34-vuotias tyttäreni käyttäytyy kuin pikkulapsi (jatkuvat puhelut)
Varhaiskeski-ikäinen tyttäreni soittaa minulle tauotta. Aloittaa varhain aamulla ja lopettaa vasta kun sanon tiukasti, että ei enää puheluita.
Puheluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos sisältöä ei ole laisinkaan, niin on se raskasta kuunneltavaa.
Monelta heräsit (no itse asiassa herätit minut), mitä oot tänään syönyt (ruisleipää ja kananmunia), meetkö tänään saunaan (joo, kuudelta), näitkö sen uutisen siitä uivasta jäniksestä (no en).
Siis ihan lapsen tasoisia asioita aikuisen suusta.
En ymmärrä, missä kohtaa napanuora ei katkennut, mutta tämä on sietämätöntä, eikä suora puhe auta niin, että lopettaisi. Yksi puhelu päivässä riittäisi, toinen aikuinen tytär laittaa just ja just tekstarin päivässä.
Tämä pommittava tytär ei ole kehitysvammainen, vaan yksinkertaisesti ei jätä vanhaa äitiä rauhaan syystä X.
Syyllistyykö teidän aikuiset lapset tähän, tai pommitatteko itse äitiänne samaan malliin? Ratkaisuehdotuksia?
Kommentit (84)
Ratkaisu on, että sanot ettet kaipaa/halua olla yhteyksissä. Saat tällätavoin olla rauhassa myös sitten, kun itse tarvit apua. Sit ku sulla on toinen jalka haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tuomita heti. Tuntee olonsa jotenkin suojattomaksi ja taantuu lapsen tasolle. Turvaton ja ymmällään maailman ja aikuisen oman elämän edessä. Säälittää.
Ei koskaan kasvanut aikuiseksi, ja mielenterveysasioittenkin puolelle varmaan mennään. Onko omaa perhettä?
Äidin syliin ei voi enää kiivetä turvaan, mikä siis eteen? Toivottavasti ei tule mitään totaalista romahdusta, kun lopulta huomaa, että on aivan ypöyksin tämän maailman kanssa. Niin kauan kuin voi edes soittaa äidilleen, ei pudota nuoralta. Entä sen jälkeen?
Ap:n tyttärellä on kuitenkin puoliso. Ei minulla ollut tuossa iässäjuuri mitään asiaa äidille. Oli omat menot ja työt.
Kuinka vanha aloittaja olet? Sanot, että vanha mutta kuinka vanha?
Onko Aloittaja sulla puoliso? Vai oletko yksineläjä?
Yleensä tuo tarkoittaa ettei ole omaa elämää. Ystäväni on 26v, soittaa jatkuvasti äidilleen, on aina kylässä ja on yötä usein. Hän on aina ollut sellainen ja kateellinen jos muut sisarukset puhuvat äidille.
Tällä ystävällä ei ole muuta kuin biletys ja työelämä
Ei ole tervettä. Tiedän vanhemppinsa aikuisenakin ripustuneita ja kun vanhemmat ovat kuolleet tämä aikuinen on mennyt ihan pois raiteiltaan ts seonnut. Pitäisi selvittää, mistä on kyse.
Isäni on tuollainen. Olen yrittänyt opettajaa rajoja ja laitan yhden tai kaksi tekstiviestiä viikossa. Pitäisi riittää kun olen kutenkin jo 42 v.
Ootko puhunut tyttärelles et miksi soittaa koko ajan? Onko hänellä joku vakava murhe tausta mistä ei uskalla kertoa? Mutta vihjaa tarvitsevansa läheisyyttä jollain tapaa
Minun käly on tuollainen. Tosin hänen kohdallaan syy tuohon soitteluun kaverien ja ystävien puute. Kiitos tästä hänen isälleen, joka ei ikinä laskenut lasta muiden nuorten mukaan. Opiskelujen koittaessa eipä niitä kavereita sitten löytynytkään.
No tytär ei sentään tuu takaisin äiteen luo asumaan.
Mun veli muutti äitin luo takasin nelikymppisenä. Oli kiinni hänessä äidin kuolemaan saakka.
Se oli julkinen salaisuus. Kun äidille soitin, niin aina veli vastasi puhelimeen.
Kun kysyin äidiltä, että mikä veljen osoite on, niin äiti vastasi ööö-ööö se on PL 17, 00xoo Helsinki
Jokin tuossa nyt huolestuttaa. Tulee kuva, että jokin tyttären elämässä on nyt huonosti. Ei ehkä osaa tai kehtaa sanoa mikä. Voi olla tosi yksinäinen vaikka onkin mies ja joitain kavereita.
Jokaiseen puheluun ei ole pakko vastata. Nykyään ei myöskään ole pakko lyödä luuria korvaan vaan soittoäänen saa hiljaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet polleaa. Katotaan sitten, kun et jaksa enää itse tehdä mitään ja tarttet jelppiä. Älä nyt ainakaan tyttäreltä pyydä mitään.
Mene muualle oksentamaan pahaa oloasi, trolli.
Mielestäni tässä on kyse äidin ja tyttären välisistä ongelmista, mikäli tytär miehen seurassa keskustelee normaalisti. Tytär taantuu äitinsä seurassa ja koettaa lapsen tasolta paikata jotakin vaillejäämistä. Onko teillä puhuttu kuinka avoimesti tunteista, kun tyttäresi vielä asui kotona?
Vierailija kirjoitti:
Älä odota lapseltasi apua kun itse sitä tarvitset. Tasapeli....ketä ajattelit alkavan sun omaishoitajaksi kun sen aika tulee?
Oletko katkera kun omat lapsesi muutti kauas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä odota lapseltasi apua kun itse sitä tarvitset. Tasapeli....ketä ajattelit alkavan sun omaishoitajaksi kun sen aika tulee?
Oletko katkera kun omat lapsesi muutti kauas?
Olen lapseton. Ketju koskee nyt ap:sen tilannetta ei minun.
Mun äiti teki samaa kunnes lopetin puhelimeen vastaamisen.
Ne puhelut olivat juuri tuommoisia kuin ap:n tyttärellä. Monelta heräsit, mit olet syönyt. Jos oli saanut selville että olen tavannut jonkun ihmisen, niin tivasi 'mistä puhuitte'. Jos siihen vastasi jotain ympäripyöreää, halusi tietää tarkalleen mitä kukakin oli sanonut ja miksi oli niin sanonut.
Epäilen että hänellä on adhd. SIskollani se on diagnosoitu ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini. Mutta sisko ei sentään terrorisoi puhelimella.
Varhaiskeski-ikäinen :DDDDDDDDDDD
Monilla on tarve ihmiskontakteihin ja kun mitään asiaa ei ole, bondataan pskanjauhamisella. Persoonallisuushäiriön tynkää. Olisiko mt-puolen päivätoiminta oikea osoite?
Ap: n pitää sanoa tytölle selkeästi että puhelinkäytös on röyhkeää ja soittaa kerran viikossa vaikka. Soitellaan vaikka perjantaina tai mikä päivä aplle sopii. Muutoin ei tarvi vastata.
Älä odota lapseltasi apua kun itse sitä tarvitset. Tasapeli....ketä ajattelit alkavan sun omaishoitajaksi kun sen aika tulee?