34-vuotias tyttäreni käyttäytyy kuin pikkulapsi (jatkuvat puhelut)
Varhaiskeski-ikäinen tyttäreni soittaa minulle tauotta. Aloittaa varhain aamulla ja lopettaa vasta kun sanon tiukasti, että ei enää puheluita.
Puheluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos sisältöä ei ole laisinkaan, niin on se raskasta kuunneltavaa.
Monelta heräsit (no itse asiassa herätit minut), mitä oot tänään syönyt (ruisleipää ja kananmunia), meetkö tänään saunaan (joo, kuudelta), näitkö sen uutisen siitä uivasta jäniksestä (no en).
Siis ihan lapsen tasoisia asioita aikuisen suusta.
En ymmärrä, missä kohtaa napanuora ei katkennut, mutta tämä on sietämätöntä, eikä suora puhe auta niin, että lopettaisi. Yksi puhelu päivässä riittäisi, toinen aikuinen tytär laittaa just ja just tekstarin päivässä.
Tämä pommittava tytär ei ole kehitysvammainen, vaan yksinkertaisesti ei jätä vanhaa äitiä rauhaan syystä X.
Syyllistyykö teidän aikuiset lapset tähän, tai pommitatteko itse äitiänne samaan malliin? Ratkaisuehdotuksia?
Kommentit (84)
Ehkä joka kerta ei kannata vastata, tai keksit, että nyt täytyy lopettaa, pitää mennä, no mihin vain.
Tyttärellä on itsellään joku hätänä tai mielenterveysongelmia. Ei kuulosta normaalilta. Kysy häneltä suoraan miks tekee näin ja että onko kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän yksinäinen? Onko omaa perhettä?
Avomies, ei lapsia. Kavereita kyllä ei taida olla joka sormelle.
Ap
Miehestä ei taida olla tarpeeksi seuraa hänelle? Tämä siis on vain villi veikkaus, mutta hän kuulostaa yksinäiseltä. Sellaiselta, jolla ei ole muita turvallisen tuntuisia kavereita kuin sinä.
Olin itsekin henkisesti pitkään aika riippuvainen äidistäni. Hän tuntui turvallisimmalta ihmiseltä, jonka tunsin, ja vieläpä tiesi paljon monista eri asioista. Soitin hänelle usein, mutta yleensä kerta päivässä riitti, jos ei ollut akuuttia asiaa.
Jostain syystä hänen elinpiirinsä on kapeutunut. Ei ole kovin paljoa ajateltavaa.
Onko hän kokenut jonkin suuren menetyksen ja käyttää kaikki keinot pitääkseen kiinni siitä mitä on jäänyt jäljelle ja samalla varmistelee.
Mulla on ystävä, jonka aikuiset lapset soittelee sille videopuheluita monta kertaa pvässä. Sitten pitää meidän puhelu lopettaa ykskaks, kun X soittaa, ja vasta 5 kertaa puhuneet tänään. Välillä mietin, että kummalle heistä on vaikeampaa se napanuoran katkaiseminen, äidille vaiko tyttärilleen..
Onko sinulla mitään keskusteluyhteyttä tyttäresi avopuolisoon? Seuraavan kerran kun näette voisi ihan nykäistä hihasta ja kysyä onko tyttären käytös muuttunut jollakin muullakin tavalla. Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaa, että taustalla voi olla jonkinlaista mielen järkkymistä, varsinkin kun tytär ei edes pyynnöistä lopeta puheluitaan.
Mielenterveysasioista on tullut kommentteja, mutta en haluaisi mennä tyttären yksityisasioihin. On kuitenkin totta, että hänellä oli nuorena ja myöhemminkin suuria kasvukipuja.
Väittää kysyttäessä, että kaikki on ihan ok. Lähes lässyttää. On laskeutunut lapsen tasolle kun puhuu minun kanssani, avomiehensä kanssa mielestäni vuorovaikuttaa ihan normaalisti.
Saattaa tosiaan olla yksinäinen. Mutta miten minä voisin auttaa, en voi olla puhelimessa koko ajan.
Ap
Minä sanoisin hänelle ihan suoraan, että soitat liikaa ja kuormitat puheluilla. Puhu rehellisesti. Ei tuo ole normaalia toimintaa.
Kuulostaa yksinäiseltä ja ihmiseltä jolla ei ole tekemistä. Miksi hän ei ole työelämässä tai opiskelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysasioista on tullut kommentteja, mutta en haluaisi mennä tyttären yksityisasioihin. On kuitenkin totta, että hänellä oli nuorena ja myöhemminkin suuria kasvukipuja.
Väittää kysyttäessä, että kaikki on ihan ok. Lähes lässyttää. On laskeutunut lapsen tasolle kun puhuu minun kanssani, avomiehensä kanssa mielestäni vuorovaikuttaa ihan normaalisti.
Saattaa tosiaan olla yksinäinen. Mutta miten minä voisin auttaa, en voi olla puhelimessa koko ajan.
Ap
Hän siis haluaa pitää suhteensa sinuun lapsenomaisena. Itse toimisin niin, että en ala tuollaista käytöstä mahdollistamaan. Voi sanoa suoraan mutta ystävällisesti, että tällaiset lapsenomaiset nollasisältöiset puhelut ovat rasittavia, etkä enää sellaisia jaksa. Ja sitten et myöskään jaksa, joko et vastaa puhelimeen niin usein, tai sitten lopetat puhelun kun lässytys alkaa. Onhan tuo nyt todella kummallista, että melkein keski-ikäinen nainen haluaa taantua äitinsä seurassa lapseksi.
En ymmärrä miksi vastaat hänelle? Mä en ainakaan vastaisi. Ei ole normaalia soittaa jatkuvasti ja ilman asiaa. Puhumattakaan monta kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa yksinäiseltä ja ihmiseltä jolla ei ole tekemistä. Miksi hän ei ole työelämässä tai opiskelemassa?
Tekee töitä kotoa käsin. On aikaa soitella. Määrää itse työaikansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysasioista on tullut kommentteja, mutta en haluaisi mennä tyttären yksityisasioihin. On kuitenkin totta, että hänellä oli nuorena ja myöhemminkin suuria kasvukipuja.
Väittää kysyttäessä, että kaikki on ihan ok. Lähes lässyttää. On laskeutunut lapsen tasolle kun puhuu minun kanssani, avomiehensä kanssa mielestäni vuorovaikuttaa ihan normaalisti.
Saattaa tosiaan olla yksinäinen. Mutta miten minä voisin auttaa, en voi olla puhelimessa koko ajan.
Ap
Pystytkö puhumaan sen avomiehen kanssa? Voisitte yhdessä auttaa tytärtä. Varmasti kaksipiippuinen homma, jos tytär on yksinäinen ja vielä sinäkin joudut äitinä rajoittamaan yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysasioista on tullut kommentteja, mutta en haluaisi mennä tyttären yksityisasioihin. On kuitenkin totta, että hänellä oli nuorena ja myöhemminkin suuria kasvukipuja.
Väittää kysyttäessä, että kaikki on ihan ok. Lähes lässyttää. On laskeutunut lapsen tasolle kun puhuu minun kanssani, avomiehensä kanssa mielestäni vuorovaikuttaa ihan normaalisti.
Saattaa tosiaan olla yksinäinen. Mutta miten minä voisin auttaa, en voi olla puhelimessa koko ajan.
Ap
Käykö hän töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa yksinäiseltä ja ihmiseltä jolla ei ole tekemistä. Miksi hän ei ole työelämässä tai opiskelemassa?
Tekee töitä kotoa käsin. On aikaa soitella. Määrää itse työaikansa.
Ap
No vaikka tekisi töitä kotoa käsin, en ymmärrä miten on aikaa jatkuvaan soitteluun. Vaikka itse saa määrätä työaikansa ei se sitä tarkoita etteikö töitä tarvitse tehdä. No ehkä meni ohi aiheen. Mutta mä en ainakaan vastaisi hänelle. En vastaisi kellekään useita kertoja päivässä. En vastaisi edes henkilölle joka soittaa muutaman kerran viikossa, jos ei ole varsinaisesti mitään asiaa. Ei kenelläkään semmoiseen ole aikaa.
Kuulostaa jotenkin minun lievästi kehitysvammaiselta naispuoliselta tuttavaltani. Hänenkin jutut ovat tuota samaa tasoa. Hän siis saattaa selittää innoissaan vaikka, että näki ulkona söpön koiran tai tulee näyttämään innoissaan jotain lehdessä olevaa kuvaa, jossa on tytöllä hieno mekko. Koko ajan pitää höpöttää jotain vaikka jutuissa ei ole mitään järkeä. Tai sitten kyselee kaikkea turhaa ja tyhmää kuten vaikka, että miksi minulla on siniset sukat jalassa tai että tykkäänkö enemmän karkista vai suklaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa yksinäiseltä ja ihmiseltä jolla ei ole tekemistä. Miksi hän ei ole työelämässä tai opiskelemassa?
Tekee töitä kotoa käsin. On aikaa soitella. Määrää itse työaikansa.
Ap
Onko hoitokontaktia mihinkään? Ollut koskaan terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän koko ketjun. Ihan ajatuksen kanssa.
Joo, olen yksinäinen. Avomiehestä ei ole juttuseuraksi, kun se vaan pelaa. Kavereita minulla ei ole. Ja kyllä, minulla on mielenterveysongelmia, joita äiti hienosti kaunisteli kutsumalla niitä kasvukivuiksi.
En ole vähä-älyinen, joten en enää soita. Mutta äiti, älä sinäkään enää kirjoita minusta aihe vapaalle.
Höpöhöpö, ja huomenna lisää.. Porvooseen 👍🏻
Puhelimeen ei ole aina pakko vastata! Voithan olla kaupassa, bussissa, kylässä, vessassa... Puhelin jäi äänettömälle, kassin pohjalle, toiseen huoneeseen... Tunnustan, että näitä tulee välillä käytettyä 😃 Ei ihmisen tarvitse olla jatkuvasti tavoitettavissa. Vertaa esim. lankapuhelimien aikaan!
Miten vastaat tyttärellesi? Tietääkö hän, että häiritsee? Joka tapauksessa asia on epätasapainossa. Hän luottaa ja turvautuu sinuun, joten voisit yrittää auttaa pyrkimällä ymmärtämään, mistä hän ehkä kärsii.