Kyllä on sitten raskasta ilman minkäänlaista tukiverkostoa!
Ja nyt en tarkoita edes lapsenvahtiasiaa, vaikka olisihan se aivan ihanaa päästä miehen kanssa yhdeksi yöksi viidentoista vuoden tauon jälkeen jonnekin kahdestaan. Toivottavasti te, joilla sitä on, osaatte olla siitä kiitollisia! Meidän perheessä kaikki tekeminen on kiinni siitä, miten paljon me vanhemmat jaksamme, pystymme ja ehdimme. Kateellisena seuraan monen muun perheen elämään, jossa lapset lähtevät isovanhempien kanssa mökille, kummit vievät elokuviin tai Linnanmäelle ja sedät tai tädit vaikka uimahalliin.
Kommentit (24)
Meillä on kolme lasta, eikä kukaan ulkopuolinen osallistu mitenkään elämäämme. Ihana olisi joskus jos joku veisi lapsen vaikka pulkkamäkeen, mutta kaikki tekeminen on meidän vanhempien voimien varassa ja välillä ne voimat on tosi vähissä, ellei jopa lopussa. Meillä on rakennusurakka kesken ja miehellä kolmevuorotyö. Ei ole helppoa kun kukaan ei auta. Anoppi asuu 300km päässä, on eläkkeellä ja voi hyvin, mutta ei jaksa antaa apuaan=(
Kyllä me jaksetaan, mutta parisuhteen hoito on jäänyt ja mitä siitä sitten seuraa tulevaisuudessa. Jää nähtäväksi.
olisi varmaan kannattanut etukäteen ottaa huomioon, että kukaan ei ota kerralla viittä lasta hoitoon. Ja että erillisten hoitopaikkojen saaminen samaan aikaan on hankalaa...
se on heille itsestään selvyys, että on aina apua lähellä.
Nimimerkki isovanhemmat ja kaikki kummit satojen/tuhansien kilometrien päässä.
Jos helsinginherrat siirtävät kaikki työpaikat muualta suomesta helsinkiin, niin ei siinä kauheasti kysellä minne haluat asetttua.
Ja toisekseen, en minä voi mennä kieltämään esim kummeja, että ette saa muuttaa ulkomaille, koska ette ole meitä auttamassa.
Jos lapset ovat vielä alle kouluikäisiä, voisit käydä paikkakuntasi perhekerhoissa tutustumassa muihin pienten lasten äiteihin. Kaveriporukassa voisi tehdä yhteisiä reissuja ja toimia välillä puolin ja toisin lastenvahteina.
"Lähettäkää" lapset kavereilleen yökylään! Vastineeksi otatte heidän kavereitaan joskus teille kyläilemään. Näin meillä homma toimii, vaikkei ketään kummia, sisarusta tai sukulaista asu lähimmän 2000 km:n säteellä. Silti meillä on vapaailta lähes joka kuukausi, ja vastineeksi meillä on lasten kavereita vähän väliä yöpymässä. Sehän on lapsillekin aivan älyttömän kivaa!
(asuvat 600 km päässä) että olemme päässeet esim. konserttiin. Olemme olleet yht. 5 yötä pois kotoa miehen kanssa yhdessä 8 vuoden aikana.
lähelle, niin eipä tarvi töissä käydä enää.
saada tukiperhe, tai joku avustaja kuusivuotiaalle esim. uimahalliin tms. Kunnan tai jonkun järjestön kautta?
Minäkään en niinkään kaipaa lastenhoitoapua, vaan OSALLISTUMISTA lasten arkeen, ehkä apua joidenkin asioiden opettamiseen? Esim. olisin yli onnellinen jos joku joskus veisi jonkun lapsistani uimaan tai fillaroimaan (kaksi vanhempaa opettelevat ja tarvitsevat tukea), tai vaikka leffaan tms.
Nää asiat on oikeasti tosi hankalia jos perheen toisella vanhemmalla on välillä paljon töitä ja lapsia on perheessä useampia. Ei sitä niin vain lähdetä uimahalliinkaan esim. kolmen pienen kanssa yksin! Joista yksi 2v ja yksi 6v kehitysvammainen...
tai että kaikki lapset laitettaisiin jonnekin kavereille (pienimmillä ei ole sellaista paikkaa) ja sitten taas meillä olisi tuplamäärät lapsia hoidettavana vastaavasti. Tarkoitin ihan vain sitä, minkä joku kirjoittaja ainakin hyvin ymmärsi, että kaikki on revittävä omasta selkänahasta ja voimista, joita ei useinkaan ole. Meillä on osa lapsista jo tosiaan isompia, mutta kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi päästä heistä eroon ja saada olla kahdestaan, vaan siitä, että olisi ihanaa kun olisi joku muukin, joka tekisi heidän kanssaan jotakin. Kyllä nämä isotkin lapset tarvitsevat huomiota ja jakamatonta aikaa. ap
olisi varmaan kannattanut etukäteen ottaa huomioon, että kukaan ei ota kerralla viittä lasta hoitoon. Ja että erillisten hoitopaikkojen saaminen samaan aikaan on hankalaa...
Viisi lasta on jo sen luokan elämäntapavalinta, että ei auta valittaa oman ajan puutetta! Ihan helposti tuota lapsimäärää ei saisi kerralla hoitoon, vaikka olisi normiturvaverkko. Itse olen miettinyt nyt kolmatta odottaessamme, että tulee olemaan aika vaikeaa päästä miehen kanssa yön yli juttuihin kahden kesken useaan vuoteen. Kuinka moni läheisemme on valmis ottamaan kolme pientä lasta yöhoitoon?
Mutta olen ap:n kanssa sitä mieltä, että turvaverkkoa kannattaa arvostaa, jos sellainen on. On kovin raskasta olla yksin, tai kaksin, vastuussa perheestä. Tsemppiä kaikille siinä tilanteessa oleville!
Kateellinen olen sinulle. Ei ole tukiverkostoa ja lasten isäkään ei lasten elämään halua kuulua enää.
Omaa aikaa ei ole kuin töissä. Mitään en voi harrastaa.
Eikö teillä voi vaikka mies lähteä lasten kanssa uimahallliin, niin saat omaa aikaa.
he tulevat vuorotellen mukaan uimahalliiin, Linnanmäelle, Korkeasaareelle, joulu- ja kevätrjuhliin toista lastani kaitsemaan- yksin en vilperttieni kanssa voi edes retkeillä
t. arjen yh
vaan toivoin vain, että meilläkin olisi muita aikuisia, jotka osallistuisivat lasten elämään, rikkaus se olisi lapsillekin. ap
"jokainen omansa hoitakoot". Kummeilla ja ystävillä on omat perheet, heillä ei ole aikaa ja mahdollisuuksia. ap