34-vuotias tyttäreni käyttäytyy kuin pikkulapsi (jatkuvat puhelut)

Todennäköisesti kasvatus mennyt pahasti pieleen.

Perusturvallisuudentunne rakentamatta lapsuudessa?

Kerro AP vähän siitä enemmän, olis mielenkiintoista kuulla. Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

Tulee tunne että hän on yksinäinen ja kaipaa seuraa. Vaikka olisi kavereita ja puoliso, niin voi silti kokea yksinäisyyttä tai ulkopuolelle jäämistä.

Jollekin ammattilaiselle olisi hyvä puhua asiasta, jos taustalla onkin jotain vakavaa. 

Mun kaveri tekee tota äidilleen.

Sillä on jokin mielisairaus. Hän oli yliopistokoulutettu ja hyvä työpaikka, kun sekosi. Välillä on osastolla. Sitten taas vapaana ja sekaisin, kunw wi syö lääkkeitään.

Ehkä skitsofrenia. Harhoja on ja pelkotiloja.

Persoonallisuushäiriö?

Tytär on varmaan yksinäinen kun soittelee noin paljon. Toimi amorina ja hommaa sille poikaystävä (sellainen tapaus joka jaksaa jatkuvaa huomiontarvetta joka ilmeisesti kuuluu olennaisena osana tämän tyttären persoonaan).

Minun nelikymppinen poikani soittelee minulle monta kertaa viikossa vaikka olen sille sanonut että rahaa ei ole ja kaikki viinat olen juonut. Silti se jaksaa vain soitella ja puhelu menee jotakuinkin näin "Hei äijä, oliskos sulla piffata vähän rahaa kun on nyt peeaa tilanne. Tai oliskos sulla viinaa tarjota"

-Arska

Minä soitan vanhalle äidilleni lyhyitä puheluita joka päivä tai joka toinen päivä. Muori on iloinen kun lapset muistavat ja saa kertoa päivän kuulumiset.

T: M40

Onko pakko vastata joka kerta.

Olin kerran sairaalassa ja kämppiksellä oli tuollainen parikymppinen poika, jo lounaaseen mennessä se oli soittanut ainakin neljä kertaa, jutut juuri tuollaisia. Meillä muilla kämppisillä meni hermo, kun äitinsä kovaan ääneen puhui noita puheluita jatkuvasti, hänkin oli väsynyt niihin muttei kehdannut olla vastaamatta. Pojalla oli joku lievä mt-ongelma ja asui tuetusti. Äidillään ei ollut mitään hätää että sen takia olisi soittanut, eikä kysellyt äidiltään mitään, papatti vain omia juttujaan.

Kuinka vanha sinä äitinä olet? Jos olet jo vanha, hän on kiinnostunut elämästäsi. Haluaa kertoa sinulle hauskan jutun uivasta jäniksestä.

Jotkut nyt vaan tykkäävät jauhaa turhuuksia puhelimessa. Kaverini on tuollainen. Ei hänessä mitään vikaa ole.

Ehkä hän on huolissaan AP:sta. Miten vanha olet? Alkaako ikä painaa ja muistisairautta oireilla?

Olen tyttäresi kanssa samanikäinen ja välillä menee mullakin tuohon. Taustalla vaikea sairastuminen joitain vuosia sitten ja täydellinen yksinäisyys, äiti on oikeastaan ainoa puhekaveri, joka mulla on. Tiedostan itsekin, miten lapsellisesti ja rasittavasti käyttäydyn ja se hävettää. Välillä täytyy tietoisesti pakottaa itseni lopettamaan jatkuva soittelu.

Jotain se tytär pelkää nyt, työttömyyttä, avioeroa, velkaantumista, kämppä menee alta, odottaa jotain terveydenhuollon koetuloksia, jne . Tai ollut jokin läheltäpiti-tilanne tuttavapiirissä, ehkä ollut puhetta lähiomaisen yllättävästä menehtymisestä. Sinun pitää varmaan kaivella vähän enemmän että mitä hänelle kuuluu ja miksi soittaa niin usein. Voiko siltä mieheltä kysyä onko jotain erityistä sattunut?

Tulee olemaan kova paikka, sitten kun äiti siirtyy ajasta ikuisuuteen. Sitähän ei tiedä, vaikka se tapahtuisi piankin. Nuoriakin perusterveitä ihmisiä on alkanut kuolemaan hälyyttävästi. 

Joka tapauksessa siihen täytyy jo alkaa opettautumaan. Normaalia soittelua toisella paikkakunnalla asuvalle lapselle on kerran parissa-neljässä kuukaudessa, siis kumpaan suuntaan vain ja ei haittaa jos jää väliinkin. Kaikilla on omat elämät, joiden pitäisi tempaista mukaansa. Eikö hänellä ole tempaissut? 

Toisaalta kaikki eivät ole niin kehittyneitä henkisesti, että ymmärtäisivät, että vaikka vanhempi sinut tekikin, hänkin on helpottunut siitä, että pääsee elämään omaa elämää ilman jatkuvaa "riippakiveä" vielä kolmekymmenen vuoden jälkeenkin.

Ehkä sun on nyt vaan juteltava tyttäresi kanssa kun soittaa, ettet jaksa turhia puheluita. Kerrot ajan kun voi soittaa ja maksimiajan. Esim viideltä voit soittaa ja sitten itse määrität ajan kun lopetat. Ja siitä vaikka pikkuhiljaa joka toinen pv puhelu tms mikä parhaalta tuntuu.

Jos esittää että voi olla hätä, niin onko tylyä sitten sanoa että soittaa 112. Tms.

Oletko itse työelämässä? Jos olet, niin voisitko vetää rajan siihen ettet työpäivän aikana vastaa? Toki jos sinullakin on joustava työ, niin hänen voi olla vaikea uskoa. Mutta jos olet tehtävissä, joissa paljon kokouksia tai muuta niin ihan perusteltavissa. Ja sitten myös laitat puhelimen äänettömälle työpäiviksi ja kun nukut. Tämä nyt ensialkuun, että saat itse rauhan.

Oletko varakas? Mikäli olet, suosittelen perheterapiaa. Se olisi se seuraava askel.

Ei nyt kannata ehkä liiallisuuksiin spekuloida, mutta esim. Raiskauksen uhreillehan on tosi tyypilllistä ns. Taantua lapden tasolle. Voi olla joku trauma taustalla, mitä ei ole kertonut.

Ennen tällaiset asiat ratkaistiin vaan sanomalla että oot soitellut hyvin paljon viime aikoina ja pitkiä puheluja. Yleensä viesti on mennyt perille. Jos ei mene, toista viesti. 

Ei pidä tuomita heti. Tuntee olonsa jotenkin suojattomaksi ja taantuu lapsen tasolle. Turvaton ja ymmällään maailman ja aikuisen oman elämän edessä. Säälittää.

Ei koskaan kasvanut aikuiseksi, ja mielenterveysasioittenkin puolelle varmaan mennään. Onko omaa perhettä?

Äidin syliin ei voi enää kiivetä turvaan, mikä siis eteen? Toivottavasti ei tule mitään totaalista romahdusta, kun lopulta huomaa, että on aivan ypöyksin tämän maailman kanssa. Niin kauan kuin voi edes soittaa äidilleen, ei pudota nuoralta. Entä sen jälkeen?

Vanhoilta ihmisiltä kysellään päivän syömiset ja onko käyty saunassa. Voi kertoa myös kivoja asioita mitä luonnossa tapahtuu. Minun tutut on niin vakavahenkisiä, ettei ne ymmärrä jäniksen uimisesta mitään. Ei heille voi kertoa tällaista tavallisista asioista, mikä voi herättää toisessa ihmisessä hilpeyttä. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Yksi tykkää jostain ja toinen ei taas yhtään.