltaisella alalla, joten siksi tullut läheltä seurattua miesten kaveruutta. Eli en tiedä onko naisilla tällaista vai ei, oman kokemukseni mukaan ei. Eli töissä saatetaan ihan pienellä kynnyksellä heittää kollegalle että "hei riku, milloin lähdetään ampumaradalle räiskimään" tai sitten että "hei perjantaina esiintyy se ja se siellä terassilla, kuka lähtee messiin" tai "mika, huomenna mennään kalalle illalla eiks niin" ja näiden välillä ei välttämättä ole mitään sen syvempää ystävyyttä, hyvän päivän tuttuja töissä ovat ja ikähaarukka vieläpä sellainen +/-15vuotta. Tai sitten joltakin löytyy joku taito korjata joku juttu niin helposti heitetään sille toiselle että "hei tuu käymään meillä, mä voin laittaa sen kuntoon". Naisten näkemiseen taas koskaan ei sisälly mitään tuollaista tekemistä vaan se on joko lenkkeily, shoppailu tai kahvilla käynti ja juttelu. (Nämäkin ovat mukavia välillä). Mutta kaikkiin näihin liittyy vahvasti se keskustelu omista tai toisen tai jostakin muista asioista. Välillä tuntuu että kaipaisin tällaisia kevyitä tapaamisia kavereiden kanssa kun omaa perhettä ei ole mutta eipä näitä naisilla ole.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kaipaan spontaaneja ja tekemisentäyteisiä tapaamisia, mutta naurattaa sen laittaminen miesten jutuksi. En itsekään jaksa naisia, jotka pitävät miehiä parempina. Aktiivisia, hauskoja, rentoja ja spontaaneja naisia on olemassa paljon ja voit ihan vapaasti aloittaa olemalla sellainen.
Voin kuvitella millaista olisi ap:n seurassa. Koko ajan kyräilisi ja vertailisi minua miehiin. Aina kun tekisin tai sanoisin jotain mikä ei ap:ta miellytä, ap tuumisi että siinä on taas tyypillinen nainen. Pikku hiprakassa alkaisi sitten purkaa mieltään ja haukkua naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää (naisten välisissä) kaverisuhteissa se, kun aina pitäisi olla niin hirveän läheisiä, kuin paita ja perse sen toisen kanssa. Kaikki asiat suunnilleen pitäisi jakaa ja jatkuvasti olla yhteyksissä ja nähdä. Mä en vain jaksa, tarvin omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kaipaan spontaaneja ja tekemisentäyteisiä tapaamisia, mutta naurattaa sen laittaminen miesten jutuksi. En itsekään jaksa naisia, jotka pitävät miehiä parempina. Aktiivisia, hauskoja, rentoja ja spontaaneja naisia on olemassa paljon ja voit ihan vapaasti aloittaa olemalla sellainen.
Jos sanon jonkun homman mikä toimii omasta mielestä paremmin pääsääntöisesti toisen sukupuolen edustajilla niin pidänkö silloin niitä parempina? Mennyt vissiin ohi se miten KAIPAAN naisten kesken samanlaista toimintaa. Enkä minä yksin voi olla sellainen nainen tai voin mutta haluaisin löytää niitä samankaltaisia. Ap
Ajatteleeko ihmiset joilla on paljon kavereita että näiden kaverien pitäisi olla hänen kaltaisiaan? Eivät yleensä ajattele, eikä tuo ole mikään sukupuoleen sidottu asia sekä miehissä että naisissa löytyy heitä jotka eivät löydä ystäviä tai kavereita samoin kuin heitä jotka niitä löytää käytännössä mistä tahansa. Ystäviä löytävät ovat avoimia, eivät tee ennakkoluuloja sen perusteella että koska tuo on nainen hän on tällainen, tuo on mies hän on tällainen. Tai tuo on ammatiltaan tämä hän ihan varmasti ajattelee noin.
Ei kaikki oo yksilöstä kii. Itse asuin ennen kaupungissa ja tosi helppo oli löytää spontaania seuraa tekemiseen. Melkein kaikki tuntemani naiset oli lapsettomia.
Nyt asun maalla ja miehelläni on kyllä kavereita. Lapsettomia naisia täällä ei juuri oo, meno on vanhanaikaista ja naiset kii perheissään.
Itse asun myös maalla ja niitä erilaisia kaveriporukoita kyllä löytyy niin töissä kuin vapaa-ajan harrastuksista. Kyllä se on ihan siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Täysin samalla tavalla ajattelevia ja samassa elämäntilanteessa olevia kavereita ei ehkä löydy lähialueelta ja auto on usein välttämätön. Etunsa on tietenkin siitäkin että silloin kun lapset oli pieniä mies osallistui lasten hoitoon.
Itse koen että se on pelkästään rikkaus että niillä kavereilla on erilaiset elämäntilanteet. Osalla on lapsia, osalla ei, osa on työelämässä, osa ei jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kaipaan spontaaneja ja tekemisentäyteisiä tapaamisia, mutta naurattaa sen laittaminen miesten jutuksi. En itsekään jaksa naisia, jotka pitävät miehiä parempina. Aktiivisia, hauskoja, rentoja ja spontaaneja naisia on olemassa paljon ja voit ihan vapaasti aloittaa olemalla sellainen.
Jos sanon jonkun homman mikä toimii omasta mielestä paremmin pääsääntöisesti toisen sukupuolen edustajilla niin pidänkö silloin niitä parempina? Mennyt vissiin ohi se miten KAIPAAN naisten kesken samanlaista toimintaa. Enkä minä yksin voi olla sellainen nainen tai voin mutta haluaisin löytää niitä samankaltaisia. Ap
Ajatteleeko ihmiset joilla on paljon kavereita että näiden kaverien pitäisi olla hänen kaltaisiaan? Eivät yleensä ajattele, eikä tuo ole mikään sukupuoleen sidottu asia sekä miehissä että naisissa löytyy heitä jotka eivät löydä ystäviä tai kavereita samoin kuin heitä jotka niitä löytää käytännössä mistä tahansa. Ystäviä löytävät ovat avoimia, eivät tee ennakkoluuloja sen perusteella että koska tuo on nainen hän on tällainen, tuo on mies hän on tällainen. Tai tuo on ammatiltaan tämä hän ihan varmasti ajattelee noin.
Ei kaikki oo yksilöstä kii. Itse asuin ennen kaupungissa ja tosi helppo oli löytää spontaania seuraa tekemiseen. Melkein kaikki tuntemani naiset oli lapsettomia.
Nyt asun maalla ja miehelläni on kyllä kavereita. Lapsettomia naisia täällä ei juuri oo, meno on vanhanaikaista ja naiset kii perheissään.
Itse asun myös maalla ja niitä erilaisia kaveriporukoita kyllä löytyy niin töissä kuin vapaa-ajan harrastuksista. Kyllä se on ihan siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Täysin samalla tavalla ajattelevia ja samassa elämäntilanteessa olevia kavereita ei ehkä löydy lähialueelta ja auto on usein välttämätön. Etunsa on tietenkin siitäkin että silloin kun lapset oli pieniä mies osallistui lasten hoitoon.
Itse koen että se on pelkästään rikkaus että niillä kavereilla on erilaiset elämäntilanteet. Osalla on lapsia, osalla ei, osa on työelämässä, osa ei jne.
Joo mä siis ajankin kauemmas tapaamaan omanhenkisiä kavereita. Miehen taas ei tarvitse tehdä niin, samalta kylältä heti löytyy seuraa milloin mihinkin. Eikä täällä asu yhtään toista ikäistäni lapsetonta naista, mut lapsettomia miehiä on monta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan sellaista spontaniuutta.
En voi esimerkiksi näin naisena töissä ehdottaa kolmelle (miespuoliselle) tiimikaverille että mä voin varata saunan perjantaiksi tuolta toimiston katolta, tuokaan omat juomat. Jos olisin mies niin siinä ei olisi mitään outoa.
IT-alalla tämä on kyllä ihan normaalia... Mutta välillä tuntuukin että nörtti on joku kolmas sukupuoli, ollaan kaikki lähinnä kiinnostuneita tietokoneista ja niihin liittyvistä asioista, ei siinä jouda sukupuolia niin hirveästi pohtia ja vaikeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan sellaista spontaniuutta.
En voi esimerkiksi näin naisena töissä ehdottaa kolmelle (miespuoliselle) tiimikaverille että mä voin varata saunan perjantaiksi tuolta toimiston katolta, tuokaan omat juomat. Jos olisin mies niin siinä ei olisi mitään outoa.
IT-alalla tämä on kyllä ihan normaalia... Mutta välillä tuntuukin että nörtti on joku kolmas sukupuoli, ollaan kaikki lähinnä kiinnostuneita tietokoneista ja niihin liittyvistä asioista, ei siinä jouda sukupuolia niin hirveästi pohtia ja vaikeilla.
Jaa et ole sitten uutisia seurannut? IT-alalla on ollut paljon seksuaalista ahdistelua ja naisten syrjimistä. Lue joskus lehtiä niin ei tule noin naiiveja kuvitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kaipaan spontaaneja ja tekemisentäyteisiä tapaamisia, mutta naurattaa sen laittaminen miesten jutuksi. En itsekään jaksa naisia, jotka pitävät miehiä parempina. Aktiivisia, hauskoja, rentoja ja spontaaneja naisia on olemassa paljon ja voit ihan vapaasti aloittaa olemalla sellainen.
Jos sanon jonkun homman mikä toimii omasta mielestä paremmin pääsääntöisesti toisen sukupuolen edustajilla niin pidänkö silloin niitä parempina? Mennyt vissiin ohi se miten KAIPAAN naisten kesken samanlaista toimintaa. Enkä minä yksin voi olla sellainen nainen tai voin mutta haluaisin löytää niitä samankaltaisia. Ap
Ajatteleeko ihmiset joilla on paljon kavereita että näiden kaverien pitäisi olla hänen kaltaisiaan? Eivät yleensä ajattele, eikä tuo ole mikään sukupuoleen sidottu asia sekä miehissä että naisissa löytyy heitä jotka eivät löydä ystäviä tai kavereita samoin kuin heitä jotka niitä löytää käytännössä mistä tahansa. Ystäviä löytävät ovat avoimia, eivät tee ennakkoluuloja sen perusteella että koska tuo on nainen hän on tällainen, tuo on mies hän on tällainen. Tai tuo on ammatiltaan tämä hän ihan varmasti ajattelee noin.
Ei kaikki oo yksilöstä kii. Itse asuin ennen kaupungissa ja tosi helppo oli löytää spontaania seuraa tekemiseen. Melkein kaikki tuntemani naiset oli lapsettomia.
Nyt asun maalla ja miehelläni on kyllä kavereita. Lapsettomia naisia täällä ei juuri oo, meno on vanhanaikaista ja naiset kii perheissään.
Itse asun myös maalla ja niitä erilaisia kaveriporukoita kyllä löytyy niin töissä kuin vapaa-ajan harrastuksista. Kyllä se on ihan siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Täysin samalla tavalla ajattelevia ja samassa elämäntilanteessa olevia kavereita ei ehkä löydy lähialueelta ja auto on usein välttämätön. Etunsa on tietenkin siitäkin että silloin kun lapset oli pieniä mies osallistui lasten hoitoon.
Itse koen että se on pelkästään rikkaus että niillä kavereilla on erilaiset elämäntilanteet. Osalla on lapsia, osalla ei, osa on työelämässä, osa ei jne.Joo mä siis ajankin kauemmas tapaamaan omanhenkisiä kavereita. Miehen taas ei tarvitse tehdä niin, samalta kylältä heti löytyy seuraa milloin mihinkin. Eikä täällä asu yhtään toista ikäistäni lapsetonta naista, mut lapsettomia miehiä on monta.
Onko miesten kaverit kaikki lapsettomia? Eipä taida olla. Ja ainakin oma mieheni saattaa lähteä kalaan kaverin kanssa joka ei ns. ole samanhenkinen kuin hän. Sillä kertaa keskustellaan niistä asioista jotka kaveruksia yhdistää vaikka vain siitä kalastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt toistuvasti saada myös kavereiden naiset mukaan, mutta ei se onnistu. Naiset ei halua ja kaveritkaan ei halua. Molemmilla eri syyt. Naiset voisi kyllä suhtautua elämään vähän kevyemmin, ihan itsensä vuoksi. Mutta jos lapsiperheen arki on naisen harteilla, niin melko kohtuutonta on vaatia mitään hellurei-meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan sellaista spontaniuutta.
En voi esimerkiksi näin naisena töissä ehdottaa kolmelle (miespuoliselle) tiimikaverille että mä voin varata saunan perjantaiksi tuolta toimiston katolta, tuokaan omat juomat. Jos olisin mies niin siinä ei olisi mitään outoa.
IT-alalla tämä on kyllä ihan normaalia... Mutta välillä tuntuukin että nörtti on joku kolmas sukupuoli, ollaan kaikki lähinnä kiinnostuneita tietokoneista ja niihin liittyvistä asioista, ei siinä jouda sukupuolia niin hirveästi pohtia ja vaikeilla.
Jaa et ole sitten uutisia seurannut? IT-alalla on ollut paljon seksuaalista ahdistelua ja naisten syrjimistä. Lue joskus lehtiä niin ei tule noin naiiveja kuvitelmia.
Ei tarvitse lukea lehdestä, koska olen ollut yli 10 vuotta it-alalla, 5 eri firmassa. Tiedän että ahdistelua on - sitä on ihan joka alalla ja kaikissa paikoissa joissa on miehiä ja joissain sellaisissakin joissa ei ole - mutta omalle kohdalle ei ole sattunut (toisin kuin esim.baareissa) ja väitän että se johtuu nimenomaan nörttimäisten miesten kanssa ajan viettämisestä, kaikki it-alan miehet eivät ole nörttejä vaan aika normoja. Enkä ihan purematta niele väitettä että sitä olisi it-alalla enemmän kuin muualla, sillä yleensä ahdistelua esiintyy enemmän siellä missä miehillä on valtasuhde naisiin ja naisia on saatavilla paljon ja he ovat siten helposti korvattavissa kuten esim elokuva-alalla, josta vähän väliä näitä kohuja onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveruudessa on se hienoa, ettei siinä ole mitään jännitettä. Jutellaan, heitetään läppää, puhutaan ns.paskaa, juodaan olutta ja parannetaan maailmaa. Naiset istuvat miesten seurassa lähinnä tuppisuuna eikä puhuta mitään. Odotetaan, että neiti prinsessalle puhutaan. Ei kukaan mies jaksa sellaista. Siksi on erikseen poikien illat ja tyttöjen illat. Itsellä on useampana kesänä mökkiviikonloppu, jossa 15 äijää kokoontuu keskenään ryyppäämään. Siellä joskus vähän kujeillaankin ja tehdään pikku kepposia. Ei sinne ole 20 vuoden aikana yhtään naista huolittu. Ei siitä mitään tulisi.
Hitto mitä p.skaa. Jos itse liikut typerien ihmisten seurassa niin älä yleistä sitä muihin. Kunnon naisvihaa taas.
Me kyllä tehdään naisporukalla mitä vaan ja huumori kukkii. Tosin yleensä ei ole tarvetta jaotella tapaamisia sukupuolen mukaan. Juuri käytiin surffaamassa ja sen jälkeen muutamilla. Lauantaina menossa patikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan sellaista spontaniuutta.
En voi esimerkiksi näin naisena töissä ehdottaa kolmelle (miespuoliselle) tiimikaverille että mä voin varata saunan perjantaiksi tuolta toimiston katolta, tuokaan omat juomat. Jos olisin mies niin siinä ei olisi mitään outoa.
IT-alalla tämä on kyllä ihan normaalia... Mutta välillä tuntuukin että nörtti on joku kolmas sukupuoli, ollaan kaikki lähinnä kiinnostuneita tietokoneista ja niihin liittyvistä asioista, ei siinä jouda sukupuolia niin hirveästi pohtia ja vaikeilla.
Jaa et ole sitten uutisia seurannut? IT-alalla on ollut paljon seksuaalista ahdistelua ja naisten syrjimistä. Lue joskus lehtiä niin ei tule noin naiiveja kuvitelmia.
Ei tarvitse lukea lehdestä, koska olen ollut yli 10 vuotta it-alalla, 5 eri firmassa. Tiedän että ahdistelua on - sitä on ihan joka alalla ja kaikissa paikoissa joissa on miehiä ja joissain sellaisissakin joissa ei ole - mutta omalle kohdalle ei ole sattunut (toisin kuin esim.baareissa) ja väitän että se johtuu nimenomaan nörttimäisten miesten kanssa ajan viettämisestä, kaikki it-alan miehet eivät ole nörttejä vaan aika normoja. Enkä ihan purematta niele väitettä että sitä olisi it-alalla enemmän kuin muualla, sillä yleensä ahdistelua esiintyy enemmän siellä missä miehillä on valtasuhde naisiin ja naisia on saatavilla paljon ja he ovat siten helposti korvattavissa kuten esim elokuva-alalla, josta vähän väliä näitä kohuja onkin.
No kun tiedät faktat ja silti jauhat tuota paskaa että alassa ei muka ole mitään pielessä, turhaa sinulle on puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt toistuvasti saada myös kavereiden naiset mukaan, mutta ei se onnistu. Naiset ei halua ja kaveritkaan ei halua. Molemmilla eri syyt. Naiset voisi kyllä suhtautua elämään vähän kevyemmin, ihan itsensä vuoksi. Mutta jos lapsiperheen arki on naisen harteilla, niin melko kohtuutonta on vaatia mitään hellurei-meininkiä.
Harmi jos sinua haittaa kun en suhtaudu elämään tarpeeksi kevyesti sinun makuusi. En kuitenkaan viihdy ihmisten seurassa vapaa-ajalla. Luen yksin kotona maailmankirjallisuuden klassikoita. Tein sitä jo teini-ikäisenä. Ja aion jatkaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kaipaan spontaaneja ja tekemisentäyteisiä tapaamisia, mutta naurattaa sen laittaminen miesten jutuksi. En itsekään jaksa naisia, jotka pitävät miehiä parempina. Aktiivisia, hauskoja, rentoja ja spontaaneja naisia on olemassa paljon ja voit ihan vapaasti aloittaa olemalla sellainen.
Jos sanon jonkun homman mikä toimii omasta mielestä paremmin pääsääntöisesti toisen sukupuolen edustajilla niin pidänkö silloin niitä parempina? Mennyt vissiin ohi se miten KAIPAAN naisten kesken samanlaista toimintaa. Enkä minä yksin voi olla sellainen nainen tai voin mutta haluaisin löytää niitä samankaltaisia. Ap
Ajatteleeko ihmiset joilla on paljon kavereita että näiden kaverien pitäisi olla hänen kaltaisiaan? Eivät yleensä ajattele, eikä tuo ole mikään sukupuoleen sidottu asia sekä miehissä että naisissa löytyy heitä jotka eivät löydä ystäviä tai kavereita samoin kuin heitä jotka niitä löytää käytännössä mistä tahansa. Ystäviä löytävät ovat avoimia, eivät tee ennakkoluuloja sen perusteella että koska tuo on nainen hän on tällainen, tuo on mies hän on tällainen. Tai tuo on ammatiltaan tämä hän ihan varmasti ajattelee noin.
Ei kaikki oo yksilöstä kii. Itse asuin ennen kaupungissa ja tosi helppo oli löytää spontaania seuraa tekemiseen. Melkein kaikki tuntemani naiset oli lapsettomia.
Nyt asun maalla ja miehelläni on kyllä kavereita. Lapsettomia naisia täällä ei juuri oo, meno on vanhanaikaista ja naiset kii perheissään.
Itse asun myös maalla ja niitä erilaisia kaveriporukoita kyllä löytyy niin töissä kuin vapaa-ajan harrastuksista. Kyllä se on ihan siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Täysin samalla tavalla ajattelevia ja samassa elämäntilanteessa olevia kavereita ei ehkä löydy lähialueelta ja auto on usein välttämätön. Etunsa on tietenkin siitäkin että silloin kun lapset oli pieniä mies osallistui lasten hoitoon.
Itse koen että se on pelkästään rikkaus että niillä kavereilla on erilaiset elämäntilanteet. Osalla on lapsia, osalla ei, osa on työelämässä, osa ei jne.Joo mä siis ajankin kauemmas tapaamaan omanhenkisiä kavereita. Miehen taas ei tarvitse tehdä niin, samalta kylältä heti löytyy seuraa milloin mihinkin. Eikä täällä asu yhtään toista ikäistäni lapsetonta naista, mut lapsettomia miehiä on monta.
Onko miesten kaverit kaikki lapsettomia? Eipä taida olla. Ja ainakin oma mieheni saattaa lähteä kalaan kaverin kanssa joka ei ns. ole samanhenkinen kuin hän. Sillä kertaa keskustellaan niistä asioista jotka kaveruksia yhdistää vaikka vain siitä kalastamisesta.
Miehillä se isänä oleminen ei tunnu olevan niin vahvasti omaa olemista ja identiteettiä määrittävä asia kuin monilla naisilla on. Ja kyllä, täällä missä asun lapsettomia miehiä paljon. Naisia ylipäänsä vähän ja niistä vähissä lapsettomia ei juurikaan.
Ihan tilastollista faktaa se on, että kaupungeissa on lapsettomia naisia ja maalla miehiä. Eli mulle lapsettomana parisuhteessa olevana naisena tää aiheuttaa aika ison kohtaanto - ongelman, jos naispuolista kaveriseuraa kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa kyllä minulla on ollut naisten kanssa tuollaista toimintaa töissä. Vielä enemmän sitä oli naisvaltaisella opiskelualalla, jossa tuo oli viikottaista tai päivittäistä. Samoin kouluaikana. Myös naapurustossa lähinnä naiset harrastavat noita "lähdetäänpä paikkaan x" - juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jaa kyllä minulla on ollut naisten kanssa tuollaista toimintaa töissä. Vielä enemmän sitä oli naisvaltaisella opiskelualalla, jossa tuo oli viikottaista tai päivittäistä. Samoin kouluaikana. Myös naapurustossa lähinnä naiset harrastavat noita "lähdetäänpä paikkaan x" - juttuja.
Oliko myös samanlaista miesten jalustalle nostamista ja naisvihaa kuin ap:lla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pisin ja ainut kaverisuhteeni aikuisiällä on kestänyt kymmenisen vuotta. Aika paljon keskitymme yhteiseen harrastukseen. Emme puhu henkilökohtaisista asioista. En esim. tiedä hänen ikäänsä. Olemme molemmat naisia.
En ikinä huolisi ap:n seuraa. Pidän vähän yksinkertaisina niitä naisia jotka nostavat miesten tekemiset jalustalle ja kusevat hunajaa, kun miehet kehuvat heitä "hyväksi jätkäksi". Kovin nuorilta naisilta tuon vielä ymmärtää, mutta kolmen kympin tienoilla pitäisi ymmärtää paremmin. Vähän itsekunnioitusta, ap.
HAH, ihan ensiksikin, en todellakaan halua olla mikään "hyvä jätkä" ja juuri siksi en edes yritä hakeutua näihin miesporukoihin, en kaipaa mieskavereita vaan naiskavereita/tuttavia, joiden kanssa tehdä asioita spontaanisti.Ap
Ehdotatko itse koskaan naiskavereille jotain kivaa spontaania tekemistä?
Mun kaveripiirissä on tapana että eri porukoilla on whatsapp-ryhmiä joihin voi kirjoittaa esim. Että olen menossa tänään paikkaan x tekemään asia y, lähteekö joku mukaan? Aika usein lähtee.
Viime viikolla oltiin seinäkiipeilemässä kahden kaverin kanssa, pari kuukautta sitten otin äkkilähdön ulkomaille yhden kaverin kanssa.
Huomenna mennään yhteen urheilutapahtumaan isommalla porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kaipaan spontaaneja ja tekemisentäyteisiä tapaamisia, mutta naurattaa sen laittaminen miesten jutuksi. En itsekään jaksa naisia, jotka pitävät miehiä parempina. Aktiivisia, hauskoja, rentoja ja spontaaneja naisia on olemassa paljon ja voit ihan vapaasti aloittaa olemalla sellainen.
Jos sanon jonkun homman mikä toimii omasta mielestä paremmin pääsääntöisesti toisen sukupuolen edustajilla niin pidänkö silloin niitä parempina? Mennyt vissiin ohi se miten KAIPAAN naisten kesken samanlaista toimintaa. Enkä minä yksin voi olla sellainen nainen tai voin mutta haluaisin löytää niitä samankaltaisia. Ap
Ajatteleeko ihmiset joilla on paljon kavereita että näiden kaverien pitäisi olla hänen kaltaisiaan? Eivät yleensä ajattele, eikä tuo ole mikään sukupuoleen sidottu asia sekä miehissä että naisissa löytyy heitä jotka eivät löydä ystäviä tai kavereita samoin kuin heitä jotka niitä löytää käytännössä mistä tahansa. Ystäviä löytävät ovat avoimia, eivät tee ennakkoluuloja sen perusteella että koska tuo on nainen hän on tällainen, tuo on mies hän on tällainen. Tai tuo on ammatiltaan tämä hän ihan varmasti ajattelee noin.
Ei kaikki oo yksilöstä kii. Itse asuin ennen kaupungissa ja tosi helppo oli löytää spontaania seuraa tekemiseen. Melkein kaikki tuntemani naiset oli lapsettomia.
Nyt asun maalla ja miehelläni on kyllä kavereita. Lapsettomia naisia täällä ei juuri oo, meno on vanhanaikaista ja naiset kii perheissään.
Itse asun myös maalla ja niitä erilaisia kaveriporukoita kyllä löytyy niin töissä kuin vapaa-ajan harrastuksista. Kyllä se on ihan siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Täysin samalla tavalla ajattelevia ja samassa elämäntilanteessa olevia kavereita ei ehkä löydy lähialueelta ja auto on usein välttämätön. Etunsa on tietenkin siitäkin että silloin kun lapset oli pieniä mies osallistui lasten hoitoon.
Itse koen että se on pelkästään rikkaus että niillä kavereilla on erilaiset elämäntilanteet. Osalla on lapsia, osalla ei, osa on työelämässä, osa ei jne.Joo mä siis ajankin kauemmas tapaamaan omanhenkisiä kavereita. Miehen taas ei tarvitse tehdä niin, samalta kylältä heti löytyy seuraa milloin mihinkin. Eikä täällä asu yhtään toista ikäistäni lapsetonta naista, mut lapsettomia miehiä on monta.
Onko miesten kaverit kaikki lapsettomia? Eipä taida olla. Ja ainakin oma mieheni saattaa lähteä kalaan kaverin kanssa joka ei ns. ole samanhenkinen kuin hän. Sillä kertaa keskustellaan niistä asioista jotka kaveruksia yhdistää vaikka vain siitä kalastamisesta.
Miehillä se isänä oleminen ei tunnu olevan niin vahvasti omaa olemista ja identiteettiä määrittävä asia kuin monilla naisilla on. Ja kyllä, täällä missä asun lapsettomia miehiä paljon. Naisia ylipäänsä vähän ja niistä vähissä lapsettomia ei juurikaan.
Ihan tilastollista faktaa se on, että kaupungeissa on lapsettomia naisia ja maalla miehiä. Eli mulle lapsettomana parisuhteessa olevana naisena tää aiheuttaa aika ison kohtaanto - ongelman, jos naispuolista kaveriseuraa kaipaan.
Miksi sinä kuvittelet saavasi kavereita jotka eivät muodosta identiteettiään sen mukaan onko heillä lapsia vai ei mutta itse muodostat sekä oman että toisten oletetun identiteetin sen perusteella onko nainen lapseton vai ei. Ihan sinusta itsestäsi se on kiinni millaisia kavereita ja ystäviä sinulla on ei niistä naisista joilla on lapsia. Sosiaalisiin suhteisiin olet hyvinkin ahdasmielinen ja se rajoittaa paljon kaverisuhteita. Palstalla tuohon ahdaamielusyyteen silloin tällöin törmää, kaveri ja harrastusporukoissa siihen ei juurikaan törmää.
Miehillä ehkä on enemmän sosiaalisia suhteita, mutta vähemmän syviä suhteita kuin naisilla, näin pääsääntöisesti (ei aina). Jo meidän teinipojat eivät juuri koskaan puhu mistään tärkeistä asioista parhaiden kavereidensa kanssa, tämä on käynyt ilmi. Tytöt jakavat salaisuuksia keskenään jo nuorena. Eli joo, mennään vaan räiskimään, mutta jos mieltä painaa joku isompi juttu, se on parempi jakaa puolisolle ennemmin kuin kaverille. Näin miehen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo miehet siis eivät halua kaverisuhdetta kanssasi?
Mies ja nainen ei oikeasti voi olla kavereita keskenään. Varsinkaan jos ovat heteroita. Vielä vähemmän jos jompikumpi seurustelee.
Joo, kyllä pidät parempina. Ei sinulla oikeasti ole mitään tarvetta verrata. Olisit voinut kertoa mitä toivot, ilman mitään vertailua miehiin. Mutta halusit verrata ja nostaa miehet jalustalle. Kunnon pick me. Hyvä kun teitä kuvaamaan on olemassa termi. Auttaa ymmärtämään ilmiötä ja sen taustoja.