Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?
Ovatko molemmat vaihtoehdot sinulle samanarvoisia vai toivoisitko lapsesi valitsevan tietyllä tavalla?
Kommentit (510)
Olen itse ainoastaan merkonomi, mutta minulla on parhain palkka ja kivoin työ kaveripiiristäni. Joten koulutus ei kyllä välttämättä vaikuta tulevaisuuteen millään tavalla. Mun lapset saa täysin itse päättää alansa. Toivon vain, että eivät joudu epäröimään liiaksi valinnassaan. Ja suorittavat loppuun sen koulun mihin päätyvät.
Haluaisin sanoa, ettei ole väliä. Toivoin, että menisivät lukioon, mutta eivät halunneet. Amiskaan ei oikein tunnu olevan se oma juttu. Kärsin tästä, en tiedä onko lapset tyytyväisiä valinnastaan vai esittävätkö vain.
Rehellisesti sanottuna ei yhtään mitään merkitystä. Olen itse maisteri, mutta en ole käynyt päivääkään lukiota. Oikeastaan enemmän arvostan ammattikoulua, koska sen jälkeen voi päästä töihin ehti ja opiskella lisää sitten myöhemmin, kun kiinnostaa enemmän.
1 amis, 2 amk ja 1 yliopistosta valmistunut.
Ei ole väliä vaikka amiksella olisi ollut edellytyksiä muuhunkin. Kutsumus vei.
Ainoa mikä amiksen koulutuksessa ja työssä harmittaa on se,että se on raskasta, kuormittavaa ja huonosti palkattua. Mutta rakastaa työtään ja kroppakin on vielä kestänyt.
Nykyään ei ole väliä, kun koulu on pilattu. Lukiossa ei ole edes kirjoja enää. Mikä lukio se sellainen on?!
Turun sanomissa kerrottiin toissa viikolla, etteivät yliopistoon tulevat lukiolaiset osaa lukea edes kahden sivun mittaista tekstiä.
Olen akateeminen itse ja lapset saivat valita polkunsa itse. Kirveli kovin, kun kaksi kolmesta meni amikseen, yksi lukioon. Nyt nämä kaksi amislaista korkeakouluissa ja lukiolainen jatkoi amnattikouluun. Lopputulos on vielä ammatillisesti näkemättä, mutta kaikki voivat hyvin.
Lapsemme saivat täysin vapaasti valita sen, mihin kaupungin neljästä lukiosta menivät.
Ei ole merkitystä. Kumpikaan ei sulje pois toista eikä ensimmäinen valinta tarkoita loppuelämän ratkaisuja. Kunhan lapsi on tyytyväinen ja löytää tiensä elämässä niin hyvä.
Ei ole väliä, polut vain ovat erilaisia.
Esikoinen käynyt lukion, keskimmäinen amiksen, kuopus aloittamassa lukiota.
Kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä.
Yliopistoa käyvä esikoinen on vähän kade keskimmäiselle, joka on suoraan valmistuttuaan ollut töissä tähän mennessä noin vuoden. Esikoisesta tuntuu, että keskimmäinen on paljon pitemmällä elämässään. Haki kesätöitäkin ahkerasti, muttei vaan tärpännyt. Korona-aikana aloitetut yliopisto-opinnot ovat jonkin verran takunneet, opinnot pitkälti yksinäistä puurtamista kirjapakettien parissa. Esikoisesta olen tällä hetkellä vähän huolissani, koska hänen itsetuntonsa ei ole kovin vahvoilla.
Itse teen väitöskirjaa, mies amis. Lapsi saa valita itse mihin suuntautuu. Kuitenkin toivon hänen valitsevan jotakin suhteellisen työllistävää. Esimerkiksi kaivinkonekuljettaja tai arkkitehti, sähkömies tai puheterapeutti, kauppatieteet tai lvi-hommat. Voin auttaa laittamaan oman firman pystyyn. Ei siis mitään väliä periaatteessa, mutta en aio suositella hänelle ainakaan kielitiedettä tai uskontotiedettä - tai no ehkä uskontotiede jos papiksi haluaa. Ei siis väliä.
Tyttö on menossa lukioon menossa, ja varmaan sopiva vaihtoehto hänelle. Hyvä lukupää, mutta ei kovin hyvä käsistään. Pääasia kuitenkin, että hankkiutuu sellaiseen opintopaikkaan, mikä tuntuu oikealta ja millä saa itselleen sellaisen koulutuksen, millä itsensä elättää. Jos amis olisi ollut hänen mielestään hyvä, niin sinne sitten, kyllä se olisi minulle käynyt.
Minun lapsistani yksi käynyt lukion, yksi ammattikoulun ja kolmas teki kaksoistutkinnon.
Minulle asialla ei ole mitään merkitystä.
Masteri
Nykyään töihin mennään vasta ehtooiällä, kun opiskelua ja kaikkia hiton väikkäreitä arvostetaan ihan liikaa. Ammattikoulupohjalta ehtii viisikymppisenä eläkkeelle, jos hoitaa hommansa niin, ettei joka tiliä rilluttele.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sama; tosin kaksi on jo käynyt lukion ja varmaan kolmaskin menee
Mun lapset on tumpeloita, eikä käsillä tekeminen ole kiinnostanut heitä ollenkaan.
Kädentaitoihinkin tarvitaan älyä. Lahjakkaimmat ovatkin hyviä sekä lukuaineissa, että taitoaineissa.
Ei mitään väliä. Olen itse maisteri ja pärjännyt opinnoissa. Toivon omille lapsille opiskelupaikkaa, johon heillä on kiinnostusta ja taipumuksia
No ei sillä _minulle_ ole merkitystä, mutta toivoisin lapsen itsenä takia, että valitsisi lukion, koska sen jälkeen on enemmän mahdollisuuksia valita, mitä haluaa opiskella. Jos lapsella olisi yksi tietty haaveammatti, johon pääsisi ammattikoulun kautta, niin sitten tietysti ammattikoulu olisi oikea valinta, mutta kun sellaista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään töihin mennään vasta ehtooiällä, kun opiskelua ja kaikkia hiton väikkäreitä arvostetaan ihan liikaa. Ammattikoulupohjalta ehtii viisikymppisenä eläkkeelle, jos hoitaa hommansa niin, ettei joka tiliä rilluttele.
Elinkaaritulot ovat korkeakoulutetuilla kuitenkin korkeammat, ja viisikymppisenä vanhuuseläkkeelle ei taida päästä juuri muut kuin ammattisotilaat. Onko sitten aikainen eläke riittävä kompensaatio sotilaan elämästä?
Jokainen tehköön omat päätöksensä, mutta olisin vähän surullinen, jos teini-ikäinen lapseni miettisi ammatinvalinnassa, miten pääsee aikaisimmin eläkkeelle.
Itselleni asialla ei ole merkistystä. Lasten itsensä vuoksi toivon, että opiskelevat niin pitkään kuin intoa riittää. Päätä lukemiseen kaikilla on, mutta lukio ei ole ainoa reitti hankkia koulutusta. Täysipäiväiseen työelämään ei 18 -vuotiaana tarvitse kiirehtiä, kun töitä ovat opiskelun ohessa tehneet 13-vuotiaista saakka.
Ei ollut väliä. Likka meni Variaan, valmistui ja on ollut töissä jo 7 vuotta. Pääasia on että on työpaikka.
Jos amiksessa pitäisi ottaa vastuu elämästään ja opinnoistaan, minulle olisi ihan sama kumpaan menee. Mutta kun amis on mitä on. Oppilaat tulevat ja menevät miten huvittaa ja lopulta kaikki kuitenkin valmistuvat, olivat he tehneet mitään tai ei, niin mielestäni amis ei palvele siinä tehtävässä mikä sillä pitäisi olla, eli että se opettaisi tarvittavia työelämän taitoja. Näin ollen haluan että lapseni menee lukioon, oppii ottamaan vastuun omista opinnoistaan, kasvaa 3 vuotta lisää, ja sen jälkeen pohtii mitä elämässään tahtoo tehdä.