Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?

Ei olisi väliä jatkokoulusta, jos tietäisi, mihin haluaa suuntautua ja menisi sitä päämäärää kohti. Koska ei vielä tiedä, lukio antaa lisäaikaa, jos se siitä selkenisi.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että olisi kova pala jos lapset eivät menisi lukioon ja korkeakouluun.

Ammattikorkeakoulu lukion jälkeen on alkanut tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Saajan siitä kuitenkin ammatin nopeammin. Siitä voi itsevarmempana ja osaavampana jatkaa vaikka yliopistoon, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sama; tosin kaksi on jo käynyt lukion ja varmaan kolmaskin menee

Mun lapset on tumpeloita, eikä käsillä tekeminen ole kiinnostanut heitä ollenkaan.

Kädentaitoihinkin tarvitaan älyä. Lahjakkaimmat ovatkin hyviä sekä lukuaineissa, että taitoaineissa.

Kyllä, älyllä ja koordinaatiolla on tietty yhteys. Usein se, joka saa koulussa parempia numeroita, ob myös käsistään taitavampi. Eli sikäli on myytti ajatella, että ne, joilta puuttuu lukupäätä, olisivat erityisen taitavia käsillä tekijöitä.

Tietenkin monet taidot saa harjoittelemalla.

Jos lapseni olisi selkeästi käytännön ihminen, jolla ei ole lukuhaluja, minusta olisi parempi, että menisi amikseen. Vielä jos olisi pienestä pitäen värkännyt autoja/rakentanut/tehnyt käsillään koruja, vaatteita jne, todellakin olisi ok. Mutta omat lapseni eivät ole tällaisia, uskon, että amiksessa olisivat hukassa ja siksi lukio on ollut oikea väylä heille.

Toivon lapsille mahdollisimman yksinkertaista reittiä hyviin töihin hyvillä palkoilla, eli lukio jonka jälkeen korkeakouluopinnot järkevällä alalla. Tottakai muutakin kautta voi kierrellä ja lopulta saavuttaa hyvän työpaikan, mutta se on vaikeampaa ja suurin osa jää jonnekkin välille nyhjäämään huonojen palkkojen ja työaikojen töihin.

Toivon että itseäni olisi tuettu ja opastettu samoin. Sain ensimmäisen kivan työpaikan vasta 42-vuotiaana ja palkka on pienempi kuin se voisi olla samassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Itse olen saanut suunnilleen tämän verran neuvoja ja tukea koulutusvalintoihin vanhemmilta. He luulivat olevansa reiluja kun antoivat itse päättää, mutta todellisuudessahan tuo on käsien pesu koko asiasta ja tuen puuttumista. Ei joku 16-vuotias tiedä millaista työelämässä on. Mihin joutuu kun käy jonkun amislinjan, joka johtaa vuorotyöhön kurjalla palkalla. Ei nuori ymmärrä edes rahan arvoa. Hänelle joku 1600€ tuntuu siltä että mihin sitä nyt voisi enempää tarviakkaan. Ja kun on kertaalleen mennyt sinne työelämään ihan mihin tahansa kurjaan työhön loppuun poltettavaksi, tarvitsee enemmän tahtoa ja jaksamista ponnistaakseen sieltä pois. On paljon yksinkertaisempaa opiskella suoraan hyviin töihin.

Ei kukaan oikeasti viihdy siellä kaupan kassalla iltavuorossa. Mitä järkeä on antaa nuorten ajautua tuollaiseen, kun me aikuiset tiedämme kyllä aika hiton monta hommaa joissa kukaan ei ole onnellinen. Kyllä sen voi kertoa. Eikä kyse ole noiden töiden halveksimisesta, vaan siitä että jokainen varmasti toivoo että lapsi tulee onnelliseksi. Työelämä on täynnä ansoja joissa onnea ei ole tarjolla.

Itselläni on korkeakoulututkinto ja lukion kävin. Oma lapseni saa valita, meneekö lukioon vai ammatillisiin opintoihin. Se on hänen elämänsä. Tuen kumpaakin vaihtoehtoa, mitä hän sitten valitseekin.

Poika seurasi isänsä jalanjälkiä, amiksen kautta ammattikorkeakouluun. Itse menin lukion kautta yliopistoon. Ei tarvinne arvailla, kumman työura on edennyt jouhevammin ja tienestit huimasti paremmat.

Lukioon, ei muuta vaihtoehtoa. Sekin on vielä niin suppea yleissivistys, että on ehdoton minimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että olisi kova pala jos lapset eivät menisi lukioon ja korkeakouluun.

Ammattikorkeakoulu lukion jälkeen on alkanut tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Saajan siitä kuitenkin ammatin nopeammin. Siitä voi itsevarmempana ja osaavampana jatkaa vaikka yliopistoon, jos haluaa.

AMKn jälkeen voi suorittaa maisterintutkinnon n 1,5 vuodessa. Näin oma tyttäreni ainakin aikoo tehdä

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toivoisin, että toinenkin poika menisi lukioon, mutta ei ole menossa kuin kuulemma autopuolelle amikseen.

Harmittaa, koska tällä on älliä, menestyy koulussa vaivattomasti tosi hyvin, nyt oli kasiluokan tokarissa esim. matematiikka, fysiikka, historia, englanti ysejä... Ja ilman että edes on lukenut. Lukemalla saisi helposti 9-10 varmaan kaikista aineista.

No, kyllä amiksen käymälläkin voi menestyä, itsekin olen varsin onnellinen vaikka amiksen olen käynyt. Ei koulutus takaa onnea ja menestystä, eikä myöskään estä sitä.

Kaikkien lapsilla on muka aina " älliä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään töihin mennään vasta ehtooiällä, kun opiskelua ja kaikkia hiton väikkäreitä arvostetaan ihan liikaa. Ammattikoulupohjalta ehtii viisikymppisenä eläkkeelle, jos hoitaa hommansa niin, ettei joka tiliä rilluttele.

Elinkaaritulot ovat korkeakoulutetuilla kuitenkin korkeammat, ja viisikymppisenä vanhuuseläkkeelle ei taida päästä juuri muut kuin ammattisotilaat. Onko sitten aikainen eläke riittävä kompensaatio sotilaan elämästä?

Jokainen tehköön omat päätöksensä, mutta olisin vähän surullinen, jos teini-ikäinen lapseni miettisi ammatinvalinnassa, miten pääsee aikaisimmin eläkkeelle.

Nykyään pääsee eläkkeelle joskus n.70vuotiaana jos silloinkaan, saa jo miettiä hautuumaata siinä iässä jos ei aikaisemmin. Kun pääsee aikaisemmin eläkkeelle niin voi matkustella vaikka ympäri maailmaa. Yleensä kääritään rahat yrityksen myynnillä, eli amis ja muutama vuosi työkokemusta ja firma pystöön ja jos firma menestyy niin myymällä saa muutaman millin tilille. Työnteolla ei suomessa rikastu, vaikka olisi kuinka koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Itse olen saanut suunnilleen tämän verran neuvoja ja tukea koulutusvalintoihin vanhemmilta. He luulivat olevansa reiluja kun antoivat itse päättää, mutta todellisuudessahan tuo on käsien pesu koko asiasta ja tuen puuttumista. Ei joku 16-vuotias tiedä millaista työelämässä on. Mihin joutuu kun käy jonkun amislinjan, joka johtaa vuorotyöhön kurjalla palkalla. Ei nuori ymmärrä edes rahan arvoa. Hänelle joku 1600€ tuntuu siltä että mihin sitä nyt voisi enempää tarviakkaan. Ja kun on kertaalleen mennyt sinne työelämään ihan mihin tahansa kurjaan työhön loppuun poltettavaksi, tarvitsee enemmän tahtoa ja jaksamista ponnistaakseen sieltä pois. On paljon yksinkertaisempaa opiskella suoraan hyviin töihin.

Ei kukaan oikeasti viihdy siellä kaupan kassalla iltavuorossa. Mitä järkeä on antaa nuorten ajautua tuollaiseen, kun me aikuiset tiedämme kyllä aika hiton monta hommaa joissa kukaan ei ole onnellinen. Kyllä sen voi kertoa. Eikä kyse ole noiden töiden halveksimisesta, vaan siitä että jokainen varmasti toivoo että lapsi tulee onnelliseksi. Työelämä on täynnä ansoja joissa onnea ei ole tarjolla.

Sama kokemus ja samaa mieltä. Nuorena oli fiilis, että äkkiä töihin vaan tienaamaan, ilman käsitystä palkkojen ja työolojen eroista. Omia lapsiani olen kannustanut käymään heti nuorena ihan vähintään amk:n. Ei sen takia, että pitäisi olla jotakin hienoa (mitä korkeakoulututkinto ei sinänsä tietenkään ole), vaan että lähtökohta loppuelämään olisi helpompi kuin minulla.

On aivan sama. Toivon vain, että pystyvät joku päivä elättämään itsensä.

T. Opettaja

Ei harmita, kunhan on joku suunnitelma tulevaisuuden varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Itse olen saanut suunnilleen tämän verran neuvoja ja tukea koulutusvalintoihin vanhemmilta. He luulivat olevansa reiluja kun antoivat itse päättää, mutta todellisuudessahan tuo on käsien pesu koko asiasta ja tuen puuttumista. Ei joku 16-vuotias tiedä millaista työelämässä on. Mihin joutuu kun käy jonkun amislinjan, joka johtaa vuorotyöhön kurjalla palkalla. Ei nuori ymmärrä edes rahan arvoa. Hänelle joku 1600€ tuntuu siltä että mihin sitä nyt voisi enempää tarviakkaan. Ja kun on kertaalleen mennyt sinne työelämään ihan mihin tahansa kurjaan työhön loppuun poltettavaksi, tarvitsee enemmän tahtoa ja jaksamista ponnistaakseen sieltä pois. On paljon yksinkertaisempaa opiskella suoraan hyviin töihin.

Ei kukaan oikeasti viihdy siellä kaupan kassalla iltavuorossa. Mitä järkeä on antaa nuorten ajautua tuollaiseen, kun me aikuiset tiedämme kyllä aika hiton monta hommaa joissa kukaan ei ole onnellinen. Kyllä sen voi kertoa. Eikä kyse ole noiden töiden halveksimisesta, vaan siitä että jokainen varmasti toivoo että lapsi tulee onnelliseksi. Työelämä on täynnä ansoja joissa onnea ei ole tarjolla.

Sama kokemus ja samaa mieltä. Nuorena oli fiilis, että äkkiä töihin vaan tienaamaan, ilman käsitystä palkkojen ja työolojen eroista. Omia lapsiani olen kannustanut käymään heti nuorena ihan vähintään amk:n. Ei sen takia, että pitäisi olla jotakin hienoa (mitä korkeakoulututkinto ei sinänsä tietenkään ole), vaan että lähtökohta loppuelämään olisi helpompi kuin minulla.

Minun miehelläni on raksafirma täällä Hgissä, ja kun näen miten putkarit ja sähkärit tienaavat, niin suosittelin samaa lapsillenikin. Ei kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että olisi kova pala jos lapset eivät menisi lukioon ja korkeakouluun.

Ammattikorkeakoulu lukion jälkeen on alkanut tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Saajan siitä kuitenkin ammatin nopeammin. Siitä voi itsevarmempana ja osaavampana jatkaa vaikka yliopistoon, jos haluaa.

AMKn jälkeen voi suorittaa maisterintutkinnon n 1,5 vuodessa. Näin oma tyttäreni ainakin aikoo tehdä

No aika superopiskelija täytyy kyllä olla jos suorittaa. Ei AMK:sta saa juurikaan hyväksilukuja yliopistoon ja ylempi AMK tutkinto vaatii jo useamman vuoden työkokemuksen omalta alalta edes sisäänpääsyyn.

Lukioon tottakai, ei meillä ole koskaan edes puhuttu muusta vaihtoehdosta. Meillä lapsi on ns. kympin tyttö, mutta koulu sujuu todella vaivattomasti. Olisi älytöntä tuhlata lahjoja amikseen menemällä, kun lahjoja riittää vaikka mihin. Eikä amiksessa kyllä edes ole aloja, jotka häntä kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Itse olen saanut suunnilleen tämän verran neuvoja ja tukea koulutusvalintoihin vanhemmilta. He luulivat olevansa reiluja kun antoivat itse päättää, mutta todellisuudessahan tuo on käsien pesu koko asiasta ja tuen puuttumista. Ei joku 16-vuotias tiedä millaista työelämässä on. Mihin joutuu kun käy jonkun amislinjan, joka johtaa vuorotyöhön kurjalla palkalla. Ei nuori ymmärrä edes rahan arvoa. Hänelle joku 1600€ tuntuu siltä että mihin sitä nyt voisi enempää tarviakkaan. Ja kun on kertaalleen mennyt sinne työelämään ihan mihin tahansa kurjaan työhön loppuun poltettavaksi, tarvitsee enemmän tahtoa ja jaksamista ponnistaakseen sieltä pois. On paljon yksinkertaisempaa opiskella suoraan hyviin töihin.

Ei kukaan oikeasti viihdy siellä kaupan kassalla iltavuorossa. Mitä järkeä on antaa nuorten ajautua tuollaiseen, kun me aikuiset tiedämme kyllä aika hiton monta hommaa joissa kukaan ei ole onnellinen. Kyllä sen voi kertoa. Eikä kyse ole noiden töiden halveksimisesta, vaan siitä että jokainen varmasti toivoo että lapsi tulee onnelliseksi. Työelämä on täynnä ansoja joissa onnea ei ole tarjolla.

Sama kokemus ja samaa mieltä. Nuorena oli fiilis, että äkkiä töihin vaan tienaamaan, ilman käsitystä palkkojen ja työolojen eroista. Omia lapsiani olen kannustanut käymään heti nuorena ihan vähintään amk:n. Ei sen takia, että pitäisi olla jotakin hienoa (mitä korkeakoulututkinto ei sinänsä tietenkään ole), vaan että lähtökohta loppuelämään olisi helpompi kuin minulla.

Minun miehelläni on raksafirma täällä Hgissä, ja kun näen miten putkarit ja sähkärit tienaavat, niin suosittelin samaa lapsillenikin. Ei kelvannut.

Toki jos on isin perustama ja aikanaan perittävä hyvin toimiva firma niin siinähän olisi hyvä tilaisuus. Tunnen kuitenkin raksatyötä itsekin ja enimmäkseen palkat on siinä vähän alle 3000€. Ylitöillä saa lisää liksaa. Ei se helppoa rahaa kyllä ole. Mitäs lapsesi sitten lähti opiskelemaan?

Toivoisin, että menevät lukioon, koska molemmilla on lukupäätä eikä selvästikään vielä mitään suunnitelmia tulevaisuuden ammatin suhteen. Jos olisi tosi selkeät unelmat, jotka tähtäisi johonkin tiettyyn ammattiin, niin kannustaisin tietysti sitä kohti. Kaksoistutkinto on myös yksi mahdollisuus jos haluaa pitää ovet avoinna jatko-opintoihin.