34-vuotias tyttäreni käyttäytyy kuin pikkulapsi (jatkuvat puhelut)
Varhaiskeski-ikäinen tyttäreni soittaa minulle tauotta. Aloittaa varhain aamulla ja lopettaa vasta kun sanon tiukasti, että ei enää puheluita.
Puheluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos sisältöä ei ole laisinkaan, niin on se raskasta kuunneltavaa.
Monelta heräsit (no itse asiassa herätit minut), mitä oot tänään syönyt (ruisleipää ja kananmunia), meetkö tänään saunaan (joo, kuudelta), näitkö sen uutisen siitä uivasta jäniksestä (no en).
Siis ihan lapsen tasoisia asioita aikuisen suusta.
En ymmärrä, missä kohtaa napanuora ei katkennut, mutta tämä on sietämätöntä, eikä suora puhe auta niin, että lopettaisi. Yksi puhelu päivässä riittäisi, toinen aikuinen tytär laittaa just ja just tekstarin päivässä.
Tämä pommittava tytär ei ole kehitysvammainen, vaan yksinkertaisesti ei jätä vanhaa äitiä rauhaan syystä X.
Syyllistyykö teidän aikuiset lapset tähän, tai pommitatteko itse äitiänne samaan malliin? Ratkaisuehdotuksia?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan tykkäävät jauhaa turhuuksia puhelimessa. Kaverini on tuollainen. Ei hänessä mitään vikaa ole.
Ehkä hän on huolissaan AP:sta. Miten vanha olet? Alkaako ikä painaa ja muistisairautta oireilla?
Mikä hełvetîn aaPEESTA?!?!?!?!?!?!?!!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä odota lapseltasi apua kun itse sitä tarvitset. Tasapeli....ketä ajattelit alkavan sun omaishoitajaksi kun sen aika tulee?
Oletko katkera kun omat lapsesi muutti kauas?
Olen lapseton. Ketju koskee nyt ap:sen tilannetta ei minun.
Mikä tämä juttu on, kun aikuiset ihmiset jättävät pilkun pois AINA sieltä minne se kuuluu?????? Todella rasittavaa. "Minä olen ihminen en eläin." "Minä olen kotona en töissä." OPETELKAA KIRJOITTAMAAN, ÄÄLIÖT!!!!!
Muistutat enenmän eläintä et ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti teki samaa kunnes lopetin puhelimeen vastaamisen.
Ne puhelut olivat juuri tuommoisia kuin ap:n tyttärellä. Monelta heräsit, mit olet syönyt. Jos oli saanut selville että olen tavannut jonkun ihmisen, niin tivasi 'mistä puhuitte'. Jos siihen vastasi jotain ympäripyöreää, halusi tietää tarkalleen mitä kukakin oli sanonut ja miksi oli niin sanonut.
Epäilen että hänellä on adhd. SIskollani se on diagnosoitu ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini. Mutta sisko ei sentään terrorisoi puhelimella.
Samat sanat, itsekin toimin äitini kanssa samoin. Pidin puhelintani äänettömällä, koska stressaan uin jo ihan kännyn soittoäänestä.
Mikä tämä juttu on, kun aikuiset ihmiset jättävät pilkun pois AINA sieltä minne se kuuluu?????? Todella rasittavaa. "Minä olen ihminen en eläin." "Minä olen kotona en töissä." OPETELKAA KIRJOITTAMAAN, ÄÄLIÖT!!!!!